”Kun sinusta tulee äiti, kaikilla ulkopuolisilla tuntuu olevan oikeus tai jopa velvollisuus kommentoida kykyäsi huolehtia jälkeläisistäsi.

Lapset nähdään yhteiskunnan omaisuutena, ja vaikka Sinä olet heidät synnyttänyt, se on Meidän Kaikkien tehtävä kasvattaa niitä.

Onhan se toki näin – tavallaan. Jos tuntematon lapsi meinaa juosta bussin alle, tietenkin juoksen perään ja pelastan. Tätä sanotaan yhteisvastuulliseksi kasvatukseksi. Jos minä ehdin hätätilanteessa väliin ennen lapsen vanhempia, tietenkin sen teen.

Itseäni on äidiksi tulemisen myötä alkanut vimmatusti ketuttaa ihmisten tapa antaa palautetta siitä, miten omaa lastani kasvatan tai hoidan.

Yksi parhaiten mieleeni painunut tapaus tapahtui, yllätys yllätys, ruokakaupassa. Ruokaa oli pakko käydä ostamassa, vaikka kolmen kuukauden ikäisellä vauvallani oli huono päivä. Olin imettänyt ja vaihtanut vaipan, ja tehnyt muutenkin kaikkeni jotta kauppareissu onnistuisi. Vauva kuitenkin itki koko kauppareissun rattaissa.

Kassalla ladoin ostoksia hihnalle kiukkuisena ja hikisenä, itkevän jälkeläiseni kanssa, kun taakseni ilmestyi vanha pariskunta. He katsoivat lasta säälivästi, ja sitten minua tuomitsevasti. He kuiskivat toisilleen jotain ja vilkuilivat minua.

Yritin siinä rauhoitella vauvaa puhuen ja silitellen samalla kun maksoin ja pakkasin ostoksia. Viimein vanha herra uskaltautui sanomaan: ”Onkohan sillä nälkä?”

NO JAA-A!! OISKO? ENPÄ TIEDÄ, KYSYTÄÄNKÖ SILTÄ? AI MITÄ, PITÄÄKÖ NÄITÄ SIIS RUOKKIA? En tiedä oliko tosiaan nyt kyse siitä, että pariskunta ajatteli, että ”tuo äiti ei selvästi tiedä mitä tekee”, ja ”miksi tuollaiset ihmiset hankkivat lapsia, jotka eivät osaa edes huolehtia niistä”. Voi olla, että he olivat hyväntahtoisia. Voi olla, että he oikeasti vilpittömästi yrittivät auttaa.

Siitä huolimatta väsyneelle, kiukkuiselle, hikiselle äidille ei kuitenkaan ehkä kannata laukoa itsestäänselvyyksiä. Se vain ärsyttää. Se ei auta ketään.

Ole mielummin hiljaa. Hymyile. Väistä, kun tulen rattaiden kanssa marketin käytävälle. Pois ALTA!

pyörä ja turvaistuin

Sama pätee sukulaisiin, Facebook-ryhmien äiteihin, kavereihin, naapureihin.

Jos vauva itkee, niin se johtuu varmasti siitä, ettet ole tajunnut antaa sille ruokaa, tai et ole osannut nukuttaa sitä. Vauva ei nuku päiväunia, niin se johtuu varmasti siitä, ettet ole antanut sille ruokaa, tai et osaa nukuttaa sitä.

Aiheeseen liittyy Facebookissa kiertänyt Peruna-meemi. Vauva ei nuku – anna perunaa. Vauva nukkuu liikaa – anna perunaa. Jne.

Ulkopuolisilla tuntuu olevan sellainen käsitys, että et ole vielä kokeillut kaikkea. Tosiasia kuitenkin usein on se, että olet jo kokeillut kaikkea. Välillä vauva vaan itkee. Ja välillä vauva itkee, etkä voi siinä tilanteessa tehdä asialle mitään. Se täytyy vain kestää. Etkä silti ole huono äiti.”

Nimim. En ole huono äiti

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 10 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

10 vastausta artikkeliin “MIKSI oletat, että en osaa hoitaa lastani?!”

  • Mamma sanoo:

    Oma esikoiseni huusi n. 8kk ikäiseksi todella paljon. Ja kun huuto alkoi, sulki silmänsä tiukasti ja huusi itsensä hikiseksi. Oli ruokittu, vaipat vaihdettu, päikkärit nukuttu. Ei auttanut mikään halailu eikä hyssyttely. Kaupassa oli kuitenkin pakko käydä … Jolloin neuvojat hyökkäsivät aina. Sain ikuiset huono äiti-traumat.
    Neuvolasta sain sen verran apua että siellä todettiin että ”vauvat itkee, se on normaalia”.
    8kk ikäisenä se huuto sitten loppui. Tyytyväinen poika sen jälkeen.

