”Päihdeäiti – se huonoin äiti”
”On huutavia äitejä, kiireisiä äitejä, helikopteriäitejä ja uusavuttomia äitejä, mutta yleinen mielipide tuntuu olevan, että kaikista huonoin äiti on päihdeäiti. Sillähän ei toki ole mitään väliä, että ehkä juuri tämä kyseinen päihdeäiti on ollut hoitosuhteessa siitä asti, kun tajusi olevansa raskaana, ja on antanut puhtaita huumeseuloja useiden vuosien ajan. Sillä ei ole väliä, että tämä äiti kasvattaa lastaan olemaan paras mahdollinen ihminen, ja rakastaa häntä maailman eniten. Vain menneisyydellä on väliä, nykyhetki ei merkitse mitään.
Vaikka en odota saavani mitään palkintoa siitä, että olen pystynyt olemaan vuosia repsahtamatta, enkä kuvittele, että minua pidetään jotenkin parempana ihmisenä, kun olen aiemmin sekoillut ja nykyään vietän päiväni ihanan tyttäreni kanssa, niin kyllä minä luulin, että kuuden vuoden jälkeen minun ei tarvitsisi kuulla enää vieraiden (humalaisten) ihmisten huutelevan kadulla että ”Mitäs narkkari!”. Luulin, että kun elän elämääni rauhassa, niin minusta ei tehdä lastensuojeluilmoitusta siitä syystä, että kaadan pilttipurkin kaupassa. Luulin etteivät uuden miesystävän sukulaiset sano miehen vanhemmille, että miten voit antaa poikasi olla sellaisen narkkarin kanssa. Luulin, että jos näytän, että olen tosissani ja että lapsestani kasvaa fiksu, kohtelias, kaunis ja varsinkin onnellinen nuori tyttö, niin ihmiset vihdoin unohtavat menneet, ja jättävät meidät rauhaan. Kuten elämässä niin monesti käy, niin luulin aivan totaalisen turhaan.
Jos tiedät jonkun, jonka menneisyys ei ole ollut täydellinen, mutta joka yrittää tosissaan, niin mitäpä josset levittelisi niitä kylillä kuultuja juoruja eteenpäin, vaan kertoisit tälle juoruilijalle, että hän ei taida tietää asioista yhtään mitään, ja tälle juorujen kohteena olevalle ihmiselle, että olet ylpeä siitä, että hän on kääntänyt elämänsä ympäri. Mitä jos edes hymyilisit joskus, kun hän tulee kadulla vastaan, etkä kyttäisi joka ikistä hänen liikettään siinä toivossa että hän mokaa ja juuri sinä näet sen. Mitä jos muistaisit, että vaikka joku on joskus käyttänyt päihteitä, niin hän on silti ihminen.
Äitinä oleminen on ihan helvetin vaikeaa, oli naisen menneisyydessä tapahtunut mitä tahansa. Mitä jos ymmärtäisitte vihdoin, että päihdeäiti voi olla pohjimmiltaan ihan niinkuin sinäkin, ja hänellä voi olla elämässä se tasan yksi asia mitä hän kaikista eniten haluaa, se yksi asia mikä voi olla sinulle pelkkä itsestäänselvyys. Tulla vihdoin kaikkien vuosien jälkeen mainituksi ilman mitään etuliitteitä, pelkästään sanalla äiti.”
Nimim. Kehnoin kaikista
Artikkelikuva Lucian Andrei.
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 22 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Ei kannata välittää paskamaisista kommenteista, usein sitä kokemusta ei ole tai on katkeroitunut. Kaikki päihteidenkäyttäjät ja entiset käyttäjät eivät ole samanlaisia. Uskon sinuun, voimia!!!
Tsemppiä! Muista, että kaikilla, ihan kaikilla, on jokin luuranko kaapissa. Toisilla se on näkyvämpi, kuin toisilla. Ja joka väittää, ettei ole, valehtelee tai ei ole omaansa vielä huomannut. Toivottavasti sinulla on hoitosuhteen lisäksi tukenasi toimiva tukiverkosto ja vertaistukea saatavilla, niiden pahojen ja epävarmojen (miksei myös onnellisten ja hyvien) päivien varalle. Suurin osa ilkeilystä on pelkoa ja tiedon puutetta, eikä sinun tarvitse arvoasi muille todistaa. Ole ylpeästi päihteetön, äiti, nainen, kumppani…ihan mitä vaan!
