Saitko sinä kiitosta, kun valmistit joulun?
Huono Äiti sai avautumisen: ”Rakastan joulua ja tykkään häärätä ja laittaa, ostaa lahjoja ja tehdä paketteja. Ilahduttaa muita.Mietin myös mieheni puolesta kaikki lahjat hänen lapsille ja sukulaisille ja paketoin ne. Mies sentään maksaa ne.
Minä hankin ja teen jouluruuan. Katan pöydät ja laitan kaiken. Teen sen mielelläni, mutta olisi ihana kuulla edes siitä kiitos. Että mies tulisi ja halaisi ja sanoisi, että kiitos, kun laitat meille näin ihanan joulun ja näet vaivaa.
Mutta ei kuulu kiitosta eikä kysymystä voinko auttaa. Tulee kyllä kertomaan, jos teen hänen mielestään jotain väärin tai huonosti. Saa aina suunsa auki, kun kokee että on paikka arvostelulle.
Teen kaiken kuin nöyrä kotirouva. Eli sinä, joka nyt haluat sanoa sen, että raivosiivoan marttyyrina ja korostan sitä, että vain minä teen niin ei. Näin ei ole. Tykkään todella aidosti, kun saan tehdä ja en kaipaa väkisin ketään auttamaan. Mutta haluaisin kuulla sen pienen sanon, kiitos, ja tuntea olevani arvostettu.
Kyllä mies rakastaa ja osaa sen sanoa. Mutta sen lisäksi kiitos ja anteeksi on tosi tärkeitä sanoja parisuhteessa. Ja jos ei itse tee mitään muuta kuin lukee lehteä, katsoo televisiota tai selaa kännykkää niin on mielestäni väärä henkilö arvostelemaan sitä, joka tekee kaiken.
On meillä kuitenkin ollut ihana joulu. Mutta minä olen sen tehnyt.
Haluan siis sanoa teille muille miehille, joiden vaimo on tehnyt tämän saman (teitä on monia) että menkää ja kiittäkää. Sen saa tehdä arjessakin tietysti. Siitä saa voimaa. Pienellä asialla on iso merkitys.”
Surullinen joulumuori
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 14 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Avekin aikuiset lapset päättivät ketä kokoontuu joulunviettoon. Ei siinä nykypuolisolla ole mitään sanomista. Parempi että itse ostavat ruokansa ja juomansa ja siivoavat jälkensä. Parempi pysyä poissa ku olla samoissa tiloissa. Viettää joulua toisaalla omien lasten kanssa.
En ole ikinä saanut kiitosta. Onkohan nin etten osaa sitä odottaakaan. Mitä ei ole sitä ei kaipaakaan. Voi herranjestas tulisko paniikki kiitoksista…ei tiä … mutta kaikesta huolimatta jouluni ovat menneet ja tulleet ylipäätään hyvin. Olen joulunainen.
Suosittelen yksinelämistä, jos kokee ettei saa kiitosta tekemistään kotitöistä. Silloin voi kiitellä itseään ihan joka päivä, ja kaikki ovat tyytyväisiä.
Mies paisto kinkun, mä ostin kaikki muut syötävät valmiina. Joulukoristeet laitoin lasten kanssa. Perussiivouksella mentiin, yleensä mies ei siivoa mutta tällä kertaa siivosi kun totesin aatonaattona että mä roudaan ruoat ni sä voit varmaan sillä aikaa imuroida ja pestä lattian. Siivosi mukisematta. Ostin kaikki lahjat ja paketoin ne (5 lasta). Mies osti mulle 2 huomaavaista ja tarpeellista lahjaa. Mies kiitti joulusta ja korosti lapsille että äiti teki joulun, kiittäkää äitiä. Rima ei mulla tosin ollut kauhean korkealla kun ei ole voimia ja aikaa mutta kiitokset tuli. Aina ei mies muista kiittää esim ruosta mutta olen asiasta huomauttanut ja muistaa jo paremmin, samaa kun lapsillemmekin opetamme. Miehen kotikasvatus ollut erilainen kuin itsellä, jossa korostettiin hyviä käytöstapoja mm. kiittämistä.
Täydellistä idylliä ei joulumme kuitenkaan ollut, vanhin oli hapan lahjoista aattoillan ja seuraavankin päivänä ja peliriippuvuus riivasi. 2 nepsylasta pitivät huolen ettei joulurauhaa koettu kuin hetkittäin ja oma jaksaminen (uupumus) oli kortilla ja aika-ajoin kiristi hermoa turhan tiukkaan, joka ikävä kyllä näkyi ja kuului. Toki anteeksi pyytelin mutta ei tosiaan ollut perheemme mikään harmonisin joulu, sanotaanko että riittävän hyvä näillä rahkeilla ja tässä elämäntilanteessa.
Kiittämistä pitää opettaa ja opetella, ei se kaikilta luonnostaan tule, toivottaavasti miehesi oppii tuon jalon taidon ja opii arvostamaan sinua!
Joo,todellakin yksi pieni sana,miten se on niin vaikeaa,se kantaisi niin pitkään.
