Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

”Avautumiseni koskee ystäyyttä. Miespuolinen ystäväni löysi nelikymppisenä naisen ja meni naimisiin. Aluksi kaikki me ystävät olimme todella onnellisia hänen puolestaan. Mutta sitten taivaalta alkoi löytyä mustia pilviä. Nainen oli meille miehensä ystäville näennäisen ystävällinen. Jos tapasimme niin vaimo oli mukana. Pikkuhiljaa tuli selväksi, että meitä ei enää toivottu miehen elämään. Ei illanviettoja, ei kahvitteluja, ei mitään. Entiset yhteiset pelivuorotkin mies pelasi vaimonsa kanssa. Vaimo yksinkertaisesti oli joka paikassa mukana. Jos satuin soittamaan ystävälleni ja nainen oli kotona, loppui puhelu lyhyeen. Jos nainen taas ei ollut kotona saatoimme rupatella kuin ”ennen vanhaan”. Haluan korostaa, että välillämme ei koskaan ole ollut mitään seksuaalista. Ei kertakaikkiaan mitään. Hän on ollut minulle ikäänkuin veli, jota minulla ei koskaan ole ollut.

Tuntuu oudolta miten meidät ”vanhat ystävät” piti saada pois miehen elämästä. Oma mieheni on aina hyväksynyt kaikki ystäväni eikä ole rajoittanut tekemisiäni. Voidaan käydä reissussa, harrastaa ja tavata muutenkin vain omia ystäviä. En tiedä onko ystävän vaimolla syynä mustasukkaisuus, omistushalu vai mikä. Yhteisiä lapsiakaan heillä ei ole, että siinäkin mielessä kuvittelisi aikaa riittävän.

En tiedä onko päätös jättää ystävät pois elämästä molempien yhteinen vai vaimon tekemä. Koen vaikeaksi nostaa puheeksi, sillä ajattelen toisaalta myös niin, että jos ystäväni niin haluaa näin toimia niin se hänelle suotakoon. En halua hänen olevan ystäväni velvollisuudentunteesta. Voin kuitenki aidosti sanoa, että minulla on ikävä häntä.”

Nimim. Kaveria ei (yleensä) jätetä

Artikkelikuva Oliver Hale.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 35 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

35 vastausta artikkeliin “”Saako vaimo siivota ystävät ulos miehen elämästä?’”

  • Riippuuystävästä sanoo:

    Mulla on kans tällainen mies puolinen ystävä, joka on ollut kuin isoveli minulle. Aina pelastanut ritarin lailla pulasta. Kyseinen miekkonen on tärkeä ihan vaan juttelukaverina myös. Hän on kuulemma joskus ollut minuun ihastunut, mutta mitä sitten. Tunteet tulee ja menee. Vanhemmiten hän on ollut enemmänkin ihan vain kahvittelu kaveri kun ollaan kaikki varmaan rauhoituttu nuoruuden menoista. Yli 20v kestänyttä ystävyyttä ei voi noin vain katkaista varsinkin kun siinä ei ole mitään seksuaalista. Saako kaveriin olla ihastunut, mielestäni saa jos ei tee mitään vahingollista. Sitten se ihastus menee kuitenkin ohi jossain vaiheessa. Itselläni on huono kokemus miehen naispuolisesta ystävästä tai hän oli oikeastaan ex. Luotin heihin kumpaankin, että jos ovat ystäviä niin eivät tee mitään shadyä seläntakana. En puuttunut heidän olemiseen mitenkään. Mutta he olivatkin sitten tapaillet salaa seläntakana ja pettäneet. Joten joskus epäilyihin on oikeasti aihetta ja se ystävä on sellainen joka voi pilata toisen parisuhteen. Siinä se on kyllä sitten omalla vastuulla lopettaa ystävyys. Siinä mulla menee ainakin raja, että jotain shadya siinä on jos joku haluaa salaa tavata tai jutella. Näin kävi minullekin, mutta onneksi tajusin ottaa etäisyyttä ihmiseen joka alkoi ehdotella salaa näkemistä ja kumppanilta salaa juttelua. Harmittaa vieläkin, että tyyppi kutsuu ystäväkseen eikä ymmärrä missä raja kulkee. Salarakkaat ei minua kiinnosta yhtään enkä sellaisia ihmisiä halua lähelleni millään muotoa. Ihmettelen kun he eivät aina tunnu ymmärtävän tekevänsä väärin ja miten sellainen ystävyys päättyy aina kyneeliin. Tässä nyt ei vaimon epävarmuudesta ole kyse jos mies tekee ystävän kanssa jotakin kiellettyä tai suhdetta loukkaavaa. Vaimolla on silloin oikeus vaatia kyllä moisen ihmisen poistumista. Mutta aitoon ystävyyteen en koskisi.

