Ääniherkät naapurit – siinä vasta riesa
Jos on liuta (tai ehkä kaksikin äänekästä riittää?) kersoja, niin mitä vaihtoehtoja on asumisen suhteen? Mättäällä ja äänieristetyllä levyllä vuorattu poteroluola Siperian ikiroudassa tuntuu melkeinpä ainoalta varteen otettavalta vaihtoehdolta.
Ollaan asuttu perheen kanssa rivarissa, jonka naapurissa eleli ryppyiseksi varttunut eläkeläispariskunta, ja jouduimme muuttamaan, koska heidän sielunelämäänsä ja teehetkiään terassilla häiritsi pihalla telmivät lapsemme. Tietty olisi voinut vaan jäädä ja vakuuttaa, että kaikilla meillä on oikeus kotiin, kun emme kuitenkaan hilluneet alasti pihalla kossupullo kädessä. Tuntui vaan niin ikävältä saada jatkuvia vihaisia mulkaisuja, puhinaa roskiskatoksella kohdattaessa ja suoraa palautetta siitä, että heitä häiritsee se lasten elämöinti.
Asuimme myös uudella kerrostalojen asuinalueella, keskiluokkaisessa ghetossa, jossa oli piiperoita enemmän kuin ikäihmisiä. Välillä natiaiset jopa tervehenkisesti kirmasivat pihalla kirkkistä ja hippaa nerf-pyssyjensä kanssa. Kahdesti paikalle oli soitettu poliisit (!), koska ilmeisesti huudot pihalla, keskellä kirkasta päivää, olivat olleet liikaa elämää jollekin.
Eikö lasten kiljunta ja naurunremakat olleet ennen vanhaan ihan vaan normimenoa?! Eipä nykyaikana paljon puututa narkkien keskiöiseen huuteluun ikkunoiden alla, on aina yhtä mieltäylentävää herätä ”vitun huoran”-huutamiseen.
Nykyään, vanhassa kerrostaloasunnossa, on postiluukusta tipahdellut jo kolmesti nimetöntä viestilappua koskien lasten aiheuttamaa melusta. Käsialaexpertti en ole mutta vain kaksi viesteistä on saman henkilön ja yksi ruutupaperi jonkun ihan toisen anonyymin ihmisen ikävän ilkeänsävyinen tilitys aiheesta.
Paperilla kysytään, että ”voisinko välittömästi tehdä asialle jotain”. Mikähän olisi tämän nimettömän sankarin oma näppärä vinkkivitonen dilemmaan? Kenties tyynyllä hiljentäminen? Ikkunasta pudottaminen? Toimisi varmaan suht pikaiseen.
Anteeksi nyt vaan, jos kolmi- ja seitsenvuotiaat nyt sattumalta illalla yliväsyneinä kilahtavat väärästä yöpuvusta tai liiasta määrästä margariinia leivällään, niin ilman fyysistä väkivaltaa en heti keksi tapaa saada kriisiä laukeamaan täysin hiljaisesti. Niin kuin ei elämä olisi tarpeeksi kuormittavaa ja ahdistavaa jo peruskuormalla, niin lisäksi saa vielä omassa kodissaankin pelätä itkukohtausta, joko omaa tai lasten, ja hyssytellä sormi pystyssä. ”Ei saa huutaa, ei saa kiukutella, ei saa itkeä, eikä ainakaan kiljua, kun naapurit suuttuu ja me saadaan häätö!”
Muutammeko seuraavaksi siis tiettömän taipaleen taakse, jossa naapureihin on vähintään sata kilometriä vai viritänkö mukuloille jotkin ääntä vaimentavat styroksinaamarit nassuun?
Mua ärsyttää naapurista tunkeutuva sarjapolttajan röökin katku ja toisen naapurin pikkufifin päivittäinen kimeä haukkuminen, mutta ei mulle silti tulis mieleenkään mennä naukumaan että ”tehkääs asialle jotain välittömästi”. Lapsista lähtee ääntä ja nyt sekin siis on liikaa monille..!
Nimim. Liikaa elämää?
