Ottaako lääkäri naisen oireet vakavasti?
”Lääkäri ei usko minua” -googlehaulla tulee lukuisia tuloksia. Ja ”en halua mennä lääkäriin kun ei se kuitenkaan auta mitään” on monille naisille tuttu lause.
On ihan todettu ilmiö, että naisten oireita ei oteta terveydenhuollossa vakavasti ja vähätellään. Ilmiön taustalla on ilmeisesti edelleen vaikuttava käsitys naisista luulosairaina ja hysteerisinä. Suurin osa kipuun liittyvistä tutkimuksista on tehty miehillä, joten on mahdollista että naisten kivusta ei edes tiedetä tarpeeksi.
Tutkimusten mukaan lääkärit vähättelevät naisten kokemaa kipua eivätkä pidä naisten leikkaustarpeita yhtä kiireellisinä kuin miesten. Tämä on todettu jo 1991 tehdyssä tutkimuksessa ja lukuisissa uusissa sen jälkeen.
Nämä kokemukset ovat aitoja:
Nainen valittaa olkapääkipua. Lääkäri vastaa: ”Oletko varma, että olkapäähäsi sattuu oikeasti? Ettet vain luule, että siihen sattuu?” Olkapää tutkitaan toisella lääkärillä, ja se vaatii leikkauksen.
Nainen menee hakemaan sairauslomaa akillesjänteen tulehduksen takia. ”Tuskin tämä on akillesjänteen tulehdus”, sanoo lääkäri. Nainen kertoo, että hänellä on ollut tulehdus vuosia kroonisena, minkä lääkäri voisi tarkistaa potilastiedoista. ”Turha niitä on katsoa”, sanoo lääkäri eikä seisomatyötä tekevä nainen saa kuntoutusta, mutta sairauslomaa kuluvan päivän verran.
Nainen on synnyttämässä. Hän on aiemmin alateitse synnyttänyt, ja tietää, miltä synnyttäminen tuntuu. Hän kertoo katsomaan tulleelle lääkärille, että jotakin on vialla sillä kipu on vääränlaista. ”Kuulkaas rouva, synnyttäminen sattuu”, vastaa lääkäri. Käy ilmi että synnytys on pysähtynyt ja lapsi virheellisessä tarjonnassa.
Nainen on vastaanotolla voimakkaiden kuukautiskipujen takia. Hän kertoo että kivut pyörryttävät, oksettavat ja tekevät työkyvyttömäksi. ”Kuukautiskivut kuuluvat naisen elämään”, vastaa lääkäri.
Nainen näyttää lääkärille kipeää jalkaansa. Lääkäri tekee diagnoosin: juoksijan polvi. Nainen sanoo, että ei voi olla, sillä häntä ei satu polveen. Nainen saa lähetteen fysioterapiaan juoksijan polven takia.
Nainen hakee apua onnettomuuden jälkeiseen elämänkriisiin. ”Olet masentunut”, lääkäri ilmoittaa ja kirjoittaa masennuslääkkeitä. Nainen kertoo, että on pelästynyt ja surullinen, mutta ei masentunut. ”Syö ne lääkkeet”, kehottaa lääkäri.
Esimerkkejä löytyy paljon, jos omalle kohdalle ei ole sattunut, niin tuttavapiirissä ainakin lienee vastaavia tarinoita. Erityisen hankala naisen on tulla otetuksi vakavasti silloin, kun hän kärsii ”naisten vaivoista” tai sairaus on vaikeasti todettava. Kuukautis- ja synnytyskipujen ajatellaan helposti ”kuuluvan asiaan”, ja jos kipua ei ole helppo paikantaa ja selittää, saa nainen kuulla olevansa luulosairas.
Jotta nainen saisi riittävää hoitoa, terveydenhuollossa ja sairaanhoidossa tulisi kiinnittää huomiota siihen, että naisten oireita ei vähäteltäisi. Naisten tulee myös itse rohkeasti vaatia hoitoa siitä huolimatta, että lääkäri saattaa suhtautua vähättelevästi tai pitää luulosairaana.
P.S. Ja sitten vielä mietitään, miksi nainen ei hae apua…
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 21 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Ei minulle ole noin käynyt kertaakaan. Niitä ei vähätelty.
Nyt ne vaivat ovat seurannan alla
Nuorena naisen kävin valittamassa reilun kuukauden jatkunutta lämpöilyä ja päänsärkyä. Johtuu kuulemma kuukautisista. Toinen lääkäri totesi poskiontelotulehduksen, mikä sitten punkteerattiin 7 kertaa. Eli ei todettu edes pelkästään millään ultralla.
