Pahinta on kuulla ilkeyttä omalta lapselta
”Välillä sitä meinaa musertua. Vaikka yrittää parhaansa, saa kuulla olevansa äiti, joka ei osta lapsille tarpeeksi, joka on myöhässä, joka on vain kaikilla tavoin ihan vääränlainen. Jonka pitää joustaa pyydetysti, mutta jonka kysymyksiin ei vastata, jota manipuloidaan kun tiedetään että äiti tekee mitä tahansa lastensa eteen. Ja jos itse toivoo toisenlaista puhetta tai tasapuolista kohtelua, ei saa valittaa, koska ”itsehän tätä halusit.”
Ex-puolisoni ilmoitti jo avioaikana, että ” Jos joskus erotaan, tulen sitten olemaan hankala.” Hän on pitänyt tämän lupauksensa. Jos hän kärsii, kärsivät muutkin. Pahinta on ehkä kuitenkin huomata, että tämä myrkky on imeytynyt eteenpäin ja syyllistäminen siirtynyt jo seuraavaan polveen. Pahinta on kuulla ilkeyttä omalta lapselta. Ja vaikka melkein tekisi mieli luovuttaa, niin silti tietää että juuri nyt täytyy jaksaa pitää kiinni hyvyydestä ja kunnioittavasta puheesta. En suostu enää ottamaan myrkkyä mun elämään, en halua sen imeytyvän lapsiini enkä heidän tuleviin ihmissuhteisiinsa. Taistelen sitä vastaan; opettelen pitämään entistä paremmin rajoistani huolta, en koskaan puhu epäkunnioittavasti toisesta vanhemmasta ja pyrin näyttämään rakkaudellista esimerkkiä suhtautumisessa itseen ja toisiin. Välillä se on tosi raskasta, mutta se on ainoa oikea tie.”
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 5 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Näköjään näkyy, mutta vastaan silti, jos edes täältä löytyisi vertaistukea.
Olen 24vuotiaan pojan äiti. Erosimme kohta 9 vuotta sitten isänsä kanssa. Romahdin eron jälkeen, kun tajusin että suhteessamme oli ollut liuta ihmisiä minun lisäkseni. 18vuotta tähän ihmiseen tuhlasin. En pystynyt romahdukseni tienoilla olemaan jaksava äiti. Monia, liian monia lipsahduksia, sattui poikani kuullen. Lopulta voimani loppuivat totaalisesti. Toivuin romahduksesta vuosia ja terapian ansiosta olen hengissä. Tänä päivänä työssäkäyvä tavallinen keski-ikäinen nainen.
Poikani alkoi etääntyä minusta eron aikoihin ja voimavarani eivät riittäneet työstämään tätä ja auttamaan poikaa tilanteessa. Tästä koen valtavaa syyllisyyttä.
Etääntyminen on tänä päivänä siinä tilanteessa, että olen ollut yhteydessä poikaani tänä vuonna kolme kertaa. Syntymäpäivänä, nimipäivänä ja erehdyin pyytämään häntä pari viikkoa sitten syömään kanssani. Joko viesteihini ei vastata ollenkaan tai vastaus on jotain todella törkeää. En tiedä poikani tilanteesta mitään. Vaistoan, että hän voi huonosti, mutta en tiedä.
Olen yrittänyt lähestyä häntä hyvällä ja pahalla.
Useimmiten saan törkyviestejä takaisin.
Toisaalta ymmärrän, että kenelle muulle kuin äidille, voi pahan olonsa purkaa. Toisaalta minun on rajattava yhteydenottoja oman vointini takia.
Tilanne on tuskallinen.
Jos joku on edes samankaltaisessa tilanteessa niin voisi kommentoida tähän. Kiitos.
Näkyykö kommentit julkisesti?
Tämä on kuin minun elämästä suoraan!! Ex puolison sanat ovat olleet täysin samat ja toiminta sen mukaista. Mietin välillä että ymmärtääkö tämä henkilö että pilaa oman ja lasten elämän ensisijaisesti?
Lasten viiltävät sanat sattuvat joka kerta minua ja toivon että lapset osaisivat muodostaa jonain päivänä oman mielipiteen, eikä isänsä mielipidettä. Vaatii kyllä todellista rakkautta kuunnella sitä jatkuvaa mollaamista ja haukkumista. Välillä itken salaa kun en enää jaksa kuunnella enkä yritää opettaa että tämän ex puolison tapa puhua ihmisistä ei ole oikein.
Allekirjoitan tuon. Etenkin kun on kyse aikuisesta lapsesta, jpnka pitäisi ymmärtää jo asioita,se tuntuu siltä ettei sitä millään meinaa kestää.
Silloin pitää tehdä selväksi,ettei ikinä. Ei koskaan enää sitä lajia.
Voisin kirjoittaa kirjan Miten kasvatat lapset vihaamaan itseäsi.