  • Nimetön sanoo:

    Miun mies tapasi omasta mielestään mukavan naisen ja yritti saada meistä ystäviä. Meidän poika oli silloin n. 8 vuotias, ko. naisella on kaksi nuorempaa lasta ja aviomies. Tämä nainen ihastui mieheeni ja tuhosi sekä minun, että lapseni itsetunnon. Kerran käytiin kaikki, sekä lapset, että aikuiset, yhdessä mökkilomalla. Tilanne (kymmeniä viestejä päivässä miehelle 4 vuoden ajan) päättyi vasta, kun yritin itsemurhaa. Nainen oli jo aiemmin uskotellut minulle, että muuttavat mieheni kanssa yhteen, kunhan lapset kasvavat. Eli jos suhtaudut ystäväsi puolisoon jatkuvasti kriittisesti ja vähättelevästi, kuka tahansa tunneälykäs ihminen (mieheni ei ole sellainen) siivoaisi sinut ulos elämästään.

  • Omistushaluinen sinäkin? sanoo:

    Ensin sanot, että vaimo on _näennäisen ystävällinen_ teille muille ystäville ja ”toi mukanaan mustia pilviä”, sitten myönnät ettet tiedä onko miehen etääntyminen miehen oma idea vai heidän yhteinen päätös, etkä ole koskaan asiaa vaivautunut kysymäänkään. Kirjoituksestasi huokuu kuitenkin, että omia johtopäätöksiä on tehty. Et myöskään tiedä onko vaimo edes itse halunnut mukaan ”joka paikkaan” vai onko ollut mukana nimenomaan teihin tutustumistarkoituksessa. Jos miettii asiaa vaimon näkökulmasta, valmiiksi tiiviiseen ystäväporukkaan on todella hankala päästä sisään, varsinkin jos jo valmiiksi katsotaan nenänvartta pitkin, että ”taasko tuo on mukana 🙄”.
    Se mitä kirjoituksestasi ei selviä, on että mikä on tämä yhteinen pelivuoro? Kenen yhteinen? Miehen + kuka nyt sattuu kavereista olemaan vapaalla vai ystäväporukan yhteinen oma? Ennen miehellä oli tapana harrastaa rakastamaansa lajia vapaalla olevien kavereiden kanssa, kunnes meni naimisiin ja nyt pelaakin vaimon kanssa yhdessä? Mistä tiedät ettei vaimo alunperin itsekin harrasta kyseistä (mitä tahansa) lajia omalla pelivuorollaan ja he vain päättivät erikseen harrastamisen sijasta harrastaa yhdessä?
    Onko kyseinen ystävämies koskaan ennen teidän ystävyytenne aikana seurustellut vakavasti tai ollut naimisissa? Mistä tiedät, mitä arvoja ja rajoja miehellä itsellään on näissä tilanteissa? Miksi se on heti uuden vaimon ”vika”, jos mies valitsee viettää vapaa-aikansa hänen kanssaan teidän muiden sijasta? Oletko ajatellut, että ehkä miehen mielestä teillä ei ole enää niin paljoa yhteistä, kuin hänen sinkkuaikanaan?
    ” Yhteisiä lapsiakaan heillä ei ole, että siinäkin mielessä kuvittelisi aikaa riittävän ”. Tiedätkö, tämä kommentti on todella vähättelevä ja toivon ettet ole sitä miehelle suoraan sanonut. Sinähän et voi tietää mitä suljettujen ovien takana tapahtuu. Voivatko he saada lapsia? Yrittävätkö he? Haluavatko he? Ja niinkuin avioparilla ei mitenkään päin voisi olla mitään muita menoja tai velvotteita elämässään, kuin lapset? Miksi sinä saat päättää, mikä on oikeutettua ajankulutusta kotona ja mikä ei? Lapsettomuusko tekee miehestä sinun silmissäsi aina vapaan? Jos sinun asenne vaimoa kohtaan on alusta asti ollut tuo, että ”kun eihän teillä lapsiakaan ole, niin tottakai istutte minun seurana illanistujaisissa milloin minä haluan” ja miehen pitäisi kuunnella puhelimessa sinun juorujasi viikottain tuntitolkulla (ja mihin kellonaikaan?), niin onko nyt mikään ihmekään, ettei kumpikaan enää vaan jaksa? Oletko tarjoutunut menemään heille kylään? Oletko yrittänyt kaveerata/viestitellä/soitella vaimon kanssa? Kun istutte yhdessä jossain ja päätät jutuissasi lähteä muistelemaan vanhoja, otatko vaimon mukaan keskusteluun ja selität hänelle mistä on kyse vai suljetko ulkopuolelle hehkuttamalla yksipuolisesti että sinä, sinä ja sinä hänen miehensä kanssa silloin joskus? Kuka sellaista jaksaisi kuunnella? Onko tosiaan niin, että jos ystäväporukkaanne haluaisi liittyä uusi ihminen, niin hänen täytyy taipua teidän menoihinne, teidän aikatauluihinne, teidän illanistujaisiinne, mutta kukaan teistä ei tule uutta jäsentä vastaan missään tai edes yritä mukautua hänen tapoihinsa/toiveisiinsa?

