Ei tämä etätyö mitään herkkua ole…
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
”Koronan myötä toimisto siirtyi niin minulle kuin monelle muullekin työpaikalta, kotiin. Itselläkin asian suhteen on työstämistä, mutta ihmeellisimmät kommentit tulevat toisilta ihmisiltä. Joillakin tuntuu olevan sellainen käsitys, että etätyö on sama asia kuin vapaapäivä kotona. Tuntuu, että muun muassa kaikki kodin askareet hoituu siinä samalla ”kun kerran olet kotona”.
Useamman kerran on kommentoitu, että minulla sentään on helppoa, kun toiset joutuvat menemään työpaikalleen. Anteeksi vain, mutta erittäin paljon mieluummin palaisin normaaliin aikaan. Olisi upeaa lähteä joka aamu ja tavata työkavereita muutenkin kuin puhelimen, teamsin tai muun verkkoyhteyden päästä. Enhän minäkään tuumaa näinä erikoisina aikoina ”työpaikoille menijöille”, että teillä se vasta on helppoa, kun ei tarvitse tehdä töitä kotoa käsin vaan saat mennä työpaikallesi.
Etätyö ei ole aina mahdollista ja siksi olen todella tyytyväinen, että minulla kuitenkin on vielä töitä. Pystyn tekemään sitä kotoa. Toivoisin, että ihmiset voisivat hiukan nähdä sen oman boksin, oman työpaikan ulkopuolelle. Töitä on erilaisia ja kaikkia tarvitaan. On hienoa, jos pystyy arvostamaan muutakin kuin vain omaa työtään.”
Nimim. Siunaus vai kirous
Artikkelikuva Standsome Worklifestyle.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 4 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Nautin itse siirtymävaiheesta työn ja kodin välillä. Työmatkat on itselleni omaa aikaa kuunnella mm. Podcastejä tai äänikirjoja.
Olen itse huomannut lieveilmiönä nyt etätyötä kauan tekevänä, että etääntyminen työkavereista on vaikuttanut myös sosiaalisiin kontakteihin. Erityisesti siihen kuinka työkaveria lähestytään sekä hänen työtään arvostetaan – jopa heitä, jotka tekevät samaa työtehtävää kuin itse teet. Kaikki eivät edes jaksa nähdä vaivaa puhutella työkaveriaan arvostaen tai koe tarvetta jakaa tietoa, mitä hän itse omaa. Usein jopa suututaan ja avaudutaan niissä etäpalavereissa puutteista tai virheistä, jotka ovat tapahtuneet puutteellisen tiedon jakamisen vuoksi.
Tämä aika on näyttänyt myös rumat epäkohdat, jotka ei tue työyhteisön hyvinvointia tai asiakkaiden ja työnantajan parasta. Harmi, ettei kaikki näe sitä.
Ja mielestäni hyvät käytöstavat eivät ole introvertti-ekstroverttiasioita. Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot ovat eri asioita, joistä viimeksi mainittua voi halutessaan itse harjoittaa ja siinä kehittyä.
Etätyö itsessään on ollut vaikea alussa selittää puolisolle, jonka läsnäolo hoitotyössä on tarpeellista. En voi työaikana käydä hoitamassa vapaamuotoisesti vapaa-ajalle kuuluvia työtehtäviä, vaikka työaika joustaakin paljon. Kaikki se aika, mitä en käytä työhön niin siirtyy ns. vapaa-ajalle ja pois yhteisestä ajasta.
Etätyö on ihanaa. En aio palata lähityöhön enää koskaan, elämänlaatu on paljon parempaa, kun päivästä jää pois se 2 h bussissa istumista.
Näissä jutuissa pitäis aina muistaa, että olemme kaikki erilaisia. Itse pidän etänä olemisesta todella paljon ja toivonkin, että pandemian rauhoituttua minulla olisi jatkossa mahdollisuus tehdä paljon enemmän etätöitä, kuin pandemiaa ennen oli. Minäkin kuitenkin ikävöin face to face palavereita ja jutteluita työkaverien kanssa. Jos saisin valita, kävisin konttorilla vain silloin, kun siitä olisi työn tekemiselle (tai joskus omalle motivaatiolle) lisäarvoa, eli ehkä yhtenä tai kahtena päivänä viikossa maksimissaan.
Jos tässä tilanteessa joutuisin käymään työpaikalla päivittäin (nyt en saa sitä tehdä), voisin ajaytelemattomuuttani sortua ilmaisemaan jollekin etätyöläiselle kateellisuuteni. Toisaalta esim siskoni päinvastoin kärsii paljosta etätyöstä ja kokee sen paljon raskaammaksi, kuin työpäivän konttorilla + tunnin yhdensuuntaisen työmatkan aamuin illoin.
Ollaan siis erilaisia, mutta varmasti nykyisessä tilanteessa kaikilla on raskasta, koska paitsi työelämä, niin myös yksityiselämä on rajoittunutta. Yritetään siis miettiä asioita toisen näkökulmasta ennen kuin avaamme suutamme.
Olen tehnyt omasta tahdosta pääsääntöisesti etätöitä yli 10 vuotta. Voisi kuvitella, että tämä omalla työpaikallanikin melkein vuoden kestänyt toimintamalli ja vahva suositus kaikille työskennellä kotona, ei ole mikään ongelma. Väärin, tämä etätyön vankkumaton suosijakin alkaa olla aika loppu. Työkavereita olen nähnyt livenä viimeksi maaliskuun alussa, asiakkaita viime helmikuussa. Ilman koiraa en varmaan laittaisi vaatteita päälle päiväkausiin, tukkakin jää kampaamatta aamuisin kun ei se kampaamaton pehko näy videopalavereissa kuulokkeiden alta.
Vuosien aikana mahdollisuuttani rajoittamattomaan etätyöhön on kadehdittu ja totta on, et siinä on hyvät puolensa enkä siitä mahdollisuudesta luovu edes tilanteen normalisoiduttua. Mutta etätyöllä on myös kääntöpuolensa. Työpäivät venyy, kun ”vähän” katson postia illalla tai ”ihan yhden pienen homman” teen pois alta. Töitä tehdään vähän sairaana, kun kyllä sitä läppäriä omasta mielestä voi sängyn tai sohvan pohjalla vähän vilkuilla ja pari sähköpostia kirjoittaa ja selvittää muutaman muun jutun. Lisäksi ex-miehellekin tiedoksi, että ei – etätyö EI tarkoita sitä, että kotihommat imurointeineen ja muine siivouksineen kuuluu etätyöläisen normityöpäivään. Tietääkseni työnanataja ei maksa kodin imuroinnista palkkaa, jos se ei ole sitä nimenomaista työtä mihin on palkattu. Etätyö on ihan oikeaa työtä ja aikansa jos sitä kotiansa työajalla siivoaa niin huomaa olevansa ilman sitä etätyötä, koska tuloksia ei synny ja työsuhde päättyy.