Joululoma. Käsi ylös kenellä se oli ihanaa rentoutumista? Joko lähdet akut ladattuina uudella innolla töihin? Vai kaipaisitko uuden loman tähän päälle, sellaisen, joka olisi oikeasti lomaa?

Minä ainakin kaipaisin. Joulu vei mehut ihan kokonaan, niin että lopulta olin räjähdyspisteessä oleva hermoraunio.

Ajattelin, että en ota joulusta stressiä. Otin kuitenkin. Kaikki ne asiaankuuluvat paniikin kohteet: onko siivottu tarpeeksi, onko lahjoja tarpeeksi, onko ruokaa tarpeeksi? Ja tietenkin se, että onko kaikki työt varmasti tehty vai vieläkö pari sähköpostia pitäisi hoitaa?

Vaikka osasin jättää turhan hössäämisen pois, siis ei mitään käsinkoristeltuja pipareita ja muuta viritystä, oli totaalinen uupumus päällä jo ennen aattoa.

Siitä olikin hyvä lähteä sitten suorittamaan itse joulua. On se kiva kun kerran vuodessa pääsee oikein asioikseen tappelemaan sukulaisten ja perheen kanssa. Kaikilla oli ne samat ärsyttävät tavat, ja eihän niitä osaa sivuuttaa vaan taantui itse teini-ikäiseksi.

Lapset tappelevat totta kai myös, koko helkutin vapaat. Purkivat jännitystään ja reissaamista eri paikkojen välillä. Leijonanosa juhlapäivästä meni autossa istuessa ja kaikilla oli ikävää. Äidillä oli voimat loppu ja pinna niin kireällä, että ymmärrystä ei riittänyt, mutta huutoa senkin edestä.

Lopulta illalla kun lapset nukkui, olisi mahdollisuus nauttia joulun rauhasta ja levätä. Mitä silloin tekee? Syö rasian konvehteja vaikka ei edes tykkää niistä ja kiskoo punaviiniä päälle ja itkeä tirauttaa kun ei vaan jaksa.

Lähde tästä sitten reippaana ja virkistyneenä takaisin töihin. Kuuntelemaan, kuinka kaikilla oli niin kertakaikkisen ihanat joululomat, ja oli niin mukava viettää aikaa yhdessä!

Lopputuloksena joulusta on väsymys, pettymys ja suru. Miksi kaikki meni taas näin? Miksi elämäni on tällaista? Miksi en osaa järjestää sitä paremmin? Miksi en osaa olla rauhassa? Ensi vuonna ollaan kyllä matkoilla tai ainakaan minä en hösää mitään.

Sitä ennen: voisinko pliis saada oikean joululoman, sellaisen kivan ja rentouttavan eikä tällaista kaaosta? Vieläkö ehtisi toivoa joulupukilta? Jos edes ensi vuodeksi?

Nimim. Joulu-uupunut

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 20 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

20 vastausta artikkeliin “Saisinko toisen joululoman, kiitos?”

  • Linkkivinkkaaja sanoo:

    Hyviä vinkkejä kaikille, jotka haluavat vahvemmiksi:
    https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/06/28/nama-13-seikkaa-yhdistavat-vahvoja-naisia

  • Väsynyt sanoo:

    Kannattaa ihan ensimmäiseksi lopettaa oman elämän vertaileminen muiden elämään. Tämä elämä on sinun elämäsi. Sen ”täydellisen joululoman” viettäneen kaverin joulu on osa hänen elämäänsä, etkä välttämättä edes tiedä siitä ihanuudesta aivan kaikkea. Ehkä hänelläkään ei kaikki mennyt ihan putkeen, mutta hän asennoitui siihen eri tavalla kuin sinä omaasi.

    Asenne on toinen asia: sinulla on vain tämä yksi elämä, ja tämän elämän tämä joulu meni mielestäsi päin mäntyä. Menikö varmasti? Oliko joulussa mitään kivaa? Oliko mitään asioita, joista voisit olla kiitollinen? Sinulla kuitenkin on koti, jota laittaa, perhe ja sukulaisia, joiden kanssa viettää joulu jne.

