”Olet juuri maksanut ostoksesi ja siirtymässä kassalta hihnan päähän pakkaamaan ostoksiasi. Porteista läpi mennessäsi hälytykset aktivoituvat. Kova ääni sattuu korviisi, mutta enemmän kipua tekevät toisten katseet. Varas! Kuinka kehtaat! Tuomitsevat katseet saavat sinut tuntemaan itsesi kovin pieneksi. Kovin nöyryytetyksi. Varkaaksi. Sinusta tuntuu että kaupan kaikki portit on laitettu soimaan, jotta jokainen pysähtyisi katsomaan sinua.

Pelkäät että kohta kuulet kuulutuksen ”varas kassalla viisi”. Paikalle ryntää vartija tutkimaan kassiasi. Takana jonottavat asiakkaat kiroavat olemassaolosi ja siirtyvät viereiseen kassajonoon. Olet tulipunainen häpeästä vaikka tiedät että mitään tämän kaupan omaisuutta ei kassistasi löydy. Tyhjennät taskusi ja vartija tarkistaa vielä ettei jotain olisi jäänyt vaatteiden alle.

Lopulta vartija kohauttaa olkiaan ja kertoo porttien joskus vain hälyttävän, ilman mitään syytä. Tulee kuulutus ”aiheeton hälytys kassalla viisi” ja vielä kerran kaikki pysähtyvät tuijottamaan sinua. Noloo. Niin varmaan. Tunnet itsesi edelleen nöyryytetyksi. Paskaksi. Kuitenkin hieman helpottuneeksi. Keräät koko levitetyn omaisuutesi äkkiä takaisin kassiin, pakkaat ostoksesi ja juokset paikalta pois. Et halua tulla kyseiseen kauppaan enää ikinä.

Tunteikas lapsi piilottaa kasvonsa käsien taakse

Kuva Caleb Woods.

Aiheettomasta lastensuojeluilmoituksesta tulee samantapainen tunnekaaos. Se on vain moninkertainen ja kestää huomattavasti pidempään. Vaikka tietäisit että ilmoitus on aiheeton, on se silti kamala shokki. Se pistää suoraan siihen arimpaan kohtaan. Se aiheuttaa häpeää ja alemmuuden tunnetta. Vihaa. Paniikkia. Tulee pelko että ei uskota. Ja kovin usein tulee silti leimatuksi paskaksi äidiksi, tai ainakin se itsestä siltä tuntuu.

Sinut ja kotisi tutkitaan. Se ahdistaa vaikka itse tiedät ettei luurankoja kaapeista löydy. Päässään kehittelee mitä hurjimpia kauhuskenaariota, lapset huostaanotetaan, kaikki sijoitetaan eri kaupunkeihin, etkä näe heitä enää ikinä. Koskaan. Milloinkaan. Tietenkään näin ei käy mutta olet silti valvonut usean yön ajatellen näitä vaihtoehtoja. Prosessi tuntuu pitkältä ja uuvuttavalta.

Kun se lopulta on ohi, on se helpotus. Silti tunnet itsesi edelleen nöyryytetyksi ja häväistyksi. Ja jälkeenpäin et haluaisi olla tekemisissä kenenkään ilmoitukseen liittyvän ihmisen kanssa. Lohdutuksena teille, joista on ilmoitus juuri aiheettomasti tehty. Kyllä se ohi menee! Niin itse prosessi kuin sen tuomat tunteetkin. Myös syyttävä sormi osoittaa pian muualle ja sinun tapauksesi unohtuu.

P.S. tämä teksti käsitteli aiheettoman lastensuojeluilmoituksen aiheuttamia tunteita. Eikä tarkoituksena ole antaa kuvaa ettei mielestäni ilmoituksia kannattaisi tehdä. Arvostan lastensuojelun tekemää työtä ja heitä joilla on rohkeutta tehdä ilmoitus huolta herättäneestä perheestä/lapsesta.”

Nimim. Hulluks tullu

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 5 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

5 vastausta artikkeliin “Aiheeton hälytys lapsiperheessä”

  • Mummeli sanoo:

    Kauan aikaa sitten kun laapset oli pieniä oli minulla sellaiset rattaat jotka sai aikaan hälytyksen joittenkin kauppojen ovilla. Ei tehnyt mieli mennä huviseen katseleen kauppoihin josko löytäis jotain tarvittavaa.

  • Manna sanoo:

    Mun lasteni isä teki musta eron jälkeen vinon pinon aiheettomia lastensuojeluilmoituksia. Mm. niin että toi lapsen mun tyhjillään olevaan kotiin ja sanoi että ilmoitus pamahtaa jos en heti tule kotiin (jotten vaan pääse tapaamaan vaikka jotain miestä). Tai ilmoitti että olen aivopessyt muksut ja käskenyt lasta karkaamaan isän luota. Ja kaikenlaista muuta päätöntä.