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 47 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Ah, tämä kirjoitus on kuin suoraan meidän perheen elämästä. En oikein tiedä mitä hauskaa siitä voisi repiä, että paritalomme seinän takana asuu hermoheikko, yksin elävä mies, joka on piinannut meitä vaatimuksillaan jo kohta viiden vuoden ajan. Valitus alkoi siitä, kun esikoispoikamme oppi konttaamaan ja tästä kuului naapuriin töminää. Siitä se sitten lähti. Milloin meiltä kuuluu liikaa töminää tai huutoa, vesihana kohisee liian kovaa, tauluhyllyn asentamiseen tarvittava poraaminen aiheuttaa päänsärkyä, jne. jne. Naapurimme osoittaa meille mieltään mm. huudattamalla musiikkia, takomalla nyrkkiä seinään, hakkaamalla jotain kovaa lattiaan, hyppimällä portaissa, paukuttelemalla ovea ja polttamalla röökiä ketjussa terassillaan, tietysti mahdollisimman lähellä meitä, jolloin ulkona oleminen tai ikkunoiden auki pitäminen on mahdotonta. Taloyhtiömme ei ole halunnut ottaa asiaa käsiteltäväkseen, vaikka olimme jossain vaiheessa lopen väsyneitä naapurimme häiriköintiin. Nyt on kuitenkin ilon päivä koittanut, olemme muuttamassa omakotitaloon!! Naapurillemme voimme vain toivottaa onnea, sillä asuntoomme on muuttamassa seuraavaksi pariskunta, joka odottaa ensimmäistä lastaan. 😀
Asuin ennen uhmaikäisen poikani kanssa kerrostalossa..ihme kyllä ei samassa rapussa asuva ”kyylä”mummo meille valittanu kertaakaan, liekkö syy vuokranantajassani, mutta alakerrassa asuva yh äiti sai valituksia, ovikellon pimputuksia ja uhkauksia harvasen päivä.. Jännä vaan että meille (asuivat suoraan alapuolella) ei heiltä kuulunut koskaan juuri mitään, mutta tälle mummelille (joka asui toisella puolella taloa) kuului maitoa lämmittäessä mikron hurinakin liian lujaa🤔 Itse jouduin muutaman kerran pienoisen valituksen tekemään kun tämän edellä mainitun yh äidin ja lapsen jälkeen asuntoon muutti ihana, raitis ja ah niin sopuisa teinipariskunta😡 Oli kesällä aika ikävä pitää parvekkeen ovea auki viileä ilma toiveissa kun alapuolelta nousi kitkerä pilven haju..niitä lukuisia ”vitun huora, vittu mie tapan siut!” -huutoja unohtamatta.. Niin lähti nekin asukkaat ja tilalle muutti uusi yh äiti lapsensa kanssa, joista ei ainakaan meille ollut haittaa..tiedä sitten muista🤔 Oon huomannu (ainakin nykyisessä kodissani, pari-talon puolikkaassa) että ihmiset ymmärtää paremmin lapsen aiheuttamia elämän ääniä kun niillä itsellään on myös pieni lapsi☺ Valituksia tuli täälläkin niin kauan ennen kun naapuriin synty oma iloja, kiukkuja ja suruja ilmaiseva ihmisolento😉 Nyt kun tuo oma taivaltaa jo eskaria ja naapurissa alotellaan uhmaa ni tähän ”sirkukseen” sopis hyvin sellanen pieni ihana rääkyvä rääpäle😂
Mun lapsilla on vuosi ikäeroa ja Ah, niin ihana imetysaika kerrostalossa tuo rakkaita muistoja mieleen: kun hankalasti ruokittava Vauva oli vihdoin rauhoittunut syömään, taapero harrasti rytmimusiikkia hakkaamalla kauhoilla tai muilla sopivilla esineillä pattereita ja yleensä – aamukuudelta. Ai että kun naapurit tervehtivät iloisesti rappukäytävässä kun änkesin tuplarattaita ulos hissistä kovalla kolinalla pari tuntia myöhemmin. Rivalries oli pelastus ja omakotitalo paratiisi.