    Koko kirjoitus on jotenkin niin yksioikoinen, omasta näkökulmasta etukäteen oikeutettu mielensä pahoittaminen ja mustasukkainen uhriutuminen, että ilman lisätietoja on mahdotonta hypätä suoraan sinun puolellesi nyökyttelemään, että kylläpä sinua nyt kohdeltiin kaltoin.

    Ja minun mielipiteeni perustuu kokemukseeni tälläisestä ”kaverinaisesta”. Ensin oltiin muka niin hehkuttamassa, että onpa ihanaa kun mies löysi itselleen naisen, tuo näytille se. Sitten muutaman lonkeron jälkeen kaverista kuoriutuikin mustasukkainen kaheli, joka antoi minulle hoito-ohjeita miestä varten: ”se sitten tykkää tästä, muista viedä se tonne sillä on siellä kivaa, tätä se sitten ei tahdo millään syödä”. Kaiken kruunasi kommentti siitä, miten hän jo odottaa minun poistuvan kuvioista ja miehen palaavan takaisin hänen kaverikseen (orjakseen siis), missä miestä osataan kohdella oikein 🙄 kyseinen nainen myös katsoi minua päästä varpaisiin ja totesi ääneen” hyi vittu”. Minun oli todella hankala ymmärtää ajatusmaailmaa, missä aikuinen mies ei itse muka osaisi syödä haluamaansa ruokaa tai mennä hänelle mieluisiin tapahtumiin. Tai sitä, että halventavaa kommenttia pyydettiin mieheltäni anteeksi, muttei koskaan minulta. Tilanne paheni siihen, että naiskaveri ”aavisteli tummia pilviä olevan” ja alkoi soittelemaan useasti viikossa (myös keskellä yötä) jaaritellakseen niitä näitä omista mielipiteistään tai kyseenalaistaakseen miehen ja minun koko suhteen. Vaikka kaverinainen puhelun alussa kysyi mitä mies nyt tekee ja onko hänellä aikaa ja miehen vastatessa että meillä on tässä elokuva kesken, se ei vaikuttanut puhetulvaan ja passiivisagressiiviseen monologiin millään tavalla. Hänellä oli silloin itselläänkin avopuoliso, joten sinkkuuden piikkiin tämä ei mene. Naista vaan alkoi suoraan sanottuna vituttamaan armottomasti se, ettei ollut enää ykkönen mieheni elämässä. Edes illanistujaismielessä. Minä ilmoitin miehelle, että hän saa kyllä jatkaa kaveeraamistaan kuten ennenkin, mutta minä itse en kyseisen ihmisen kanssa aio olla enää ikinä missään tekemisissä, eikä hänellä ole lupaa soitella miehelle meidän treffien aikana. Mitä mies teki? Katkaisi välit moiseen sosiopaattiin, jonka käytös tuli hänellekin epämieluisana yllätyksenä ja sen jälkeen vastaanotti kyliltä juoruja, joissa kaverinainen draamaili miehen katoamista hänen elämästään ja minun syyttämistäni. Mitään vikaa ei itsessään nähnyt silloin, tuskin vieläkään.

  • jepulis sanoo:

    Pysy saatavilla ja kerro siitä ystävällesi. Täällä olen, jos tarvitset. Voi olla, että ystäväsi vaimo on omistuksenhaluinen ja hallitseva.

