Palan pohjaan kun mies ei siivoa yhtään!
Huono Äiti sai avautumisen: ”Miten löytää yhteiset pelisäännöt arkeen, kun elää sottapytyn ja suurpiirteisen kumppanin kanssa?
Useampi vuosi yhteiseloa takana ja yhteiset lapset ja sitä rataa. Päävastuu kodinhoidosta on ollut minulla (olen nainen). Mies on töissä. Ironista kyllä asunto onkin aina siisti viikolla, kun mies on töissä. Mutta sitten…
Sinne lentää sukat lattialle ensimmäisenä. Naulakko on seinässä, mutta takki tipahtaa myös lattialle sukkien viereen. Mies ottaa tekemäni ruoan jääkaapista ja lämmittää annoksen. Onpas nälkä! Sitten syömään.
Siihen jää lautanen, muki, ruokailuvälineineen pöydälle. Ruoka on myös unohtunut tasolle ja leivänmurut ja tyhjä leipäpussi siihen viereen. Sitten siihen otetaan vielä viimeiset maidot ja jätetään maitopurkki lojumaan.
Viikonloppuna koittaa miehen vapaapäivä. Ja minun siivouspäiväni, koska se on ainoa hetki kun ehdin ylipäätään mitään isompaa siivousta tekemään.
Tuletko auttamaan, pyydän kauniisti. Joojoo. Ihan kohta. Selvä. Aloitan siivouksen ja mies istuu sohvalla lepäillen. ”Pitäisi nyt nuo pyykit laittaa kuivumaan”, huikkaan tiskivuorta purkaessani. ”Joojoo. Ihan kohta.”
Saan tiskit paikalleen ja kurkistan olohuoneeseen. Mies istuu siellä mihin hänet jätin. ”Niin ne pyykit?” Kuuluu murahdus. ”Ihan kohta.” Huokaisen ja menen laittamaan pyykit kuivumaan.
Mies havahtuu että ainiin pitikö nyt jotain…? Juu ei. Ei enää. ”No olisin minä ne laittanut kohta, mutta kun et malta odottaa.”
Nostan matot tuulettumaan ulos että saan imuroitua. Mies istuutuu takaisin sohvalle raukeasti venytellen. ”Et kai sinä nyt ala imuroida…?”. No nyt nyt. Koskas sitten. Mies ei sano mitään. Tai ehkä mutisee että ”johan sinä viime viikolla imuroit”. Niinpä tein. Kuten joka viikko. Viiden vuoden ajan.
Petaan sängyn. Sieltä löytyy lisää likaisia pyykkejä. Huokaisen. Kerään ne koriin. Hetken päästä mies huudahtaa: missä se huppari on minkä jätin lattialle, se oli vielä puhdas?! No, pesussahan se. Mies tuhahtaa ja mutisee jotain vedentuhlauksesta. ”Ilmankos saat pyykätä koko ajan kun laitat puhtaatkin vaatteet pesuun!”
Sitten mies painelee vessaan ja pesee hampaansa. Loistavaa. Ehdinkin nyt pestä vessan tässä välissä. Astun vessaan, mutta samassa kavahdan kauemmas, kun ihan siistissä kunnossa viikon ollut vessa on ollut 15 minuuttia miehen käytössä. Allas on aivan täynnä hammastahnaklimppejä, hiuksia ja roiskeita on tasoilla ja peilissä. Vessanpönttö on kuin yleinen käymälä. Vessaharja tuntuu olevan nykyään vain koriste-esine.
Olen jättänyt siivouslistan pöydälle mistä toinenkin voisi ottaa hommia itselleen. Tai ehkä edes tajuaisi, miten paljon puuhaa on. Tuloksetta.
Olen jättänyt sotkut siivoamatta. Tuloksetta.
Olen pyytänyt. Ja pyytänyt. Ja pyytänyt. Tuloksetta.
Seuraavaksi ajattelin ostaa kotisiivouspalvelun ja laskun jätän miehelle. Tai ehkä lähden kuukauden hermolomalle ja jätän miehen rentoutumaan kaaokseen.
Äiti on nyt vähän väsynyt.”
Nimim. Tuhkimo
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 9 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Jos asiasta on yritetty keskustella ja selittää kuinka paljon toisen jälkien siivoaminen kuormittaa, mutta mitään ei tapahdu, niin miestä ei silloin kertakaikkiiaan kiinnosta. Se on aika huolestuttavaa, jos oman vaimon hyvinvointi ei kiinnosta pätkääkään.