Ja meillä oli siis tuolloin 4 ja 6-vuotiaat tytöt, joten ihan normaaleja kotielämän ääniä oli kyseessä. 🙂
Eräässä aiemmassa asunnossani keitin nuudeleita n. 23 aikoihin. Naapuri tästä sai hermoromahduksen ja tuli valittamaan ettei pysty nukkumaan kun meiltä kuuluu niin järkyttävä mekkala.. tosiaan, vesihän kuitenkin jopa kiehui kattilassa 😀
Ja edellisessä asunnossani eli naapurissa vanhempi rouva, joka lähetteli lappuja postiluukusta kolmen aikoihin iltapäivällä että musiikki on liian kovalla, hiljentäkää välittömästi. Hän myös useaan otteeseen tuli avautumaan, että kun olin tullut kotiin niin myöhään illalla, niin se asunnon oven häiritsi kun se kolahtaa kiinni niin kovaäänisesti. Puhumattakaan parvekkeen ovesta, jonka ääni häiritsi niin paljon että hän ilmestyi yhtenä päivänä ruuvari kädessä oven taakse ja pyysi päästä itse säätämään sitä. Myös tavallinen puhe kuului iltaisin kuulemma aivan täysin hänen makuuhuoneeseensa häiritsevästi, iltaisin pitäisi siis kuiskia omassa kodissaan.. Hän myös muisti kertoa ettei ikinä ollut ollut mitään ongelmia edellisten asukkaiden kanssa. Sattuneesta syystä aloimme pikaisesti etsiä uutta kotia kun odotin nuorimmaistamme, ja muutimme maalle jossa vauvan itku ei aiheuta häätöä 😀
Ensimmäisen kerran alakerran naapureilta tuli valitusta isännöitsijän kautta, että asunnostamme kuuluu ASKELEITA keskellä yötä, jopa KAHDEN aikaan yöllä. Tällöin meillä ei ollut vielä edes lapsia. Toisen kerran saimme valituksia asuessamme esikoisen (2,5v) kanssa kerrostalon ensimmäisessä kerroksessa. Meillä tuli yöllä kinaa lapsen kanssa siitä, onko sopivaa heittää unilelu seinän ja sängyn väliin ja odottaa että äiti nostaa sen sieltä joka kerta. Äiti ei nostanut. Ja pikkuherra Uhma heitti. Ja huusi kun lelu oli lattialla. MIKÄÄN ei auttanut! Seuraavana päivänä yläkerran naapuri tuli kertomaan että huuto kuuluu yläkertaan (no shit?) ja hän ei saa nukuttu. Ehdotti että lapsen voisi ottaa vaikka syliin. Onneksi mies avasi oven, enkä minä…….
Tämänkin voi ottaa huumorilla.. mulla poika oli n.vuoden ikäinen, kun naapuri tiputteli kirjeitä postilaatikosta- näiden kirjeiden sisältö oli mm. uhkailua oikeudenkäynnillä jne. kuulemma tahallaan häntä halusimme ärsyttää koputtelemalla seiniin ja lattiaan (kyseessä seinänaapuri) (poika harjoitteli kävelemään taaperokärryillä ja mitä nyt perus kivaa naputusta kaikista leluista lähteekään) 😄👍🏼 Tein valituksen isännöitsijälle ja laput ovat lakanneet tulemasta. Mutta edelleen jokaisen meistä lähteneen kolahduksen- legon lattialle tippumisen jälkeen naapuri laittaa soimaan yhden ja saman kappaleen täysille, alkaa yskiä kovaan ääneen ja joskus jopa pudottaa itse jotain lattialle. Säännöllisin väliajoin isännöitsijän mukaan (joka ei enää ota tosissaan tuota naapurin valitusta) tekee meistä valituksen sinne.
Ai että, odotan vain kun meilläkin alkaa kunnon iltavillit! Nyt vasarat ja porat on kuuminta huutoa- harmi kun niistäkin lähtee ääntä.
Mulla on nyt n 2.5 vuotias koira ja senkin kanssa tuntuu välillä kuin olisi elämän tehosekoittimessa. Kun koira tuli mulle sen reilu 2 vuotta sitten ilmoitin naapureille että mulla on koira ja toivon että kertovat suoraan mulle josko se pitää ääntä yksinollessaan koska olin vuorotöissä olin usien illalla töissä jolloin muut olisivat kotona.
Noh yhden lapun sain eräänä viikonloppuna joka oli kirjoitettu huonolla suomella ja hyvin epäasiallisesti. Lapussa ilmoitettiin koiran pitävän ääntä 24/7 (juurikin noin ilmaistuna) ja häiritsevän naapurustoa jatkuvasti. Lapun huonosta suomenkielestä tiesin sen olevan alakertani naapuri. Tiesin kuitenkin ettei koirani pidä ääntä 24/7 koska olin aina yöt kotona tai jos olin töissä koira ei ollut yksin kotona joten en uskonut lapun sisältöä vaan ajattelin naapurin olevan vain herkkä äänille.
Tämän jälkeen ei kuulunut naapurustosta mitään kommenttia koirasta pitkään aikaan. Tavatessanikin naapureita kukaan ei sanonut mitään, ja sit yhtäkkiä n vuoden kuluttua koiran tulosta postiluukussa oli taloyhtiöltä huomautus koiran pitämästä metelistä iltaisin.