    Täälläkin vastauksissa on tuotu paljon esiin sitä pelkoa, että miehen ja naisen välinen ystävyys voi muuttua seksisuhteeksi. Tai on ollut ensin seksisuhde.
    En vaan ymmärrä tuota. Jos jotkut ovat olleet ystäviä vuosia, miksi yhtäkkiä pitäisi alkaa paneskelemaan, kun toinen löytää kumppanin?

    Minulla on ollut hyvä miesystävä jo yli 15 vuotta. Hänen kanssaan voi puhua kaikesta. Miksi pilaisimme ystävyyden seksillä? Kun se on ihan selvää, ettei meistä paria kuitenkaan tule. Ei vaan ole sitä kemiaa. Hänen naisystävilleen se on ollut joskus kova paikka mutta ystäväni asenne on se, että naisia tulee ja menee, ystävät pysyvät.

    • Mitä? sanoo:

      Vakiintuisitko itse miehen kanssa, joka ilmoittaa suhteen alussa sinulle että sinäpä se lähdet kuitenkin, mutta Pirkko jää? Koska Pirkko on kaveri ja sinä olet jotain alempaa kastia?

  • Kukkeliskuu sanoo:

    Olen kuullut useamman naispuolisen kaverini kertovan kuinka on ollut seksiä miespuolisen kaverinsa kanssa. Sitten aikaa on kulunut ehkä puoli vuotta tai vuosi ja samasta kaverista on sanottukin, ettei koskaan ole ollut mitään seksiin viittaavaa, pelkkä kaveri se mies. En ole viitsinyt muistuttaa, kuinka ystäväni on aiemmin kyllä itse kertonut ihan muuta, kaikilla on oikeus olla kertomatta ja muuttaa mieltään. Kun tätä on kuullut useamman ystävän suusta, ei pysty täysin varauksetta nielemään kenenkään ”pelkkä kaveri” sanomista vastakkaisen sukupuolen edustajasta. Ilmeisesti kun on alettu vakavammin seurustella, on haluttu muuttaa kuvaa itsestä ja kaveripiiristä. Ehkä sen pelossa että seikkailut päätyvät nykyisen kumppanin korviin, en tiedä.

  • Parisuhteessani olin yksin sanoo:

    En tiedä, mikä teillä on ollut kokonaiskuva, mutta kerron nyt omakohtaisen kokemuksen. Mun ex-mies ei hyväksynyt mulle miespuolisia ystäviä, mutta ei myöskään juuri naispuolisiakaan ystäviä. Itsellään hänellä oli laaja kaveripiiri, jossa oli miehiä ja naisia. Nainen A alkoi kertomaan mulle, että naiset B, C, ja D väittävät hänen olevan kiinnostunut mun miehestä, mutta ovatkin itse kiinnostunut hänestä. Nainen B väitti samaa naisista A, C ja D. Nainen C väitti samaa naisista A, B ja D ja lopulta vielä nainen D väitti tätä samaa naisista A, B ja C.

    Mun mies vietti kavereidensa kanssa enemmän aikaa, kuin mun kanssa. Mä olin se, joka kävi töissä, laittoi ruuat, siivosi huushollin, pesi pyykit ja hoiti laskut. Mies kävi kotona vain tyyliin nukkumassa silloin tällöin. Kavereiden kanssa kahvittelutkin kesti usein koko yön. Lopulta mä käskin pistää välit poikki näihin neljään naiseen, koska mä olin kuullut jonkun yrittäneen sänkyynkin hänen kanssaan. Riitahan siitä tuli, mutta koska mulla ei saanut olla kavereita, niin en kestänyt sitä ainaista yksin oloakaan nyrkin ja hellan välissä. Hän siis oli vieläpä väkivaltainen mua kohtaan, jos en tehnyt niin kuin hän halusi. Lopulta raskauduttuani lähdin turvakotiin. Meillä ei kuitenkaan ole onneksi yhteistä lasta, koska se raskaus meni kesken.

  • Ikävä sanoo:

    Minulle kävi niin, että yhden huonosti valitun sanamuodon takia parhaan ystäväni silloinen tyttöystävä alle vuoden ajalta suuttui niin, että toivoi mm. lapseni (miehensä kummipojan) kuolemaa ja ilmoitti minulle, etten koskaan enää saa olla ystäväni kanssa tekemisissä. 17 vuoden ystävyys loppui tuona iltana ja oikeasti todella typerästä syystä. Ikävöin ystävääni lähes päivittäin. Toivoisin, että jonain päivänä saisin vielä jutella hänen kanssaan.

