”Pelkään että minua sattuu: jään tai lähden”
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
”Aloitan näin: Mulla on ihan mies, silloin kun se ei juo. Ollaan oltu muutama vuosi yhdessä ja kaikki on sellaista kun ikinä parisuhteesta uskalsin haaveilla. Puhutaan asioista, on läheisyyttä, hellimistä ja seksiä. Mutta kun tulee viikonloppu ja kaverit soittaa ja olut aukeaa, minä en ole enää mitään. Kaikki sovittu unohtuu ja kaverit ja viina vie.
Hän on maailman paras puhumaan ja kääntämään asiat minun syyksi, en saisi olla vihainen tai pettynyt jos hän menee, koska on ollut kaikki arki-illat kanssani kotona. Harvoin kyllä oikeasti enää on. Menneisyydessä hänellä on aina ollut sivusuhteita, koska omien sanojensa mukaan ei ole saanut läheisyyttä eikä seksiä tarpeeksi kotona. Mutta siitä ei nyt voi olla kyse.
Kuva Tiago Bandeira. Ylin kuva Kelly Sikkema.
Ollaan molemmat aikuisia ja perhekin meillä on tekovaiheessa. Pelkään vaan kovin että jään lapsen kanssa yksin kun kaverit taas soittaa. Monia kertoja luvannut asioiden muuttuvan, mutta kaljaa otettuaan ei pysty ajattelemaan kuin itseään. Olen jo sen ikäinen että jos en hänen kanssaan lapsia tee, ne jää saamatta. Olen surullinen ja vihainen, itselleni ja hänelle.
Käymme välillä yhdessä viihteellä ja silloin kaikki on hyvin, meillä on todella kivaa hänen ystäviensä kanssa. Minä teen paljon viikonloppuisin töitä ja silloin hän vaan yleensä häviää. En yleensä tiedä missä hän on mennyt ja kenen kanssa, mutta yritän edelleen uskoa että pettämistä ei olisi ollut. Hän ei oma-alotteisesti ryyppyreissuistaan kerro mitään, enkä aina jaksa kuulustella koska siitä tulee itselle huono mieli. Voin välillä jopa fyysisesti pahoin hänen hävittyään yöhön.
Rakastan ja välitän todella kovin, enkä siksi millään haluaisi suhdetta lopettaa. Ollaan katseltu taloa ja puhuttu naimisiin menemisestä. Mutta hän muuttuu niin täysin eri ihmiseksi otettuaan kaveriensa kanssa. Pelkään että minua sattuu: jään tai lähden.”
Nimim. Vaikea päätös
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 44 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Olin samanlaisessa tilanteessa vielä pari kuukautta sitten. Katseltiin taloa yhdessä, hääpäivä päätettynä. Kunnes miestä näkyi kotona harvemmin enää arki-iltaisinkaan ja viikonloppuisin viinan juonti alkoi heti aamusta. Miehelle kuulemma riitti kun nukuttiin yöt yhdessä, mitä muuta aikaa pariskunta yhdessä tarvitsisikaan? Kaikki aikaa, jonka mies oli juomatta oli kuin uhmaikäisen lapsen kanssa olemista: pelkkää raivoamista kun ei saa viinaa ja syyttelyä. Mun silmät aukeni, pakkasin tavarani ja lähdin. Ensimmäiset kolme viikkoa meni täysin sumussa, eihän se rakkaus mihinkään kuollut kuitenkaan. Nyt kun aikaa on mennyt vähän enemmän, mun on niin paljon helpompi hengittää. Ja tajusin tämän olleen ainut oikea ratkaisu. Tsemppiä tämän kirjoittajalle ja sanon sulle samat sanat kuin mulle sanottiin lähtöä tehdessäni: arvosta ja rakasta itseäs. Älä tyydy mihinkään vaan oo sellaisen miehen kanssa, joka oikeasti ansaitsee sut.