Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

”Uusperheitä seuratessani en malta olla kysymättä erästä kysymystä. Miksi vanhemmat, aikuiset ihmiset, haluavat tieten tahtoen kaventaa lasten elinpiiriä? Siis vaikuttaa siihen kenen kanssa lapset ystävystyvät ja kenestä pitävät.

Tästä on lähipiirissä monta esimerkkiä. Suurinta myrkkyä näyttää olevan ex-puolison uusi kumppani. Ei ehkä niinkään naisen uusi mies mutta miehen uusi nainen. Ilmeisesti äitipuoli, tai millä nimellä uutta uutta kumppania halutaan kutsua, on uhka biologiselle äidille. Ehkä uusi kumppani toteuttaa äitiyttä eri tavalla ja ne erilaiset tavat ja tottumukset pitää päästä toteamaan huonoiksi. Ei tietenkään tutustuta ihmiseen vaan arvostellaan omasta, siitä oikeasta näkökulmasta käsin.

Toiseksi vaikeinta näyttää olevan hyväksyä uuden puolison lapset. On hämmästyttävää kuinka paljon negatiivisutta biologinen vanhempi voi luoda. Puretaan omia käsittämättömiä katkeruuksia ja kaunoja lapsen kautta. Välttämättä ei tarvita edes sanoja, mutta asia tulee kyllä lapselle selväksi. Aikuinen voisi, niin halutessaan, auttaa lasta luomaan ystävyyssuhteita ja tärkeitä ihmissuhteita. Uuden puolison lapset ovat kuitenkin ilmeisesti joillekin niin vaikea pala, että sitä ei voi sulattaa.

Lapsi kyllä oppii vaistoamaan mitä biologinen vanhempi haluaa kuulla. Vaikka lapsi olisi viihtynyt, jopa nauttinut ajasta uusperheessä, niin biologiselle vanhemmalle asia ilmaistaan toisin. On ihme, jos lapsi voi rennosti kertoa miten kivaa oli. Kertokaa minulle miksi lapsi ei saa kiintyä ja viihtyä kummankin vanhemman luona niiden ihmisen seurassa, jota siellä on? Miksi lapsen pitää lähes aina valita puoli? Miksi aikuiset mustamaalaavat toisiaan tuntematta toisia? Miksi toisen pitää aina olla parempi, miksi ei voi olla vain erilainen?”

Nimim. sun ja mun lapset

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 9 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

9 vastausta artikkeliin “”Miksi lapsen pitää lähes aina valita puoli?””

  • katkeruus sanoo:

    Kyllä nämä naispuoliset exät on niitä kaikista myrkillisempiä, mitä maanpäältä löytyy. Omassa tapauksessa miehen ex uhkaili lasulla kun yritin hänen kanssa keskustella millaisia normaaleja) ikäluokan ongemia lasten kanssa oli medän viikoilla. Hän sanoi että kaiki on minun tottumattomuuden syytä ja että ongelmat on minun päässä, hänen lapsillaan ei ole ongelmia. En sitten hänelle enään uskaltanut edes laspsiin liittyvistä asioista asiallisesti keskustella, Samainen exä haukkui ja kyseenalaisti minua miehelle. Exä levitti myrkkyänsä ympäristöön niin paljon, että harkitsin jo vakavissani suhteen lopettamista oman mielenterveyteni takia. Älkää nyt hyvät naiset ikinä ottako miestä, jonka exällä on vielä eroprosessi henkisesti kesken. Pahimmassa tapauksessa kyseisenlaiset naiset ajavat teidät hermoromahduksen partaalle.

  • Maailma ei ole kaikille auki sanoo:

    Oikeasti en voi sanoin kuvata kuinka paljon minua säälittää lapset, joita aikuiset manipuloi.
    Vedotaan lapsen parhaaseen martyyrin viitta harteilla. Lapset pönkittävät aikuisten egoja ja kyllä, kaventavat lapsen elinpiiriä.

  • Tupukka sanoo:

    Meillä on juuri tällainen ikävä tilanne. Muutin mieheni kanssa yhteen, bonuslapsi käy säännöllisen epäsäännöllisesti. Meillä on hyvät välit ja lapsi luottaa muuhun ja avautuu mulle. Äiti mustamaalaa ja manipuloi lasta minua vastaan mitä uskomattomimmilla tarinoilla 😢 olen lapselle puhunut, että joskus aikuiset on typeriä, eivätkä ajattele suutuspäissään sanomistaan. Lapsi tukeutuu ja hakee läheisyyttä. Lopultahan bioäiti ainoastaan rikkoo luottamuksen omaan lapseensa..

  • Tinttara sanoo:

    Mä en kyllä oo lähipiirissä huomioinut tällaista ollenkaan! Ja lapsilla on kavereita, joilla kaksi kotia, vaikka kuinka paljon, ja on heillä itselläänkin.

    Tottakai itselle oli tosi kova paikka kun ex muutti n. vuosi eron jälkeen yhteen uuden naisensa kanssa, kun itse olin aivan rikki erosta vielä. Mutta lapsille en sitä näyttänyt ja puhunut. Kyselin millainen huone heillä on ja kävin muuton jälkeen katsomassakin, tervehdin uutta rouvaa asiallisesti jne

    En itse koskaan pystyisi käyttämään isän uudesta puolisosta sanaa äitipuoli, koska minusta lapsetkaan eivät ajattele niin. Ehkä kun olivat teinejä tuolloin ja asuvat pääosin mun luona.

    Myönnän myös mustasukkaisuuden joistain asioista mut kai kaikilla on oikeus omiin tunteisiin. En kuitenkaan lapsille sano mitään. En juuri kysele ja kuulustele vaan yleisluontoisesti: oliko kiva viikonloppu, teittekö jotain erikoista ja sit jos lapsi haluaa jostain kertoa voin kysellä lisää. Teinejä kun ovat niin aika harvoin 😂

  • Surkeaa sanoo:

    Olen myös ollut liikaa läsnä, liian vähän läsnä, ei saa halata, keskustelut udellaan lapselta (sain palautetta, että minulla ei ole asiaa puhua lapselle aiheesta – olin kiittänyt, että lapsi avoimesti tutustui minuun, vaikka varmasti tilanne on uusi), sometilit käydään katsomassa, minä määräilen ja minua joutuu kumartelemaan, että sopu säilyy. Tässä nyt vain muutama esimerkki ko. äidin ja osa lapsen kertomana.

    Tottakai lapsi oppii väistämään. Pyrin olemaan turvallinen aikuinen ja ystävällinen. Muuta en oikein voi. Lapsi hakeutuu kuitenkin nyt vanhemmiten itse juttelemaan minulle kasvamiseen liittyviä juttuja. Vaikea tilanne. Toistaiseksi en ole kuullut palautetta eli epäilen, ettei äidilleen kerro keskustelevasta suhteestaan minuun. Pahalta tuntuu, että joutuu valehtelemaan.

  • Erittäin surullinen sanoo:

    Voi kyllä, myös muut sukulaiset voivat osallistua tähän mustamaalaaminen. Meillä oli uusperhe, lapset kiintyivät minuun. Halattiin ja tultiin toimeen, kunnes…. Lasten isoäiti oli mustasukkainen lapsista. Hänelle ei sopinut meidän elämä ja säännöt. Hän alkoi sabotoimaan elämäämme lasten kautta. Lasten piti valita minut tai hänet. Lapset käännettiin minua vastaan. Aikuinen ihminen ei tajua mitä hän teki niille lapsille, joiden elämä oli ollut vaikeaa. Hän pilasi lasten mahdollisuuden normaaliin perhe-elämään. Elämästä tuli yhtä helvettiä, itkin itseni joka ilta uneen.

  • Toimiva yhteishuoltajuus sanoo:

    En kyllä allekirjoita, että useissa tapauksissa olisi näin. Ei ainakaan omassa lähipiirissäni. Itse toivon, että lapseni tuntisivat olonsa kotoisaksi myös isän luona. En kyttää, jos on jotakin epäselvää, selvitän sen entisen kumppanin kanssa, en ensisijaisesti lasten. Toki aina on katkeroituneita ihmisiä, jotka eivät oman pahan olon takaa osaa asettaa lapsia etusijalle, mutta oman kokemuksen mukaan onneksi vähemmistönä.

  • Auringonkukka sanoo:

    Kyllä on myös isejä jotka ei sulata että lapset viettävät aikaa äidin uuden puolison kanssa. Isän kuullessa että äidillä on uusi puoliso, ensimmäinen ajatus oli että tämä on väkivaltainen lapsia kohtaan ja uskotteli myös lapsille näin. Ja täysin aiheetta. Tuli myös käskyjä ettei teinitytön ole sopivaa viettää aikaa kotona kaksin äidin miehen kanssa ja kuinka puoliso ei saa puuttua lasten kasvatukseen eikä nuhdella.
    Lasten kertoessa että isän tyttökaverit on mukavia olen hyvilläni siitä että ovat mukavia ja siitä että sen voi minulle kertoa.

  • Mama sanoo:

    Minusta olisi vain helpotus, jos lapseni kiintyisi isän nykyiseen puolisoon. Toivoisin jopa, että lapseni otettaisiin vielä tiiviimmin osaksi isän uutta perhettä.

    Luulen, että monessa tapauksessa kyse on mustasukkaisuudesta omia lapsia kohtaan tai omasta epävarmuudesta äitiyden suhteen.Ei ole äidiltä pois, jos lapsella on uusia turvallisia aikuisia elämässään.