  • Heippa sanoo:

    Näinhän se meilläkin meni minun syyksi kun mies ei enää pitänyt yhteyttä kavereihinsa, vaikka koskaan en hänen kaverisuhteisiinsa puuttunut, kieltänyt tapaamasta tms. En tiedä mitä hän itse sitten oli kavereilleen väittänyt. Minuun alettiin suhtautua nuivasti jossain vaiheessa, enkä oikein ymmärtänyt miksi. Myöhemmin ilmeni että minua käytettiin syntipukkina monessa muussakin asiassa. Exä on tuo mies nykyään, yllätys.

  • Nimetön sanoo:

    Syitä miksi mies, ei enää vietä aikaa aikaisempien hyvien ystävien kanssa voi olla monia.
    Mies voi yksinkertaisesti vain priorisoida vaimonsa, vaimo voi olla mustasukkainen, mutta muitakin syitä voi olla.

    Kannattaa kysyä asiasta suoraan, ehkä samantien kummaltakin.

    Itseltä kannattaa myös kysyä, onko ystävyys rehellisesti täysin platoninen, monilla on oman kokemukseni mukaan kuitenkin taustalla ”pieni ihastus”, vaikka toinen pitäisi suhdetta platonisena.

    Mutta mielestäni nämä ”sivufibat” kyllä aistii. Toisaalta kyllä platoninenkin ystävyys miesten ja naisten välillä on mahdollista.

  • Kaveriko sittenkään sanoo:

    Tarina ei kyllä kerro Oliko tuo edes vaimon valinta vai miehen oma. Jos mies on sitä mieltä, ettei hyväksy vaimolleen miesystäviä ja käyttäytyy nyt itse omien toiveiden mukaan. Tai jos olitkin miehen mielestä hänelle enemmän kuin ystävä. Ja onko tässä kaveripiirissä sekä miehiä että naisia.
    Luonnollista kuitenkin on, että kyllä ne kaverit jää kakkoseksi kun rakastuu. Vähän vaikuttaa, että tälle kirjoittaja naisellekin mies oli jotain enemmän. Jäihän kuitenkin hänellekin ystäviä muista kaveripiirin henkilöistä, joten miksi murehtia toisen päätöksiä tai tehdä niistä suoraan uuden vaimon vikaa. Taitaa kirjoittaja itse olla nyt vähän mustis.

  • Tuttua sanoo:

    Mielestäni kannattaisi tsempata ja yrittää aidosti tutustua vaimoon ja ystävystyä hänen kanssaan. Kuulostaa siltä, että kirjoittaja ei itse pysty hyväksymään uutta tilannetta. Ehkä ”ykköspaikan” menetys miehen sydämessä on kova paikka, mutta tilalle voi tulla uusi ystävyys pariskunnan kanssa.

  • Kummastunut sanoo:

    Mä en ymmärrä miksi miehellä/ naisella ei voisi olla ystäviä vastakkaisesta sukupuolesta.Ensimmäisemä tulee mieleen ollaanko epävarmoja itsestään suhteessa.Mustasukkaisuutta en myöskään ymmärrä jos ei ole mitään aihetta.Jos aletaan valitsemaan puolin tai toisin puolison ystäviä niin silloin kannattaa laittaa kantapäät vastakkain ellei ole luottamusta,se kertoo mielestani sairaalloisesta omistus -ja vallanhalusta toista kohtaan.Meillä mies on työssä naisvaltaisella ja minä miesvaltaisella alalla eikä ole ikinä ollut ongelmia yli 25 vuoteen.Molemmilla on molempia ystävinä jo paljon ennen meidän yhteistä aikaa eikä heitä ole ollut tarvetta hylätä.