    Kyllä se sattui ja joka kerta pelotti. Lastensuojeluväki oli hyvin asiallista ja fiksua, ymmärsivät tilanteen ja koettivat tukea mun jaksamista. Kunnes mies teki valituksen siitä että sossu kohtelee meitä epätasa-arvoisesti… Siinä vaiheessa huomasin, että myös ammattilaiset alkoivat pelätä exääni, 2-metristä akateemisesti koulutettua ”fiksua” miestä, joka saattoi olla hyvin arvaamaton.

    Säälittää myös niukkojen resurssien kanssa työskentelevät sos ammattilaiset, jotka joutuvat käyttämään aikaansa kiusantekomielessä tehtyihin lastensuojeluilmoituksiin. Kuka ehtii sitten hoitaa ne oikeasti hädässä olevat lapset?

  • Äiti 74 sanoo:

    Kyllä ymmärrän huolen. Lastensuojelussakin on töissä kaikenlaista kulkijaa. Tuttavan lähipiirissä lapsi vietiin isältä, koska äiti käytti huumeita ja lähti. Sossutädin mielestä isä ei voi osata hoitaa. Lapsi kyllä palautui anteeksi pyytöjen kera, mutta se ei koskaan poista sitä kuukausien tuskaa perheelle. Monet sossut tuntuu olevan myös vedettävissä, kun pässiä narussa, kun toinen vanhemmista osaa puhua riittävän hyvin paskaa. Nähty on. En luota tippaakaan.

  • Paska äiti sanoo:

    Minun lapsestan teki taas perättömän lastensuojeluilmoituksen oma siskoni. Riitaannuimme muusta asiasta hänen kanssaan mieheni kanssa. Hän kun on tehnyt uransa kunta-alalla ja on myös alalle koulutettu, niin mikäs olisi muu parempi tapa loukata ja vahingoittaa minua, kuin tehdä perätön ilmoitus meistä sosiaalitoimistoon. Varsinkin kun pistimme välit poikki häneen eli hän ei enää pystynyt kiusaamaan minua livenä. Kaiken varmistaakseen, hän otti yhteyttä myös kouluun ja iltapäiväkerhoon ja sai meidät oikein kunnon seurantaan.
    Muutaman vuoden show siitä tuli kun meitä tutkittiin ja ihmeteltiin, että mitäs nyt tehdään kun mitään syytä ei löydy ja kaikki vaikuttaa olevan ihan hyvin. Siskoni uhkaili sosiaalitoimistoa jollain seuraamuksilla (en muista enää mitä ne olivat, mutta näin tädit minulle kertoivat ja oli tietysti samassa kunnassa töissä) joten he eivät uskaltaneet jättää asiaa seuraamatta.
    Vielä tänäkin päivänä hän ihmettelee, miten voin olla niin kylmä ja kova ihminen, etten ole hänen kanssaan tekemisissä. Tämä viesti tulee siis äitini kautta, jota hän käy itkettämässä tällä aiheella aina silloin tällöin. Äitini myös muistaa aina välillä muistuttaa minulle, että ihan mukava ja fiksu minun pojastani tuli – vaikka hän minun ja mieheni kasvattama onkin. No niin tulikin. 20 vuotias normaali työssäkäyvä mies. Harkitseva ja rauhallinen.

  • Hyvä äiti sanoo:

    Aiheeton lastensuojeluilmoitus, perätön ilmianto on myös rikos. Jos haluaa ilmoituksella tehdä pelkästään kiusaa naapurille, kannattaa varautua siihen, että joutuu asioimaan poliisin kanssa.
    Siitä voi myös joutua maksamaan korvauksia.

    Itselläni meni naapurin perättömästä lasu ilmoituksesta yöunet. Valvoin monta yötä miettien, miten kukaan voi ajatella niin, että en huolehtisi lapsistani. Lapset ovat kaikkein tärkeintä minulle elämässäni ja huolehdin heistä paremmin, kuin hyvin.
    Olo oli ahdistava monta päivää, kunnes uskaltauduin juttelemaan muiden naapureiden kanssa.
    He olivat yhtä ällistyneitä lasu ilmoituksesta, kuin minäkin.
    Ihmeellinen juttu on se, että kynnys tehdä perätön ilmoitus on matalampi, kuin aiheellisen ilmoituksen tekemisessä.
    Monesti tiedetään, että jossain perheessä lapsia tukistetaan ja ovat tuntikausia keskenään kotona (aivan pienet lapset), siltikään ei uskalleta tehdä ilmoitusta.