Kyllä, näitä on tapahtunut. Parhaat palat: astmaoireilun jatkuttua useita viikkoja, lääkäri puhelimessa: ”osta yskänlääkettä ja soita ensi viikolla jos vielä yskittää.”
Jännetuppitulehdukseen: ”lopeta tupakointi ja syö vitamiineja”, olkapään nivelpussintulehdukseen, jonka seurauksena työkyvytön: ”Joidenkin vaivojen kanssa pitää vain oppia elämään”, vaihdevuosioireisiin: ”ei sulla vielä voi olla vaihdevuodet eikä niitä hormonitasoja ole tarpeen mitata. Olet masentunut, määrään sinulle masennuslääkkeet”.
Ikävän yleistä.
Onneksi itselleni ei ole sinänsä sattunut noita, vaikka olenkin nainen. Mutta tuttava piirissä on käynyt ikäviäkin tapauksia.
Kuten tuossa jokin vuosi taaksepäin, hyvän ystäväni äiti koki päänsärkyä, huimausta ja pahoinvointia. Lääkäri vaan totesi että ne ovat vanhuuden vaivoja. Kyseessä oli vaja 50 vuotias nainen.
Just, eikä mennyt kauan kunnes hänen kuntonsa romahti ja todettiin että se olikin aivoverenvuoto. Onneksi selvisi siitä.
Toinen tapaus oli sellainen kun eräs tuttavani, joka toimi silloin parturinani, niin oli viemässä ylä-kerrasta ala-kertaan pyykkipinoa kotonaan, niin hän oli jotenkin astunut yli ja tippui aika monen portaan.
Nilkka meni kipeäksi ja hän kävi lääkärillä. Lääkäri ei edes kokeillut nilkkaa vaan totesi sen vaan nyrjähtäneen ja että se kaipaa vaan vähän lepoa.
Kipu vaan jatkui levosta huolimatta ja hän kävi sitten toisessa paikassa, jossa todettiin nilkan ihan murtuneen.
Sitten minun äidin äiti koki aikoinaan outoja vaivoja. esim. väsymystä ja kipuja. Lääkäri vaan totesi niitten olevan vanhuuden vaivoja.
Sitten ilmenikin että kyseessä olikin syöpä. joka oli levinnyt jo liian laajalle. (tämä tapahtui 2000-luvun alkupuolilla.)
Raskaana ollessa ihan järkyttävät liitoskivut, hädintuskin pystyin kävelemään. Olisi pitänyt pystyä hoitamaan hyvin raskaita potilaita siinä kunnossa. (Nais)lääkäri totesi ”ai miten niin et pysty tekemään fyysisiä töitä”
Lääketieteessä ihminen = 25-40v valkoihoinen mies. Tällä otannalla esim tutkitaan uusien lääkkeiden vaikuttavuutta 😂
Selkä oli rikki töistä ja harrastuksista. En päässt melkein enää kävelemään 27-28veenä. Kävin viidellä (!) lääkärillä ja viimeiselle sanoin, että oon syönyt nyt vuoden lääkkeitä ja ne ei auta. En lähde tästä ennen kun pääsen magneettikuvaukseen. Pääsin ja siinäkin oli sekoilua. Lääkäri käski minun kysymään tuloksia, kuvantamispaikasta ihmettelivät, lääkäri soitti minulle, että selässä ei ole mitään. Sitten kuitenkin menin toiselle lääkärille kun minut sinne pyydettiin ja hän totesi ”sulla on tää välilevynpullistuma ja kuluma täällä niin sun pitäs nyt…”… Silmät pullistui päästä, kun yhtäkkiä mulla olikin joku diagnoosi. Uskomatonta pelleilyä! Yks lääkäri vertas kipuja omiin inttijumeihinsa!? Mitä himputtia? Mieslääkärit ei kyllä ota minua tosissaan. Nytkin yksi yritti laihduttaa minua kilpirauhaslääkkeellä…
