Miten reagoit kun näet täitiedotteen päiväkodin ilmoitustaululla tai Wilmassa? Mitä teet kun huomaat, että lapsellasi on täitä tai kihomatoja?

Moni suuntaa apteekkiin, tarttuu täikampaan ja pesee tyynyliinat. Yllättävän moni ei.

Uskomatonta asennetta saa todistaa. Täi- ja kihomatotiedotteisiin suhtaudutaan ylimalkaisesti. Hyvä jos edes tarkistetaan oman lapsen tilanne. Ei koske meitä! Yhtä ylimalkainen voi olla suhtautuminen silloinkin, kun loisia löytyy. Mitäs pienistä! Ihan suoraan saatetaan sanoa, että emmääjaksa näistä stressata.

Välinpitämättömyys ja laiskuus ovat isoja syitä siihen, miksi loiset pääsevät leviämään niin hyvin. Jos ei viitsitä katsoa mönkiikö siellä päänahassa tai pepussa jotain, öttiäiset pääsevät leviämään muille. Kuulostaa uskomattomalta, mutta kyllä, sellaisia vanhempia on paljon, jotka eivät saa edes tarkistettua että onkohan heidän lapsellaan loisia.

Ja kun niitä on, asialle ei välttämättä tehdä mitään. Koska ei haluta. Tai ei jakseta. Ehkä ei osatakaan.

Tietysti voi olla tilanteita joissa täitä tai kihomatoja ei huomaa heti. Mutta kun huomaa, asia pitäisi hoitaa saman tien.

Äiti kertoo:

”Meillä oli ihan loputtomalta tuntuva täikierre. Alkoi todella mennä hermot sen kanssa. Mietin että mikä tässä on kun emme pääse niistä eroon. Pesin hiukset, kampasin, pesin vuodevaatteet, pakastin hiusharjat ja niin edelleen viikko toisensa jälkeen, uudestaan ja uudestaan. Laitoin tietysti aina viestin lapsen isälle että taas on täitä.

Tuli kokeiltua useampi täishampoomerkki ja erilaisia kampoja. Hankin täitä ehkäisevää suihketta ja luin kaikki mahdolliset karkoitusohjeet.


Ylin kuva Alex Holyoake.

Sitten selvisi että mikä on vialla.

Lapsi kertoi, että isän luona täitarkastuksia saati täiden häätöjä ei tehdä eikä isä pese hänen vuodevaatteitaan tai tyynyjään. Selitys oli se, että isä ei näe täitä kun ne ovat niin pieniä. Että ei hän voi asialle mitään. Ei ihme että lapsi tuli joka kerta täitä päässä takaisin isältään.”

Asenne ei ole mitenkään poikkeuksellinen. Päiväkotien eteisissä ja leikkipuistoissa tapaa vanhempia, jotka ihan suoraan myöntävät, että eivät he jaksa hössöttää täistä sen kummemmin. ”Mä olen kyllästynyt siihen jatkuvaan siivoamiseen” on ihan oikeassa elämässä kuultu kommentti, jolla äiti perusteli sitä, miksi ei pyri pääsemään täistä eroon… Samanaikaisesti lapsi raapii päätään vimmaisesti vieressä koko ajan.

Samaa asennetta löytyy valitettavasti myös flunssien ja vatsapöpöjen suhteen. Lapset hoitoon vaan tartuttamaan muita. Käsienpesu on turhaa hössötystä ja niin edelleen.

Eihän se siivoaminen kivaa ole. Loiset ovat ällöttäviä ja niiden hoitaminen ikävää. Mutta eikö nyt ole vielä ikävämpää, että lapsi kulkee pitkin pää tai peppu kutisten ja siirtää loisensa eteenpäin muiden perheiden vaivoiksi?! Jos ne ei teitä haittaa niin huolehtikaa nyt edes siitä että muut eivät joudu niistä kärsimään!

Vaikka eihän loiset lapsella ei ole mikään hoida jos huvittaa -tyyppinen tilanne. Ne on pakko hoitaa, hotsitti tai ei. Kärsiihän se lapsi siitä. Älä ole se vanhempi joka laiskuuttaan antaa täiden ja kihomatojen levitä!

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

3 vastausta artikkeliin “Oletko SINÄ se vanhempi joka antaa täiden ja kihomatojen levitä?!”

  • Deepo sanoo:

    Täistä ja kihomadoista. Täitä ei vielä (onneksi) ole ollut, mutta kihomadot on vuosien varrella tullut tutuksi, kun lapsi on valitettavasti kynsien pureskelija. Ensimmäisen kerran matoja oli neljä vuotiaana. Sen jälkeen kerran vuodessa tasaisin välein ajoittuen juurikin koulujen ja päivähoidon alkuun lomien jälkeen joko näin syksyllä tai vuoden vaihduttua. On syöty koko perhe se kaksi/kolme kuuria lääkkeitä peräkkäin kahden viikon välein. Kaksi niille joilla ei ole oireita/matoja ollut ja kolme on syönyt se, jolla matoja oli. Ongelma on saatu aina toistaiseksi pois ilman, että on muodostunut kierteeksi. Oman lapsen tartunnasta ilmoitettu heti aina hoitoon/kouluun.
    Ollaan haettu lääkkeet, siivottu, seurattu ja hoidettu homma. Kotonamme on valmiiksi hyvin siistiä ja esim. vessat pesen lähestulkoon päivittäin jo muutenkin vaikkei matoja olisikaan. Ja olen järkeillyt asian niin, että ei tästä kodin hinkkaamisesta ole mitään hyötyä jos toiset vanhemmat ei seuraa omia lapsiaan, tartunnoistaan ilmoita että esim. opettaja voisi muitakin infota jne. kun uusi tartunta kannetaan sitten sieltä koulusta tai kyläpaikasta aina takaisin.
    Niin kauan kun lapsella on sekä suu, suolisto että pyllyreikä niin matoja voi tulla. Ja niin kauan kun lapsella on hiukset voi tulla täitä.

  • Tähti sanoo:

    En ollut edes ikinä ajatellut, että voisi olla reagoimatta… hurjaa!

  • Susu sanoo:

    Alkoi just kutittamaan kaikista päistä ihan vietävästi.
    Hyi stna että toivon ettei tätä jackpot-menua ilmesty päiväkodin oveen. Yksi siivouspanikointi näiden takia riittää yhdelle naiselle per elämä.