Saako lapsille maksaa kotitöistä?
Hirveä kaaos, sotkua syntyy sitä myötä kuin ehtii siivota. Tuttua? Ratkaisuksi ehdotetaan aina samaa: lapset mukaan hommiin. Mutta miten?
Kun vanhemmat ovat laiskoja siivoajia, lapset oppivat saman esimerkistä. Vielä huonompi juttu on, jos siivoaminen on perheen aikuisille silminnähden vastenmielistä, tällöin lapsetkin oppivat inhoamaan kuuraamista ja järjestelyä. Sitä voi yrittää vetää imuria perässään tekohymy naamalla rallatellen kuin Lumikki, mutta lapset vaistoavat kyllä jos vanhempi olisi mieluummin vaikka juurihoidossa.
No se on selvää, että asennekasvatuksen pitää lähteä omasta päästä, eikä lasten suunnalta. Vähitellen asiat etenevät siihen suuntaan, että äiti ei kitise vaan siivoaa mukisematta, ja ehkä jopa siihen, että lapset siivoavat mukisematta.
Tai sitten ei. Jos ja kun lapsia ei saa hoitamaan osuuttaan kotitöistä, mikä avuksi. Saako niille maksaa?
Lapsuudenperheessäni en joutunut paljoa kotihommia hoitamaan, mutta niistä ei myöskään maksettu. Kaveri sai rahapalkkion joka hommasta, alkaen roskapussin viemisestä ulos. Kun vetosin tähän, vanhempani sanoivat että kotityöt on opittava tekemään ilman palkkiota, koska ei niistä kukaan aikuisellekaan maksa.
Olen samaa mieltä. Mutta kun se olisi niin helppoa! Käsky imuroida ei ehkä tehoa, mutta rahallinen korvaus todellakin toimii. Onko se sitten väärin tai huono juttu?
Toisaalta kotitöiden sitominen viikkorahaan voisi olla hyvä ajatus kasvatuksellisesti. Sehän valmentaa työelämää varten: kun teet sinulle kuuluvat tehtävät, saat sovitun korvauksen. Ekstrahyvin hoidetusta työstä voi saada ekstrapalkkion.
Silti jokin tässäkin kuviossa tökkii. Olen omien vanhempieni kannalla, vaikka eihän sekään malli tehonnut. Olen edelleen kotitöiden välttelijä ja suorastaan kärttyinen siivoushommiin ryhtyessäni. Suhtautuisinko puunaamiseen positiivisemmin, jos omat vanhempani olisivat kannustaneet siihen rahalla? Vaikea sanoa. Jään kaaoksen keskelle miettimään, kaivaako kuvetta, vaiko maanitella, uhkailla tai kenties kiristää.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 5 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Maksan lapselle kotitöistä silloin, kun hän tekee enemmän, kuin mitä hänen velvollisuuksiinsa kuuluu 🙂 Ja ei, minä en pyydä mitään kohtuutonta sen suhteen, että mitä lapsen kuuluu tehdä. Lapsen pitää huolehtia yhteisten tilojen osalta omat sotkut pois. Lapsen (tai no, nykyään jo 16-v teinin) oma huone on aina ollut hänen omaa aluettaan aivan, kuten minun huone on minun omaa aluettani. Me molemmat päätämme, että missä kunnossa haluamme oman tilaamme olevan. Ruokaa teemme suht harvoin, mutta aina yhdessä. Ja tyttö oikeasti tykkää siitä. Kaupassa minä käyn yksin vielä toistaiseksi, koska tytöllä ei vielä ole ajokorttia. Kun hän sellaisen saa, niin hän joutuu hoitamaan puolet kauppavuoroista (meillä ei talvella edes pysty käymään kaupassa esim pyörällä ja kesälläkään se ei oikein kannata). Tyttö hoitaa koirat (ne on hänen ensisijaisesti) ja pyykit hoidamme sen mukaan, että kuka jaksaa ja ehtii. Meillä on tällä hetkellä koiranpentu, joten yleensä minä vapaaehtoisesti otan siivousvuoron ja tyttö hoitaa koirien ulkoilutuksen sillä aikaa. Meillä aina kaikki on perustunut yhteiseen kunnioitukseen ja toisen arvostamiseen. Puolin ja toisin. Kummallakaan meistä ei ole mitään yliarvoista asemaa meidän kahden kodissa, vaan aina kuuntelemme toisiamme. Tämä on meidän molempien koti ja meillä molemmilla on sekä oikeuksia, että vastuita.
