Tuon rahaa kotiin, puoliso palvoo puhelintaan ja naputtaa kotitöistä
Huono Äiti sai avautumisen:
Tässä ruuhkavuosien ja älylaiteriippuvuuden aikakaudella on parisuhteemme dynamiikkakin muuttumassa. En etsi vastauksia, vaan ihan omaksi terapiaksi kirjoittelen, eikä muiden ajatuksien kuuleminenkaan pahaksi ole.
Minun ja puolisoni parisuhde on tiivistettynä seuraavanlainen. Meillä on keskenämme melko isot tuloerot. Urani on raketoinut tässä viime vuosina ja puolisoni taas seuraa omia unelmiaan, opiskelee ja toimii yrittäjänä. Olen itse tyytyväinen tähänastiseen elämäämme. Töitä tosin joudun paiskimaan monesti jopa 18 tunnin päiviä, viikonloput on onneksi yleensä vapaata.
Rahat riittää laskuihin, joista maksankin leijonanosan. Itselle ei kauheasti ylimääräistä jää, enkä kyllä materiaa varten rahaa tarvitsekkaan. Ylimääräiset laitan osakkeisiin ja rahastoihin. Puoliso elää leveämmin ja merkkivaatteita tipahtelee zalandolta lähes joka viikko. Tästä ei kannata kokemuksen syvällä rintaäänellä mainita, muuten on luvassa muhkea riita. Vaatteet yms. laitteet ostetaan monesti ns. seuraavan tilin rahoilla kk maksuajalla.
Loppukuusta annan yleensä 300-400 euroa sitten puuttuviin laskuihin omistani. En ole niitä koskaan ollut vailla takaisin.
Moni varmaan miettii, miksi meillä on erilliset tilit. Tämä juontaa juurensa aikoihin, jolloin meillä oli aika tiukkaa rahasta ja yhteisen säästötilin varoista paloi puolet n. 2kk aikana. Summa ei ihan mitätön ollut vaan n. 10-20k€ puolessa välissä ja lähes kaikki puolisoni omiin ”tarpeellisiin hankintoihin”. Myönnän, olen tarkka rahasta ja en ikinä enää halua kokea taloudellista turvattomuutta oli kysessä sitten työttömyys tai sairaus. Haluan, että me perheenä selvitään ainakin siltä osin eteenpäin. Puolisoni taas ei mieti kuukautta eteenpäin. Se on ihan ok minulle, toisinaan jopa kadehdin hänen asennetta. Ei huolia ei murheita. No meillä on omat tilit nyt ja se siitä.
Kotitöitä tehdään yhdessä. Ruuan laittaa se joka on ensimmäisenä kotona, siivoan lasten astioita aina sellaisten ohi kävellessäni, siivoustasoni ei ole yhtä hyvä kuin hänen ja tästä monesti tulee erimielisyyttä. Kesäisin leikkaan nurmen, talvisin teen lumityöt ja puut, lämmitän talon, nikkaroinnit asunnossamme sekä vuokralla olevissa osakkeissa teen minä, kuskaan lapset harrastuksiin yhteensä 7 kertaa viikossa, sekä yksin kaikki 5 hengen ruokaostokset. Yritän koskettaa, hieron hänen kipeät hartiat ja jalat monta kertaa viikossa vailla vastakaikua.
Viime aikoina kotityöt on kummasti alkanut kasautumaan minun harteilleni, toinen istuu tuijottamassa puhelinta sohvalla tai nojatuolilla. Eräänä päivänä kun olin pitkään ollut töissä en vain yksinkertaisesti jaksanut tehdä mitään. Menin pesun kautta nukkumaan ja seuraavana päivänä sain napakan palautteen, että kuinka minun pitää siivota enemmän, tehdä ruokaa enemmän tehdä kaikkea enemmän. No nyt olen tehnyt, siivonnut ja ollut keittiössä hellan ääressä ja katsonut kun toinen haltioituneena tuijottaa puhelintaan.
Valituksia ei enää tule, mutta aloin miettimään voiko itsensä ulkoistaa? Mihin enää tarvitsee puolisoa, kun se ei tuo enää parisuhteeseen mitään. Ei taloudellista turvaa, ei apukäsiä, ei seksiä ei mitään. Toinen vain antaa ja toinen ottaa. No itseppä tässä lieden ääressä istun ja soppani keitän, toivottavasti maistuu. Muistakaa pitää huolta parisuhteestanne, puhelimia kerkeää kyllä katsella myöhemminkin.
