Isovanhemmille pitää maksaa lastenhoidosta!
Isovanhemmat eivät ole mitään lastenhoitoautomaatteja, se lienee useimmille selvää. Mutta isovanhempien ei pitäisi olla myöskään ilmaisia lastenhoitajia. Heille pitää maksaa siitä, että he hoitavat lapsiasi.
Kyllä. Isovanhemmilla menee lastenhoitoon aikaa, rahaa ja energiaa ihan kuten sinullakin. Miksi sen pitäisi olla vastikeetonta, olkoonkin, että he ovat lapsillesi sukua ja he todennäköisesti nauttivat lastesi kanssaan olemisesta? Lastenlasten hoitaminen voi olla erityisen kuormittavaa siksi, että isovanhemmilla on jo ikää tai sairauksia, tai ehkä he ovat edelleen työelämässä, joka on monille kuormittavaa. Kenties lapsenlapsia ramppaa hoidossa harva se päivä.
Nyt varmaan ajattelet, että siitä ei tulisi kyllä yhtään mitään, että yrittäisin tunkea äidilleni tai appiukolle seteliä käteen… Moni isovanhempi ei välttämättä edes suostu ottamaan rahaa vastaan, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö heille pitäisi jotakin korvausta antaa. Vastapalvelus on tietysti ihan peruskohteliaisuutta, mutta oikeassa elämässä asiat menevät helposti niin, että perheenjäsenten kesken kohteliaisuus vähän unohtuu, kun ollaan niin läheisiä. Lisäksi oma arki on kiireistä, joten eipä siinä välttämättä tule ajatelleeksi muiden parasta, vaikka ei olisikaan mikään itsekäs hyväksikäyttäjä.
Millä tavalla sitten isovanhempien vaivannäköä voisi palkita?
Ruoki
Tee isovanhemmille ruokaa valmiiksi pakkaseen tai vie sitä käydessäsi. Valmis ruoka on luksusta ihan jokaiselle!
Fiksaa
Ripusta tauluja, auta tietokoneen kanssa, päivitä puhelin, tee pieniä korjaustöitä…isovanhemmillasi on varmasti jotain pikkuhommia, joita he eivät osaa, jaksa tai vain saa aikaiseksi tehdä.
Ylin kuva Vidar Nordli Mathisen.
Vie ulos
Milloin olet viimeksi tehnyt jotain kivaa vanhempiesi kanssa – ilman lapsia? Todennäköisesti siitä on aika kauan… Menkää yhdessä matsiin tai teatteriin, tai jos aikataulut eivät järjesty, osta vanhemmillesi joku kiva elämys.
Siivoa
Siivoa isovanhempiesi luona joko itse, tai maksa heille siivooja. Vaihtoehtoisesti voit auttaa joidenkin hankalampien siivousten kanssa, kuten vaikka ikkunanpesussa tai siinä, että kuljetat vaatekomeron siivouksen jälkeen vaatteet kierrätykseen.
Käy asioilla
Vie vanhempasi tai appivanhempasi lääkäriin, hae postista paketti tai mitä nyt pitääkään hoitaa. Voi olla, että sinun on helpompi käydä asioilla kuin heidän, ja ihan pienestäkin voi olla iso apu.
Ennen kaikkea…
…älä kohtele isovanhempia lastenhoitajina vaan perheenjäseninä. Kysy, mitä heille kuuluu ja kuinka he voivat. Ja muista kertoa, kuinka tärkeitä he ovat sekä sinulle että lapsille!
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 15 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Onkohan se pimeää työvoimaa jos aletaan maksamaan isovanhemmille tai muille tutuille, ketkä eivät ole yrittäjiä, hoitorahaa?
Satunnaisesta hoidosta ei tarvitse maksaa, eiköhän se ole sitä puomin ja toisin auttamista?
Mutta jos on etukäteen sovittua pidempiaikaista (viikkoja) hoidon tarvetta, niin kyllä maksetaan, yhdessä sopien.
Ei se isovanhempien tekemä työ ole sen vähempiarvoista, kuin muidenkaan (lasten)hoitajien.
Loukkaantuisin, jos minulle tarjottaisiin rahaa lapsenlapsieni hoidosta. On etuoikeus ja suuri ilo olla osana heidän elämäänsä.
Toki, kun olen oikeasti vanha ja tarvitsen itse apua, toivon sitä myös heiltä saavani.
Yleisin tapa kai on ettei siitä makseta. Mutta jos hoito pitkittyy on jatkuvaa toki kai on kohtuullista hoito jotenkin korvata. Kysyä voi suoraan halutaanko hoidosta korvaus. Jos ei rahaa niin autella isovanhempia heidän tarvitsemissaan asioissa. Kampaamoa, jalkahoitolaa,kylpylää, teatteria tai ihan arkisissa jutuissa. Eiköhän tässäkin toimi vuorovaikutus.
Kyllä minusta kannattaisi aina puhua rahasta siinä vaiheessa, kun joku tarvitsee merkittävää apua hoivassa. Oli se sitten minkä ikäisen ihmisen hoivaa tahansa. Joskus joku haluaa tukea sukulaistaan myös taloudellisesti, mutta aina siihen ei ole mahdollisuutta tai se ei ole reilua.
