”Terve! En tiedä itsekään miksi juuri tänne avaudun, kai kaipaan vain naisen näkökulmaa. Eli aloitetaan perus infoista. Olen siis 27 vuotta vanha, kahden lapsen biologinen isä (jotka asuvat äidillään) ja yritän parhaani olla naisystäväni kolmelle lapselle mahdollisimman hyvä ”isäpuoli” ehdokas.

Olemme olleet yhdessä peräti kolme vuotta ja rapiat päälle. On ollut ylä- ja alamäkiä, mutta niistä ollaan selvitty parhaamme mukaan. Silti jokin on kaihertanut suhdetta viimeisen vuoden ajan. On ollut vähän kaikenlaista murhetta, eikä olla oikein voitu turvautua ja puhua toiselle. Emme elä vielä ruuhkavuosia joten asia huolestuttaa minua. Yritän parhaani antaa kaikkeni suhteelle, puhua, kehua, auttaa kotitöissä (viimeisen vuoden aikana suurimmaksi osaksi minä hoidan tiskit ja ruuanlaiton, että emäntä saisi levätä ja opiskella rauhassa), yritän sytyttää kipinää ja kemiaa, mutta en juurikaan saa vastakaikua toiselta puolelta.

Kuva Neil Thomas.

Seksi tuntuu väkinäiseltä toisen puolelta, eikä haluta kokeilla mitään uutta mitä ehdotan. Fyysisesti olen muuttunut vain parempaa. Olen laihduttanut ja parantanut elämäntapoja huomattavasti. Mutta silti tunne, etten fyysisesti riitä, eikä seksiin ole viimeisen vuoden aikana toinen osapuoli tehnyt minkäänlaista aloitusta. Se on turhauttavaa. Jos häntä haluttaa hän turvautuu mieluummin omaan käteen/välineisiin jättäen minut ulkopuolelle siitä, ja periaatteessa ns ilman. Tuntuu, kun kuvottaisin häntä.

Minulla on heikko itsetunto, ja vaikka kuinka sitä yritän itse parantaa, ei tämä tilanne ainakaan helpota. En saa kehuja ulkokuoresta koskaan. Asiasta jos puhutaan niin turvaudutaan siihen ettei se ole tärkein vaan sisin, mutta sekään ei tunnu riittävän. Talvella jo lähdin ja olin poissa viikon verran ero mielessä, kuitenkin halusin selvittää asiat kasvotusten. Se ei ollut viisasta. Silloin sovittiin että yritetään puhua ja huoltaa parisuhdetta ja järjestää aikaa toisillemme varsinkin iltaisin.

Kuva Tim Foster.

Tätä illuusiota kesti sen viikon verran, jonka jälkeen itsekukin palasi oravan pyörään. Minulle ero olisi todella iso kolaus. Menettäisin taas kerran osan perheestä, ja lapsista niinkuin viimeisen parisuhteen loputtua. Olen ollut naisystäväni nuorimmalle lapselle ”isä” syntymästä asti. Hänen biologinen isä ei ole tekemisissä lapsen kanssa ja seurustelimme jo raskaus aikana. Eli pidän häntä omana.

Eniten kuitenkin tässä asiassa rassaa se, ettei ole toiselta osapuolelta haluja ja fyysisyyttä minua kohtaan. Enkä tarkoita sitä itseään, vaan kaikkea halua ja fyysisyyttä. Olen tunnetasolta ikäistäni kypsempi (muilla tapaa vältämättä en), mutta tiedostan sen, ettei halut ja fyysisyys tarkoita vain seksiä. Se on kaikkea mitä ihmiset tarvitsee. Halu olla lähellä, koskea, helliä ja muuta lässynläätä.

Olenko vain liian tunteikas vai onko kipinä sammunut? Itsekin hän myöntää asian ja sanoo, että vähän on hukassa. Olisiko parempi jatkaa ilman toista, kuin odottaa muutosta mikä kokemuksen perusteella on vain hetkellistä? Apua!”

Nimim. Pojankloppi

Artikkelikuva Luigi Venturina.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Artikkelissa on 26 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

26 vastausta artikkeliin “”Seksi tuntuu väkinäiseltä toisen puolelta””

  • Tanja sanoo:

    Itse en syö pillereitä, minulla on aivan ihana mies, haluan häntä, mutta jostain syystä se halu lopahtaa. Seksi on minulle vain mekaanista suorittamista vaikka kokeilisi mitä. En tiedä mikä minulla on ja valitettavasti seksuaaliterapeuttikin maksaa niin paljon ettei siihenkään ole varaa. Tätä ollut ihan nuoresta saakka. Halu ei vaan pysy enkä onnistu sitä ylläpitämään. Syytä miksi en osaa sanoa