Näillä konsteilla teet lapsestasi takuulla sekopään!
Tunnetko välillä heiluvasi hyvän ja huonon vanhemmuuden rajamailla, etkä ihan itsekään tiedä, kumpaa tapaa toteutat? Tai oletko kenties se äiti, joka tekee kaiken oikein. Aina. Tässä pikku lista tarkistukseen – näillä toimintatavoilla saat takuuvarmasti lapsestasi masentuneen, ahdistuneen, vihaisen, huono itsetuntoisen ja tunnevammaisen aikuisen vaikka et sitä haluaisi ( ei kai kukaan halua? Jos haluat tahallasi vahingoittaa lasta, ota yhteyttä Huonoon Äitiin, autan sinut hoitoon ):
1. Vähättelet lapsen tunteita. Jos lapsi on surullinen, vihainen tai peloissaan, pilkkaat tai vähättelet häntä. Lapsen tunteita vähättelevä aikuinen kieltää lapselta rakkauden ja lapsen tulisi saada kokea, että häntä rakastetaan ehdoitta.
2. Vaihtuvat säännöt. Säännöt ja rajat auttavat lasta tuntemaan itsensä hyvässä ja pahassa. Jos lapsen tulee arvailla mitä häneltä odotetaan, hän etsii itse omat rajansa ja kokee tilanteesta alemmuutta.
3. Uskoudut lapselle. Älä tee lapsesta ystävääsi, älä jaa hänelle huoliasi. Jos olet avuton lapsen edessä ja käytät häntä omaan terapiaasi, lapsi ei kunnioita vanhempaansa. Kohtaa haasteesi itse ja näytä lapselle miten seisot jaloillasi vaikeuksista huolimatta.
4. Mollaat lapsen toista vanhempaa. Jos et koskaan näytä rakkauttasi puolisoasi kohtaan lapsen aikana, lapsi ei opi, mitä rakkaus on. Jos torjut puolisoasi lapsen edessä tai uhkailet erolla, lapsi kasvaa krooniseen ahdistukseen. Jos olet jo eronnut ja välisi exään ovat kylmät, etäiset tai syyttävät, annat lapsellesi viestin, että exäsi on eron syypää ja sinä olet se parempi vanhempi. Se on vieraannuttamista.
5. Kohtelet lasta jatkeenasi. Jos heijastat lapseen omat halusi tai toteutumattomat unelmasi, lapsesta tulee miellyttäjä, ei tekijä ja lapsi huolehtii lopun elämäänsä siitä, ettei riitä kenellekään.
6. Sekaannut lapsesi ihmissuhteisiin. Jos esimerkiksi ryntäät lapsen kouluun setvimään pienintäkin asiaa opettajan kanssa tai säädät lapsen kaikkia ystävyyssuhteita, lapsi ei koskaan opi luovimaan elämän karikoissa.
7. Ylisuojelet. Jos suojelet lasta ongelmilta ja tunteilta, lapsi alkaa odottaa elämän olevan helpompaa kuin se on. Kun lapselle tehdään kaikki eteen välittämättä siitä, miten hän käyttäytyy, hänestä tulee masentunut ja hämmentynyt kun hän ei saa kaikkea, mitä kokee ansaitsevansa.
Lähde: Huffington Post
— Huono Äiti
Artikkelissa on 7 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Ai jestas! Huono äiti ilmoittautuu!
Lapsi tuossa oli eräänä päivänä vihainen, ja karjui, että miksi hän aina joutuu imuroimaan. Minä huonona äitinä repesin spontaanisti nauramaan näille vihan tunteille, koska lapsi imuroi ehkä kerran vuodessa. Lapsenkaan pokka ei pitänyt, ja hän imuroi pöydän alustan nauraa käkättäen.
Onko lapseni elämä nyt peruuttamattomasti tuhottu, kun hänen huono äitinsä nauroi ja näin vähätteli hänen tunteitaan?
Ihan kamalaa yleistystä että kaikista lapsista tulee sekopäitä jos tekee sitä tai tätä.. kyllä se on kokonaisuus joka vaikuttaa minkälaisia lapsista tulee.