  • Tiiti sanoo:

    Olin myös kerran kaupan kassalla laittamassa asioita hihnalle, kun vauva alkoi itkemään. Joku vanhempi henkilö siihen tuli ehdottomaan, että onkohan sillä kuuma. En tiedä, miten hän kuvitteli auttavansa, koska heti ostosten pakkaamisen jälkeen olimme kuitenkin menossa ulos. Odottiko hän, että siinä kassalla alan riisumaan vauvan ja puen minuutin päästä uudestaan?! Vauva itse asiassa myös hiljeni, kun vähän rattaita keinutteli, kun olin saanut ostokset hihnalle. Tuollaisessa tilanteessa, kun ei voi tehdä vauvalle mitään, kun ei halua, että muut joutuvat odottamaan, vähän turha tulla neuvomaan. Kerran vanhempi mieshenkilö tuli kaupassa myös sanomaan, että vauva sokaistuu kaupan valoista, kun kuomu oli vaunuista alhaalla, että lapsi saisi vähän saisi katsella ympärilleen ja viihtyisi paremmin. Nämä kaikki on tapahtunut samassa vanhusten suosimassa kaupassa, joten ehkä riippuu paikoista, missä asioi, tuleeko näitä.

  • Rauhassa vaan sanoo:

    Sitä voi loukkaantua ihmisten myötätuntoisistakin kommenteista, ottaa kaiken itseensä moitteena tai arvosteluna. Jos mieliala on tuollainen aggressiivinen ja ärtynyt, sitä reagoi sanomisiin, sanomatta jättämisiin, katseisiin tai siihen että kukaan ei huomaa tai välitä sinun ahdingostasi. Eather way. Vauva voi myös itkeä aistiessaan äidin mielialaa ja ahdistuneisuutta. Rauhaa vaan – hidasta, hymyile, hengitä, kohtaa vauvasi ja kanssaihmiset lämpimästi, ei reagoiden liskoaivojen vallassa. Opetat vauvallesi koko ajan myös asennettasi ja tunteiden käsittelyä.

  • Minna sanoo:

    Kohtasin tämän ilmiön juurikin ihan pienen vauvan kanssa. Sellaisen, johon on vaikea saada kontaktia jos se alkaa itkeä vaunuissa muutoin kuin ottamalla ihokontaktiin, imettämällä, ja luomalla rauhallisen ilmapiirin. No teeppä tämä kaikki sitten marraskuisessa Helsingissä kirkon kaikuvassa eteisessä kun vahtimestari päivystää metrin päässä ”ratkomassa yhteistä ongelmaa”. Siinä tulee pakokauhu, kun tiedät että jos et saa lasta nukkumaan, joudut pakkaamaan sen vällyihin ja kärrytyämään huutavana kotiin.

    Hyvää hän tarkoitti. Meidät on kai viritetty reagoimaan pienen vauvan itkuun noin…

  • Sori vaan sanoo:

    Valitettavasti vaan kaupoissa näkee vanhempia, jotka eivät ota itkevää vauvaa syliin, eivät tajua tai halua vähentää vaatetta toppapuvussa kiljuvalta vauvalta, hyssyttelevät vaunuissa vauvaa, joka selvästi itkee nälkäänsä.

    Kun itsellä on monta lasta, valitettavasti on enemmän tietoa ja kokemusta aiheesta. En silti koskaan sano mitään. Säälin vain vauvoja, joita vanhemmat eivät hoida, syystä tai toisesta, lapsen tarpeiden mukaisedti – ainakaan sillä hetkellä.

    Kauppareissun voi tehdä joustavalla aikataululla ja nostaa vauvan syliin jos hän itkee. Tai laittaa rintareppuun. Itku ei ole ongelma, vaan se ettei vanhempi reagoi siihen kuin hikoilemalla ympäristön paineessa.

    • Kiitos sanoo:

      Onneksi olkoon mestarikasvattaja, olette pätevä. Saatuasi monta lasta pätevöittää sinut, olette kasvatusalan ammattilainen. Ja sellaisena sinulla ei tule koskaan huonoa hetkeä, huonoa päivää ja toimit aina joka tilanteessa lasten edun mukaisesti, koska olette pätevä.

      Toisin kun me muut, jotka joutuvat kamppailemaan osaamattomuuden kanssa, huonojen päivien, kokemattomuuden tai vaan yleisen mielenterveyden rapistuminen kanssa.

      Onneksi teitä taitavia, aina lasten ehdoilla olevia kasvattajia on olemassa säälimässä näitä vajavaisten vanhempien lapsia. Se sitten helpottaa niin kovin.

  • Nimetön sanoo:

    Olen aina ihmetellyt näitä juttuja. Itselläni 3-vuotiaat kaksoset, enkä ole tällaiseen ilmiöön kertaakaan kolmen vuoden aikana tosielämässä törmännyt. Mutta aina näitä saa lukea. Miten onkaan niin, että elämme niin eri maailmassa?

    • Yks äiti vaan sanoo:

      Sama juttu, että en ole törmännyt koskaan tällaiseen ilmiöön. Itselläni on 9v ja 4v lapset.

    • Mia sanoo:

      Enpä ole minäkään kahden lapseni kanssa, vaikka toinen oli jopa koliikkivauva ja itki ensiäiset kuukaudet lähes 24/7.

  • Elisabeth sanoo:

    Naurahdin ääneen. Anoppini on aina jokaisen kolmen lapseni kohdalla ollut sitä mieltä että jos vauva itkenyt, sillä on vain nälkä. Ei muuta. Muuta ei ole