    Jos todella tuntuu, että voimat ovat ehtyneet joulu”loman” takia, mitä voisit jatkossa tehdä toisin? Voisitko madaltaa omia odotuksiasi joulun suhteen? Voisitko olla tekemättä niitä asioita, jotka tuntuvat ikäviltä? Mitä tapahtuisi, jos jättäisit ne väliin? Kuolisiko joku? Suuttuisiko joku? Jos suuttuisi, mistä? Kuka tai mikä pakottaa sinut tekemään jouluksi ja jouluna asioita, joista et välitä ja joita et haluaisi tehdä?

    Jos loman lataa täyteen (epärealistisia) odotuksia, siitä saa itselleen vain turhan taakan. Entä jos ensi vuonna ajattelisikin, että joulusta tulee kaikille läheisillenikin hyvä joulu juuri siten, että minäkin nautin olostani, etten ole kiireinen ja kireä ja kiristele hampaitani? Tulisiko tuollaisesta rennosti ottamastasi joulusta fiasko ja jos, miten ja kenen mielestä?

    Mitä tämä tunne joulun jälkeen kertoo sinusta: Mitä oikeasti tarvitset? Mitä koit jääneesi paitsi? Miksi? Miten vältät saman tuntemuksen ensi vuonna – jos sinulle seuraavaa joulua tulee? Elämä voi muuttua ja katketa yllättäen. Mieti, onko sinulla oikeasti syytä katkeroitua marttyyrinä ja rypeä itsesäälissä. Jos koet, että on, pitäisikö keskustella väsymyksestä jonkun asiantuntijan kanssa?

  • Jasmiini sanoo:

    Voisiko siitä joulusta tehdä sellaisen kuin itse haluaa? Onko esimerkiksi pakko kiertää niissä kyläpaikoissa, jos olisitte vaan kotona oman perheen kanssa, viettäisit pyhät vaikka yöpuvussa, jos siltä tuntuu. Joulu voi olla ihan hyvä joulu, vaikka totaalista kaiken kattavaa siivousta ei olisikaan tehnyt. Jos vaikka vähän normaalia perusteellisempi viikosiivous vaan.

    Yritä nähdä hyvät puolet asioissa. Sulla on työ, mihin joulun jälkeen palata ja ilmeisesti rahaa ostaa niitä lahjoja. Kaikilla ei ole. Itse oon kokenut työttömyyden ja sen myötä taloudellisen katastrofin. Sain just jotain pientä hommattua lapsille ja vähäsen jouluruoka. Siitä huolimatta oli ihan hyvä joulu.

  • Ansku sanoo:

    Minulla loppui joulun suorittaminen siihen kun lähdin kotoa omilleni. Meillä äiti oli se joka teki jouluista tappelutantereen ja piti tiukasti kiinni ainaisista rutiineista kellon tarkasti. Täytyy sanoa että se eka joulu omassa kodissa oli jotain uutta ja ressitöntä. Ei ollut pakko suorittaa. Mieskään ei ole jouluintoilija joten olemme viettäneet jouluja juuri kuten haluamme. Parina jouluna olemme käyneet sukuni luona ja se muistutus riitti kertomaan miksi aikanaan jätin menemättä. Ihan samat kuviot ja kellon kyttääminen kun aina. Äiti on vasta iänmyötä ja terveyden vuoksi joutunut luopumaan siitä teatterista ja hyväksymään sen että lasten joulut ovat nyt missä ovat ja suorittamisen aika on ohi. Omalle lapselleni haluan välittää ne muistot että joulu tulee ja on juuri siten kun haluaa viettää, ei ole mitään tiettyä kaavaa ja vaatimuksia.

