Tahtooko lapsesi kehittää leijuvan täytekakun tai saavuttaa maailmanmaineen sormiskeittaamalla. Kannusta ja usko hänen unelmiinsa, älä lyttää heti alkuun.

Pienillä ihmisillä on ihanteellisen ideaalisia ja innovatiivisia visioita tulevaisuudesta. Siinä missä lapset uskovat kaiken olevan mahdollista, ovat aikuiset usein nuivia uskomaan edes kaapista löytyvän maitoa. Kolmen pojan äiti kannustaa tsemppaamaan naperoita, sillä ties mitä he voivat saavuttaa elämänsä aikana.

”Suurin osa aikuisista on ilonpilaajia. Kun lapsi päättää olla supersankari, jolla on supersiivet ja lentävät kengät, niin aikuinen mutisee, ettei se nyt oikein ole mahdollista. Tai kun vekara vetää korkealta ja nuotin vierestä viisua, niin vanhemmat päivittelevät, että taisi kyllä laulutaito jäädä saamatta. Astronautiksi tahtova mukelo latistetaan sanomalla, että ei sinne avaruuteen kyllä kuule kuka vaan pääse ja tulevalle pelisuunnittelijajunnulle kerrotaan kilpailuvan olevan julmaa eikä suosiota saavuta kuin murto-osa.

Näinhän se menee. Harvasta tulee maailmankuulu superstara esiintymään joka maan areenoille ja vielä harvempi saavuttaa kunniaa sekä kuuluisuutta kehittämällä jonkin maailmaa mullistavan tuotteen, palvelun, konseptin ja muun spesiaalin erikoisuuden. Mutta, joku niin tulee aina tekemään. Ja nämä jokutkin ovat olleet ihan takuuvarmasti joskus lapsia, tavallisia kyselyikäisiä, pisamanaamaisia kersoja, jotka ovat joko saaneet kotoaan mielettömän tsemppihengen tai sitten karun realistisen ja luterilaisen evästyksen olla kurottelematta kuusia sillä katajaan putoavat kuitenkin.

Itsekin huomaa, että huuleen pitää välillä purra, jotta ei töksäyttäisi jotain typerää suustaan. Viime viikolla kuopus tahtoi kokeilla isoveljen potkulautaa ja ensireaktiona meinasi päästä vähättelevä ei se taida kuule sulta vielä onnistua. Pyöritin silmiäni ja tuhahtelin sisäänpäin, no kokeilkoon, en jaksanut jäädä vänkäämään vaikka olin varma, että kaveri löytyy pian verisenä ojanpielestä. Ei, hän veteli suvereenisti ympäri pihaa kaatumatta kertaakaan. Lapsi-äiti 6-0 kevyesti.

Pojan kaverin isä puolestaan jutteli minulle jokunen aika siitä, että häntä harmittaa kuskata lasta fudistreeneihin monta kertaa viikossa, sillä kyseinen poika kuvittelee olevansa tulevaisuuden messi, ronaldo tai mitä näitä nyt on. On kuulemma taitava ja näppärä pallon kanssa, mutta ei siitä mitään tule kuitenkaan, kun aina on niitä muita, parempia. No se on totta, ihan varmasti täällä pallolla on muitakin kuin vain minä tai sinä. Mutta kyllä isosti harjoittelemalla voi päätyä ihan samoille leveleille kuin ne muutkin.

Yritän tahkoa poikien päähän, että ei heidän tarvitse kaikkien muiden kanssa kilpailla ja yrittää olla väkisin pidempi, suositumpi tai rohkeampi. Tärkeintä on voittaa itsensä, kurottaa oman potentiaalinsa maksimaaliseen tilaan. Kun itse kokee ylittävänsä rajansa niin se on huikein mahdollinen suoritus, ja kun sen tekee toistuvasti niin vain taivas on silloin rajana, jos nyt sekään. Lapsilla on luonnostaan usko omiin kykyihinsä ja meidän tulisi vahvistaa niitä puheillamme sekä teoilla.

Aika usean tunnetun taiteilijan, keksijän tai bisnessankarin takana on aivan tavalliset vanhemmat. Ihan normaaleista ammattitaustoista ja vaatimattomistakin oloista on kuitenkin kylvetty lapseen se tietty usko yrittää, toteuttaa itseään ja tehdä niin kuin parhaakseen uskoo. Oli se oma unelma sitten maailmanvalloittaminen, oma farmi tai lentävät kengät.”

Myös näin teet lapsestasi sekopään!

Entä harrastaako lapsi vai hänen vanhempansa??

Lisäksi poikatytön tunnustukset

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 3 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

3 vastausta artikkeliin “Älä lyttää lasten unelmia”

  • Riina sanoo:

    Mä en henkilökohtaisesti oo viäkään keksiny mikä musta tulee isona. Pienenä musta piti tulla arkeologi ja meribiologi ja vaikka mitä kiehtovaa, mutta kun innostus sai vastaukseks vaan laimeen ”jaa”n, ei musta sitte tullu mitään.. nyt hoitovapaalla keksin, että musta tulee isona floristi, mutta tyrmäys tuli taas. Paska palkka ja floristeja on miljoonia, koulut on kaukana ja kaikki on kauheen epäkäytännöllistä. Ei musta nyt sitte tuu floristia…
    Jos mun lapseni joku päivä tulee sanoon mulle, että isona hän tahtoo olla lentävä taikaponi tai muffinssi, niin siitä vaan! Kyllä äitinä olisin onnellinen jos mun lapsi osais lentää. Kunhan on onnellinen ja saa tehdä jotain mielekästä elääkseen.:D

  • Kicca77 sanoo:

    Joskus lasten oma realismi toimii myös näissä melko loogisesti.
    Esikoinen, 5-v, pelleili jollain – haarukalla muistaakseni – ja minä varoittelemaan, ettei vain silmää puhkaise.
    Poika:”no sitten laitetaan varaosista uusi, eikö?”
    Minä:”ehei silmää niin vain saa varaosina, se on kuule yksi monimutkaisimmista osista, mitä ihmisestä löytyy!”
    Poika:”jaa..? Noh, siitten minun täytyy kehitellä sellainen kun kasvan isoksi. Tosin se voi viedä aika kauan aikaa. Sinä ja isi olette sitten jo varmasti kuolleet.”
    Ei siihen voinut muuta todeta, kuin että:”se olisi kyllä tosi hieno homma!” <3 😀

  • katja sanoo:

    Mun silloin kuusi v. Tyttö päätti että wc-paoerin hylsyistä voi rakentaa lentokoneen. Kaikki kaveritkin toi meille hylsyjä ja teippiä meni metri tolkkulla. Kun se saatiin kasaan niin pihalle koittamaan. Ei lentänyt mutta hauskaa oli ja ilman suurempia vahinkoja.