Onko sinulla vahvatahtoinen ja temperamenttinen lapsi? Kenties sellainen, joka ilmaisee tahtoaan kapinoinnilla, kiukkukohtauksilla ja jatkuvalla vänkäämisellä? Tai ehkä sellainen, joka on rauhallisempi, mutta ei sen mukautuvampi? Millä tahansa tavalla lapsesi ilmaiseekin voimakasta tahtoaan, se ei ole vanhemmalle helppoa.

Siksi voi tuntua siltä, että vahvatahtoinen lapsi on kirous. Päänsä pitävät, temperamenttiset ja voimakastahtoiset lapset ovat raskaita ja väsyttäviä. Yhteenotot ovat väistämättömiä ja saavat vanhemman tuntemaan itsensä kyvyttömäksi kasvattajaksi. Sitä saattaa salaa toivoa, että olisipa saanut sellaisen helpon päivänsäteen, jolle käy kaikki. (Mikäli sellaisia lapsia ylipäätään on olemassa…)

Mutta oikeasti vahva tahto on siunaus. Se auttaa ihmistä elämässä eteenpäin ja saavuttamaan haluamiaan asioita. Olivatpa ne asiat sitten materiaalista menestystä tai muunlaisia tavoitteita. Periksiantamattomuus, sinnikkyys ja usko omaan asiaan ovat hyviä ominaisuuksia. Jos sen pystyy ymmärtämään lapsensa kohdalla, oma olo voi helpottua.

Sillä voimakastahtoisen lapsen kasvattaminen on joka tapauksessa haaste. Lapsen temperamenttia ei voi käyttää tekosyynä. Jos voimakastahtoisen lapsen antaa saada tahtonsa aina läpi, ja hänen sallii käyttäytyä miten tahansa, silloin temperamentista tulee kirous. Lapsen täytyy oppia siihen, miten muiden kanssa ollaan ja yhteiskunnassa eletään, olipa hän miten voimakastahtoinen tahansa. Se tekeekin vanhemman työstä niin vaativaa.


Kuva Alexander Drummer.

Voimakastahtoisen lapsen vanhemman pitää olla voimakastahtoinen itsekin. Hänen täytyy olla vahva vanhempi, joka rakentaa lapselleen rajat sen sijaan että antaisi periksi pienen kiukkupussin edessä. Jatkuva rajanveto on tietysti vaikeaa, mutta se palkitsee kun lapsi kasvaa.

Vahvatahtoinen lapsi vaatii ohjausta. Ja kysyy vanhemman kärsivällisyyttä. Vanhemman tulee opettaa lapselle se, miten lapsen tahto ja temperamentti valjastetaan hyödyllisiin tarkoituksiin. Kuinka päättäväisyyttä ja uskoa omaan asiaansa voi käyttää siihen, että saavuttaa tärkeitä tavoitteita. Eikä mielivaltaan, oikkuihin ja sopeutumattomuuteen.

Voimakastahtoisen lapsen kanssa elää väkisinkin tässä hetkessä. Uuvuttavassa hetkessä, jossa rajoja pitää vetää koko ajan ja jossa joutuu ottamaan vastaan kaikenlaisia tunteenpurkauksia raivareista täyteen vetäytymiseen. Hetkessä elämisen lisäksi vahvatahtoisen lapsen vanhemman on hyvä pitää katse tulevassa. Nämä lapseni ominaisuudet, jotka nyt saavat minut raivon partaalle ja lopen uupuneeksi, tulevat vielä hyötykäyttöön. Ne tulevat viemään lapseni sinne, minne hän haluaa mennä. Vaikka juuri nyt ei siltä tuntuisi, niin lopulta se on siunaus.

Lähde.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

4 vastausta artikkeliin “Vahvatahtoinen lapsi on siunaus, ei kirous”

  • Vahva tytär, vahva äiti sanoo:

    Vahvatahtoinen tyttäreni on oppinut hienosti ne kohdat miten vahvuutta voi käyttää myös hyväksi; hän puolustaa heikompiaan ja pitää pienemmistä huolta. Hän on 6v ja olen aina ollut ylpeä hänestä ja itsestäni, myös kaupassa yhteenottaessamme.

  • Nimetön sanoo:

    skorpiini tytär on aina ollut hyvin voimakastahtoinen ja tarkalleen tietääpi mitä haluaa

  • Järkevästi rajoja sanoo:

    Jatkuva rajojen veto ei ole järkevää. Taistelut pitää valita. On asioita, joissa voidaan joustaa. Diktaattorin mallia ei pidä voimakastahtoiselle opettaa, vaan myös joustamista. Ja se se vasta taitolaji onkin! Mikä on ehdottomasti tinkimätön raja/sääntö, millaisista asioista ei edes keskustella? Mistä asioista voidaan päättää yhdessä, milloin voi valita, milloin voidaan tehdä poikkeus? Näitä täytyy voimakastahtoiselle opettaa, selittää ja antaa mallia. Isommat kantaa vastuun, mutta pienempiä ei silti jyrätä.