Nimimerkki: Yhden hengen YT-neuvottelut käynnissä
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 11 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Puhelin 👹 se on tässäkin parisuhteessa se eniten huomiota saava kohde
Oi! Täytyy sanoa, että sinun puolisolla on hyvä palvelu 🙂 Raha-asiat taitavat olla yksi iso riidan aihe parisuhteessa.
Minå lähdin kiitämään jo yli 10 vuotta sitten reilun 10 vuoden suhteen jälkeen. Hyppäsin ns. tyhjän päälle. Vauva oli vuoden, ei työpaikkaa, muutettu eri maakuntaan autolainaa oli jäljellä muutama tonni jne. Siitä oli pakko lähteä, koska toimimattomassa suhteessa ei ole hyvä kenenkään olla. Homma kaatui huonoon vuorovaikutukseen ja todellisuudessa ei minun syvimmillä tarpeillani ollut exälle merkitystä. Olen kieltämättä vähän boheemi ja taiteellinen luonne. Helppoa ei ole ollut missään vaiheessa rahallisestikaan. Enkä ole vieläkään kroisos, mutta ehdottomasti ero oli minulle ainoa vaihtoehto, jotta säilyn hengittävänä ja elävänä. Olin muuttumassa hirviöksi enkä sellaista elämää halunnut. Riidat olivat käytännössä loppuajasta niin, että toinen vetäytyi ja minä karjuin riita riidalta hurjemmin – koska aitoa keskustelua ei käyty. Elämä vaan meni niin, että toisella oli oma elämänsä haluamallaan tavalla ja minulla ei täysin. Olen itse kohdannut jossain määrin mm. taloudellista väkivaltaa elämässäni. Myös sukulaisilta. Avioliiton loppuajan sain jatkuvasti tietooni, että exän sukulaiset koko ajan miettivät, että vien rahat heidän jälkikasvulta. Omat sukulaiset kuvittelivat, että en tee mitään rahan hankinnan eteen. Minua on arvosteltu vaatteiden hankinnasta (myös omat sukulaiset), totta kai on mukavampi, kun on viihtyisät, oman tuntuiset ja -näköiset, hyvälaatuiset sekä pitkäikäiset vaatteet – opiskeluaikoina vaatteista tingin ihan liikaakin. Eron jälkeen olen pikkuhiljaa rakentanut omaa elämää lapsen kanssa ja en ole ex sukuun yhteyttä pitänyt eivätkä he minuun. Lapsen kautta on tullut silloin tällöin terveisiä. Kohta hän on niin iso, että elämässä aukeaa taas uusi sivu. Sukulaiset ovat asettuneet exän puolelle. Hänen nykyinen puolisonsa on työntynyt minun sukulaisten lähipiiriin. Exällä menee taloudellisesti mukavasti, koska valitsi uuden puolison, jolla on täysi-ikäiset lapset. Kokeilin pari lyhyttä suhdetta itsekin tässä välissä, mutta erinäisistä syistä eivät kantaneet pidemmälle. Kieltämättä itselläni on ollut myös niin hutera taloudellinen pohja sekä riitaisa yhteishuoltajuus eron jälkeen, että ei kovin moneen kokeiluun ole ollut viitsinyt edes lähteä. Viihdyn nykyään hyvin yksin, ystäviä on ja olen utelias silloin tällöin uusiin harrastuksiin – elämä on mukavaa näin. Sukulaisistakaan ei ole enää rasitteeksi, on semmoiset kipeät kötinät tässä sivussa käyty, osin exäni aiheuttamana.
Näiden ihmissuhdekokemusten jälkeen olen saanut hiukan korjattua omaa taloudellista perustaani. Kieltämättä rahalla saa vähän turvan tunnetta elämään, mutta eihän elämää voi täysin hallita. En silti lähde huonoon suhteeseen, vaikka ehdokkaalla olisikin massit kunnossa.
Täältä kotisohvalta hei vaan kulta!
