Vieläkö lapset koluavat vanhempien tavaroita salaa?

Muistatko vielä miten jännittävää oli kaivella salaa vanhempien tavaroita kun he olivat poissa kotoa tai muissa puuhissa?

Äidin käsilaukkua tutkittiin vaivihkaa pikkukolikoiden ja sinne unohtuneiden suklaapatukoiden toivossa. Muisto on vahva, nenässään tuntee äidin käsilaukun tuoksun ja laukun pohjalta kynsien alle jäävää nöyhtää voi miltei pyöritellä sormissaan.

Keittiön kaappeja käytiin salaa läpi, ties vaikka sieltä löytyisi karkkia tai keksejä. Kaverilla oli veljensä kanssa organisoitu projekti: öisin hiivittiin ”kaivamaan karkkia” keittiön kaapeista.

Yhdellä kaverilla oli paljon tietoa salaisista jutuista. Suklaata oli jemmattu pakastimeen, miten ovelaa vanhemmilta! Heidän kotoaan löytyi myös pari pornolehteä, huh. Sama kaveri myös kaivoi joululahjansa esiin komeroiden kätköistä ja oli erikoistunut teippien avaamiseen ilman, että lahjapaperiin jäi jälkiä.

Vanhempien kirjahyllyistä kaivettiin niitä kirjoja, joissa oli seksikohtauksia. Laatikoista saattoi löytyä tärkeitä papereita, joissa luki kaikkea jännittävää. Joskus sellaistakin, mikä ei ehkä olisi lapsen tietoon kuulunut, kuten oikeudenkäyntien pöytäkirjoja.

Vintti se vasta varsinainen aarreaitta olikin! Siellä oli laatikkotolkulla monenlaista kiehtovaa.

Vanhoja tavaroita, kuten muinaisia huulipunia hienoissa kullanvärisissä hylsyissä ja outoja venäläisiä hajuvesiä. Astioita, joista nykyään saisi kirpputorilla pienen omaisuuden…siis jos niitä ei olisi vain viskattu mäkeen.

Erikoisia vaatteita, kuten turkisstoolia ja hattuja, joissa oli suruhuntu. Kaikkea sellaista, mikä ei oikeassa elämässä enää näkynyt. Natisevia ja tunkkaisen hajuisia matkalaukkuja, joissa oli tarroja kummallisen kuuloisista paikoista. Sekä tietysti tutuistakin, Tukholmasta ja Kööpenhaminasta.

Mutta tapahtuuko tätä kaivamista enää?

Onko vanhempien tavaroiden ratsaaminen salaa enää minkäänlainen huvitus nykyajan lapsille?

Tuntuu siltä, että ei. Paperit lojuvat koskemattomina laatikoissa, ja kirjahyllyyn vartavasten hankittu lapsille suunnattu seksivalistusopas on jatkuvasti samalla paikalla ja samassa asennossa hyllyssä.

Toki voi olla, että tavaroita kaivellaan, mutta me emme huomaa sitä. Huomasivatkohan meidän vanhempamme? (Varmaan ainakin silloin, kun tuli vintillä rikottua se hieno kultakehyksinen peili…)

Meillä ei ollut kovin paljoa tekemistä ollessamme lapsia. Leikimme toki ulkona, luimme, askartelimme ja katsoimme telkkaria tai videoita. Mutta harvalla meistä oli harrastuksia montaa tuntia viikossa, ja harvalla meistä oli viihdettä kaikille niille loputtomille tunneille, joita olimme yksin tai keskenämme kotona.

Nykylapsilla on aina jotain tekemistä. Aikataulut ovat täysiä, ja lisäksi on some ja pelit.

Millä tavalla vanhempien romulaatikko tai tunkkaiset pahvilaatikot vintillä voisivat kilpailla somen jatkuvan viihde- ja ärsyketulvan kanssa? Eivät mitenkään!

Samanlaista tekemisen puutetta ja merkityksetöntä, tyhjää aikaa ei enää ole. Luulisi, että lasten luontainen uteliaisuus ei ole vähentynyt, mutta onko kukaan enää saanut lastaan kiinni tavaroiden kaivelusta?

Noh, karkkijemmmaa sentään ratsataan välillä. Jos ei muu, niin sokeri se jaksaa kiinnostaa!

Mikä on sinun kokemuksesi? Vieläkö lapsia kiinnostaa salainen hiippailu kotona ja tavaroiden tutkiminen, vai ovatko some ja pelit korvanneet sen kokonaan? Kerro kommenteissa!

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 1 kommenttia, jätä oma kommenttisi.