Lapset tekevät kotitöitä ikätasonsa mukaan. Kuukausirahan maksu edellyttää oman huoneen siistinä (asuttavana…🙄🤔) pitämistä. Kun lapsilla on kalliit harrastukset niin esim mopon tankin saa täyteen leikkaamalla nurmikon silloin tällöin. Yhdessä vaiheessa elimme kaaoksessa, kun tulin töistä kotiin ei energia riittänyt siivoamiseen ja lapset jätti kaikki levälleen, käveli kengillä sisällä, jätti likaiset astiat ympäri taloa. Jossain vaiheessa tajusin että en enää jaksa yksin ylläpitää työn ohella isoa omakotitaloa pihoineen kun aina perjantaina odotti kaaos kotona. Muistan kuinka itkua pidellen aloin kerran siivota täydessä kaaoksessa olevaa taloa iltavuoron päätteeksi joulukuun 23 päivä… Nykyään paikat pysyy paremmin järjestyksessä eikä joka perjantai tarvitse tehdä kolmen päivän suursiivousta.
Kyllä kotitöistä saa maksaa viikkorahaa. Tai viikkorahaa maksetaan kun on osallistunut kotitöihin. Yhteinen koti ja yhdessä pidetään järjestystä viihtyvyyden vuoksi. Ei mitään ”pilkottua” viikkorahaa , tyyliin roskapussi 10s, vaan jokainen osallistuu kaikkeen kykyjensä mukaan. Pienet siivoaa lelunsa, isommat auttaa isommissa hommissa. Ei naisten tai miesten töitä. Tehdään kerralla, vaikka se ei sillä hetkellä olisi mukavaa. Viikkosiivous – jaetaan tehtävät – sovitaan korvaus ja kun jokainen on suorittanut osuutensa, niin latit kouraan viikon lopuksi. Yleensä tyytyväisyys siististä huoneesta ja iloisesta äidistä on lapsistakin mukavaa. Siivouspäivänä lisäksi voi noutopizzalla palkita koko porukan. Onhan se selvää että työllä ansaittu raha on tarkemmassa käytössä kuin ansiotta saatu. Mummilta saatu kymppi pannaan palamaan surutta, mutta itse tienatuista euroista pidetään tiukasti kiinni.
Meille ei maksettu edes viikkorahaa, vaan oli selvää, että oma osuus kotitöistä piti tehdä. Oman huoneen sai viikolla pitää sellaisessa kunnossa kuin halusi, mutta viikonloppuisin sekin oli pakko siivota.
Yhteisiin tiloihin osallistui kaikki; roskien viemiset, tiskaus, imurointi, pölyjen pyyhkiminen, mattojen tamppaus, kaupassakäynti jne.
Omalle lapselle (10v) maksan kerran kuussa 20€. En maksa erikseen sen lisäksi mistään ja hän osallistuu kotitöihin vaihtelevasti. Oman huoneen osalta sama käytäntö että saa pitää niin sekaisin kuin haluaa mutta viikonloppuna on pakko siivota. Omat vaatteet järjesteltävä kaappiin kun ne tulee pyykistä jne.
Kyllähän sitä mutinaa välillä tulee ja siihen 20e vetoaminen ei kyllä auta yhtään. Jotkut asiat on vain pakko tehdä vaikkei huvittaisi ja ne on ajatustasolla vastenmielisempiä kuin käytännössä. Esim se imurointi ei vie 15 min enempää. Sekin auttaa kun antaa aikamääreen. Vartti tätä ja sit pääset taas ulos. Oma lapsi tykkää myös vaihtoehdoista; imurointi ja moppaus tai pölyjen pyyhkiminen ja roskien vienti.
Mä olen saanut kotoa kasvatuksen että voi elää kuin ellunkanat mutta ilman töitä ei rahaa tule mistään tai jonkinlaista ammatillista koulutusta et saa tukia Kelasta,se on aikuisuutta ymmärtää että ilman työtä ei tule rahaa,joten lapsille on rahan arvo pienestä pitäen hyvä opettaa vaikka omasta mielestä 5€ oman huoneen siivoamisesta on todella vähän mutta muksut oppii säästämään ja tietämään miten paljon siivottuja huoneita täytyy säästää esimerkiksi uuteen tietokoneeseen tai tablettiin ja kuinka monta kuukautta tulee säästää,kummasti kotityöt alkaa kiinnostamaan kun saa palkkioksi pizzaa tai rahapalkinnon