Viimein vapaalla sitä todellakin haluaa vaan huilata!
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
”Sain inspiraation yksinhuoltajan kirjoituksesta, kirjoittaa itsekin. Siitä, että oot yksin vastuussa kaikkeen lapsiin liittyvässä, toki kaksi poikaani on isällänsä joka toinen viikonloppu.
Välillä miettii, et minkä takia sitä on vähän katkerakin jollain tavalla etävanhemmalle, joka saa ne mukavat viikonloput. Lapset saa valvoa pitkään ja nukkua. Kun itse saat ne inhottavat arjet, ennen kuutta tarvii repiä lapset ylös ja itse herätä kukon pierasun aikaan. Ihmekkös jos on on vähän väsynyttä porukkaa työpäivän jälkeen, helposti tulee tiuskittua lapsille ja siitä sitten piiskaat ittees, et minkä takia et voi olla sellanen rento äiti joka jaksaa tehdä lasten kanssa vaikka ja mitä.
Kello on viiden, kun ollaan saatu syötyä, siinä olis sitten pari tuntia tehokasta laatuaikaa lasten kanssa ennenkö tarvii jo miettiä lasten iltatouhujen aloitusta. Siinä ajassa sitten pitäis yrittää hoitaa myös sosiaalisia suhteita. Niin lasten kuin omiakin. Podet huonoa omaatuntoa, kun ei oo aikaa ylläpitää omia kaverisuhteita, ei vaan aika ja jaksaminen riitä!
Ja sit kun tulee vaikka vapaa viikonloppu lasten kanssa, yrität mahduttaa viikonloppuun kaikkea mitä ei arkena keretä/jakseta. Se ihana rento viikonloppu muuttuu hyvin helposti suorittamiseksi ja kun koittaa sun vapaa viikonloppu, sitä haluaa olla ja huilata, monella sun kaverillas ei oo käsitystä mikä takia.
Tiedän, että tää muuttuu helpommaksi lasten kasvaessa!”
Nimim. Yksin vastuussa
Artikkelikuva Kinga Cichewicz.
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 7 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Rasittava arki lasten kanssa? Mitä just luin! On etuoikeus saada elää lapsen kanssa. Aamulla mennä ennen heräämistä viereen makoilemaan. Illalla jutella jokaisen kanssa pieni hetki päivästä ja maailman asioista. Halata päivittäin.
Isälläkö mielestäsi on etuoikeus olla näkemättä ja elämättä sitä kaikkea. Se on sekä lapsilta että isältä pois, etteivät vietä arkea yhdessä. Onhan se rankkaa hoitaa ja selvittää kaikki yksin, tiedän, mutta sen hinnan maksan ilomielin.
En ole yksinhuoltaja, enkä siis voi tietää täysin miltä susta tuntuu. Mutta mä hoidan meidän perheessä myös suurimman osan kaikesta ja olen viikonloppuisin usein ihan poikki. Tiedän että pojista olisi mahtavaa mennä hoploppiin tai tramppaparkkiin tai sinne tai tänne. Mutta oon huomannut myös sen että mun lapset nauttii ihan suunnattoman paljon kun lämmitän lauantaina saunan jo vaikka viideltä, teen kunnon eväät piknik-koriin saunalle ja saunotaan pitkään ja rauhassa, huilitauolla syödään (joskus vaan voileipiä, joskus jotain herkkuja). Me saatetaan viettää saunassa ja saunan pienessä pukuhuoneessa helposti parikin tuntia. Siihen vielä yökkäreissä leffa sohvalla viltin alla (siinäpä voi vielä vaikka syödä iltapalaa) ja sit hammaspesut ja nukkumaan. On oikeesti ihan remtouttavaa myös itselle ja lapsetkin tykkää. Aina ei tarvii viikonloppuina tehdä jotain. Joskus voi ihan hyvin vaan olla! Tsemppiä sulle!
Sinusta kuuleekin, että viihdyt lastesi kanssa. Hienoa!
Se etävanhempi saattaa kadehtia lähivanhempaa.
Jos lapset kasvattaa hyvin eli pitää järkevät rajat, esiteinit on jo helppoja ja omatoimisia. Kouluikäiset pääsevät itse kouluun, eikä heitä tarvi aamuvarhaisella herätellä. Päiväkotiaika on varmasti se rasittavin vaihe.
Kyllä minullakin meni hermon useamman lapsen kanssa, mutta hyvät välit on teinien ja jo aikuisten lasten kanssa edelleen. Ei se rasittavin aika montaa vuotta kestä, paitsi jos on haasteita vanhemmuudessa. Silloin teiniaika saattaa olla vielä pahempaa.
No voi kyynel taas.
Ikävää, että lapset muodostuvat riesaksi ja taakaksi.
Voin sanoa, että koulussa nämä riesat erottuvat niistä lapsista, joiden kansa vanhemmat haluavat olla. Se näkyy ihan pienissä jutuissa, kuten ruokailussa. Toiset osaavat syödä monipuolista ruokaa ja keskustella. Nämä riesat syövät kuin siat ilman pöytätapoja ja kertovat äidin pelaavan puhelimella ruokapöydässä. Tämä on vain esimerkki. Enimmäkseen nämä riesat tunnistaa liimautumisesta aikuiseen ja valtavasta aikuisen nälästä.
Eivät myöskään usein osaa ottaa toisia huomioon ja puhuvat kuten heille on puhuttu eli aika tylyyn sävyyn. Suru tulee niiden lasten puolesta, joista sen huomaa. Ulkopuolisen on vaikea paikata sitä kuilua, jonka se on aiheuttanut lapsen itsetuntoon ja siihen, miten hän näkee itsensä osana muita. 🙁
Rentoutuminen on tärkeämpää kuin suorittaminen. Lapset saa tarpeeksi “sosiaalisia suhteita” hoitopaikassa ja koulussa joten viikonloppua heidän viemiseen sinne tänne ei tarvitse käyttää. Toivottavasti tulee biletetyksi tarpeeksi ennen lapsia koska lasten kanssa siihen ei ole voimia eikä aikaa. Aika aikaa kutakin, myös lasten kanssa elämistä.