Kyllä! Minulle tyrkytettiin muka ainoana hoitokeinona anemisoiviin kuukautisiin hormonikierukkaa. Pari päivää kierukan laitosta alkoi kohtuni aktiivisesti synnyttämään sitä ulos. Ajattelinkin että nojoo, odotellaan eka kierto ja katsellaan sit. Makoilin kaksin kerroin sängyssä ja itkin kivuista. Kaksi ja puoli kuukautta kroppani synnytti sitä kierukkaa, kunnes menin päivystykseen siinä pelossa että jotain on vialla, kun en enää pystynyt edes suihkussa seisomaan. Soitin kahden kuukauden aikana lukuisia kertoja terveydenhuoltoon ja pyysin tarkistamaan tilanteen ilman apua. Päivystyslääkäri ei saanut tehdä mitään toimenpiteitä koska lähisairaalassamme ei ole päivystävää gynekologia, mutta hän sanoi kipujen johtuvan hyvin varmasti kierukasta. Minulle puskettiin oxynormia käsivarteen ja lähetettiin tunnin päähän sijaitsevaan sairaalaan. Siellä naistentautien pkl ylilääkäri ultrasi ja sanoi ettei minun tuntemilleni kivuille ole mitään fysiologista syytä ja lähetti minut kotiin. Seuraavana päivänä menin yksityiselle poistattamaan kierukan vastoin hänenkin suositusta. Kivut jäivät tutkimushuoneeseen. Tästä jäi käteen todella väsynyt kroppa ja nykyään kovat kk kivut, mitä ei ennen kierukkaa ollut. Jotenkin kummasti sain reseptin vuotoa hillitseviin lääkkeisiin tämän episodin jälkeen, mutta senkin tapaamatta lääkäriä, vaikka olisin mieluummin varannut hänelle ajan. Resepti tuli saatesanoilla ”ellei potilas suostu kohdun polttoon puolen vuoden sisällä, katkeaa hoitosuhde”. Olin alle 35v, emmekä olleet varmoja onko lapsilukumme täynnä. Hoitosuhde päättyi siihen.
Näinpä, menin lääkäriin, kun olin uupunut töistä, mulla oli sietämättömät vatsakivut ja oksensin, oksentelua oli varsinkin silloin, kun puhelin soi, ja näytössä näkyi pomon nimi. Jos en vastannut työpuhelimeen, seuraavaksi soi henk.kohtainen puhelin. No, se vaativa pomo on toinen juttu, mutta se minut uuvutti. Sain raahattua itseni lääkäriin, niin tämä lääkäri, mies, kysyi, että oletko oikeasti kipeä, vai etkö vain halua mennä töihin. Lopun aikaa vain itkin, lääkäri kirjoitti pari päivää saikkua ja näkemiin.
Kyllä näin se vaan menee. Ystäväni sai vaivoihonsa vastauksen ”vaihdevuodet voi oireilla jo vuosia etukäteen – hän oli 30v. Oireet jatkuivat ja meni varmaan vuosi ennen kun uskaltautui lääkäriin uudestaan onneksi eri lääkäri alkoi heti tutkia Reuman mahdollisuutta. Pitkään kärvisteli vähättelyn yuoksi.
Tämä on tyypillistä. Itseltäni löytyi Sjögrenin syndrooma tulehduksellinen sidekudosreuma.
Toi artikkeli on niin totta, omaa endometrioosin, adenomyoosin sekä myooman aiheuttamia kipuja vähäteltiin yli kymmenen vuotta…,
Lopulta suoli- rakkovaivoista sekä alaselkäkivuista tuli ( kovien kuukautiskipujen lisäksi) lähes joka päiväisiä ja menetin elämänhallintani lähes täysin.
Olen vain kerran kohdannut vähättelyä lääkärissä ja sen soisi jäävän myös viimeiseksi kerraksi. Menin vaivan takia lääkäriin ja vaiva oli konkreettisesti havaittavissa. Lääkäri pyysi tulemaan takaisin, jos vaiva pahenee ja menin viikon päästä. Yhtäkkiä alkoi kysely, että onko minulla masennushistoriaa ja olisiko mahdollista, että olen vain kuvitellut vaivan. No ei ole masennusta ja vaivaa pystyi näyttämään sormella, ”kato tossa”. Sain lähetteen neuvolapsykologille. Hetken mietin, että menisin piruuttani tuhlaamaan resursseja ”katso tuota vaivaa tuossa, töki vaikka, olenko vain kuvitellut sen ja miten psykologina ajattelit parantaa minut?”
Jos ikinä on ollut masentunut esim. läheisen kuoleman johdosta, niin se vaikeuttaa aina hoitoa ja kuulluksi tulemista vaikka olisi mikä.
Meidän työpaikkalääkärin mielestä kaikki vaivat johtuu tupakakasta,oli vaiva mikä tahansa.Tai siitä kun me keski-ikäiset naiset ollaan läskejä vanhoja ämmiä.Arvatkaa vaan käykö monikin tällä lääkärillä (ei moni mieskään).