  • Maalaiseukko sanoo:

    Muistan, miten kerroin innoissani erään ystäväni tekemisistä ja touhoton, että vahdin hänen lapsiaan seuraavana päivänä. Mies tokaisi tähän, ettei ”semmosten kanssa kannata olla tekemisissä” ja syykin löytyi: ”Ei niistä ole mitään hyötyä.” Ei ollut hyötyä miehelle, että ystävä otti terveen velipojan luokseen leikkimään, kun minä hoidin sairastunutta sisarusta. Eikä siitäkään mies hyötynyt, kun ystävä koputti ovelle, sanoi menevänsä kauppaan ja kysyi, vieläkö minulta oli leivinpaperi loppu. Muisti eilisen hiekkalaatikolla kuulemansa mansikan ja tarjoutui tuomaan.
    Pieniä juttuja, ei hyötymis- vaan ystävyystarkoituksessa. Miehen ystävien kanssa olen tekemisissä, jos saunailtaan tai talkoisiin tarvitaan ruokintaa. Yhteiset ystävät ovat harvassa. Kukaan ei kiellä olemasta ystävä toiselle, mutta onhan se harmillista, jos ystävyydestä tulee suhteen kiistskapula.
    Meillä ei tullut. Lopetin vain intoiluni ihanasta ystävästäni miehen kuullen, koska se häntä harmitti.

  • Käsittämätöntä sanoo:

    En ymmärrä sitä ettei ihmisten anneta elää haluamallaan tavalla ilman, että joku kokee oikeudekseen puuttua tai kyseenalaistaa. Kunnioita ystäväsi päätöstä ja anna hänen elää omaa elämäänsä. Jokaisella meillä on oikeus valita itse haluamansa ihmiset ympärilleen.

  • Minna sanoo:

    Meidän kaveripiirissäkin on tapahtunut tuota, että kun miespuoliset ystävämme perheellistyivät, niin meitä porukan naisjäseniä ei enää kutsuttu mukaan. Rehellisyyden nimissä, täytyy sanoa että moni noista miehistä oli ollut ihastunut ystävääni. Ystäväni koki miehet hyviksi kavereikseen, mutta miehet ehkä hänet enemmänkin saavuttamattamattomaksi ihastuksekseen. Ja misten vaimot sitten toki kokivat hänet todella ärsyttäväksi menneisyyden hahmoksi.

  • TK sanoo:

    Jännästi ilmaistu tuo, että vaimo siivoaa kaverit pois miehen elämästä. Mies ikään kuin asetetaan passiivisen ameeban asemaan, jolla ei ole omaa tahtoa tai määräysvaltaa itseensä liittyviin asioihin. Jos tapauksen pariskunnan asetelma on tosiaan tuo, niin tietenkin se on väärin ja suhteessa on paljon muutakin pielessä.

    Voisiko olla myös mahdollista, että vaimo on esittänyt toiveen, jota mies omasta tahdostaan haluaa kunnioittaa, koska kokee avioliiton tärkeänä (ystäviä tärkeämpänä, pahoittelut mutta näin se vain usein menee). Toive saattaa olla molemminpuolinen tai jopa ihan vain miehenkin toive, vaihtoehto jota kirjoituksessa ei huomioitu lainkaan.

    Näin esimerkkinä, omassa avioliitossani olemme miehen kanssa yhdessä molempien tahdosta sopineet, että yhteistä aikaa edeltäneiden vastakkaisen sukupuolen kavereiden kanssa tavataan yhdessä porukalla. Meillä molemmilla on parisuhdehistorioissamme karvaita kokemuksia juuri sellaisesta, että aiempi kumppani on pysynyt tiiviissä yhteydessä vastakkaisen sukupuolen ystävän kanssa ja kaikki on lopulta päättynyt pettämiseen. Vaikka niin oli vannottu, että kyse oli puhtaasti platonisesta ystävyydestä. Meillä tämä järjestely toimii mainiosti ja meillä on nyt yhteinen iso kaveripiiri.

    Kirjoituksessa sanotaan, että vaimo on näennäisesti ystävällinen. Rivien välistä kuitenkin myös välittyy, että hänen koetaan olevan epätoivottua seuraa. Kuinka ystävällinen kirjoittaja on ollut vaimolle? Kuinka paljon kirjoittaja on nähnyt vaivaa sen eteen, että löytäisi yhteyden tähän ihmiseen? Toiset ihmiset vain ovat varautuneempia kuin toiset, ja tarvitsevat enemmän aikaa tutustuakseen.

    Minusta kirjoittaja voisi pohtia myös omaa asennettaan ystävänsä vaimoon, ja että onko sillä kenties ollut vaikutusta siihen, millainen nykytilanne on. Jos aivan suoria ollaan, hän kuulostaa olevan itse(kin) mustasukkainen miehestä.

