Saisinko toisen joululoman, kiitos?
Joululoma. Käsi ylös kenellä se oli ihanaa rentoutumista? Joko lähdet akut ladattuina uudella innolla töihin? Vai kaipaisitko uuden loman tähän päälle, sellaisen, joka olisi oikeasti lomaa?
Minä ainakin kaipaisin. Joulu vei mehut ihan kokonaan, niin että lopulta olin räjähdyspisteessä oleva hermoraunio.
Ajattelin, että en ota joulusta stressiä. Otin kuitenkin. Kaikki ne asiaankuuluvat paniikin kohteet: onko siivottu tarpeeksi, onko lahjoja tarpeeksi, onko ruokaa tarpeeksi? Ja tietenkin se, että onko kaikki työt varmasti tehty vai vieläkö pari sähköpostia pitäisi hoitaa?
Vaikka osasin jättää turhan hössäämisen pois, siis ei mitään käsinkoristeltuja pipareita ja muuta viritystä, oli totaalinen uupumus päällä jo ennen aattoa.
Siitä olikin hyvä lähteä sitten suorittamaan itse joulua. On se kiva kun kerran vuodessa pääsee oikein asioikseen tappelemaan sukulaisten ja perheen kanssa. Kaikilla oli ne samat ärsyttävät tavat, ja eihän niitä osaa sivuuttaa vaan taantui itse teini-ikäiseksi.
Lapset tappelevat totta kai myös, koko helkutin vapaat. Purkivat jännitystään ja reissaamista eri paikkojen välillä. Leijonanosa juhlapäivästä meni autossa istuessa ja kaikilla oli ikävää. Äidillä oli voimat loppu ja pinna niin kireällä, että ymmärrystä ei riittänyt, mutta huutoa senkin edestä.
Lopulta illalla kun lapset nukkui, olisi mahdollisuus nauttia joulun rauhasta ja levätä. Mitä silloin tekee? Syö rasian konvehteja vaikka ei edes tykkää niistä ja kiskoo punaviiniä päälle ja itkeä tirauttaa kun ei vaan jaksa.
Lähde tästä sitten reippaana ja virkistyneenä takaisin töihin. Kuuntelemaan, kuinka kaikilla oli niin kertakaikkisen ihanat joululomat, ja oli niin mukava viettää aikaa yhdessä!
Lopputuloksena joulusta on väsymys, pettymys ja suru. Miksi kaikki meni taas näin? Miksi elämäni on tällaista? Miksi en osaa järjestää sitä paremmin? Miksi en osaa olla rauhassa? Ensi vuonna ollaan kyllä matkoilla tai ainakaan minä en hösää mitään.
Sitä ennen: voisinko pliis saada oikean joululoman, sellaisen kivan ja rentouttavan eikä tällaista kaaosta? Vieläkö ehtisi toivoa joulupukilta? Jos edes ensi vuodeksi?
Nimim. Joulu-uupunut
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 44 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Lukiessani kirjoitustasi, pystyn täysin ymmärtämään tuskasi. Sama toistui itselläni yleensä juuri lomilla useamman vuoden ajan lastemme ollessa pieniä. Asuimme poissa Suomesta, joten lomailimme kesäisin ja joulun aikaan Suomessa. Siinä oli liikaa muuttuvia osasia ja levosta ei voinut puhuakaan.
Suomeen muutettuamme päätimme tehdä oman joulun ja vain piipahdimme perheidemme luona. Se oli hyvä ratkaisu, vaikka siitäkin olisi saanut stressijoulun, jos olisin kuunnellut (yleensä anopin) toiveita.
Kunpa olisin jo tuolloin osannut kertoa toiveeni lomien vietosta, ehkä stressiä ei olisi ollutkaan. Sittemmin päätimme luoda oman näköisemme joulun ja pikkuhiljaa, yhä edelleen, karsimme joulunvietosta ns. pakollisia ja muiden asettamia perinteitä, joita emme näe tarpeellisina.