Päihdeperheen lapsena koko kirjoitus mielestäni sysäsi vastuun muualle kuin se kuuluu, päihdeperheen lapsena voin sanoa että käyttäjä on aina käyttäjä, ei ole entisiä holisteja, narkomaaneja vaan kuivilla sillä hetkellä olevia ja oman kokemukseni pohjalta se ei yleensä kestä
Onko noin TYHMIÄ ihmisiä olemassa että huutavat jälkeen kadulla.. Näiltä ” virheettömiltä” täytyy puuttuu aivosoluja. Käsi sydämelle. Onnea elämääsi
Kerran riippuvainen aina riippuvainen ja sellainen ei sovi ollenkaan huoltajaksi!
Sinä päihdeäiti olet käynyt läpi helvetin. Jos olet pystynyt pysymään kuivilla ja kasvattanut onnellisen ja iloisen lapsen, nostan sinulle hattuani ja asettelen päälle kukkasia. Nosta leukasi ylös ja ole ylpeä itsestäsi. Kyllä on lapsesikin!
Suomessa päihdekeskustelu on tosi lapsellista yleensä, mikä on tosi outoa ottaen huomioon kuinka monen elämää esim. alkoholiriippuvuus koskettaa suoraan tai välillisesti. Huumausaineriippuvuuksissa kemiallinen aine vain on eri. Uskon, että syy mm. juoppojen huutelun tai vaikkapa täällä palstoilla tuomitsemiseen on siinä, että on tarve pyrkiä korottamaan itseään sen alhon yläpuolelle, jossa itse on. Kokee huononmuutta, joten koittaa parantaa omaa oloaan alentamalla muita, kun ei kestä sitä mitä itse on. Itse ainakin irtisanoutuisin tuollaisista sukulaisista enkä olisi tekemisissä. Oletettavasti puoliso voisi myös osoittaa tukeaan kertomalla heille miten valtavan työn olet tehnyt. Tuo kuvaamasi käytös on myös syy siihen miksen ikinä itse haluaisi asua pienellä paikkakunnalla. Hirmu monelta puuttuu kyky haluta tukea toista ajattelemalla, että voisi vaikka osoittaa toiselle hiukan lämpöä ja siten omalta, ehkä vähäiseltäkin, osalta auttaa toista onnistumaan. Se on sellaista pikkusieluisuutta, että ikään kuin odotetaan toisen epäonnistuvan. Mun mielestä sellasella ihmisellä on arvot perseellään, vaikka hän kuvittelee olevansa niiin paljon parempi kun ei ainakaan ole huumeita käyttänyt. Onko toisen ihmisen tuomitseminen, tahallaan ilkeä oleminen tai vaikka juoruilu sitten jotenkin ylevämpi teko? Ei minusta.
”Älä tuomitse, ettei sinua tuomittaisi”. Tätä ei tajua moni kapeakatseinen perusydinperheen äiti pikku pääkyssään, joka ei ole törmännyt elämässään oikeisiin ongelmiin. Ne joilla ongelmia on ollut, tekevät viisaimmin olemalla kertomatta niistä kenellekään ”uudessa” elämässä. Kun ei tiedä ei voi myöskään paheksua ja kiusata sadistisesti ihmistä sellaisella, jota ei voi enää muuttaa. Kun rangaistus on kärsitty ja aikaa kulunut, ihmisille pitää antaa mahdollisuus uuteen alkuun. Terveydenhoidon henkilöillä on täydellinen salassapitovastuu ja jos sitä kautta juttu lähtee juoruina leviämään, on saatettava vuotanut henkilö vastuuseen siitä.
Kun päihdeäiti käyttää päihteitä riittävän pitkään, hänen aivonsa ja ajattelutapansa muuttuvat.