    • Juuri sama mieltä sanoo:

      Juuri sama mieltä!
      Olen itse ollut syrjitty ja ei-toivottu seura mun miehen ystävien mielestä. Kun kävin heidän luona mieheni kanssa he jättivät mut yksin valvomaan heidän lapsia ja toinen nainen soitteli ja halusi jutella 2h sekä lähetti kyseenalaisia ”vitsejä” naisista mun miehelle. Ne olivat sitä mieltä että kaikki pitäisi olla samalla tavalla miten ennen meidän suhdetta/avioliittoa, no voi se sitten ollakin mutta onneksi ilman mun miestä kuka halua elämä mun kanssa.
      Heille oli iso järkytys varmasti että mieheni oli löytänyt ~40v itselle vielä vaimon, oli hän ollut koko ajan se kaveri kuka tuli mukaan, oli viemässä tai kuunteli kun heillä oli tylsä tai vaimot/aviomiehet olivat töissä/oli ongelmia/ei kukan muu antanut huomio. Nyt yhtäkkiä se kauhea akka varasti heiltä sen kaverin ja sanoi että klo 2 yöllä ei ole normaalia soitella ihmisille vain siksi että tuli olo jutella.

  • Ei aina hyvää sanoo:

    Seurasin sivulta pariskuntaa, jossa aina kuljettiin käsi kädessä joka paikassa ja miehelle riitti vain vaimonsa seura, ei ketä muuta tarvittu. Omia vanhempiakin mies aina kävi katsomassa vaimon kanssa, ei koskaan yksin. Lapsia ei ollut, pariskunta vaikutti tyytyväiseltä ja ihanalta. Kunnes sitten mies romahti pahaan masennuksen, jonka syyksi paljastui vaimon narsistinen häiriö. Hän ei yksinkertaisesti päästänyt miestä mihinkään yksin, eikä lapsia halunnut kun he olisivat vieneet häneltä keskipaikan perheessä. Tilanne kehittyi hitaasti ajan myötä niin ettei mies edes ymmärtänyt että rakkauden osoituksen kääntyivät vallankäytöksi. Parantaminen kesti eron jälkeen vuosikausia. Eli minun neuvoni: kysy ystävältä enemmän hänen vointia ja tilannetta, jotta hän osaisi kysyä itseltään suhteensa tilaa.

  • Äiti myöskin sanoo:

    Voi järkytys tämmöselle vaimolle.
    Päättääkö hän muutkin asiat miehen puolesta??

  • Äitipuoli sanoo:

    Ystävyys voi myös muuttua seksisuhteeksi ajan myötä.En minäkään haluaisi että miehelläni olisi naispuolisia ystäviä.

    • Meitä on moneksi sanoo:

      Voihan työkaveruuskin muuttua seksisuhteeksi. Saako miehesi käydä töissä?

    • Äiti minäkin sanoo:

      Tämä kuvastaa mielestäni paljon sitä, että et luota mieheesi. Jos ystävänaiset ovat mielestäsi uhka, olet yksi heistä, jotka siirtävät miehen vastuun omista teoistaan naisille. Ei seksi tapahdu yksin noiden naisten vuoksi vaan silloin miehesi olisi myös aktiivinen toimija. Joten kysymys ei ole ystävänaiset vaan kysymys on miehesi luotettavuus.

    • Vivian sanoo:

      No ei nyt kuitenkaan. Rehellinen ystävyys on ystävyys. Minulla on kolme mies puolista ystävää. Suhteemme on aina ollut täysin platoninen nyt jo 30vuoden ajan.

    • Olet säälittävä sanoo:

      Miksi ihmeessä kannattaisi pilata hyvä ystävyyss, kun seksiä saa muualtakin?
      Näet kaikki naiset mahhdollisena uhkana? Miehesi tuikkaa heti kun vaan joku tarjoaa?

  • 🤦🏻‍♀️ sanoo:

    Ehkä mies koe että se oma vaimo on se naispuolinen paras ystävä ja hän vain ei halua enää olla sun kanssa ystävä näin.
    Etsi sitä ystävyyttä sillä tavalla oman miehen kanssa. Jotain teidän suhteessa on huonosti jos tarvitset jonkun muun naisen miehen ystävyyttä sillä tavalla.