En voi esimerkiksi ymmärtää miksi muistisairaita varakkaita ihmisiä hoidetaan kotona omaishoitajan lähes olemattomalla palkkiolla, jos hoivan tarvitsijalla olisi varaa maksaa käypä palkka. Hän kuitenkin säästää 85% omasta eläkkeestään ja jopa 6000 euroa yhteiskunnan rahaa joka kuukausi asumalla kotona
Maksan pari sataa euroa kuussa polttoaine- ja ruokarahaa. Käyvät meillä viikoittain lastenlasten kanssa leikkimässä, ja samalla saan esim. siivota rauhassa. Matkaa vartin verran autolla.
Raha ei ole iso minulle, mutta auttaa heitä, kun ei tuo polttoaine ole ilmaista.
Toki käydään myös heidän luona kahvilla välillä, mutta parempi, että kaaos pysyy pääasiassa meidän okt kuin heidän pienessä asunnossaan.
Mä olen kyllä tarjonnut mummoille rahaa lasteni hoitamisesta. Anoppi totesi että ei missään tapauksessa. Äitini ihan suuttui, että edes ehdotan moista.
Mikä on sopiva taksa? Tuntitaksa, saako pidemmästä pätkästä paljousalennusta? Millainen kirjallinen sopimus olisi syytä tehdä? Kuuluuko tähän myös kulukorvaus, eli pitääkö vielä erikseen korvata jokainen salaa syötetty keksi, vessareissulla päälle napsautettu valo jne?
Omat vanhempani pyysivät lapsiani mummolaan hoitoon.
Laitoin vaipat ja jotakin omia ruokia mukaan.
Itse autoin vanhempiani siivouksessa, kuljetuksissa, tein äidille jalkakylvyn, mökillä puutarhatöitä.
Yhdessä touhuttu.
Rahasta ei koskaan edes puhuttu.
Sama nyt ,kun oma lapsenlapsi tulee meille hoitoon.
Ei tulisi mieleenkään pyytää rahaa.
Jos isovanhemmalle maksaa lastenhoidosta, kyseessä on palkka, mistä pitää maksaa verot. Ja onko isovanhemmat työssä lapsillaan, vai yrittäjiä? Kuka maksaa työnantajamaksut yms.?
Pidän kyllä omat lapseni kaukana sellaisesta isovanhemmasta, joka haluaa tai edes huolii rahaa lastenhoidosta.
Jos joskus edes yrittäisin maksaa, tehdä ruokaa, viedä ulos, siivota saati käydä asioilla, irtisanoisivat appivanhemmat minut perheestä välittömästi.
Pieniä fiksauksia, apuja, tietokoneen ja puhelimen asennuksia olemme tietysti tehneet jo 20 vuotta ennen kun niitä lastenlapsia alkoi tulemaan. Näistä emme koskaan mitään korvauksia olisi edes huolineet, saati sitten maksaisimme lapsien heillä olosta.
Isovanhempien kanssa on luotava aikuinen suhde, jossa molemmat osapuolet osaavat pyytää ja kieltäytyä. Jos isovanhemmille ei sovi ilta/yöhoito, niin hommaamme lapsenvahdin ja maksamme siitä. Jos meille ei sovi mökin kesäkuntoon laitto viikonloppuna, he soittavat jollekin muulle veljekselle tai luultavasti me hoidetaan se seuraavana viikonloppuna.
Lapsen ja isovanhemman suhde on itselleni erittäin tärkeä ja onnekseni on sellaiset isovanhemmat, jotka ovat samaa mieltä. Mitään hoitoautomaatteja eivät ole, mutta jos ei kertaa viikossa ole edes muutamaa tuntia pojat siellä alkaa puhelin soimaan ja pyytävät edes toista hoitoon.
Kummallisia ihmisiä, jos irtisanoisivat sinut perheestä välittömästi mainitsemistasi syistä. Taidat vain kuvitella.
Ai isovanhemmille olisi pitänyt maksaa, jotta he olisivat hoitaneet joskus lapsia!? No, nyt ymmärrän!Yhden yhtä tuntia emme ole heiltä hoitoapua saaneet! Toisaalta isovanhemmilla on päihde- ja mielenterveysongelmia eli arvaattekin varmaan mihin nuo rahat olisivat menneet.
Aina syyllistetään siitä, ettei kukaan käy edes kylässä heillä. Eihän sellaiseen viinanhöyryiseen paikkaan voi lapsia viedä, jossa isovanhemmilla on ties monettako kertaa tikkejä siellä täällä, kun on toikkaroitu humalassa. Ja toisaalta, kun minun lapsuuteni he saivat pilattua…täytyykö todella antaa pilata myös lastenlasten lapsuus? Olen joskus surullinen, etteivät isovanhemmat halunneet tutustua lapsenlapsiinsa, auttaa meitä vanhempia edes kerran vuodessa. Kuuntelen hieman vihreänä miten usein ystäväpariskunnat käyvät kaksistaan ulkona / lomilla. He ihmettelevät miksi me emme käy. Ei tästä puhuta edelleenkään riittävästi. En minäkään voi
Meillä mummo meni mahdottomaksi. Jokaisesta pienestä hoidosta piti maksaa. Loppupelissä muutamaan mummopäivään upposi enemmän mitä 16 hoitopäivän päivähoitomaksuun. Neljännesvuodessa oltiin jo tonnissa.
Jouduin ilmoittamaan, että meillä ei ole siihen varaa. Samalla kerralla loppui kaikki yhteydenpito mummon puolelta. Vieläkään ei ole selvillä mihin se kaikki raha katosi.
Miksi sinun pitäisi olla selvillä siitä, kuinka joku rahojaan käyttää? Perintöjäkö norkoilet?