”Lääkäri ei usko minua” -googlehaulla tulee lukuisia tuloksia. Ja ”en halua mennä lääkäriin kun ei se kuitenkaan auta mitään” on monille naisille tuttu lause.

On ihan todettu ilmiö, että naisten oireita ei oteta terveydenhuollossa vakavasti ja vähätellään. Ilmiön taustalla on ilmeisesti edelleen vaikuttava käsitys naisista luulosairaina ja hysteerisinä. Suurin osa kipuun liittyvistä tutkimuksista on tehty miehillä, joten on mahdollista että naisten kivusta ei edes tiedetä tarpeeksi.

Tutkimusten mukaan lääkärit vähättelevät naisten kokemaa kipua eivätkä pidä naisten leikkaustarpeita yhtä kiireellisinä kuin miesten. Tämä on todettu jo 1991 tehdyssä tutkimuksessa ja lukuisissa uusissa sen jälkeen.

Nämä kokemukset ovat aitoja:

Nainen valittaa olkapääkipua. Lääkäri vastaa: ”Oletko varma, että olkapäähäsi sattuu oikeasti? Ettet vain luule, että siihen sattuu?” Olkapää tutkitaan toisella lääkärillä, ja se vaatii leikkauksen.

Nainen menee hakemaan sairauslomaa akillesjänteen tulehduksen takia. ”Tuskin tämä on akillesjänteen tulehdus”, sanoo lääkäri. Nainen kertoo, että hänellä on ollut tulehdus vuosia kroonisena, minkä lääkäri voisi tarkistaa potilastiedoista. ”Turha niitä on katsoa”, sanoo lääkäri eikä seisomatyötä tekevä nainen saa kuntoutusta, mutta sairauslomaa kuluvan päivän verran.

Nainen on synnyttämässä. Hän on aiemmin alateitse synnyttänyt, ja tietää, miltä synnyttäminen tuntuu. Hän kertoo katsomaan tulleelle lääkärille, että jotakin on vialla sillä kipu on vääränlaista. ”Kuulkaas rouva, synnyttäminen sattuu”, vastaa lääkäri. Käy ilmi että synnytys on pysähtynyt ja lapsi virheellisessä tarjonnassa.

Nainen on vastaanotolla voimakkaiden kuukautiskipujen takia. Hän kertoo että kivut pyörryttävät, oksettavat ja tekevät työkyvyttömäksi. ”Kuukautiskivut kuuluvat naisen elämään”, vastaa lääkäri.

Nainen näyttää lääkärille kipeää jalkaansa. Lääkäri tekee diagnoosin: juoksijan polvi. Nainen sanoo, että ei voi olla, sillä häntä ei satu polveen. Nainen saa lähetteen fysioterapiaan juoksijan polven takia.

Nainen hakee apua onnettomuuden jälkeiseen elämänkriisiin. ”Olet masentunut”, lääkäri ilmoittaa ja kirjoittaa masennuslääkkeitä. Nainen kertoo, että on pelästynyt ja surullinen, mutta ei masentunut. ”Syö ne lääkkeet”, kehottaa lääkäri.

Esimerkkejä löytyy paljon, jos omalle kohdalle ei ole sattunut, niin tuttavapiirissä ainakin lienee vastaavia tarinoita. Erityisen hankala naisen on tulla otetuksi vakavasti silloin, kun hän kärsii ”naisten vaivoista” tai sairaus on vaikeasti todettava. Kuukautis- ja synnytyskipujen ajatellaan helposti ”kuuluvan asiaan”, ja jos kipua ei ole helppo paikantaa ja selittää, saa nainen kuulla olevansa luulosairas.

Jotta nainen saisi riittävää hoitoa, terveydenhuollossa ja sairaanhoidossa tulisi kiinnittää huomiota siihen, että naisten oireita ei vähäteltäisi. Naisten tulee myös itse rohkeasti vaatia hoitoa siitä huolimatta, että lääkäri saattaa suhtautua vähättelevästi tai pitää luulosairaana.

