Välien katkaisu oli elämäni paras päätös
Huono Äiti sai avautumisen aiheena se, miltä tuntuu olla aikuinen lapsi, joka on katkaissut välit vanhempiinsa.
”Minä olen se aikuinen lapsi, joka on katkonut välit vanhempiinsa. Ja se ei tosiaan ole ollut helppoa, mutta uskoo ken tahtoo – tämä on minun kokemukseni.
Olen 40-vuotias. Toinen vanhempi on päihteiden käyttäjä, toinen narsistinen marttyyri. Kumpikin omalla tavallaan oman lapsensa pahoinpitelijä ja kaltoinkohtelija. Lapsuuttani varjostivat heidän ongelmansa ja ongelmakäytöksensä sekä heidän keskinäinen väkivaltainen suhteensa, jossa heillä oli yhdessä ja erikseen todella suuria psyykkisiä ja myös fyysisiä ongelmia. Siinä perheessä lapset peloteltiin, uhkailtiin ja jopa hakattiin remmillä hiljaisiksi. Samaan aikaan meitä syyllistettiin aivan kaikesta pahasta mitä tapahtui, kun taas kaikki hyvä oli pelkkiä onnenkantamoisia, joita ei oltu ansaittu.
Koskaan en muista saaneeni tukea tai lohdutusta. Kehuja tuli vain silloin, kun siitä oli vanhemmille gloriaa. Sitä paremmin pysyi turvassa, mitä näkymättömämpi ja äänettömämpi oli. Jokainen voi kuvitella, että tuollaisessa kasvuympäristössä suhde vanhemman ja lapsen välillä jää hyvin ohueksi – ja että tuollaisessa ympäristössä jokainen voi todella huonosti.
Olin siinä mielessä onnekas, että minulla oli turvallisia aikuisia kodin ulkopuolella. Minulla oli kavereita, joiden kodeissa näin aivan toisenlaista perhe-elämää, jolloin osasin kyseenalaistaa oman perheeni normaaliutta.
Yritin useita kertoja eri elämänvaiheissani rakentaa välejä ja siltoja vanhempiini. En koskaan onnistunut, ja koin siitä syyllisyyttä. Useita kertoja katkoin välit suojellakseni itseäni, ja kun aikaa oli kulunut, yritin lähentyä uudelleen. Lopputulos oli joka kerta sama: pettymys. Toista ihmistä ei voi tulla kuin puoleen väliin vastaan, eikä minun kuulu maksaa tai kantaa vastuuta vanhempieni synneistä. Olen sikäli ”hankala ihminen”, että kannan vastuun vain omista asioistani ja päätöksistäni enkä suostu siihen syntipukin rooliin, jota minulle on työnnetty. Jokainen tapaaminen päättyy mielipahaan. Jokainen lapsuudenperheeni jäsen voi omalla tavallaan huonosti, eikä se liene mikään ihme.
Nyt olen jo vuosia sitten nostanut käteni pystyyn ja todennut: ’Olkoon! Vastuu sille, kenelle vastuu kuuluu.’ Se mikä tuossa dynamiikassa on pielessä, on ollut pielessä jo kauan ennen kuin minä synnyin. En ole yhteydessä vanhempiini. He eivät ota vastuuta omista ongelmistaan, perheen toimintahäiriöstä, ihmissuhteistaan tai mistään muustakaan. Joten minä otan vastuun itsestäni ja pelastan itseni katkomalla välit. Se on ollut yksiä elämäni parhaista päätöksistä.”
Nimim. Kompleksinen trauma
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 0 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
