”Olet juuri maksanut ostoksesi ja siirtymässä kassalta hihnan päähän pakkaamaan ostoksiasi. Porteista läpi mennessäsi hälytykset aktivoituvat. Kova ääni sattuu korviisi, mutta enemmän kipua tekevät toisten katseet. Varas! Kuinka kehtaat! Tuomitsevat katseet saavat sinut tuntemaan itsesi kovin pieneksi. Kovin nöyryytetyksi. Varkaaksi. Sinusta tuntuu että kaupan kaikki portit on laitettu soimaan, jotta jokainen pysähtyisi katsomaan sinua.

Pelkäät että kohta kuulet kuulutuksen ”varas kassalla viisi”. Paikalle ryntää vartija tutkimaan kassiasi. Takana jonottavat asiakkaat kiroavat olemassaolosi ja siirtyvät viereiseen kassajonoon. Olet tulipunainen häpeästä vaikka tiedät että mitään tämän kaupan omaisuutta ei kassistasi löydy. Tyhjennät taskusi ja vartija tarkistaa vielä ettei jotain olisi jäänyt vaatteiden alle.

Lopulta vartija kohauttaa olkiaan ja kertoo porttien joskus vain hälyttävän, ilman mitään syytä. Tulee kuulutus ”aiheeton hälytys kassalla viisi” ja vielä kerran kaikki pysähtyvät tuijottamaan sinua. Noloo. Niin varmaan. Tunnet itsesi edelleen nöyryytetyksi. Paskaksi. Kuitenkin hieman helpottuneeksi. Keräät koko levitetyn omaisuutesi äkkiä takaisin kassiin, pakkaat ostoksesi ja juokset paikalta pois. Et halua tulla kyseiseen kauppaan enää ikinä.

Tunteikas lapsi piilottaa kasvonsa käsien taakse

Kuva Caleb Woods.

Aiheettomasta lastensuojeluilmoituksesta tulee samantapainen tunnekaaos. Se on vain moninkertainen ja kestää huomattavasti pidempään. Vaikka tietäisit että ilmoitus on aiheeton, on se silti kamala shokki. Se pistää suoraan siihen arimpaan kohtaan. Se aiheuttaa häpeää ja alemmuuden tunnetta. Vihaa. Paniikkia. Tulee pelko että ei uskota. Ja kovin usein tulee silti leimatuksi paskaksi äidiksi, tai ainakin se itsestä siltä tuntuu.

Sinut ja kotisi tutkitaan. Se ahdistaa vaikka itse tiedät ettei luurankoja kaapeista löydy. Päässään kehittelee mitä hurjimpia kauhuskenaariota, lapset huostaanotetaan, kaikki sijoitetaan eri kaupunkeihin, etkä näe heitä enää ikinä. Koskaan. Milloinkaan. Tietenkään näin ei käy mutta olet silti valvonut usean yön ajatellen näitä vaihtoehtoja. Prosessi tuntuu pitkältä ja uuvuttavalta.

Kun se lopulta on ohi, on se helpotus. Silti tunnet itsesi edelleen nöyryytetyksi ja häväistyksi. Ja jälkeenpäin et haluaisi olla tekemisissä kenenkään ilmoitukseen liittyvän ihmisen kanssa. Lohdutuksena teille, joista on ilmoitus juuri aiheettomasti tehty. Kyllä se ohi menee! Niin itse prosessi kuin sen tuomat tunteetkin. Myös syyttävä sormi osoittaa pian muualle ja sinun tapauksesi unohtuu.

P.S. tämä teksti käsitteli aiheettoman lastensuojeluilmoituksen aiheuttamia tunteita. Eikä tarkoituksena ole antaa kuvaa ettei mielestäni ilmoituksia kannattaisi tehdä. Arvostan lastensuojelun tekemää työtä ja heitä joilla on rohkeutta tehdä ilmoitus huolta herättäneestä perheestä/lapsesta.”

Nimim. Hulluks tullu

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 19 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

19 vastausta artikkeliin “Aiheeton hälytys lapsiperheessä”

  • Nimetön sanoo:

    Hyvä kirjoitus. Kyllähän se tuntuu pitkään sisimmässä kun joutuu perättömän ilmoituksen kohteeksi. Vaikka ilmoitus todetaan aiheettomaksi, merkintä jää asianomaisten papereihin. Toivoisin että tähän tulisi tulevaisuudessa muutos. Merkinnän soisi häviävän muutamassa vuodessa. Pahinta on kun ilmoitus tehdään nimettömänä.. Henkilön X mielestä olet huono vanhempi, syyksi sanotaan, että kasvatat jonkun mielestä lapsesi vain jotenkin väärin.. tämä sekä naurattaa ja itkettää. Sosiaali toimikaan ei tiedä sanoa mitä voisimme kasvatuksessa korjata, lapsemme vaikuttavat kuulemma ikäisiään fiksummilta. Kun on hyvä äiti lapsilleen, niin kyllä se sattuu kun joku voi kiusallaan tehdä ilmoituksia, joiden selvittely vie voimia perheeltä. Voimia kaikille perättömän lastensuojeluilmoituksen kohteeksi joutuneille. Myötätuulia ja aurinkoa päiviin.

