Osa meistä saattaa haaveilla siitä, että kumpa se sohvalle lysähtänyt peruna, oho siis puoliso, alkaisi treenaamaan ja saisi vähän lisää virtaa.

Mutta niinkin voi käydä, että treeni-into menee ”pikkuisen” överiksi. Tämä nainen kertoo, kuinka täydellisien kulissien takana perhe on hajoamaisillaan. Mies löysi liikunnan ja jäi sille tielleen:

”Kohta tulee täyteen 21 vuotta yhteiseloa. Niistä 15 vuotta avioliitossa, kaksi lasta, koira ja omakotitalo. Ihan niinkun täydellistä.

Paitsi, että ei ole.

Siinä omakotitalossa kun asuu kaksi yksikköä, minä ja muksut; ja mies ja sen elämäntyyli.

Miehen terveysintoilijan elämäntyyli alkoi pari vuotta sitten. Alkusysäys oli helvetin rasvakahvi tai mikälie Atkinsin dieetti.

Mies keskittyi täysin pitämään temppelinsä kunnossa ja me muut ihmeteltiin vieressä, että mitä tapahtui. Hänellä oli ja on yhä edelleen omat aikataulut ja omat ruoat, ja me muksujen kanssa tehdään omamme. Vanhempi lapsi kärsii tästä hirveästi, nuorempaa ei voisi vähempää kiinnostaa. Itseähän se ärsyttää suunnattomasti.

Ei niitä papin edessä tehtyjä lupauksia sitten pidettykään. Ei kasvateta lapsia yhdessä, ei olla edes perhe enää. Eikä pariskunta todellakaan. Intiimi kanssakäyminen on loppunut totaalisesti, kun se treenaaminen vie energiat. Tai mistä minä tiedän mikä tai kuka ne vie…


Kuva Louis Tricot, ylin kuva Form. Kuvituskuvia.

Onhan tämä ihan perseestä, että parinkymmenen vuoden sijoitus on mennyt kankkulan kaivoon, ja pelistä katsoo keski-ikäinen mutsi. Yhtäkkiä herää ja miettii, että mitä oikein tapahtui. Miten tästä nyt sitten jatketaan.

Jos tililläni olisi rajaton saldo, niin suunnitelmani olisi selvä. Mutta täältä meiltäpäin ei vuokralle pääse ja asunnot maksaa rahaa. Lapsille kun haluaisi pitää ne vanhat kaveriympyrät ja koulun.

Sekin olisi jo lottovoitto, kun mies vaan lähtisi. Jättäisi meidät tähän, koska arki ei sinänsä muuttuisi. Mutta minun ei enää joka ainoa päivä tarvitsisi vastata kysymykseen ”mihin iskä meni”. Eikä siihen, että miksei iskä tule mukaan ja miksei iskä ole meidän kanssa. Eikä silitellä, kun esikoinen itkee, ettettehän te eroa.”

Nimim. Huijattu

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

2 vastausta artikkeliin “Urheilu vei minulta miehen”

  • balanssi sanoo:

    Tyypillinen vastuun vierittäjä. Tivoo, että ratkaisut tekisi joku toinen.

    Marttyyrinä olo on loppujen lopuksi aika helppoa ja siihen jää koukkuun, sen sijaan, että asettaisi rajansa ja pitäisi ne. Se voi vaati vahvasti epämukavuusalueelle menemistä, mutta loppupeleisä se kannattaa.

  • Kokenut sanoo:

    Juu, noin se ero alkaa. Miehesi on jo lähtenyt. Hänellä se ilmenee liikuntana, toisella juomisella, työnä jne. Jos teillä ei ole puheyhteyttä, homma ei pelastu. Oletko kertonut hänelle esikoisen hädästä? Voiko esikonen kysyä itse isältään, missä mennään?
    Miehesi on kuin heiluva hammas. Odottele rauhassa, kyllä se siitä lähtee aikanaan.