Ensin puhutaan toisesta vanhemmasta, sitten puolisosta. Onneksi tekstissä myistettiin mainita ero; muistettiin mainita ettei kaikki jotka tätä blogia lukee ole naimisissa sen toisen vanhemman kanssa.
Minun lapseni isä on maahanmuuttaja, joka leikki perhettä siihen saakka että sai oleskeluluvan. Sitten hän lakkasi leikkimästä. Hän on myös pahoinpidellyt minua, raiskannut ja käyttänyt henkistä väkivaltaa, uhkailua ja painostusta. Nyt hän haluaa tavata lasta joka toinen viikonloppu, ilmeisesti säilyttääkseen hyoltajuuden ja sitä kautta oleskeluluvan.
Siitä tyypistä ei ole mitään hyvää sanottavaa. Ero oli hänen syytään ja minä todelkakin olen se parempi vanhempi! Uskon että lapsenikin ymmärtää tämän vanhempana.
Vieraannuttamista, pyh! Vieraannuttamisesta pitäisi puhua vain jos taustalla ei ole hyväksikäyttöä ja väkivaltaa..
Oon 19 ja kokenu kaikki noi. Onneks pääsi pois kotoa. Ei ole ollu oikein herkkua. Hyvä etten joutunu mihinkää suljetulle
Kaikki vanhemmat eivät ansaitse lapsiaan.
Mihin sitten toimitetaan Se nuori, joka on lapsuudessaan käynyt läpi tämän koko listan?
Siinäpä se.
Itellä osu 4/7 kohtaa. Itsenäistyin 20v. ja tulin raskaaksi pari vuotta myöhemmin. Odotusaika sekä synnytyksen jälkeinen eka vuosi oli kauheeta hulluutta! Siis tunnepuoli oli aivan sekaisin. Hormonit tietysti, mutta alitajunnasta nousi myös omat lapsuudenkokemukset. No siitä selvisin lyhyellä mt-neuvolan terapialla ja ”kuuriluontoisella” lääkityksellä. Muutaman vuoden sisällä syntyi sitten kolme lasta lisää ja miehelle alkoholismi. Jälleen lääkitykselle ja mt-neuvolan terapiaa. Silloin mietin myös psykoterapiaa, mutta ei ollut voimavaroja. Nyt, vuosien jälkeen erosta ja miehen kuolemasta, olen valmis käymään (masennuksen takia sairaslomalla ollessani) koko elämänkaaren läpi ja selvittää lapsuuden+aikuisiän traumat. Jos olisin käynyt jo nuorempana läpi lapsuusasiat, ei nyt olisi niin paljon ”pengottavaa” ja olisin saattanut kestää myöhemmätkin vastoinkäymiset paremmin.
Eli rohkaisisin nuoria, jotka ovat omasta mielestään kokeneet minkäänlaista kaltoinkohtelua, sekä heidän kanssaan toimivia henkilöitä tukemaan ko. nuoria, että kävisivät elämää läpi, vaikka ajoittain tuntuisikin, että ”kyl tää tästä”. Mutta kun ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan, on hyvä aloittaa aikuisuus ”puhtaalta pöydältä”.
Että lopulta saisi lähetteen psykoterapiaan, kannattaa aluksi hakeutua koulukuraattorille/mt-neuvolan työntekijälle ja sitä kautta saada apua prosessin etenemiseen. Alkuterapiaa pitää käydä 3kk, jolloin on taas psykiatrin tapaaminen joka tekee lähetteen osittain Kelakorvattavaan psykoterapiaan. Joillekin riittää pelkkä ”kevyt”terapiakin, toiset tarvitsevat syvällisempää; ihan omiin yksilöllisiin kokemuksiin pohjautuen ja hoitavan tahon mielipidettä kuunnellen.
Psyko/traumaterapiassa tarvitaan motivaatiota ja voimia kohdata kivuliaat muistot, joka on yllättävänkin raskasta. Mutta eheyttävää!