P.S. Ja sitten vielä mietitään, miksi nainen ei hae apua

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

3 vastausta artikkeliin “Ottaako lääkäri naisen oireet vakavasti?”

  • Tuttua sanoo:

    Mummoni oireita hoidettiin pitkään närästyksenä, kunnes sai niin pahan sydäninfarktin että oli jo valotunnelissa, ja sairaalassa oli jo vaarille sanottu että kutsua omaiset paikalle, kuolema oli jo käytännössä varma, mummo kertoi olonsa olleen hyvin kevyt ja rauhallinen ja valoisa. Kuitenkin siitä selvisi ja piti jäädä vielä tänne, mutta vasta sitten löytyi massiivisia toimenpiteitä vaativia sydänongelmia. Monesti muissakin sairauksissa naisten oireet ovat erilaisia ja/tai monimutkaisempia kuin miehillä, ja tämä sotkee kun sitä ei tiedetä. Omalla kohdallani eri asian tiimoilta kävi tuuri, ja pääsin oikealle lääkärille jolta sain diagnoosit, avun, tietoa jne. Tämä lääkäri kertoi tästä, sanoi että joku toinen lääkäri ei olisi edes osannut etsiä kyseistä tautia koska oirekuva naisilla on ei-klassinen ja kovin eriävä miehiin verrattuna.

  • Ensiavun korkea kynnys sanoo:

    Huimasi, ahdisti, sydän hakkasi ja hengittäminen oli työlästä. Rinnan päällä tuntui olevan kasa tiiliskiviä, hirttosilmukka kurkun ympärillä ja kylmä hiki valui kasvoille. Silmät vuotivat, nenä vuoti ja suu täyttyi koko ajan nesteellä jota ei saanut nieltyä. Hartiat nykivät, vasen käsi vapisi. Välillä helpotti ja sitten se alkoi uudelleen.
    Näitä kohtauksia tuli vuosien ajan, kestoltaan muutamia tunteja – 2vrk.
    Kerran päädyin ensiapuun. Minulla oli kuulemma ehkä närästys, ehkä sappikohtaus, en ollut ottanut oikeita lääkkeitä tai ainakin krapula. Kuuntelin osastolla pari päivää lääkäreiden väheksyntää ja naljailua, suoranaista kiukkua kun yleensä olen siellä ”turhan takia.”
    Vasta jokin aika sitten naislääkäri kiinnitti huomionsa anestesian suunnittelun yhteydessä sydänfilmin poikkeavuuksiin ja kuunteli pöyristyneenä kun kerroin tapahtuneesta, oireista ja siitäkin, etten sittemmin ole hakeutunut ensiapuun. Hän vannotti menemään seuraavan kerran heti, koska se kerta voi olla viimeinen mahdollisuus.
    Nyt, vuosien jälkeen asiaa vasta tutkitaan ja ihan vahingossa vain sen yhden huomion takia. Itse olin jo väsynyt selittelemään. Arvelin jo kuvittelelleeni tilanteet turhan vakaviksi. Että näin meillä systeemit pelaa. Suututtaa kun ajattelenkin nyt millä rytinällä tuntemieni miespuolisten henkilöiden sydänvaivat on tutkittu ja hoidettu…. 😤

  • En ole luulosairas sanoo:

    Olen törmännyt tähän usein. Endometrioosi oli naisten polin ylilääkärin mukaan mun päässä. Sama ihminen ei ottanut kipujani ja tuntemuksiani tosissaan kun odotin esikoistani. Seuraavana päivänä päivystyksen kautta kiireesti ambulanssilla sairaalaan… kaiken huippu on ollut nyt tämä essure-sotku. Melkoisen taistelun on saanut käydä läpi, mutta nyt on leikkauspäivä jo liki!
    Täyttä työkykyä odotellessa!