Joo tosi kiva, kun kukaan ei voinut kysymyksistä huolimatta siitä mitään sanoa vaan valittaa sit taloyhtiön hallitukselle. Tooooosi kiva.
Nyt kaksi vuotta koiran kanssa elellen saan jatkuvasti kuunnella kun tämä mun alakerran naapuri hakkaa patteria kun koira haukahtaa tai leikkii tai viskaisee lelun lattiaan ja siis ihan päivä aikaan eikä mitenkään hiljaisuuden lähettyvillä edes.
Voin vain kuvitella mitä on elämä lapsiperheenä kerrostalossa jos naapurustossa on tuollaisia ääniherkkiä ja yliherkkiä valittajia jotka ei kestä mitään.. Mun mielestä se joka ei kestä elämisen ääniä kerrostalossa saisi olla se joka muuttaa sinne metsän keskelle sammalmättäälle, jossa ei varmasti ole muita häiritsemässä. Ja ne normaaliin elämään kuuluvat äänet kerrostalossakin saisi kuulua ja lapset elää ihan normaalisti. Toki kerrostalossa asuessa täytyy huomioida naapurit ja miettiä esim hyppynarulla hyppimisen kellonaikaa ettei se ole välttämättä klo 20 mutta lapsen raivarit voi tulla vaikka klo 23.
Ymmärrystä tartteis kaikille kerrostalossa asuville vähän lisää.
Oi oi, kerrostalossa asuessamme alakerran poikamies tuli muutaman kerran soittelemaan ovikelloa, kun ”ei saa nukuttua kun meidän lasten kävelystä aiheutuva töminä pitää hereillä”. Varsinkin aamuisin. Kysyi, että eikö me voitaisi koittaa saada lapset nukkumaan pidempään, kun häntä otti päähän herätä tömistelyyn aikaisin myös viikonloppuaamuisin. Kysyin että jos hänellä olis jotain vinkkiä antaa siihen miten saisin lapseni nukkumaan pidempään, niin innolla ottaisin vastaan. Itteäkin ärsytti herätä joka arki ja viikonloppu kuudelta. Teki meistä myös valituksen taloyhtiön hallituksen puheenjohtajalle, joka kuulemma oli vaan todennut että jos ei tömistelyä kerrostalossa kestä, niin pitää muuttaa omakotitaloon tai rivitaloon.
Meillä naapurin lapsi opettelee nukkumaan omassa huoneessa, mikä sattuu olemaan meidän makuuhuoneen seinän takana. Olen muutamana yönä herännyt kaksikin kertaa siihen kun naapurissa lapsi itkee… Vähän aikaa sitten vielä ryntäsin meidän lasten makuuhuoneeseen keskellä yötä kun heräsin itkuun, mutta nyt osaan jo erottaa milloin itku kuuluu naapurista ja milloin omien lasten huoneista. Olen miettinyt, että kyllä meilläkin itketään ja se kuuluu varmasti rivarissa naapuriin ihan yhtälailla, mutta se, että yöllä herää naapurin lapsen itkuun on kyllä todella ärsyttävää.
Tämä ei nyt mitään hauskaa ole mutta naapureilta (yhdeltä) tullut ihan omakotitalossa kirjeitä postilaatikkoon että pitäisi opettaa koirat ja lapset hiljaisiksi niin kuin muutkin seudulla, tai niitä ei pitäisi päästää ulos ollenkaan!
Voi kyllä.. Vanhemmillani kun käy oma kohta 4v ja siskon 5v ja 7v kylässä ehkä kerran kk tai jopa harvemmin niin eiköhän alakerran akka heti oo lappua kirjottamassa liiasta metelistä.. Viimeksikin lapset ehti olemaan kylässä puolisen tuntia ja vietiin osa ulos vanhemmilleen niin johan oli kipittänyt ovelle ja valivalilappua sisään äkkiä sen 10min aikana kun saatoimme lapset pihalle..
Kaikki kyläreissut tapahtunu aina päiväsaikaan. Eikä tosissaan oo mitää villejä tapauksia edes, vanha talo ja tottakai liikkeet kuuluu.. Sietämätön naapuri. Aluks ärsytti ja suututti mut nyt sille enää nauraa..
Samainen naapuri alkuun valitti myös siitäkin että vanhempien olisi pitänyt yöllä hiipiä varpaillaan kun kuuluu kuulemma liian raskaita askelia öisin..
Edellinen naapuri valitti vanhempien kissasta ja kissan kilisevästä kulkusesta. Kehoitti ottamaan kissalta lelun pois kun häiritsee päivisin ku pyörittää pitkin käytävää eivätkä saa nukuttua..
