Se, että läheinen sairastuu, esimerkiksi rintasyöpään, järkyttää.

Järkyttyneenä tunnetusti saattaa sanoa vähän mitä sattuu. Myös hyvää tarkoittavat lohdutusyritykset voivat kuulostaa sairastuneen korvissa ikäviltä.

Tärkeintä kuitenkin on olla läsnä toiselle. Pahinta, mitä voi tehdä sairastuneelle, on hylkääminen. Ja se on valitettavan yleistä!

Toista ei siis pidä jättää yksin siksi, että ei tiedä mitä sanoa. Voit kertoa, että ”en tiedä mitä sanoisin, mutta olet minulle tärkeä ja haluan olla tukenasi”. Jos sanot jotain tyhmää, sen voit aina selittää. Mutta sille, että hylkäät sairastuneen ystävän, ei oikein ole hyväksyttävää selitystä.

Mieti kuitenkin mitä sanot. Vältä sanomasta näitä asioita:

– Älä kysele, että saatko sitten silikonit tai muutenkaan puhu rintaimplanttien hankkimisesta. Kyse ei ole siitä, kuinka terhakat tissit kenelläkin on, vaan paljon vakavammasta asiasta.

– Älä pohdi, että mistäköhän syöpä johtuu, tai tuumi, että ”ei se sitten auttanut että olet kasvissyöjä”. Sairastunut todennäköisesti syyttää itseään joka tapauksessa, sinun ei tosiaan tarvitse lisätä näitä syytöksiä. Varsinkin kun me voimme vain yrittää ehkäistä syöpää elintavoillamme, mutta se ei ole mikään varma vakuutus.

– Älä kerro kuka tuttusi on kuollut rintasyöpään. Kuolema pelottaa muutenkin, kukaan ei halua kuulla ketkä kaikki muut ovat tähän sairauteen kuolleet.

– Älä tyrkytä paranemisneuvoja. Sairastunut kyllä ottaa itse asioista selvää ja pyrkii hakeutumaan parhaaseen mahdolliseen hoitoon. Älä myöskään tyrkytä sairastuneelle ajatuksia siitä, että terveydenhuolto olisi jotenkin jälkijättöistä ja väärässä.

– Älä hehkuta, kuinka sairastuneen tulee taistella syöpää vastaan. Kyse ei ole tahdonvoimasta, valitettavasti. Jos olisi, jokainen syöpään sairastunut paranisi.

rikkaruoho asfaltilla

– Lopeta kliseiden viljely. Ei, kaikki ei todellakaan ”tapahdu syystä”. Kyllä, meille ”annetaan enemmän mitä jaksamme kantaa”. Eikä se niinkään mene, että ”se mikä ei tapa, vahvistaa”, pikemminkin päinvastoin.

– Älä sääli. Säälitteleminen on alentavaa. Voit sanoa olevasi pahoillasi ystäväsi tilanteesta, ja voit olla siitä vihainen tai surullinen. Mutta säälimisestä ei tule kenellekään parempi olo.

– Älä anna ennustetta. Totta kai haluat sanoa, että ystäväsi paranee varmasti. Mutta et voi tietää sitä! Sano ennemmin, että toivot todella paljon että hän paranee ja haluat uskoa siihen.

Toimi näin:

– Kuuntele. Jos ystäväsi haluaa kertoa, voit myös kysellä. Mutta ennen kaikkea kuuntele, ja kuuntele tuomitsematta.

– Auta. Tarjoa apua suoraan ja spesifisti sen sijaan että vain sanoisit ”olen täällä sinua varten jos tarvitset jotain”. Voit kysyä suoraan, että sopiiko että otan lapset hoitoon viikonloppuna, sopiiko, että autan siivoamisessa, tai sopiiko että tuon ruokaa.

– Kysy millaista apua toinen kaipaa ja miten hän toivoo sinun toimivan. Voit ihan hyvin sanoa suoraan, että et tiedä miten toimia ja mitä sanoa.

– Ole läsnä. Laita viesti, soita, mene käymään. Sinulla ei voi olla sellaista kiirettä tai niin raskasta itselläsi, että et ehtisi kysyä, mitä toiselle kuuluu. Laita edes se viesti, se vie sinulta aikaa ehkä minuutin.

Lähde.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.