  • Nimetön sanoo:

    Näinpä.. toisten mielestä ei ole iso juttu kun joutuu perättömän lasun kohteeksi. Sen kohteeksi joutuneet

  • Aamu sanoo:

    Siis kuka näitä perättömiä lasuja tekee? Silloinhan kyseessä on rikos. En kyllä ihan ymmärrä ap:n tunnereaktiota kummassakaan tapauksessa. Jos olet syytön, niin silloin tuollaisia tunteita ei pitäisi herätä. Kannattaa ehkä miettiä, mistä tuollainen kumpuaa. Ainoa tunne, joka täysin perättömästä lasusta mulla heräisi olisi viha sitä tekijää eli rikollista kohtaan.

  • Hyvä olo itsessä sanoo:

    Nimimerkille hulluksi tullut, kannattaa ehkä hakea apua. Varashälyttimien soiminen ei ole niin iso juttu, eikä (aiheeton) lasu. Elämässä kannattaa suunnata eteenpäin ja keskittyä itseensä ja omaan perheeseensä.

  • joopajoo sanoo:

    Noihin kiusaamismielessä tehtyihin lasuihin pitäisi saada joku isompi rangaistus.
    Mutta surullisen usein törmään työssäni vanhempiin, jotka eivät ymmärrä laiminlyövänsä lapsiaan. Vika on aina muissa ja kamalissa sossutantoissa. Yhteiskuta ihan vaan pirruuttaan ottaa lapsia huostaan. Koska bisnes. Ei se ihan niin ole.
    Jos elämänhallinta on niin ja näin, ei osaa ajatella, että asiat pitäisi tehdä toisin.
    Sanoisin, että ei savua ilman tulta.

    • Nimetön sanoo:

      Niinpä. Jos kyseessä täysin aiheeton lasu, niin sellaisesta ei kyllä mitään syyllisyyttä pitäisi herätä. Sama ku heräisi syyllisyys siitä, että tulee vaikka ryöstetyksi. En tiedä, ehkä näitäkin sitten on.

  • arvoton äiti sanoo:

    Tiedän tunteen..
    Eron jälkeen lasten isä on tehnyt 17 ilmoitusta, saanut yhden kaverinsa ja jopa kaksi lääkäriäkin tekemään lastensuojeluilmoituksia. Yhteensä näitä on käsitelty 23 kappaletta. Jossain vaiheessa mietin jopa periksi antamista, miksi tehdä parhaansa ja yrittää, kun tämä siitä vain seuraa. Maatilalla oli kesäisin niin paljon tekemistä, ettei oikein olisi paukut riittäneet vielä valmistautumiseen lastensuojelun sosiaalityöntekijän käynneille. Jopa palotarkastaja kunnostautui, kun en päästänyt sontatunkion läpi menemään navettaan, ja teki lasun, koska tila on ilmeisen vaarallinen lapsille ja pyykit olivat pesemättä pesuhuoneessa. Kiitos kovasti. Tälle sosiaalityöntekijä nauroi vedet silmissä, kun vein hänet samaan paikkaan, josta palotarkastajan olisi pitänyt navettaan päästä. Ei oikein uskonut lapsen sinne kulkeutuvan saati siitä menevän. En minäkään.
    Onneksi lapset alkavat jo olla aikuisia ja maatilakin muisto vain, joten nyt näille muistoille ja lasuille voi jo naureskella. Kaikkea ihmiset keksivätkin, mutta kiusa se on pienikin kiusa. Ainoa harmi on, että he, jotka oikeasti sitä lastensuojelua tarvitsisivat jäävät siitä paitsi, kun nämä aiheettomatkin pitää tarkistaa.

  • Anna sanoo:

    Taidat kärsiä melkoisista syyllisyydentunteista. Itelle ei kyllä aiheuta minkäänlaista häpeäntunnetta jos kaupan varashälyttimet alkaa soida. Varmasti tiedän että syy jossain muualla kun en kaupasta mitään varastele. Ja näinhän käy tosi usein. Kyse milloin mistäkin.
    Samaten aiheeton lasu. Onko aihetta tuollaiseen paniikkiin? Asia käsitellään ja sillä siisti.
    Sen voi tehdä myös itse itsestään, niinkuin minä olen tehnyt. Ja mikä merkintä, mihin?
    Aina voi pyytää apua, ei lastenkasvatuksesta saa mitään mitalia siitä miten pärjäsi itsekseen. Jos ei saa muualta apua, voi hakea lasustakin.