Kissalta lelu pois jotta voi alkaa hyppimää seinillä, sekö parempi?! xD
Oikeesti??!
Ugh. Olen puhunut.
Kisassa mukana!
Jos asuu kerrostalossa ni kyllä varsinkin päiväsaikaan on turha valittaa oikeastaan mistään normaalin elämän äänistä. Tietysti voi itse tehdä helpot perusjuttuja hälyn välttämiseksi, esim väliin kiinni yms, mutta ei todellakaan tarvi varpaillaan hiipiä ja mummolle voi ostaa earit Claes Olssonilta että voi nukkua päikkäreitä. Kyllä lapsen kehitys on tärkeämpi kun ne päikkärit, ja kyllä lapsen tarvii kävellä koko päivä edestakaisin.
Tässä vastauksessa kulminoituu miksi nykyään ollaan lapsivihamielisiä. Omat lapset saa tehdä mitä vaan, muilla asukkailla ei ole mitään väliä. Olen itse kasvatettu, ja olen itse kasvattanut lapseni, niin että sisällä ei juosta, huudeta päättömänä eikä hakata leluja lattiaan tms. Lastenhuone on paksujen mattojen peitossa ja naapurin seinää vasten on eristelevyjä. Muiden ei tarvitse kärsiä minun lapsien äänistä!
Muuten oikein hyvä blogi, juuri löysin tämän, mutta tässä asiassa olen täysin eri mieltä.
Ihan sama tilanne rivarissa. Lapsista ei saisi kuulua ääntä edes ulkona :(.
Alakerran -onneksi nykyään entinen- naapuri motkotti kaiken aikaa jokaisesta narahduksesta jopa niinä päivinä kun kukaan ei ollut kotona, mutta paras taisi olla se, kun hän vaati minua kieltämään lapsilta turhan ajamisen polkupyörillä talon takana kulkevalla pyörätiellä. Häntä kuulemma kovasti häiritsi, kun lapset siellä edes takaisin ajoivat. Pyörätietä kun ei kuulemma ole tarkoitettu lasten huviajeluun vaan ainoastaan tarpeelliseen käyttöön.
Me saatiin aikanaan kerrostalossa asuessamme valitus yläkerran mummolta (huom, yläkerran!), että hän ei pystynyt nukkumaan päiväunia kun meidän esikoinen, silloin alle 1v, harjoitteli kävelyä taaperokärryn kanssa ja ilmeisesti se renkaista kuuluva rullaava ääni oli tälle mummelille liikaa. Hän koki aiheelliseksi tulla soittamaan meidän ovikelloa ja vaatimaan, että minun tulisi päivisin rajoittaa taaperon liikkumista ”että eihän sen nyt koko aikaa tarvitse kävellä edestakaisin”, hah… Sittemmin muutettiin maalle, täällä ei naapureita näy ja saa lapset päivisin kävellä niin paljon kun tykkäävät 😅
Meillä rivarissa toisella puolella lapsia vihaava pariskunta. Jyskyttää kostoksi keskellä yötä ympäri päissään seiniä ja herättää/ säikyttää lapset tällä. Työttömiä ja päissään jokaikinen pv. Täytyy myöntää että tekisi mieli viskoa mädillä tomaateilla. Kaikki muutkin 7 naapuria vihaavat heitä. Haukkuvat meidän lapsia aina kun mahdollista ja kotona arki iltoinakin max. 4h hereillä. Paras kun oltiin 2vk etelän lomalla, naapureille sillä välin haukkuneet että lapset itkeneet yötä myöden, oonneki naapurit ottivat postimme ja olivat kuitanneet että päässä ehkä vika kun perhe ei kotona 9pv olleet edes kotona.
Meillä 2 kpl äänekkäitä lapsia mutta ilmeisesti asuinpaikka ja naapurit oikein valittu (pienkerrostalo kuitenkin) kun ei valituksia ole tullut. 😇 Päinvastoin itse kyselen naapureilta että kuuluiko se ja se päivä siihen ja siihen aikaan minkälainen meteli syystä että…
Vähemmän tulee kritiikkiä, kun asutaan maalla ja naapurit aika kaukana. Tosin aina välillä lapset koettelevat naapurin reaktionopeutta, kun sattuvat (luvatta tietenkin) leikkimään keskellä tietä…
Mm.Lappu:Voisitteko laittaa välioven kiinni,että ei kuulu ääniä käytävään.