Suoritan paskasti syyslomaa ja etätöitä
Huono Äiti sai avautumisen syyslomalta: ”Äiti, voinko pelata nyt?” Ääni repäisi minut jälleen takaisin kotiin. Katseeni siirtyi tietokoneen ruudulta kohti innoissaan hyppivää lasta. Syysloma oli vihdoin alkanut, ja odotukset olivat korkealla. Mutta jo ensimmäisen päivän aikana olin huomannut, että etätyö ja lasten hoito eivät aina kulje käsi kädessä.
Omat työtehtävät jäivät taas kerran hoitamatta, ja mielessäni pyöri jatkuva syyllisyyden tunne. En saanut töitäni hoidettua kunnolla, enkä ollut läsnä lapselle sillä tavalla kuin olisin halunnut. Tuntemus siitä, että tuottavuuteni oli ehkä kymmenen prosenttia siitä, mitä se normaalisti olisi, painoi mieltä. Olisiko esimieheni pettynyt, jos tietäisi, kuinka vähän olen saanut aikaan?
Samalla syyllisyys kaihersi myös lasta kohtaan. Miksi en keksinyt hänelle mitään kivaa tekemistä? Kaikki muut tuntui järjestävän niin hauskoja retkiä ja aktiviteetteja. Meillä päivä kului kotona, välillä pihalla ja joskus jossain lähikaupan kahvilassa. En jaksanut suunnitella mitään isompaa, enkä oikein jaksanut olla ihmisten ilmoilla.
Olin jumittunut tähän tilanteeseen, jossa en tuntunut onnistuvan missään. Oli kuin olisin epäonnistunut sekä työntekijänä että vanhempana.
Illalla, kun lapsi oli nukkumassa, istuin sohvalla ja katsoin tyhjää. Miksi tämä oli niin vaikeaa? En ollut ainoa, joka kamppaili näiden asioiden kanssa. Silti tuntui, että olin täydellinen epäonnistuja.
Ehkäpä tämä oli vain yksi niistä vaiheista, joita elämä tarjoaa. Ehkäpä en ollutkaan niin huono vanhempi tai työntekijä kuin olin ajatellut. Ehkäpä tärkeintä oli se, että yritin parhaani mukaan.
Aamulla herätessäni päätin, että en enää syyttäisi itseäni. Olisin läsnä lapselle, mutta myös rehellinen hänelle ja itselleni siitä, että tarvitsemme välillä myös omaa aikaa. Ja töissä yrittäisin keskittyä olennaiseen ja antaa anteeksi itselleni, jos kaikki ei suju täydellisesti.
Ehkä tämä syysloma opetti minulle sen, että täydellisyys on illuusio. Tärkeintä on tehdä parhaansa ja olla armollinen itseään kohtaan. Ja ehkä ensi viikolla voisimme suunnitella jonkin pienen retken yhdessä.”
Nimim. Lomalainen
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 0 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