Jouluunme kuuluu edelleen joulun odotus, muutama lahja, tavallinen siivous, jouluruokia, joista jotain voi ostaa valmiinakin, yhdessäolo lähimpien kanssa omassa kodissamme, joululaulut ja ennen kaikkea hiljentyminen joulun sanomaan sekä jo poisnukkuneiden läheisten muisteleminen haudoilla käydessämme.
Näin ”jouluilmastomme” on nykyään lempeämpi ja ei niin energiasyöppö. Ei äidin tarvitse ylittää itseään joulun aikaan, priorisoi omat voimavarasi ja luovu muiden asettamista ennakko-odotuksista. Joulu tulee vähemmälläkin stressaamisella ja kaikki ovat onnellisempia.
Tänä vuonna kaikki ruoat valmiina kaupasta, ainoastaan miehen iäkkäät vanhemmat muutaman tunnin visiitillä. Yhtään sen enempää en tee enkä laita, olen huomannut että ei ole vaivan väärti kun joulumielen saa tosi helpolla kun ottaa iisisti. Löysää nuttura, teet vaan itsellesi pahan mielen ja lapsille joulutraumat.
Yksi joulu anopin luona noin 15 sukulaisen kera riitti. Sen jälkeen vietimme vuosikausia joulut Lapissa – toimi hyvin eikä tarvinnut selittää, miksi emme tule jouluksi mummilaan. Oma äitini ei halua jouluksi vieraita joululiikenteeseen hermojaan menettämään, vaan sanoo, että vuodessa on 360 muuta päivää vierailla.
Vaikka aaton askareet on meillä vedetty minimiin eli ainoa itsetehty on kinkku ja graavilohi, niin työstressi (ja vähän kotikin) aiheutti aattona totaali uupumisen ison itkun muodossa. Olen jo vuosia sitten lakannut juoksemasta kylässä tai haudoilla aattona, koska silloin on niin paljon muutakin tekemistä, että mielenterveyden säilyttääkseni karsin kaikki ylimääräiset menot pois. Puhu sukulaisille jo nyt joulun jälkeen, että ensi joulusta alkaen ette tule aattona vaan vaikka tapanina tms. Heillä on sitten vuosi aikaa sopeutua asiaan. Kun sanot, että haluat rauhoittaa aaton perheelle, mikä ei ole edellisvuosina toteutunut vaan kaikki on väsyneitä ja kiukkuisia reissaamisesta, niin normaali ihminen kyllä ymmärtää tämän. Jos ei ymmärrä niin sitten täytyy vain sanoa, että teet niinkuin parhaaksi teidän perheelle näet.
Itse suoritin ennen joulun tiptop kaikkine höysteineen ja kaikki ruoatkin piti tehdä itse. Muutama vuosi sitten luovuin itsetehdyistä ihan vaan helpottaakseni omaa elämää. Nyt kun lapset on jo isoja niin odotus yhdessä tekemisestä oli suuri. Vaan ei toteutunut, kuin vasta itkuromahduksen jälkeen. Ehkä sitä tuli aikoinaan suoritettua ja passattua väki niin pilalle, että edelleenkään oma-aloitteinen osallistuminen ei vaan onnistu, sen enempää mieheltä kuin lapsiltakaan. Ehkäpä jo ensi jouluna pääsen etelän lämpöön täysihoidolla varustettuun hotelliin?
Mietin nykyisin aika tarkkaan onko pakko mennä minnekään. Rajaan yhden asian per päivä. Siis lapsille mummolan (toki meillä se on lähellä) ja sitten loppupäivä on perheen omaa aikaa.
Lapsilla jännitys tiivistyy jouluaattoon, ja purkautuu niin hyvässä kuin pahassa. Tunnesäätely ei meillä vielä 10-vuotiaallakaan ole täysin hallussa.
