Joskus on varsin pottumaista olla nainen, kirjoittaa Huonon Äidin ystävä. Hän on siinä harvinaisen oikeassa.

” Yli 176 miljoonalla naisella on endometrioosi, arvelee amerikkalainen endometrioosiyhdistys.  Joskus ”endon” vihulainen voi äityä niin pahaksi ja tehdä tuhojansa, että potilas joutuu lukuisia kertoja sairaalahoitoon, näin kävi minulle.

Endometrioosi oli ollut tiedossani jo vuosia. Se aiheutti kipuja ja epämääräisiä vuotoja, mutta pysyi kurissa tavallisilla särkylääkkeillä. Urheilin paljon ja eräänä talvena lenkkeillessäni huomasin, ettei juoksemisesta tullut enää oikein mitään. Tuntuu kuin kunto olisi kadonnut kokonaan, hengästyin heti ensimmäisen askeleen otettuani ja tuntui kuin astmakin olisi puhkeamassa. Mutta ei kai astma nyt niin vaan puhkea, aikuiselle ihmiselle? Pistos rinnassa ja koriseva hengitys jatkui viikkoja, joten päätin käydä työterveyslääkärillä kyselemässä oireistani. Melkoinen jättiuutinen sieltä tulikin; muhkean kokoinen ilmarinta ja kipin kapin pikaisesti sairaalaan. Sairaalassa kyljestäni tuupattiin sisälle dreeniputki, ja ennen kuin ehdin kissaa sanoa, olin jo osastolla lepuuttelemassa ja ihmettelemässä mitä tapahtui.

Ja siitähän se meikäläisen endosotku sitten alkoi. Ilmarintoja puhkeili säännöllisin väliajoin, joita sekä dreenattiin että hoidettiin leikkauksella. Itselläni endo siis lähetteli etäpesäkkeitä. Se on tehnyt reikiä niin keuhkoon kuin palleaankin.

Sairaalakierrettä jatkui melkein vuoden verran ja tuli tavattua aika monta lääkäriä ja kuultua suunnilleen yhtä monta teoriaa siitä miten sairauteni saataisiin parhaiten kuriin; mm. lapsia tekemällä, aloittamalla hormonilääkitys, joka laukaisee vaihdevuosien kaltaisen tilan, kuukautiskierron estävillä  e-pillereillä… Kaikki melko radikaalilta tuntuvia vaihtoehtoja. Huomasin myös omin silmin, sairaalassa ja lääkäreillä juostessani miten hankalaa endometrioosin hoito on.

Tällä hetkellä ilmarintakierre näyttäisi olevan kurissa, vaikkakin endometrioosi on krooninen sairaus eikä koskaan voi tietää mitä huominen tuo tullessaan. Itse olen toipunut kierteestä hyvin ja saan mm. lentää sekä urheilla normaalisti. Käytän hormonikierukkaa, sillä e-pillerit eivät itselleni sovi. Kierukka pitää endokipuja, ja taudin muutenkin, ihan hyvin kurissa.  Tällä hetkellä endokudos kiusaa eniten virtsarakossa, mutta toivotaan, että sekin helpottaa ajan kanssa.

Tauti on todella yleinen ja yhteinen nimittäjä meidän sairastavien kanssa tuntuu olevan lievä epätietoisuus ja epämääräisyys. Yhdellä on jotain oireita, toisella toisia. Yksi sai avun siitä, toinen tästä. Vertaistukea löytää helposti, sillä melkein aina kun asiasta puhuu niin löytää toisen, joka kärsii samasta sairaudesta. Vaan endometrioosi ja sen parantaminen on jatkuvasti tutkinnan ja kehityksen alla, joten ehkäpä ihanat naiset saavat jo lähitulevaisuudessa täsmällisempää ja tehokkaampaa apua sairauteensa. ”

Mikä endometrioosi oikein on? Seikkaperäinen selvitys täällä 

 

— Huono Äiti

Artikkelissa on 0 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia