Olen mies, joka maksoi kaiken ja siivosi päälle
Huono Äiti sai avautumisen aiheena: siivoaminen, kotitöiden jakaminen, mies siivoaa. ”Ex-vaimo moitti minua samasta etten tee mitään. Kuitenkin maksoin kaiken. Autot, asuntolainat, talon laajat remonttilainat joista minulla on lähemmäs 100k€ jäljellä. Sen lisäksi rakensin sen talon ilman ex-vaimon apuja.
Näiden lisäksi osallistuin kahden pienen lapsen hoitamiseen sillä ex oli hyvinkin tarkka siitä kuinka paljon molemmat hoitavat lapsia. Ja niin siivosin, imuroin, pesin astiat. Siivosin saunat, molemmat vessat, keittiöt, pihan, autot, yläkerran ja alakerran suihkut.
Jossain vaiheessa otin siivoojan, joka kuulemma exän mukaan siivosi huonosti. Maksoin myös tämän. Kun erosin kärsin pitkään tunteesta, että olen huono isä ja huono kodin ylläpitäjä. Sinkkumarkkinoilla jätin useat suhteet solmimatta, koska suurin osa naisista oli jo opitulla standardeilla (ex opetti) ihan sikoja mitä tulee siisteyteen ja siivoamiseen.
Vaan en ymmärtänyt, että he osaisivat nauttia sitten jostain muusta kuin ikuisesta jynssäämisestä ja siitä mäkättämisestä. Olisinpa tehnyt yhden naisen kohdalla toisin kuin tuijottanut sitä epäsiisteyttä. Nykyinen nainen on todella sotkuinen ja voin sanoa että itse tervehtynyt tämän siivouksen osalta ja en vaadi puolisolta sellaista mihin hän ei pysty.
Siivoan siis kyseisen naisen jättämät sotkut ja mietin, että ne on rakkauden tekoja. En kuitenkaan tee sitä uhriutuen ja ajattele, että aina vaan minä. Ja jos aina ei jaksa itsekään siivota niin annan olla niin pitkään kuin saan siivous hepulin ja siivoan kaikki kerralla.
Ja teen taas uutta taloa, meillä on iltatähti ja 2 murkkua joista toinen asuu 100% meillä. Maksan myös kaikista kuluista enemmistömäärän. Aina vaan kaikki asiat ei mene kuten itse haluaa. Pitää olla armollinen itselle ja toiselle.
Nimim. Mies, joka siivoaa
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 3 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Hei! Ammattini myötä pääsen seuraamaan / kuulen monien perheiden ”oravanpyörän” päivittäisen rytmin. On hämmästyttävää kuinka usein miehet ovat vetovuorossa monen asian suhteen. Ja todellakin kokkaavat, vievät lapset harrastuksiin, siivoavat, pesevät pyykin ja käyvät kauppaostokset. Eli pyörittävät koko rumban oikein sujuvasti.
Itse heräsin asiaa vasta ajattelemaan, kun oma mieheni handlasi huushollin pyörittämisen niin täydellisesti. Pesi lasten pyykit, pyöritti ruokakuviot, siivosi, pesi saunan ja ikkunat, silitti vaatteet jne. (Ollaan ns. Toisella kierroksella) ja minulle selvisi, että hän oli miehenä pyörittänytkin koko kuvion. Lisäksi kustantanut kaiken, talon maksua myöten ja tietysti vielä joka vuotuiset ulkomaanmatkat. Rouvaa väsytti. Ja elämä oli raskasta.
Siis aivan käsittämätöntä tällaiselle perinteisempään tyyliin tottuneelle ja kotona jo siihen oppineelle.
Mutta näitä tapauksia on yllättävän paljon, että huusholli on aivan pommin jäljiltä, mies käy töissä ja yrittää pyörittää kotia sen minkä töiltään ehtii ja loput jää…. Naisilla on aikaa istua kännykkä kourassa ja selata somea. Ehkä tämä on nyt sitä tasa arvoa 😃 Minusta kotityöt ja perheen asioiden pyöritys kuuluu tasapuolisesti molemmille. Myös se taloudellinen puoli. Tein tänään pitkän työpäivän ja sain istua valmiiseen ruoka pöytään jonka mies oli tehnyt. Olen kiitollinen kuinka huomaavaisen ja hyvän miehen olen saanut ❤️ Arvostan sitä suuresti. Huomenna on minun kokkausvuoro.
