Sydän hakkaa ja kädet hikoavat. Täällä on liikaa ihmisiä, enkä tunne ketään! Käyttäydynkö väärin? Sanoinko jotain tyhmää? Suuta kuivaa enkä en keksi mitään sanottavaa!

Kuulostaako tutulta? Saatat luulla, että olet ainoa, mutta asia ei ole niin. Sosiaaliset tilanteet ahdistavat monia. Kotiin jääminen voi tuntua helpottavalta ratkaisulta, mutta voi johtaa eristäytyniseen. Eikä kaikkia tilaisuuksia voi aina vältellä.

Näillä keinoilla teet sosiaalisista tilanteista vähän helpompia:

Toimintasuunnitelma

Yleesä neuvotaan, että älä yliajattele ahdistavissa tilanteissa. Mutta valmis strategia voi auttaa. Päätä esimerkiksi etsiä heti tuttuja, tai siirtyä vähitellen rauhallisemmalta alueelta väentungokseen. Ehkä päätät viettää ison osan ajasta ulkotiloissa tai keittiössä, tai missä nyt onkin helpompaa ja leppoisampaa olla.

Mantra

Toista päässäsi jotakin rauhoittavaa lausetta, kuten ”kaikki on hyvin”. Myös ”ihan sama” tai ”millään ei ole väliä” -tyyppinen lause voi toimia. Hälläväliä-henkinen ajattelu auttaa, kun tuntuu että kaikki tarkkailevat tai et osaa toimia oikein.

Pakosuunnitelma

Selvitä, miten pääset kotiin jos tuntuu, että tilanne käy ylivoimaiseksi. Älä ole kaverin kyydin varassa, jotta et joudu jäämään odottelemaan. Liiku omalla autolla, taksilla tai julkisilla.

Hankkiudu eroon jännityksestä etukäteen

Oloa helpottaa, kun olet saanut adrenaliinia jo liikkeelle. Tee hikitreeni, harrasta seksiä tai siivoa raivokkaasti ennen kuin lähdet tilaisuuteen.

Keskity kuuntelemaan

Kaikki haluavat tulla kuulluksi. Älä mieti mitä itse sanoisit vaan anna toisten kertoa juttujaan. Pärjäät keskustelussa pitkälle pelkillä ohhoh, jopas nyt, aijaa -lausahduksilla. Lisäksi voit kiinnittää huomiota avainsanoihin joista jatkaa keskustelua: sanoiko joku ”lapsi kipeänä”? Siihen on helppo kommentoida, että se on tosi ikävää kun lapsi on kipeänä tai kysyä, joko lapsi voi paremmin.

Mieti puheenaiheita etukäteen

Ajankohtaisista aiheista saa viritettyä keskustelua aina. Toinen hyvä vaihtoehto on kehua toisen vaatteita tai asusteita ja kysyä niistä lisää.

Hengitä

Hengittämiseen keskittyminen voi tuntua turhalta jutulta, mutta ensimmäinen asia mikä hätääntyneenä tapahtuu on se, että hengitys muuttuu. Keskity hengittämään rauhallisesti ja tasaisesti.

Älä ryyppää

Alkoholi voi auttaa rentoutumaan, mutta se voi myös lisätä hermostunutta oloa. Mikäli vedät kännit, siitä seuraa helposti morkkis, mikä aiheuttaa ahdistuneisuutta entisestään. Myös liika sokeri ja kofeiini voivat lisätä hermostuneisuutta.

Lähde.

P.S. Äitiys ei poista ihmisen itsekeskeisyyttä.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 2 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

2 vastausta artikkeliin “Näin selviät kun sosiaalisissa tilanteissa ahistaa”

  • Läpikäynyt sanoo:

    Ja sit jos se ahdistus on oikeasti niin suurta, että menee jo sosiaaliseksi fobiaksi tai pelko-oireiseksi ahdistuneisuushäiriöksi, psykiatrikäynti ja terapia on paljon parempi vaihtoehto, kuin jatkuva pelkääminen ja liiallisuuksiin menevä ahdistuneisuus

  • Vapaaehtoinen erakko sanoo:

    Toivottavasti toimii useimmille, itselleni ei.
    ”Kestä, se on vain pari tuntia, kestä kestä, ajattele jotain mukavaa, käy parvekkeella, hengitä rauhallisesti ja keskity… ”

    Vetäydyn vessaan. Äänet viiltävät seinien läpi ja kuuluvat varmaan Australiaan saakka. Horisontti alkaa huojua ja pahoinvointi iskee. Sydän hakkaa, rintaa puristaa ja vasen käsi alkaa vapista. Rintakipu saa yökkäämään. Kuivaan wc-paperiin kylmää hikeä ja yritän hengittää syvään. Kipu yltyy koska se on sydänperäistä ja aiheutuu stressistä (tiedän sen vasta nyt).

    Kovat äänet ja meteli jossa n.20 ihmistä huutaa toistensa päälle, ovi käy koko ajan kun porukkaa tulee ja menee eikä kaikki todellakaan tunne tai edes tiedä toisiaan eikä kukaan esittele, kirkas valo ja huono + kuuma huoneilma, kahvin ja ruuan seisova, imelänpistävä haju, itkevät/väsyneet lapset ja liian vähän istumapaikkoja.
    Lisätään tähän kakkuun vielä virsien veisaaminen ja rukoileminen + se, että sinuun suhtaudutaan kuin friikkiin ja eka asia jonka paikalle tullessasi eteisessä kuulet on se, kuinka viereisessä huoneessa perheenjäsenesi selostaa ja nauraa vikojasi (???) tuntemattomille ihmisille. (Ehkä hän itse sitten on täydellinen.)

    Tällä kertaa selvisin kuitenkin ’karkaamalla’ ja ilman ensiapua, vaikka päivystys olisikin ollut ihan lähellä. Se olikin ainoa turvallinen ajatus. Mieluummin erakoidun sovinnolla.

    Voi kun joku keksisi kunnon mekanismin saada kroppa balanssiin!