Kuulostaa lähinnä huonosti kasvatetun teinin käytökseltä jättää astiat ja ruokatarvikkeet niille sijoilleen laittamatta edes käyttämiään tarvikkeita takaisin jääkaappiin.
Näillä tiedoilla antaisin monoa kyseiselle mieslapselle.
Mies meillä tekee kaikenlaista kotityötä, mutta hänen vaatteet jäävät lojumaan miten sattuu. Mä teen nykyään niin, että työnnän miehen lattialle jättämät vaatteet sen vaatekaappiin. Olivat sitten likaisia, puhtaita tai puolipuhtaita, mistä minä voin sen tietää. Enkä tosiaankaan viikkaile vaan käärin ne yhdeksi mytyksi – sukat, kalsarit, t-paidat, housut – ja työnnän kaapin nurkkaan. Keräilee ja suorii sitten sieltä. Palautetta ei ole toistaiseksi tullut, vaikka olen tätä muutaman vuoden jo toteuttanut. Pyykkikorissa olevat vaatteet tietenkin pesen, ja pesee meillä mies itsekin pyykkiä.
Niin tuttua. Mun mies kyllä osallistuu ja varmaan monen mielestä paljonkin, mutta silti ottaa päähän, että minä olen silti aina se, jonka pitää ohjata toimintaa. En todellakaan ole mikään ylisiisti, rimaa on laskettu jo todella paljon, mutta oma-aloitteisesti ei juuri mitään tapahdu.
Keittiön mies hoksaa välillä raivata itsekin, mutta ei puhettakaan, että meillä kukaan imuroisi, pesisi vessoja, lattioita, pesuhuonetta tms. ilman minun ohjeistusta, pyyntöä tai käskyä. Niin pitkään ei pysty asua, että joku muu ehtisi häiriintyä sotkusta ja tarttuisi toimeen. Keittiössä jokainen vie tiskinsä koneeseen, mutta kaikki muu, tyhjät pakkaukset, leipäpussit, murut ja muut jää pöydille. Pöytää ei pyyhi kukaan muu kuin minä.
Yksi ainoa oikea neuvo on: ero.
Ei jaksa kasvattaa aikuista lasta.
Tai sitten jätät vaan sen miehen. Siihen loppuu jatkuva ärsytys. Aikuista lasta on ihan turhaa roikottaa mukana.
Oletko kokeillut istua siihen miehen kylkeen kiinni ja sanoa että olet siinä niin kauan kuin sen hetki kestää ja on valmis tekemään oman osuutensa. Hän on sevästi huomannut että sinä teet jos hänellä kestää aloittaa, koristelee vaan asian että olisihan hän ne tehnyt jos olisit odottanut. Ehdotan että odotat siinä kyljessä kiinni ja vaikka pyörität peukaloita ja toistat rituaalin niin monta kertaa kunnes menee jakeluun.
Joskus elänyt samanlaisessa pakkoraossa. Sellainen kompromissi voi toimia (ainakin hetken), että olisi joku oma tila kotona, jonka pitää siistinä ja itselle mieluisena, ja sitten muiden huoneiden kanssa yrittää oppia sietämään kaaosta. Lasten sotkujen kanssa tietysti helpompaa rajata heidän tekemänsä kaaos lastenhuoneeseen, mutta miehen kanssa vähän hankalampi homma…
Te olette tässä asiassa selvästi epäsopivat toisillenne. En minäkään jaksaisi elää ihmisen kanssa, jonka mielestä joka viikko pitää imuroida ja viedä matot ulos. Tai jos pitäisi jatkuvasti puhtaita vaatteita alkaa pesemään. Ymmärrän kyllä, että jotkut haluavat elää näin, mutta en minä. Joten ei kai teidän tapauksessanne oikein muu auta kuin se, että hyväksyt tilanteen: lakkaat pesemästä miehen vaatteita, lakkaat tekemästä hänelle ruokaa jne. Tai sitten muutatte erillenne asumaan.
Anna miehen itse laittaa ruokansa ja pestä pyykkinsä. Jos asunnossa on tilaa, varaa itsellesi soppi, missä voit rentoutua siistissä ympäristössä.
Aika vähän on muuta tehtävissä tässä vaiheessa. Olet antanut miehen alusta lähtien toimia noin, enää hän ei muutu.