Mummosanoo tossahan sanottiin, että mies ei halua osallistua, vaan vain kritisoida. Ei niin että mies yrittäisi saada omaa mielipidettään esiin tai osallistua joulun tekoon. Kyllä pitää kiittää jos perseensä parkkeeraa valmiiseen pöytään. Jos ei ole mieluinen niin menköön muualle ja tehkööt itse.
Ratkaisin ongelman heittämällä miehen pihalle. Ei osallistunut, ei kiittänyt, lähinnä valitti siitä miten kaikki ei ole hänen mieleensä. Nykyään ihmettelen miten edes päädyin ko. mieslapsen kanssa suhteeseen ja miten siitä suhteesta ehti syntyä lapsiakin. Onneksi nykyään olen fiksumpi ja onnellisempi.
Kouluikäiset lapset onneksi ymmärtävät, että joulussa on paljon puuhaa – auttavat ja kiittävät. Ex nillittää somessa, mutta en anna sen häiritä, meillä on ollut lasten kanssa (ilman isäänsä) ihan mahtavia jouluja kun yhdessä tehdään ja ollaan kiitollisia toistemme avusta ja etenkin seurasta. Ei läheisiä kannata ottaa itsestäänselvyytenä! 🙂
Niin on ollut meidänkin perheessä aina ja jatkuu edelleen, vaikka olen jo 87- vuotias mummo.
Ryhmäkodissa asuvan kehitysvammaisen poikamme (62 v) on tätö jatkettava, koska hän lapsenmielisenä odottaa joulua kovasti. Tämän ikäisenä ottaa voimille.
Kiitos. Hyvästä kirjoituksesta surullinen joulumuori.
Kyllä jokaisella on oikeus kiitoksen tekemästään työstä
Sehän on yksi kohteliaisuus toista kohtaan ja kaunis ele, ihmiselle kenestä välittää/Rakastaa.
Ettei tarvi tuntea,että kiittämättömyys on maailman palkka.
Pieni ele,hyvä mieli.
Kuinkahan monta eroa tämänvuotisen joulun ansiosta tulee?
Sukulaiseni on samanlainen jouluntekijä. Hän suunnittelee tarkasti kaiken, näkee vaivaa ja tekee täydellistä jälkeä.
Ongelma on, että se on hänen käsityksensä siitä, miten pitää menetellä.
Muut haluaisivat vaan ottaa rennosti ja viettää aikaa yhdessä. Ei se nyt ole niin tärkeää, onko rosollissa kastike ja koti taiten koristeltu.
Ennemminkin tulee mieleen, että hän tekee kaiken itselleen ja yrittää pistää muut samaan muottiin.
Ehkä ulkoiset tekijät korvaavat sisäistä tyhjyyttä, aidon yhteyden puuttumista ihmisten välillä. Silloin ei kerjätä kiitoksia, vaan voidaan yhdessä hyvin.
En kaipaa sen suurempia kiitoksia, mutta kyllä kirveli ihan toden teolla kuulla, että lahja oli halvan näköinen ja vääränlainen.
Lahjoja oli useampi ja niihin meni kyllä rahaa ja olin aidosti ajatellut saajaa.
Tästä ei olisi saanut mieltä pahoittaa, koska miehen mielestä se oli vaan fakta ja kuulijan vastuulla on, että loukkaantuko asiasta vai miten siihen suhtautuu.
Ihan vaan hiljaa oleminen olisi riittänyt oikein hyvin jos toinen vaihtoehto oli tämä ☹️
Minäkin rakastan häärätä keittiössä. Lapsetkin tykkäävät osallistua esim. leipomalla pipareita ja koristelemalla taloa. Yhtään kertaa en pyydä mieheltä apua. Hoidan suurimman osan lahjoista ja muistamisista sekä joulukorttien kirjoittamisesta. Enkä kaipaa edes kiitosta, sen kiitoksen saan kyllä lapsilta. Mutta silti miehen pitä päästä kommentoimaan mm. liian täydestä pakastimesta, hössöttämisestä ja stressistä. Olen sanonut kyllä, että anna minun tehdä ja nauttia. Mutta ei. Joka joulu aloitetaan se piikittely ja huomauttelu. En ymmärrä. Mutta mun pitää ymmärtää kyllä kaikki hänen projektinsa ja harrastuksensa. Enkä niistä ole ikinä valittanut. Ehkä vielä joskus päätän viettää joulun vain lasten kanssa ja mies saa mennä vaikka sisarustensa luo pilaamaan tunnelmaa.
Sinä teet joulun sellaiseksi kuin haluat. Päätät, miten koristellaan, mitä syödään jne.
Miksi miehen pitäisi kiittää siitä että teet joulun niillä säännöillä, jotka ovat sinun luomiasi?
Se on tietty ikävää, että mies moittii. Voisiko siinä olla taustalla, että hän yrittää tuoda esiin asiat, jotka ovat hänelle tärkeitä mutta jätät ne huomiotta?
Nyt olisi keskustelun paikka. Kerro tunteesi, kysy miehen kanta ja kuuntele. Huom. kuuntele