Sen jälkeen hän ei enää kykene ajattelemaan selkeästi, eikä hän kykene rakastamaan enää ketään, vähiten itseään. Ajatuksia sumentaa jatkuva tarve sekoittaa päätä tavalla tai toisella. Päihteitä käytävä syyllistää muita omasta käytöksestään. Lopulta hän väittää oman lapsensa olevan syy päihteiden käyttöön
Olipa paskamainen argumentti. Totta että huumeidenkäyttö muuttaa aivokemiaa. Siitä voi myös palautua. Päästyäni hoitoon olen alusta asti ollut täysin ilman oheiskäyttöä, tai edes halua käyttää mitään. Siihen auttaa korvaushoitolääkitys. Kun sen yhdistää vanhojen päihdetuttujen hylkäämiseen ja hyvään tukevaan hoitosuhteeseen, voi tapahtua ihmeitä. Minusta ei kukaan uskoisi että olin joskus langanlaiha elämänhaluton narkomaani, jos nyt tapaisi minut. Ei kukaan. Enkä todellakaan ole mieleltäni ja ajatusmaailmaltani enää huumeidenkäyttäjä. Ei vaikuta olevan kirjoittajakaan. Ja ihme paskaa väittää että päihteidenkäyttäjät yleisesti syyttäisivät lapsiaan käytöstään! Äly hoi älä jätä.
Kun päihdekäyttö on jatkunut riittävän pitkään, ei siitä aivot enää palaudu. Ei vaikka mitä korvaushoitoa vetäisi.
Kannattaa ottaa asia puheeksi seuraavalla kerralla vaikka lääkärillä, jos et muuten usko. Ymmärrän kyllä, että totuus sattuu
Ensinnäkin, miksi ihmeessä syyttäisin lastani käytöstä, kun lasta ei ole ollut olemassa silloin kun käytin? Toisekseen tässä on sulle vähän lukemista, ei kannattaisi päteä jossei asioista mitään tiedä. Ihanaa jatkoa sulle, toivottavasti jonain päivänä oot sen verran onnellisempi, ettei tarvitse hakea sitä paremmuudentunnetta sillä, että höpötät tollasta pseudotieteellistä sontaa. Korvaushoito toimii mulla ja toimii myös monilla muilla, sun surkeaa asennetta ei ikävä kyllä voi kukaan korjata.
Iltalukeminen 1
https://psycnet.apa.org/record/2012-18077-001
Iltalukeminen 2
https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/11717374/
Mihin ne aivot muuttuu? Ulkomailleko ne muuttavat? Siltä tuntuu ainakin sinun kohdalla, tosin epäilen sinua trolliksi, mutta muille tiedoksi tästä ”muuttumisesta” että aivojen solut uusiutuvat käytännössä kokoajan–käytit (neurotoksisia) päihteitä tai et. Pysyviä aivovaurioita syntyy äärimmäisen harvoissa tapauksissa, mutta ne kyllä huomataan ja pystytään diagnosoimaan.
”Korvaushoitoa vetäisi”
Ei se ole mitään vetämistä. Se on lääkitys siinä missä verenpainelääkityskin esimerkiksi. Ja minä olen tässä hoitovuosien aikana puhunut vaikka miten monta kertaa huumeriippuvuuden hoitoon perehtyneiden lääkärien kanssa, he ovat tästä aivokemian korjaantumisesta kanssasi eri mieltä mutta kaipa sinä tiedät heitä paremmin! Lisäksi on todettava että riippuvuus on paljon muutakin kuin vain aivokemiaa. Se on myös vinksahtanut käytösmalli, omatoimista ehdollistamista. Ja tiedän että siitä voi palautua. Sinun kanssa on yhdentekevää kinata, kun perustat väitteesi mielipiteisiisi faktojen sijaan, mutta toistan vielä että en ole koskaan tuntenut yhtään narkomaania joka syyttäisi lapsiaan omasta käytöstään. Itseään he ovat kaikki syyttäneet.
Minä olen heistä yksi. Äitini on päihdeäiti, joka on sanonut minulle päin naamaa, että lapsien takia hän joutui aloittamaan päihteet.
Psykologini ja lääkärini kyllä sanoivat, että äitini on jo niin sekaisin, että puhuu mitä sattuu eikä ymmärrä edes omia puheitaan. Aivot on kuulemma jo pehmenneet ja lähentelevät dementiaa.