    • anonyymi sanoo:

      Jos ystävyys on jatkunut jo vuosikausia,, niin eikö sinustakin ole käsittämätöntä, että ystävyys loppusi toisen naimisiin menoon? Kyllä elämä olisi köyhää, jos vain puoliso olisi ainoa ystävä.
      Olen nainen ja naimisissa ollut jo kauan ja minulla oli miespuolinen ystävä. Hänen vaimonsa ei hyväksynyt meidän ystävyyttä, joka oli alkanut paljon ennen kuin mies tapasi vaimonsa. Suhteessamme ei todellakaan ollut mitään seksuaalisuutta. Mies lopetti ystävyytemme, koin sen loukkaavana ja pidin miestä ”tossun alle” joutuneena. Minun mieheni on aina hyväksynyt ystävyytemme. Hän on aina ollut paras ystäväni ja tietää sen.

    • Ihmettelen sanoo:

      Mitä tämä vastaus oikein pitää sisällään?
      Ei oikein avautunut,siis oletko sitä mieltä että ystävät pitää heittää veke kun löytyy uus puoliso joka oli otettu hyvin vastaan.Mulle tulee kyllä mieleen omistushaluinen ihminen joka tulee tukahduttamaan sen suhteen hyvinkin pian.

    • Omppu sanoo:

      Olipas törkeä kommentti. 🙁 Itse olen kyllä sitä mieltä, että naiset ja miehet voivat olla ystäviä eikä se rajoitu vain omaan kumppaniin. Ikävä kyllä näitä omistushaluisia naisia on, jotka eivät ymmärrä ystävyyden ja parisuhteen eroa ja jotka mustasukkaisena rajoittavat puolisonsa tekemisiä. Paljoa et tuossa tilanteessa voi tehdä, ehkä kokeilla jossain kohtaa pyytää heitä molempia sinun ja miehesi kanssa vaikka lenkille, jotta voitte nähdä edes porukalla, jos muuten ei onnistu.

    • Vivian sanoo:

      No höpö höpö, ystävyys on ystävyys ja parisuhde parisuhde sukupuolista huolimatta.
      Josko puoliso yritetään valjastaa bestiksen rooliin niin metsään mennään.
      Minulla on aina ollut ystäviä kaikkia sukupuolia, kansalaisuuksia ja kokoja eikä moinen liity mitenkään parisuhteeseeni.
      Miehelläni on yksi naispuolinen ystävä mutta pääosin miehiä ja minusta hän on toisinaan ahdasmielinen ystävyys asiassa.

      Taisi löytyä tämän miehen vaimo tässä ensimmäisessä kommentissa jo 😆

      Aloittajalle terveisiä että kärsivällisyyttä, kyllä moinen tasoittuu ja jos ei niin sääli ystävääsi mutta itseppähän valitsi.

      • Nimetön sanoo:

        Puoliso voi olla myös bestis. Ajattelin, kuten sinä, ettei voi, kunnes elämä todisti toisin. Nyt kun elän parisuhteessa parhaan ystävän kanssa, elämä on kuin loppumatonta kesäleiriä arjesta huolimatta. Suosittelen, tämä on paljon parempaa kuin osasin edes toivoa! Myös puolisoni on sanonut samaa.

        Se, että puoliso on bestis, ei estä sitä, että on muita ystäviä. Olen miesvaltaisella alalla töissä oleva nainen ja mulla on myös miespuolisia ystäviä. Emme ole kumpikaan mustasukkaista sorttia. Eikä sille ole mitään syytäkään.

    • Ystävyys kunniaan sanoo:

      Joillain miehillä se ystävyys voi toki hetkeksi painua luonnostaan taka-alalle, parisuhde imaisee mukanaan. Omalle miehelleni joudun jatkuvasti patistelemaan, että on yhteyksissä ystäviensä kanssa useammin kuin kerran vuodessa. Ja jossain ollutkin tutkimuksia, että esim pitkien parisuhteiden jälkeisissä eroissa miehen sosiaalinen verkko on aikalailla puolison ”varassa”.

      Mutta näyttää näitä rajoittavia puolisoitakin kommentoimaan ehtineen. Voihan se herättää puolisossa mustasukkaisia tuntemuksia, mutta silti se pitäisi osata hallita ja antaa ystävyyden jatkua. Sen salasuhteen voi tosiaan muodostaa työkaverin tai sattumanvaraisen tindermätsin kanssakin, eikä sitä oikeasti voi estää millään (laillisella) rajoitustoimella.

    • 😳 sanoo:

      Eikö tämän pitäisi silloin koskea myös naisen naispuolisia ystäviä? Mitä se sukupuoli vaikuttaa millään tavalla asiaan?