Olet oikeassa, olen liikaa kännykällä,ja se harmittaa minuakin. Välillä yritän sen avulla rentoutua työpäivän jälkeen, hassujen videoiden ja artikkeleiden avulla.
Välillä organisoin seuraavaa työpäivää työntekijöiden kanssa: kuka on poissa, kuka tulee töihin, kuka venyttää päivää, mistä sijainen. Välillä pitää yrittää pitää työkavereiden ryhmähenkeä yllä, ja höpsötellä.
Välillä yritän pitää yllä olemattomia yhteyksiä ystäviin, mitä kuuluu, koska nähtäisiin, ehkä leffaan joskus.. Mikäli ylityöllistetty puolisoni on joskus kotona. Kysellä isovanhempien ja kummilasten kuulumisia ja lähetellä kuvia ja kertomuksia meidän lapsistamme.
Koululaisten wilma-viestejä ja yhteydenpito kouluun on lähinnä minun varassani, ja välillä sieltä niitä viestejä, kuulumisia, merkintöjä ja kuukausikirjeitä tulee. Ja päiväkoteihin pitää varata hoitoajat sähköisen järjestelmän kautta, mitä tuskin olet koskaan tehnyt, ja lukea viestit tonttulakeista, suksista ja retkistä, että ollaan kartalla mitä on milloinkin.
Lisäksi omat ja lasten neuvolat, lääkärit, puheterapian aikojen järjestäminen, varaaminen ja järjestäminen sekä yhteydenpito on täysin minun vastuullani.
Ja ehkä olet huomannut, että lapsemme kasvavat huimaa vauhtia ja Suomessa o miljoona vuodenaikaa, yritän taloudellisesti löytää ja tilata alennusmyynneistä seuraavalle kaudelle vaatteita. Lisäksi lasten harrastaminenkin vaatii niitä ratsastuskypäriä ja luistimia ja nekin pitää jonkun(=minun) hankkia…
Summarum olen pahoillani, jos joskus näyttää, että vain sometan sohvalla!
Kiitos kun laitoit tänäänkin ruuan! (onneksi olin sentään tilannut ainekset sentään netin kautta sekä maksanut sähkölaskun).
Itse haluan antaa näkökulmaa sen vähemmän tienaavan ja ”laiskan” kotitöistä valittavan puolison näkökulmasta. Oma puolisoni on yrittäjä ja työpäivät pääsääntöisesti ovat pitkiä. Hänellä on uransa rakentamisvaihe menossa ja meillä on useampi lapsi perheessä. Alle 10 vuotiaita kaikki. Tämä tarkoittaa siis sitä että toisen vanhemman työura kärsii. Suomeksi sanoen päävastuu on minulla. Kuinkas muutenkaan. Olen joutunut pakon sanelemana vähentämään työntekoa ja silti saan kuulla kuinka työvuorot haittaavat hänen työpäiviään. Ymmärrän sen että yrittäjän tulot riippuu tehdystä työstä, mutta se on mielestäni väärin että automaattio on se on että kovasti tienaavan työ on tärkeämpää. Yleensä siis miehen. Oletus on että minä hoidan aivan kaikki kotityöt, lapset ja oman palkkatyöni. Toivoisin tasa-arvoa perhedynamiikkaamme vaan keskustelut eivät ole tuottaneet tulosta. Minua ei enään kertakaikkisesti kiinnosta mikään kotitöiden teko kun kukaan perheessä ei ole sitoutunut auttamaan ja jakamaan vastuuta. Olkoot että puolisoni maksaa kuluista suurimman osan, mutta käytännössä olen taloudellisesti alisteisemmassa asemassa ja mitään ylimääräistä extraa on turha odottaa kun ei omat tulot riitä edes uusien vaatteiden hankintaan. Hyvä että pakollisia menoja saan katettua. En saa minkäänlaista kiitosta siitä että mahdollistan toiselle uran luomisen. Minun työt on ok niin kauan kunhan työvuorot eivät sotke hänen töitään. Olen kateellinen niille perheille jossa vallitsee palkka tasa-arvo ja terve dynamiikka jossa molemmat vanhemmat hoitavat lasten kasvatuksen ja metatyöt tasan. Edes suurinpiirtein ja kausittain. Joten kyllä se on tosiasia että kenellä on rahaa niin sillä on valta. Ymmärrän kyllä sen että keljuttaa maksaa ”siipeilijän” kaikki menot ja saada vielä moitteet kaupanpäälle. Haluan vain sanoa että joskus se ”laiskuus” voi olla lamaantumista jos on aina yksin ja oletus on että toinen elää toisen ehdoilla. Ei aina näin ole, mutta kannattaa miettiä sitäkin näkökulmaa. Jos ne ei muu auta niin neuvottele itsesi firmasta ulos. Ja sanon vielä loppuun että lastenhoito ja kasvatus on arvokasta. Ei silti ylennä mieltä kulkea kuluneissa ryysyissä kun mies voi ostaa itselleen kerran vuoteen merkkivaatteita jotka päällä kulkee.
