Saako äiti ottaa omaa aikaa…ja ennen kaikkea saako äiti harrastaa ulkonäköä muokkaavaa lajia?

Onko treenimotivaation takana oma hyvä olo vai se, että äidin pitäisi olla timmissä kunnossa heti synnytyksen jälkeen?

Näitä pohtii tämä äiti:

”Humps ja pumps, siinähän se kesä vilisti ohitse ennen kun edes ehti bikinejä kaivaa esille kaapin syövereistä.

Ei niin että olisi niskaan kehdannut laittaa kumminkaan, sillä raskauskilot roikkuu totta kai vielä mukana, kun viimeisimmästä synnytyksestä vain kolme kuukautta. Olenhan niitä bikineitä silti katsonut. Miettinyt että jospa joskus taas ilomielin laittaisin ne päälle.

Mutta kuulun niihin, jotka eivät helposti ole takaisin mallinmitoissa raskauden jälkeen. Urakka on kova ja kahden alle kaksivuotiaan lapsen äitinä on joskus haastavaa löytää niin motivaatioita, jaksamista tai aikaakaan itsensä kunnossapitoon.

Ajatus on kuitenkin ollut kutkuttava. Olisi mahtavaa saada taas tuntea olevansa sinut oman itsensä kanssa, viihtyisi omassa kehossaan. Ei niin että minun tarvitsisi ensi vuonna osallistua Miss Suomi -kilpailuihin, tai mahtua housuihin joita pidin 15-vuotiaana. Mutta sen verran hyvässä kunnossa että voisin taas käyttää ihan tavallisia toppeja ilman että tuntisin että päälle pitää heittää joku teltta, jottei makkaroitten pursuaminen housuista heti näkyisi. Sen verran että voisin hyvin.

En tiedä johtuuko tämä ajattelutapa nykymaailmasta. Tuntuu että kaikki on sairaan hyvässä kondiksessa jo viikko synnytyksen jälkeen. Tämä on kyllä osittain ollut syy miksi olen miettinyt asiaa, mutta sisimmässäni tiedän että minulla on ikävä kuntosalia, jota olen monet vuodet harrastanut ennen lapsien syntymää. Ja tosiaan, ne bikinit kutsuvat minua kaapin nurkasta, mutta en tähän mennessä ole mitään jaksanut itseni eteen tehdä.

Minulle rakas harrastus on jäänyt täysin pois elämästäni, koska en kerta kaikkiaan ole jaksanut raahautua salille. Yhtäkkiä pari viikkoa sitten löytyikin motivaatio palata harrastuksen pariin. Ja ai että kun tuntui hyvälle palata salilta raskaan jalkapäivän jälkeen ja oikein tuntea että nyt on tehty töitä! Bikinitkin tuntuivat heti sopivimmalta päällä, ja olo on ollut mahtava kun saanut omaa aikaa ja haastaa itsensä oikein kovalla treenillä.

jalka ja pilatesrulla

Tiedän että tätä kun jatkuu, tulen taas viihtymään paremmin itseni kanssa, joka tosiaan on tärkeätä. Alkuhuuma ja riemu ovat nopeasti korvanneet väsymyksen ja itsesäälin, mutta myös kammottava huono omatunto on alkanut vaivata. Koska keltä se on pois kun vietän aikaa salilla? Kyllä, rakkailta lapsiltani.

Olenko todellakin oikeutettu käymään salilla sen sijaan että viettäisin aikaa heidän kanssaan? Onko tämä liian itserakas harrastus, koska riittävästi kun siellä käy niin tuloksiahan näkyy. Luulevatko ihmiset että käyn kuntosalilla ”näyttääkseni hyvältä” mielummin kun viettäisin aikaa lasteni kanssa? Pitäisikö minun vaan tyytyä liikunnallisesti niihin vaunulenkkeihin mitä lasten kanssa teemme ja jättää harrastaminen kokonaan?