  • Tunteeton sanoo:

    Sanoisin, että kauppaesimerkki oli aika kärjistetty. Olen ollut tilanteessa jonkun kerran, eikä se kyllä tuollaisia tunteita aiheuta. Kohautan hartioita vartijan kanssa ja pakkaan loppun normaalisti. Jos yksi aiheeton häly aiheuttaa tuollaisen, olisi ehkä syytä tutkiskella miten vahvistaa itsetuntoa.

  • Nimetön sanoo:

    Öö, ei. Ei se ole noloa, jos hälytys tai ilmoitus on aiheeton. Itseasiassa edes aiheellinen lastensuojeluilmoitus ei usein ole ollenkaan noloa. Lastensuojelun kuuluu auttaa ja tukea perhettä. Tiedän tapauksia, jotka ovat tehneet itse itsestään lastensuojeluilmoituksen, koska ovat kokeneet, että eivät jaksa tai pärjää arjessa. Se ei ole noloa.

  • Mummeli sanoo:

    Kauan aikaa sitten kun laapset oli pieniä oli minulla sellaiset rattaat jotka sai aikaan hälytyksen joittenkin kauppojen ovilla. Ei tehnyt mieli mennä huviseen katseleen kauppoihin josko löytäis jotain tarvittavaa.

  • Manna sanoo:

    Mun lasteni isä teki musta eron jälkeen vinon pinon aiheettomia lastensuojeluilmoituksia. Mm. niin että toi lapsen mun tyhjillään olevaan kotiin ja sanoi että ilmoitus pamahtaa jos en heti tule kotiin (jotten vaan pääse tapaamaan vaikka jotain miestä). Tai ilmoitti että olen aivopessyt muksut ja käskenyt lasta karkaamaan isän luota. Ja kaikenlaista muuta päätöntä.

    Kyllä se sattui ja joka kerta pelotti. Lastensuojeluväki oli hyvin asiallista ja fiksua, ymmärsivät tilanteen ja koettivat tukea mun jaksamista. Kunnes mies teki valituksen siitä että sossu kohtelee meitä epätasa-arvoisesti… Siinä vaiheessa huomasin, että myös ammattilaiset alkoivat pelätä exääni, 2-metristä akateemisesti koulutettua ”fiksua” miestä, joka saattoi olla hyvin arvaamaton.

    Säälittää myös niukkojen resurssien kanssa työskentelevät sos ammattilaiset, jotka joutuvat käyttämään aikaansa kiusantekomielessä tehtyihin lastensuojeluilmoituksiin. Kuka ehtii sitten hoitaa ne oikeasti hädässä olevat lapset?

  • Äiti 74 sanoo:

    Kyllä ymmärrän huolen. Lastensuojelussakin on töissä kaikenlaista kulkijaa. Tuttavan lähipiirissä lapsi vietiin isältä, koska äiti käytti huumeita ja lähti. Sossutädin mielestä isä ei voi osata hoitaa. Lapsi kyllä palautui anteeksi pyytöjen kera, mutta se ei koskaan poista sitä kuukausien tuskaa perheelle. Monet sossut tuntuu olevan myös vedettävissä, kun pässiä narussa, kun toinen vanhemmista osaa puhua riittävän hyvin paskaa. Nähty on. En luota tippaakaan.

    • Lapsiko edellä sanoo:

      Valitettavasti minulla on sama tunne. Vanhempi joka on taitava puhumaan ja kärkäs uhkailemaan valituksilla ym. taitaa saada sossuja vedettyä kuin pässiä narusta. Joskus lastensuolejuilmoituksia alkaa olla melkein kymmenkunta vuosien varrella – aiheesta, eikä vanhempi suostu ottamaan apua vastaan, vaikka mitä muut läheiset tekisi. En luota enää pätkääkään. Miten ei tunnisteta manipuloivia ihmisiä ja uskotaan sokeasti, että nämä ovat yksittäisiä ohimeneviä ongelmia näillä ihmisillä, jos vuodesta toiseen tulee samoja ongelmia vastaan? Ketä siinä oikein suojellaan?