On tää kyllä kumma foorumi, kun tekee se mies niin tai näin, nii väärin menee! Jos kirjotus ois naiselta, niin ”jätä se sika” ”kiertoon tommonen ukko” ”piian ja rahoittajan vaan haluaa” kommentit vallitsisi! Kyllä kuulkaa tälläsiä rouviakin on olemassa, ei paljoo kiinnosta kun luuri ja shoppailu. ”JOPA 18 tunnin työpäiviä” ei tarkoita että niitä tehdään jatkuvasti! Tälle miehelle sanoisin, että rahahanat kiinni ja rouva vaihtoon!
Menikö tunteisiin?
Mä jäin kanssa miettimään että jos aloittajalle nuo 18h työpäivät on normaalia, siinä jää vuorauteen 6h väliä ennen seuraavaa työpäivää. Vaikka työmatkat onnistuisi tekemään puolessa tunnissa, niin oikeastiko aloittaja tuon jäljelle jäävän 5,5h aikana käy kaupassa, hoitaa kotihommat, lapset, näiden vaatehankinnat ja harrastuksiin kuskaamiset sen lisäksi että kerkeää nukkua?
Jos siis oikeasti aloittaja on noin paljon poissa kotoa ja puoliso ei tee muuta kuin makaa sohvalla puhelimensa kanssa oman vapaa-aikansa niin kuka oikein huolehtii lapsista? Jos puoliso vielä päälle opiskelee ja pyörittää omaa firmaa niin herää myös kysymys siitä kuinka pitkiä päiviä hän tekee.
Jää tunne että jotain oleellista on unohtunut kertoa.
Mitä taloudellisiin asioihin tulee, kun on lapset ja yhteinen talous on tärkeää myös määritellä ne yhteiset menot, noiden omien lisäksi. Mulla ex aikanaan kauhisteli sitä miten paljon mulla menee rahaa kuussa häneen verrattuna. Asumismenot ja yhteiset laskut maksettiin puoliksi ja loppurahoista kului suurin osa mun menoihin. Toki mun menoihin laskettiin omien henkilökohtaisten ostosteni lisäksi kaikki lasten vaatteet ja tavarat, kuukauden ruokaostokset ja kaikki mitä kotiin ostettiin. Hänen menojaan olivat hänen omat vaatteensa, harrastuksensa ja huvittelunsa. Tämä yksi syy sille miksi hänestä sitten tuli ex.
Aloittajalle suosittelisin että kirjaatte alas kaikki kotityöt ja lasten hoidon. Molempien työajat, pitäen sisällä puolison opiskelun. Kummankin tulot, yhteiset ja kodin menot. Ehkä jopa mietitty sitä paljonko yhtälössä jää aikaa lapsille ja perheelle. Jos yhä näyttää siltä että puoliso ei tee mitään kotona eikä maksa osuuttaan niistä menoista joihin hänellä olisi varaa vaan kaikki jää aloittajan niskaan niin ei varmaan ole syytä jatkaa suhdetta tuollaisena.
Jotenkin tämä kuulostaa nyt siltä, että teillä on olohuoneessa virtahepo nimeltä holtiton rahankäyttö. Puolisosi on siis pienituloinen ja maksaa siksi vain pienen osan perheen laskuista, mutta kuitenkin shoppailee itselleen kaikenlaista ja vieläpä reippaasti yli varojensa, joka kuukausi. Hän suuttuu, jos ongelman yrittää ottaa puheeksi, ja sinä välttelet konfliktia, joten mahdollistat ongelman jatkumisen tekemällä enemmän töitä ja antamalla hänelle lisää rahaa. Tekemällä enemmän töitä olet enemmän poissa kotoa, jolloin puoliso hoitaa yrittäjyyden ja opiskelujen päälle enemmän lapsia ja kotia, mistä arvatenkin seuraa väsymystä, yksinäisyyttä ja turhautumista, josta seuraa oman pahan olon purkamista valittamalla sinulle, puhelimeen liimautumalla ja shoppailemalla lisää. Ja kehä on valmis.