Ja uskallapas olla ylipainoinen ja yli 40.
Kaikki johtuu ylipainosta tai jos ei johdu, niin sulla on ehkä vaihdevuodet.
Tämä juuri vaikka syy olisi ollut jo ennen ylipainoakin.jep
Mummoni oireita hoidettiin pitkään närästyksenä, kunnes sai niin pahan sydäninfarktin että oli jo valotunnelissa, ja sairaalassa oli jo vaarille sanottu että kutsua omaiset paikalle, kuolema oli jo käytännössä varma, mummo kertoi olonsa olleen hyvin kevyt ja rauhallinen ja valoisa. Kuitenkin siitä selvisi ja piti jäädä vielä tänne, mutta vasta sitten löytyi massiivisia toimenpiteitä vaativia sydänongelmia. Monesti muissakin sairauksissa naisten oireet ovat erilaisia ja/tai monimutkaisempia kuin miehillä, ja tämä sotkee kun sitä ei tiedetä. Omalla kohdallani eri asian tiimoilta kävi tuuri, ja pääsin oikealle lääkärille jolta sain diagnoosit, avun, tietoa jne. Tämä lääkäri kertoi tästä, sanoi että joku toinen lääkäri ei olisi edes osannut etsiä kyseistä tautia koska oirekuva naisilla on ei-klassinen ja kovin eriävä miehiin verrattuna.
Huimasi, ahdisti, sydän hakkasi ja hengittäminen oli työlästä. Rinnan päällä tuntui olevan kasa tiiliskiviä, hirttosilmukka kurkun ympärillä ja kylmä hiki valui kasvoille. Silmät vuotivat, nenä vuoti ja suu täyttyi koko ajan nesteellä jota ei saanut nieltyä. Hartiat nykivät, vasen käsi vapisi. Välillä helpotti ja sitten se alkoi uudelleen.
Näitä kohtauksia tuli vuosien ajan, kestoltaan muutamia tunteja – 2vrk.
Kerran päädyin ensiapuun. Minulla oli kuulemma ehkä närästys, ehkä sappikohtaus, en ollut ottanut oikeita lääkkeitä tai ainakin krapula. Kuuntelin osastolla pari päivää lääkäreiden väheksyntää ja naljailua, suoranaista kiukkua kun yleensä olen siellä ”turhan takia.”
Vasta jokin aika sitten naislääkäri kiinnitti huomionsa anestesian suunnittelun yhteydessä sydänfilmin poikkeavuuksiin ja kuunteli pöyristyneenä kun kerroin tapahtuneesta, oireista ja siitäkin, etten sittemmin ole hakeutunut ensiapuun. Hän vannotti menemään seuraavan kerran heti, koska se kerta voi olla viimeinen mahdollisuus.
Nyt, vuosien jälkeen asiaa vasta tutkitaan ja ihan vahingossa vain sen yhden huomion takia. Itse olin jo väsynyt selittelemään. Arvelin jo kuvittelelleeni tilanteet turhan vakaviksi. Että näin meillä systeemit pelaa. Suututtaa kun ajattelenkin nyt millä rytinällä tuntemieni miespuolisten henkilöiden sydänvaivat on tutkittu ja hoidettu…. 😤
Miut vietiin 3 kertaa sydänoireisena ja rinta-ja vasen käsi/kainalo kipuisena ambulanssilla sairaalaan. Aina seliteltiin kun ei ekg ja kokeista mitää ilmennyt että johtuu refluksista, johtuu lannerangasta, johtuu ärtyvästä suolesta, migreeni, ylipaino jne. Kardiologi laittoi viimoseltaa angiografiaan sanoin kardiologille ettei sieltä mitää löydy mut kas kummaa – kaksin kappalein tukoksia, jotka laajennettiin. Ja nyt jälkeenpäin löydetty vielä pienten suonten tauti ja hyvin spasmiin taipuvat suonet.
Olen törmännyt tähän usein. Endometrioosi oli naisten polin ylilääkärin mukaan mun päässä. Sama ihminen ei ottanut kipujani ja tuntemuksiani tosissaan kun odotin esikoistani. Seuraavana päivänä päivystyksen kautta kiireesti ambulanssilla sairaalaan… kaiken huippu on ollut nyt tämä essure-sotku. Melkoisen taistelun on saanut käydä läpi, mutta nyt on leikkauspäivä jo liki!
Täyttä työkykyä odotellessa!