  • Velkavangitar sanoo:

    Samaan suuntaan oli minunkin joulunviettoni menossa, kun mies omine joulunviettohaluineen tuli kuvioihin mukaan. Muutama joulu kerettiin juosta hautausmaalla ja kahdessa paikassa ennen kuin esikoisen synnyttyä tein totaalisen stopin ja ilmoitin miehelle ja omille sukulaisille, etten liiku tästä eteenpäin jouluaattona mihinkään. Tuon olen myös pitänyt. Mies sai käydä kynttilät viemässä ja omissa sukulaisissaan aattona, jos halusi, mutta minä ja lapset oltiin aatto kotona. Nykyisin viedään kynttilät lasten kanssa aatonaattona ja käydään sukulaisilla joulupäivänä, mutta aatto on ainakin lasten minulla ollessa joulurauhoitettu päivä enkä isälläänkään ollessa liiku aattona kuin hänen ja lasten luokse joulunviettoon.

  • Helemis sanoo:

    Miksi se joulu ”pitää” suorittaa?
    Siinä vaiheessa kun huomasin itse olevani aika väsynyt kahdella paikkakunnalla asumiseen ja reissaamiseen (perhe asuu yhtä kotia ja mulla duuni 400km päässä), ilmoitin kaikille perinteisesti jouluun kuuluville sidosryhmille että me ei tänä jouluna liikuta kotoa mihinkään. saa tulla käymään jos ilmoittaa hyvissä ajoin aikeistaan.
    Syksyn työkomennus päättyi juuri joulua ennen ja muuttokuorma on edelleen siistissä pinossa takkahuoneessa. Ruokaa on ollut riitävästi vaikka en viikkotolkulla ole sitä valmistellutkaan. Kaikki sai lahjoja (kerkesin köydä pikkupaketit hakemassa aatonaattona) ja aivan ihanaa on ollut omalla sakilla teinien ja puolison kanssa: pelata lautapelejä ja kattoa leffoja ilman kiirettä tai painetta siitä että pitäisi ehtiä sitä ja tätä ja tuota vain koska joulu.

    Sidosryhmistä omat vanhempani ruokittiin jo tuomaanpäivänä ja anoppi sekä käly tulevat tapanina käymään. Jos ei huvita tehdä ruokaa niin haen meille pizzaa. Tärkeintä on että nähdään pitkästä aikaa.

    Mitä siivoukseen ja muuhun hössötykseen tulee, niin meillä ei ole ruukattu viettää.mitään juhlia kaapissa. Ja kuusi varisee kuitenkin niin mitäpö tuota imuroimaan ennen loppiaista 😉

  • Tonttu sanoo:

    Minä väänsin omin käsin lahjat, niinkuin kaikkina vuosina. Laitoin sisaruksille pussukoihin luomujuttuja ja muuta mukavaa. Minä tykkään antaa lahjoja ja laittaa jouluntunnelman kotiinkin. Mutta tänä vuonna en saanut itse lahjoja. Jotenkin tuli tyhjä olo ja ensi vuonna annan kyllä kaikki lahjarahat hyväntekeväisyyteen. Enkä laita joulua… lähden itse täysihoitoon jonnekin.

    • Mutta miekö? sanoo:

      Voi että, mene puhumaan asiasta ettet katkeroidu. Luomujutut kivoja sinusta vaan ei muiden mielestä, siksi lahjatta?

      • Nimetön sanoo:

        Just näin. Tarinan opetus: älä tuputa omia mieltymyksiäsi toisille, äläkä anna lahjoja, joita ei haluta. Joulu pitää tehdä vain itselle ja nauttia siitä, eikä ajatella mitä toiset haluaisi sen olevan. Eli marttyyrius ei kannata, eikä katkeroituminen ole hyvästä.

    • Mummi 58v sanoo:

      Minä en anna mitään turhaa kenellekään, aina kysyn mikä olisi tarpeellista. Lapsille tietenkin myös leluja, mutta silloinkin kysyn, että mitä toivovat. Ns. turhaa roinaa en osta, tee, anna kenellekään.

  • Tiituliitu sanoo:

    Ei kuulosta tutulta. Nämä kolme päivää on vietetty kolmistaan kotona. Käyty vuototellen lapsen kanssa ulkona, pelailtu ja touhuttu kotinurkissa. Lähisukulaiset muualla joulunvietossa ettei heitäkään ole nyt tavattu. Isovanhempaa lähdetään katsomaan vasta viikonloppuna.