Minä ehkä yrittäisin vielä pariterapiaa — ja puolisolle yksilöterapiaa tuhlailuongelman setvimiseksi. Tai yksinkertaisesti tarttua härkää sarvista ja lopettamalla rahan antamisen puolisolle, kävi miten kävi. Hän voi suuttua, mutta mitä sitten? Hän ei tule ottamaan vastuuta omista raha-asioistaan, ennen kuin lopetat. Siitä voi seurata ero, mutta sehän sinulla oli mielessä jo muutenkin. Tai sitten tietysti voi myös suoraan erota, mutta kuten toisessa kommentissa jo mainittiinkin, joutunet laittamaan pitkät työpäivät ja sen myötä varmaan myös uran nousukiidon jäihin toistaiseksi.
Jaa, FB:n puolella pääteltiin, että puolisosi ostokset saattaisivat sisältää lasten vaatehankinnat. Jos asia on näin eikä kyse ole itselle ostelusta, niin tilanne muuttuukin aika toisen näköiseksi. Vain sinä tiedät, mikä totuus kirjoituksesi takana on. Samoin kuin totuus puolisosi yrittäjyydestä — kirjoituksestasi syntyy kuva, että se ei olisi yhtä vaativaa tai tärkeää kuin sinun työsi. Mutta yrittäjyys tunnetusti vaatii isoa panosta. Siihen päälle puoliso opiskelee, ja vielä senkin päälle jaksaa venyä ottamaan päävastuun lapsista ja kodista, jotta sinä voit tehdä urasi vaatimia pitkiä päiviä. Epäselväksi jäi, onko urasi raketointi asia jota toivot, vai ei. Siihen kun usein liittyy ne pitkät päivät, mutta samalla annat ymmärtää, että teet pitkiä päiviä vastentahtoisesti uhrauksena perheelle. Kummasta siis mahtaa olla kyse? Kukaan ei voi pakottaa sinua etenemään urallasi ja ottamaan vastaan sellaisia töitä, jotka vaativat noin pitkiä päiviä. Jos nykyisellään rahat riittää jokaviikkoisiin merkkivaateostoksiin (huom. suurimmalla osalla tavallisista perheistä ei ole tuollaiseen varaa), voinet varsin hyvin hakeutua vähän kevyempiin töihin, pyytää puolisoa siirtymään ei-merkkituotteisiin ja osallistua itse perheesi elämään enemmän. Ehkä pipo lakkaa kiristämästä teitä molempia, kun sinä saat enemmän aikaa perheen kanssa ja puolison kotityötaakka kevenee.
Niin, mahtaa olla itkuista jos/kun rulot siirtyy uuteen talouteen, elareita varmasti joutuu maksamaan kivasti mutta varmasti pääset sileen halvemmalla kuin nouden zalando tilausten kanssa.
Joo, ja koska työ ei varmasti mahdollista kovin läsnäolevaa erovanhemmuutta —> nalkuttaja ja puhelimen selaaja saa sitten yksin hoidella kotihommat ja lapset. Ja maksella ne laskut ja Zalandot. Voi tulla ikävä tätä mahdollistajaa.
Toki jos aloittaja on kiinnostunut olemaan lastensa elämässä, niin sitten pitää eron sattuessa tinkiä siitä rakettiurasta ja 18h työpäivistä, jollei halua jättäytyä joka-toinen-vkl-vanhemmaksi. Eli sekin on hyvä huomioida näissä yt:eissä. Jokuhan ne ylipitkät työpäivätkin mahdollistaa ja tekee ylipitkän päivän lasten parissa.
Suosittelisin vähentämään työntekoa ja olemaan läsnä nimenomaan vanhempana ja puolisona eikä vaan autokuskina ja laskujen maksajana. Jospa se puolisokin siitä piristyisi.