Kieltäydy ensi vuonna kutsuista jo etukäteen kohteliaasti. Kerro että olette tekemässä uutta perinnettä ja kokeilette nyt perheen kanssa joulun viettoa toisella tavalla.
Yhtenä jouluna meillä syötiin noutoruokaa ja joulu tuli silti. Tänä vuonna ostin palan valmista kinkkua ja Saarioisten laatikot. Toimii.
Pois turha reissaaminen. Tulkoot sukulaiset teidän luoksenne jos haluavat tavata. Ja jos ette ole kotona, turha höösätä siivouksien kanssa. Tänä jouluna on jostain syystä korostunut tuo rentoutumisenkin suorittaminen jouluna: somessa muistutellaan ottamaan omaa aikaa, nauttimaan joulutunnelmasta ja hiljentymään. Jokainen pienten lasten äiti tietää, että joulu on kaukana siitä. Missä helvatan välissä tässä nyt ehtii vielä tuonkin asian toteuttaa. Ensi joulua ajatellen kehotan meitä kaikkia miettimään, mikä jouluna oikeasti on tärkeää. Selaa vanhoja joulukuvia ja muistele, oliko tuona jouluna kaapit siivottu, kuusi täydellinen tai uudet pellavalautasliinat pöydässä. Et muista. Niinpä.
Samaistuin kirjoittajaan. Meilläkin joulu oli taas samaa paskaa kuin joka joulu muutenkin. Toivoin koronan pelastavan joulunvieton anoppilassa mutta ei. Vastoin suosituksia täytyi ahtautua anoppilaan ”joulun” viettoon. Sisään astuessa jo aistii ettei ollut kovin tervetullut. Siitä pikkuhiljaa alkaa tunnelma kiristymään ja parhaillaan on täyttä huutoa. Joka asiasta pitää riidellä ja suunnitelmia ei voi lennosta vaihtaa tai kaikki menee sekaisin.
En ymmärrä miksi rouvalla täytyy aina päästä viettämään joulua kotiinsa vaikka on itsekkin kypsänä siihen touhuun. Tietysti osallistuu riitelyyn omalla osuudellaan.
Ehkä vielä joku kaunis joulu kieltäydyn lähtemästä kuuntelemaan sitä riitelyä jos en ehdi siihen mennessä saada joulusta aivoveritulppaa. Todennäköisesti se on myös viimeinen joulu ennen eroa. Itse olen aina erityisesti anoppilassa vietetyn joulun ja muidenkin lomien jälkeen aivan puolikuollut kun yrität pitää lapsia kurissa etteivät riehu ja metelöi liikaa. Lapset kun eivät ole kuin pyhäkoulussa vaan ovat tavallisia lapsia
Mitä jos jo ensi jouluna. Joulu on lasten juhla, lapsilla oli varmasti tosi kivaa, kun aikuiset suorittaa joulua. Miettiikö kukaan aikuisista mitä lapset oikeasti haluaa? Onko niiltä kysytty mitään? En kertakaikkiaan ymmärrä. Meillä on kunnioitettu lasten toiveita joulun vietosta, ihan sama mitä kuka sukulainen, äiti tai anoppi on mieltä. Lapset haluavat olla jouluna kotona ja kotona ollaan, meille saa tulla tai olla tulematta. Ihan sama. Meidän joulu on meidän joulu, eikä kukaan muu tule meille sanomaan miten meidän pitää joulu viettää. Ryhtiä aikuiset, lopettaa se toisten pillin mukaan pomppiminen.
Ei sukulaisissa juoksemista. Vain rauhassa oman perheen kanssa kotona ja omat jouluperinteet.
Juuri näin 👍. En ymmärrä, miksi pitää olla joka joulu menossa johonkin ”suku joulua” viettämään, harvoin siitä kuitenkaan kaikki nauttii, vähiten se, kenen luokse mennään ja jos vielä riitelyksi menee, huh huh 🙈.
Minä ainakin haluan joka ikisen joulun viettää omassa kodissa ja ilman hössötystä.