    Lähinnä mietin, että mitä opit? Mitä päätit? Vietättekö ensi joulun kotona?

  • Kaitsu24 sanoo:

    Vaikea on ymmärtää ja samaistua. En tee jouluna enkä tosin muulloinkaan suvun tai muiden mieliksi mitään. Enkä ainakaan ota stressiä joulusta tai sen valmisteluista. Jos jotain tehdään niin hyvissä mielin yhdessä miehen kanssa. Lahjoja ei osteta eikä huonoissa perinteissä roikuta. Ollaan kotona jos siltä tuntuu, tai sukulaisissa jos niin sattuu. Tämä vuosi oltiin ulkomailla hotellissa, valmiilla aamupalalla. Lähinnä kävelty kaupungilla ja makoiltu sängyssä ja vietetty sitä laatuaikaa teinien kanssa.

  • Äkäinen tonttu sanoo:

    Ei stressannut joulun laitto tai lapset, mutta mies. Sitä luulisi, että se nenä irtoaa ruudusta edes aatoksi, teininkin siihen pystyi. Vaan ei, Herra on tyytyväisen irrallaan kaikesta ympärillä tapahtuvasta elämästä. Eikä ole kyse edes, että olisi töistä väsynyt, ollut saikulla kuukauden. Asiasta mainittaessa vetää prinsessavaihteen päälle ja esittää loukattua, tälläkin hetkellä murjottaa makkarissa. Erehdyin hermostumaan, kun luvattu lautapelin peluu vaihtui Australian rajalla ohjelman nähtyyn uusintaan. En oo saanut itse hetken rauhaa kotona ollessa,kun toinen kumminkin on kommunikaatiota vailla silloin, mikäli itselläni on oikeasti tekemistä. Eli joo, toinen loma vaikka ihan yksin ois aika jees.

  • Assu sanoo:

    Oi ei, kuulostat oikeasti uupuneelta kun et osaa pysähtyä saati kuunnella itseäsi. Mikä sinut saisi pysähtymään? Itse hain sairaslomaa joulun jälkeen kun huomasin, miten huonossa kunnossa olen. Nolottaa, mutta minä ja perheeni olemme työtäni tärkeämpiä. En toivota sinulle tsemppiä; sisu vain saa sinut jatkamaan suorittamista. Toivon sinulle rohkeutta käydä työterveyslääkärillä, rohkeutta pysähtyä, rohkeutta pyytää apua sukulaisilta, kavereilta tai naapureilta. Ja jossain vaiheessa rohkeutta työstää ne syyt, jotka saavat sinut suorittamaan yli rajojesi.

  • Äitiliini sanoo:

    Kyllä kuulostaa tutulta myös! Meillä sukulaisten kohtaamiset on ihan rauhallisia, ei (juuri) mitään eripuraa, mutta on raskasta, kun kaikki pitäisi tavata niiden kolmen päivän aikana! Ymmärrän myös niitä, jotka eivät niin tee, mutta pelkään loukkaavani lähisukulaisiani, jos emme vietä joulua heidän kanssaan. Mietin jälkeen kerran, miten voisin järjestää ensi joulun niin, että pystyn itse siitä nauttimaan, mutta läheiset eivät pahoilta mieltään.

    • Mummi 58v sanoo:

      Meillä on ollut nyt vuosia, että pidetään pikkujoulut, puurojuhlat joulukuun puolen välin kieppeillä anopin luona, jonne tulee miehen puolen lähisuku eli veli ja sisko perheineen sekä omat lapsemme perheineen. Rento, hauska iltapäivä ja -ilta. Siinä on nähty miehen puolen suku, joten jouluna ei tarvitse.