Loogisesti tiedän että jokainen ihminen kaipaa omaa aikaa. Myös äiti. En ehkä tuntisi tällaista tunnemyrskyä jos kyseessä olisi mikä muu harrastus tahansa. Mutta kun oman kohdalla ulkonäkö muuttuu pidemmän päälle niin tottakai mietityttää: olenko oikeutettu panostamaan itseeni lasten ajan kustannuksella? Seuraanko nyt liian helposti trendiä että äitejen pitää olla huippukunnossa?

Uskon, että jonkun ajan päästä huono omatunto häviää. Mutta täysin puskista tuli kyllä tämä tunnemyrsky tämänkin asian suhteen. En ikinä kuvitellut että joutuisin perustelemaan joka kerta itselleni, että ansaitset kyllä omaa aikaa ja saat ihan itse päättää mihin sen käytät.

Kiitän itseäni ensi kesänä, kun bikineissäni kiidätän kahden elohopean perässä rannalla joko uiden, jalkapalloa pelaten, kärrynpyöriä heittäen tms. ilman että mietin miltä näytän. Saan vaan keskittyä yhteen asiaan: onpa ihanaa olla rannalla lasteni kanssa!”

Nimim. Mutsi91

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 5 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

5 vastausta artikkeliin “Onko itsekästä ja itserakasta käydä salilla?”

  • Just Me sanoo:

    No, sitä voisi miettiä niin, että yhtä lailla se pururadan kiertäminen kävellen on lapsilta pois, mutta haukkuuko joku sut huonoksi äidiksi, jos käyt yksiksesi kävelyllä? Tai käyt yksiksesi kaupassa?

    Tai jos menet katsomaan leffan, käyt yksin kirjastossa hakemassa lukemista tai vaikka museossa.

    Joten mikä ero sillä on, missä sen yhden tunnin tai pari viettää lapsistaan erossa?

    En jaksa edelleenkään ymmärtää miksi henmetissä se on ihan ok, että isillä on tennistä kaverin kanssa tiistaisin, työpaikan sählyvuoro joka torstai, voi käydä perjantaisin yhdellä työpäivän jälkeen ja viikonloppuna lähteä kalastamaan puoleksi päiväksi ja sunnuntaina polkea 50km lenkin ja kaikki tämä on normaalia, josta vielä pitäisi olla ylpeä kun on noin aktiivinen puoliso, mutta jos äidillä on yksikin säännöllinen harrastus niin jumaliste, että se on huonoa äitiyttä ja lapsia traumatisoivaa.

    Se, että muutaman kerran viikossa uhraa aikaansa itselleen, tuottaa onnellisemman ihmisen muille lopun aikaa, kun on olemassa perhettään varten, koskee molempia vanhempia.

  • Jebnnn sanoo:

    No jaa harrastan mitä harrastan ja ulkonäköä tavoittelen. Ripsiä makaan laittamassa joka kolmas viikko semmoset 2h ja juu en ole lasten kanssa silloin.
    Kaikesta sitä syyllisyyttä tunteekin. Silloin, jos ennemmin viinoittelee, kun on lasten kanssa kannattaa alkaa miettiä onko se ihan ok.

  • Kisu sanoo:

    Ei tosiaankaan ole itsekästä. Voi vaikka asua salilla… tunti pois lasten luota 4-5 päivänä ei ole iso juttu. Nykyään kun vielä melkein joka paikassa leikkihuoneet niin lapset voi ottaa mukaan. Vaikka kuntosalilla käynti kai muotia tällä hetkellä niin suurimmalla osalla Suomalaisilla ylipaino ongelmia jotka taas johtaa terveys ongelmiin. Äitikään ei ole mun mielestä mikään hyvä rooli hahmo jos ei osaa arvostaa itseään.

  • Peetuli sanoo:

    Missään nimessä ei ole itsekästä, ellet sitten toki aio asua salilla. Omaa aikaa pitää olla että jaksaa!

  • santtu sanoo:

    No silloin kun lapset ovat ihan pieniä niin on muutakin tekemistä kun salilla luuraaminen joten huss kotiin.