Tsemppiä ja myötätuntohali! Mä ehdotan, että lopetatte sukulaisissa juoksemisen. Se kuluttaa eniten voimia. Surullista, mutta totta, nyt kun vanhempani ovat jo kuolleet, ei enää tarvitse matkustaa sinnekään valmistelemaan joulua /siivoamaan /lahjoja viemään. Kun esikoinen oli pieni, sanoin vanhemmilleni, appivanhemmille ja sisarusten perheille, että tervetuloa meille jouluksi. Emme lähde lasten kanssa ajamaan satojen kilometrien joulurallia. Ketään ei ole koskaan tullut. Liekö meissä vikaa. Asumme kuulemma liian kaukana. Korvaukseksi joulusta ilman sukulaisia yritimme käydä ennen joulua viikonloppuisin kyläilemässä kaikilla lähisukulaisilla, että voisimme rauhoittaa joulun omaan kotiin. Siitäkin tuli stressi, kun piti olla lahjat jo joulukuun alkupuolella valmiina ja kotona joulun valmistelu piti hoitaa arki-iltaisin töiden jälkeen ja kolme viikonloppua istuttiin autossa reissaamassa Suomea eri suuntiin. Ainakin tuli syötyä monta jouluateriaa jo ennen joulua.
Ehkäpä kiitän koronaa. Nyt oli rauhallisin joulu ikinä. Kotiin ei tullut muita kuin aikuinen opiskeleva tytär eri kaupungista. Emme käyneet missään muualla kuin ulkona. Oli aikaa siivota ja laittaa kotia. Kinkku paistettiin, samoin tortut, piparit ja kakku sekä puuro keitettiin. Muu ostettiin. Minun lähisukuni kanssa jo vuosia sitten sovittiin, että lahjoja vain lapsille. Aikuisille korkeintaan tuliaisena pientä syötävää (karkkia), juotavaa (glögiä), poltettavaa (kynttilä) tai kompostoitavaa (kukkia). Mies on saanut hoitaa sukunsa lahjat itse, koska eivät voi ilmeisesti lahjattomuudesta sopia. Tämä vuosi auttoi selvästi näkemään sen mitä olin epäillyt aiemminkin. Minua eniten stressaa jouluna/joulun alla satojen kilometrien ajomatkat pimeässä ja pakkaaminen sekä matkaväsymyksestä ja reissaamisesta väsyneet kitisevät lapset. Rauhallisempia jouluja tulevaisuudessa!
Kuulostaa niin tutulta. Valitettavasti tähän ei ole muuta ratkaisua kuin löytää muutos omasta asenteesta ja odotuksista. Kukaan muu kuin sinä itse, ei voi tietää, millainen on juuri sinun hyvä joulu. Jos haluat lepoa, lepää. Jos haluat suorittaa, suorita. Yksinkertaista, mutta vaatii rohkeutta ja myötätuntoa itseä kohtaan.
Mä tein (tai siis itse asiassa mies teki 🙂 vain normaalin viikkosiivouksen, ostin melkein kaiken valmisversiona, myös rosollin, ja sitten me oltiin päivätolkulla kotona. Tehtiin vain ruokia, joista tykätään, oli ne joulun perinteisiä tai ei. Tapaninpäivänä haettiin pitsat. Annettiin lastenkin tehdä lähes mitä huvitti. Koska jaksettiin, käytiin haudoilla, mutta tämän voi aina jättää pois jos ei sillä hetkellä tee mieli. Käytiin moikkaamassa yhtä läheistä, joka asuu lähellä, mutta se oli kiva juttu. Jos on paljon sukulaisia, joita pitäisi nähdä, ehkä heitä voisi sopivassa tahdissa käydä moikkaamassa joulukuun aikana? Ja sitten olla joulun päivät vain kotona omassa porukassa näkemättä ketään.
