Äiti, sä pilasit mun elämän ja katkaisin välit
Huono Äiti sai avautumisen aiheena vanhempien syyttäminen omista ongelmista, lapsuuden vaikutukset ja se, miltä tuntuu jäädä syytettyjen penkille.
”Oletteko törmänneet vaikkapa sosiaalisessa mediassa julkkikseen, joka purnaa huonoa lapsuuttaan? Oletteko kuunnelleet radiohaastattelussa julkkiksen selittelyä juomisesta tai mielenterveyshäiriöistä ja sitä, kuinka kaikki johtuu lapsuudesta?
Masennuksesta ja alkoholismista täytyy puhua. Siitä olen täysin samaa mieltä. Mutta täytyykö kaiken juurisyyn lähteä aina lapsuudesta?
En kiellä, etteikö niin voisi hyvinkin olla. Jokaisen lapsuudessa on asioita, jotka vaikuttavat myöhempään elämään.
Kun sairastuin masennukseen, lääkäri yritti kovasti kaivella syytä lapsuudestani. En löytänyt sieltä mitään, vaikka sitä tutkittiin niin psykoterapiassa kuin terapiassakin.
Jossain kohtaa papereissani luki, että lapsuuteni oli ollut liian turvattu. En alleviivaa.
Syyksi ei riittänyt, että minulla oli ollut kaksi väkivaltaista puolisoa. Miksi olin ajautunut sellaisiin suhteisiin? Se syy vain täytyi löytää lapsuudesta, olkoon se sitten se liian turvallinen lapsuus.
Äitinä olen yrittänyt parhaani. Halusin lapsilleni samanlaisen turvallisen, ihanan ja vapaan lapsuuden kuin itselläni oli. En onnistunut siinä, mutta niissä hetkissä tein parhaani.
Siksi minuun sattui suunnattomasti, kun yksi lapsistani kertoi jo vuosia sitten, että hänen ongelmansa johtuvat minusta. Sen enempää asiaa avaamatta hän katkaisi kaikki siteet.
Olen hyväksynyt sen. Olen myös antanut itselleni anteeksi sen, etten osannut olla hänelle juuri sellainen äiti kuin hän olisi tarvinnut.
Mutta tämä ei oikeastaan ollut asian ydin.
Minua mietityttää se, kuinka tavallista tämä nykyään tuntuu olevan. Pelkästään lähipiirissäni on useita vastaavia tapauksia. Some on täynnä tarinoita, ja radiossa tai televisiossa on jatkuvasti joku haastateltavana kertomassa, kuinka vanhemmat tai lapsuus ovat syynä tämän päivän ongelmiin.
Onko tämä jokin uusi trendi?
En halua vähätellä kenenkään kokemuksia. Niistä saa puhua, ja niistä on hyvä puhua.
Mutta minua surettaa olla syytettyjen penkillä, koska koko suku tietää, että minä epäonnistuin. Vaikka vain luoja tietää, kuinka kovasti yritin olla hyvä äiti.
Vai pitäisikö minun tässä kohtaa kertoa, etten osannut, koska lapsuuteni oli liian turvattu enkä saanut omilta vanhemmiltani tarpeeksi hyviä eväitä olla hyvä äiti?
Saako joku kiinni siitä, mitä yritän sanoa?”
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 0 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