      Aatto vietetään lasten kanssa perheineen jollain kokoonpanolla ja vaihtelevasti eri kodeissa. Itse rakastan joulua ja tykkään vähän hössöttää. En stressaa. Joulusiivous on viikkosiivous, vaikka joulu vietettäisiin meillä.
      Aattona käymme haudoilla vaihtelevalla kokoonpanolla, samoin joulusaunassa. Jokainen saa päättää itse, mitä haluaa tehdä.
      Mies haluaa pitää perinteistä enemmän kiinni kuin muut, mutta on joutunut antamaan periksi.
      Itse tykkään tyttären kanssa käydä joulusaunassa jo aaton aattona.

      Joululaatikot, lanttu, porkkana ja imelletyn perunalaatikon teen itse, koska silloin saan sellaiset joista tykätään.
      Nytkin oli ihana joulu. Joulupäivänä käytiin toisen pojan luona kahvilla, kun halusivat viettää oman joulun uudessa talossaan. Isomummi eli äitini kävi Tapaninpäivänä joulukahvilla meillä.

  • Anie sanoo:

    Pakko todeta että meillä oli myös paska joulu ihan kirjaimellisesti. Vietimme joulun mahataudissa ensin lapset, joulupäivänä sairastuin itse. Että joulukinkku ja laatikot on vieläkin kaapissa. Ja kuopus päätti sitten että vesirokko voisi olla tähän vielä oiva lisä että pidennetään lomaa ja ollaan välipäivät kodin vankina.

  • Jouluihminen sanoo:

    Anti-jouluihmisen kanssa samaa mieltä, miksi suoritat joulut noin? Miksi et pidä rajojasi? Onko sinulla joku unelma siitä, minkälaisia joulujen _pitäisi_ olla, mutta mikä ei kuitenkaan todellisuudessa ole mitenkään tässä todellisuudessa mahdollista? Miksi itketät ja stressaat lapsiasi ajelemalla ympäriinsä? Miksi ette ole kotona? Miksi kuuntelet ärsyttäviä sukulaisia juuri jouluna? Mitä itse haluat joululta? Miksi toivot joulupukilta toisenlaista joulua, miksi et ota itse vastuuta? Sitä teet sen joulun ja sen joulun rentous ja rauha tulee sinusta itsestäsi. Haluatko, että lastesi joulut ovat tällaisia siihen asti, kunnes he pääsevät omin jaloin mahdollisimman kauas karkuun? Nyt jos viimeistään on aika aikuistua ja alkaa elää omaa, oikeaa elämäänsä, ei jotain suorittamista toisten mieliksi tai keksittyjen harhaisten unelmien luomiseksi. Itse rakastan jouluja, mutta omiin jouluihin ei kyllä kuulukaan mitään ylläluetellusta stressijoulusta. Olin jopa kuumeessa koko joulun, mutta se oli silti ihana ja rentouttava (ja siihen kuului kuusi, lahjat, jouluruoat jne, mutta nuo autossa istumiset, vihamieliset sukulaiset, aikataulutukset, pahat ruoat, siisteysvaatimukset yms on ulkoistettu meidän jouluista pois ajat sitten). (En kehtaa sanoa, että lapsetkin oli valtaosan ajasta ihan tosi hyvällä päällä, kun menee ehkä jo puukon kiertämiseksi rinnassa – joten tota, kyllä meidän esikoinen veti stressiä kun pelkäsi pukkia sentään. Jota ei kyllä tullut vaan lahjat jaettiin ilman pukkia, vakuuttelin tätä monta päivää, mutta silti hän vähän pelkäsi, joka loi meillekin sitten edes jotain varjoa tähän…) Mutta ota joulut haltuusi ja oikeasti omiksesi, kyllä se sitten helpottaa.

  • Ei-yhtään-jouluihminen = tehdään mitä huvittaa sanoo:

    Anteeksi, en halua mitenkään ilkeillä, mutta ihan oikeesti en vaan tajua. Miksi elämäsi on noin kovaa suorittamista? Osaatko asettaa rajoja, itsellesi (ennen kaikkea) tai muille? Tuo joulu ei varmasti ollut muillekaan kiva.

  • S sanoo:

    Voi että kun kuulostaa tutulta nimim. Böörnaut.