Yksi Äiti kertoi, että hänen poikansa itki, kun vaimo on niin vaativa. Ei millään ennätä yksin kotia hoitaa pitkien työpäivien päälle yrittäjänä ja mistään ei raha riitä kaikkea kustantamaan mitä vaimon kallis maku vaatisi. Kokee riittämättömyyttä ja huonoaomaatuntoa asiasta.
Kuinka itsekkäitä ihmisiä tämän päivän maailmassa oikein on??? Millä oikeudella odotetaan toiselta isompaa panosta? Kuinka paljon sinä panostat elämässäsi siihen, että hoidat oman osuutesi ja arvostat toisen panosta yhteisen hyvän eteen?
Hyvää vappua kaikille! 🤗
Meillä sama mutta toisinpäin. Elätin exääni, kahta lasta, kaikki ostot, ruuat vaatteet, hygienia tuotteet, auto, matkat, ravintolat. Exä kyllä hoisi lapsia ja siivosi ja pesiastiat. Mä laitoin ruuat. Oli taiteilija ja aina ajattelin että mun pitää tukea, että saa toteuttaa luovaa työtään, josta ei tullut rahaa. 19 vuotta kesti. Erossa lapset jäi mulle, hän muutti toisen naisen luo kauas meistä. Onneksi kuitenkin hoitaa nuorimmaista joka toinen viikko ja kelalta saan lapsilisä. Ei hänellä vieläkään koskaan ole rahaa ostaa mitään lapsille. Vanhempi muuttanut omilleen. En ole enään katkera ja vihainen. Oppinut olen. Jälkeen päin tietysti miettinyt kuinka tyhmä olin kun announ kaiken tapahtua,vei hän paha ihminen ollut, muuten oli ihan hyvä suhde, mutta tulee epätasapaino suhteeseen. Neljä vuotta nyt sinkkuna. Ja kaiken muun hyvän lisäksi seuraavan kumppanin pitää olla hyvin toimeen tuleva. Mutta tiedän kun nuorena olen joutunut hoitamaan ja huoltamaan kaikesta, niin suoritin samaa toiminta mallia suhteessa. Alkoholisti äiti ja mielenterveys ongelmainen isä oli.
Parisuhteita on niin monenlaisia, että hyvä jos olet nyt löytänyt ihmisen, jonka kanssa asiat ja arki toimivat. Itse en ole myöskään mikään himosiivooja, mutta toki on sillä tavalla ”perussiistiä”, että pääasiassa tavarat ovat paikoillaan ja kerran viikossa imuroidaan, viedään matot ulos, pestään lattiat ja pyyhitään pölyt. Koteja ja tapoja on monia erilaisia, mutta itse en enää halua arkeeni puolisoa, jonka siivouskäsitykset ja arjen toimintatavat suuresti eroaisivat omistani (+lasten oppimista) malleista, sillä ihan jokainen normaalilla toimintakyvyllä varustettu ihminen kyllä oppii siivoamaan omat jälkensä keittiössä/vessassa, viemään itse omat pyykkinsä ja astiansa pesuun, sekä laittamaan vaatteensa kaappiin/tuolille. Ellei opi/halua edes näitä pieniä arjen asioita tehdä, niin omassa kodissaan saa olla juuri niin kuin haluaa, niin minä kuin hänkin. Ei ole mikään pakko asua saman katon alla, eikä jatkuvasti siivota toisen sotkuja, mutta rakkautta voi olla silti. Tärkeintä, että molemmat ovat tyytyväisiä ja onnellisia, sekä kokevat suhteensa mielekkääksi! Itse en enää halua tulla hyväksikäytetyksi, edes ”rakkauden” varjolla, vaan suhteen pitää aidosti olla vastavuoroinen ja toimiva, sekä tasapainoinen niin arjen asioiden kuin taloudenkin osalta. Muuten olen mielummin yksin, kuin huonossa, itseäni kuormittavassa suhteessa. Toivottavasti olet aidosti onnellinen ja tyytyväinen valintaasi, millään muulla (kuten yhteiskunnan tai muiden ihmisten odotuksilla) ei loppujen lopuksi ole merkitystä!