Mutta ilmeisesti he ovat olleet väärässä, jos sinun mielestäsi niin ei voi tapahtua
Minä kasvatan myös päihdeäidin lasta ja olen tehnyt sitä jo vuosia.Ylä-ja alamäkeä on ollut kokoajan.Enemmän alamäkeä.Tapaamisia ei ole näiden vuosien aikana kovinkaan monia.Lapsella on sisaruksia jotka ovat jo täysi-ikäisiä,heidän tapaamisiaan ollaan yritetty järjestää meidän kotonamme.Äiti ei myönnä käyttöään joten edistymistä ei ole tapahtunut näiden vuosien aikana,olen itkenyt lapsen kanssa hänen suruaan ja pettymystään asiasta.Lapsi on tosi lojaali äitiään kohtaan vaikka ymmärtää tosiasiat.
Sinulle entinen päihdeäiti,:Ole ylpeänä pää pystyssä parantumisestasi ja jätä omaan arvoonsa muiden mielipiteet jotka kertovat enemmän heistä kuin sinusta.Toivon perheellesi kaikkea hyvää tulevaisuudessa nyt ja aina.
No onpas teillä pitkämuistoista väkeä kylillä. Minä muuttaisin pois naapuripitäjään tai ainakin isompaan paikkaan, jossa eivät kaikki ole olleet samoissa ryhmissä päiväkodista yläasteelle.
Mä olen naimisissa päihdeisän kanssa. Juu alinta pohjasakkaa, tommonen pirinisti. Lapsetkin ollu huostassa.
No joo, mulle hän on ihan vain kumppani, rakastaja, ystävä ja paljon muuta.
Lapset hän on saanut takaisin ja raittiina ollut tosiaan vuosia. On työpaikka, harrastuksia ja ystäviä.
Mutta tuosta leimasta ei pääse ikinä silti. Nykyään päihdetausta leimaa myös minut sinisilmäiseksi, tyhmäksi ja vastuuttomaksi, kun tommoisen miehen otin. Suku ja ystävät miltei katkaisivat välit minuun. Nyt, kun aikaa on kulunut ovat he yksi kerrallaan hyväksyneet ja jopa pitävät miehestäni.
Juoruja ja ilkeitä kommentteja riittää aina. Minä yritän antaa mennä toisesta korvasta ulos. Ihmettelen vain miksi vaikka alkoholisteille annetaan anteeksi ja kehutaan, jos on korkin saanut kiinni. Mutta nisti on aina nisti.
Eipä niille raitistuneille juopoille hirveästi kukaan hurraa.
Eipä sillä, päihdetaustaista en huolisi puolisoksi, oli se ongelma-aine mikä tahansa. Pelkäisin, että koska taas repsahtaa. Hyvä niille, jotka ovat rohkeampia kuin minä.
Tsemppiä! ❤
Unohda muut ihmiset ja keskity rakkauteen. Rakkaus saa ihmisen ehyeksi.
Tuollaiset huutelut ja epäilyt kertovat vain huutelijoiden keskeneräisyydestä ja pahantahtoisuudesta. Toivota heidänkin elämään mielessäsi rakkautta ja ole ylpeä ja onnellinen omasta tilanteestasi! ❤
Kaikkea hyvää elämääsi! ❤
Onpa ikävää :/ Kuulostaa sille, että asut pienellä paikkakunnalla. Mikäli mahdollista ja voimavaroja riittää, vaihda paikkakuntaa ja aloita alusta, ketään ei kiinnosta toisella paikkakunnalla päihdemenneisyytesi, eikä kukaan tiedä siitä. Jos juorut kulkevat perässä, kuittaa ne juoruina.
Jos ei ole mahdollista tai halua vaihtaa paikkakuntaa, koita olla välittämättä puheista yms, pidä pää pystyssä ja vaikka kuka sanoisi mitä menneisyydestäsi, niin se on vaan puhetta eikä menneisyyttä voi muuttaa. Ole ylpeä päihteettömyydestäsi, itse tiedät tilanteesi ja sen työn mitä siihen pääsemiseen on vaadittu, jätä huutelijat omaan arvoonsa. Jos huutavat ”narkkari” humalapäissään, ajattele vaikka ”entinen narkkari, mutta sinä olet nykyinen juoppo”, jos se antaisi vähän perspektiiviä huutelijaan ja armoa itsellesi.
Olen sinusta valtavan ylpeä! Olen seurannut läheltä nuoria äitejä, jotka ovat hävinneet tuon taistelun ja kasvatan heidän suloisia lapsiaan. Ole ylpeä itsestäsi ja muista kuinka tärkeä olet omalle lapsellesi. Tsemppiä!