  • Paska äiti sanoo:

    Minun lapsestan teki taas perättömän lastensuojeluilmoituksen oma siskoni. Riitaannuimme muusta asiasta hänen kanssaan mieheni kanssa. Hän kun on tehnyt uransa kunta-alalla ja on myös alalle koulutettu, niin mikäs olisi muu parempi tapa loukata ja vahingoittaa minua, kuin tehdä perätön ilmoitus meistä sosiaalitoimistoon. Varsinkin kun pistimme välit poikki häneen eli hän ei enää pystynyt kiusaamaan minua livenä. Kaiken varmistaakseen, hän otti yhteyttä myös kouluun ja iltapäiväkerhoon ja sai meidät oikein kunnon seurantaan.
    Muutaman vuoden show siitä tuli kun meitä tutkittiin ja ihmeteltiin, että mitäs nyt tehdään kun mitään syytä ei löydy ja kaikki vaikuttaa olevan ihan hyvin. Siskoni uhkaili sosiaalitoimistoa jollain seuraamuksilla (en muista enää mitä ne olivat, mutta näin tädit minulle kertoivat ja oli tietysti samassa kunnassa töissä) joten he eivät uskaltaneet jättää asiaa seuraamatta.
    Vielä tänäkin päivänä hän ihmettelee, miten voin olla niin kylmä ja kova ihminen, etten ole hänen kanssaan tekemisissä. Tämä viesti tulee siis äitini kautta, jota hän käy itkettämässä tällä aiheella aina silloin tällöin. Äitini myös muistaa aina välillä muistuttaa minulle, että ihan mukava ja fiksu minun pojastani tuli – vaikka hän minun ja mieheni kasvattama onkin. No niin tulikin. 20 vuotias normaali työssäkäyvä mies. Harkitseva ja rauhallinen.

    • Äiti myös sanoo:

      Vain Suomessa tällainen rehellisten veronmaksajien kiusaaminen on mahdollista. Ei ihme, että moni on päättänyt ettei tee lapsia ollenkaan. Ei ole vakituista työtä kohtuullisilla työehdoilla ja vanhempia syytetään kaikesta, uhkaillaan ja pelotellaan jo neuvolassa. Missä on ilo vanhemmuudesta kun kuka tahansa voi hyökätä vanhempien kimppuun. Ja entä jos ammattilaisten joukossa onkin se narsisti tai muu. Suurin osa varmasti ok, mutta kyllä osaavat myös ilkeillä ja kettuilla vanhemmille. On se kumma kyllä, että meillä kun poika vaihtoi koulua niin koulu sujuu hyvin. On päässyt oppilaskuntaan ym. Riekkuja olikin mallioppilas kun pääsi kouluun missä osataan käsitellä lapsia. Edellinen opettaja jätti kertomatta asioita ja piilokettuili minulle mm. Raskaudesta vaikka se ei hänelle kuulu pätkääkään. Ihmeellistä egojen nostatusta koko touhu välillä. Sitten kylää pelossa pitävien kiusaajien toimintaan ei kunnolla puututa.

  • Hyvä äiti sanoo:

    Aiheeton lastensuojeluilmoitus, perätön ilmianto on myös rikos. Jos haluaa ilmoituksella tehdä pelkästään kiusaa naapurille, kannattaa varautua siihen, että joutuu asioimaan poliisin kanssa.
    Siitä voi myös joutua maksamaan korvauksia.

    Itselläni meni naapurin perättömästä lasu ilmoituksesta yöunet. Valvoin monta yötä miettien, miten kukaan voi ajatella niin, että en huolehtisi lapsistani. Lapset ovat kaikkein tärkeintä minulle elämässäni ja huolehdin heistä paremmin, kuin hyvin.
    Olo oli ahdistava monta päivää, kunnes uskaltauduin juttelemaan muiden naapureiden kanssa.
    He olivat yhtä ällistyneitä lasu ilmoituksesta, kuin minäkin.
    Ihmeellinen juttu on se, että kynnys tehdä perätön ilmoitus on matalampi, kuin aiheellisen ilmoituksen tekemisessä.
    Monesti tiedetään, että jossain perheessä lapsia tukistetaan ja ovat tuntikausia keskenään kotona (aivan pienet lapset), siltikään ei uskalleta tehdä ilmoitusta.

    • Nimetön sanoo:

      Juu onhän näitä perättömiä soittoja ja ihan lastensuojeluilmoituksiakin lasuun, mutta teepä sitten niistä rikosilmoitus, kun tekijänä on lähivanhempi, hänen puolisonsa tai joku heidän kavereistaan ja kaikki muukin, jopa heidän omat ongelmat kostettiin lapsille tai mulle lasten kautta. Vittumaisia tilanteita, joissa ei voinut tehdä mitään, jottei kostonkierre vain pahenisi oli lukuisia. Jotkin viranomaiset jopa osallistui siihen, mutta jossain kohtaa onneksi meidän asioita hoitavat ihmiset vaihtui(=vaihdettiin niin kuin kai pitikin) ja asioihin alkoi tulla selvyyttä viranomaispäässäkin niin kiusantekokin oli vaikeampaa.