Tuttua kyllä. Mutta kuka tästä pahasta olosta on vastuussa? Minä itse. Kun haluaa miellyttää kaikkia eikä aseta rajoja niin päätyy vihaiseksi martyyriksi ja saa turpiinsa. Niin se vaan menee. Mutta ei hätää, ensi jouluksi työnjako, ja jos joku ei tee osaansa niin se sitten jää. Lauletaan ja leikitään.
Ilman muuta matkoille!! Hotelliin ja valmiiseen aamiais-, lounas- ja päivällispöytään ;). Kaikki lahja- ja ruokarahat joulusta voi säästää ja käyttää matkaan. All inclusive sitten vaikka Kanarialla, se on hermolepoa jos joku. Kunhan vanhoista sukulaisista aika jättää, jää viimeisetkin sukujoulut historiaan, ja meistä näkyy vain perävalot, adios amigos!!
Rajanveto on naisille yllättävän vaikeaa ja suomalaisten perhesuhteet tästä syystä myös.
Itse olen tullut jopa siihen tulikseen että sukulaiset eivät kuulu joulunviettoon enää ollenkaan koska siten saadaan jouluista tehtyä täysi helvetti.
Miksi tässä olisi mitään väärin? On ihan ok tehdä niinkuin haluaa.
Käytännössä joulut sukulaisten kanssa on menneet niin että joka toinen joulu menee miehen veljen uuteen naiseen tutustuessa joka siis vaihtuu 2-3 vuoden välein. Itse sukulaiset jäävät tuntemattomiksi kun tutustuu uuteen naiseen joka vaihtuu taas kohta.
Omalla puolella taas ex-lesta suku satoine jäsenineen ja riitaa ja draamaa riittää.
Siivosimme mieheni kanssa ihan hulluna 3 päivää ennen joulua. Ei välttämättä siksi koska oli joulu mutta tilanne oli jotenkin karannut käsistä ja halusimme järjestyksen takaisin. Olin tosi poikki, projekti tuntui järjettömältä. Mutta sitten jouluaatto oli rentoa olemista, mieheni oli suunnitellut ruokapuolen, osa kaupasta, osan hän laittoi itse, olimme kävelyllä, kävimme joulusaunassa, katsoimme jouluohjelmia lasten kanssa, oli ihanaa olla vain kotona. Naapurilta tuli yllättäen viesti josko mieheni voisi tulla joulupukiksi heille ja siitä saimme idean pyytää naapuria joulupukiksi meille. Stressasimme etukäteen lahjojen kanssa, toiselle lapselle oli helppo keksiä vaikka mitä mutta toisella ei pahemmin toivomuksia mutta silti odotukset korkealla. Stressasimme turhaan, lapset olivat iloisia ja tyytyväisiä. Tuntuu että joulua tulee viettää suvun kanssa mutta kuitenkin kotijoulut perheen kesken ovat aina olleet niitä rennoimpia ja stressittömimpiä jouluja.
Kiitos koronan, tämä joulu oli sellainen, josta olen unelmoinut hiljaa itsekseni jo vuosia. Ei tarvinnut mennä minnekään, kukaan ei tullut meille. Voitiin valita miehen kanssa justiin sellaiset ruuat kuin itse haluttiin syödä, lapset menivät aattona päivällä miehen ex:lle. Oltiin kahden 4 ihanaa päivää. Itse otin lomaa ennen jouluaattoa pari päivää. Tehtiin normaali viikkosiivous, ei kaappien tai saunan superhinkutusta ja kuuraamista. Nukuttiin niin pitkään kuin nukutti. Ensi vuonna lienee toisin, mutta en ajatellut silloinkaan enää itseäni stressata asioilla, joilla olen aiemmin stressannut. Otan lomaa ennen joulua ja joulun jälkeen, niin saan vain olla. En revi itseäni joka suuntaan sukulaisille. Tulkoot meille. Ja meillä tarjotaan sitä ruokaa, mitä me haluamme, ei pakkojoulusapuskaa. Jos ei kelpaa, niin ei tarvitse tulla.