Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

”Tämä aihe on on varmasti ollut kymmeniä kertoja esillä. Nyt kun se on omalle kohdalle napsahtanut, kaipaisin vertaistukea.

Lapsemme saa isovanhemmiltaan huonompaa kohtelua. Saimme viime vuonna perheenlisäystä. Meille siis kumppanini kanssa ensimmäinen lapsi. Serkkuja lapsellamme on jo muutama, toisilla isovanhemmilla on jo useampi lapsenlapsi, toisille tämä on toinen.

Olemme kumppanini kanssa huomanneet, että varsinkin mummot eivät ota juurikaan kontaktia vauvaan. Aluksi tietenkin vauva sai huomiota, olihan hän vastasyntynyt pienokainen. Kummankaan puolelle ei ollut kolmeen vuoteen syntynyt vauvoja. Kiinnostus lapseemme siis läsähti yllättävän nopeasti. Aluksi emme tätä huomanneet, mutta nyt viimeisen kolmen kuukauden aikana epätasaisuus loistaa kuin majakka yössä. En todellakaan ajattele niin, että meidän vauvamme on kaikkein tärkein ja ihanin ja että kaikkien pitäisi antaa hänelle jakamaton huomio. Hoitoapua pyydämme harvoin, sillä pelkäämme kuormittavamme läheisiä liikaa, vaikka vauva onkin aika leppoisa pötkelö.

Etenkin toinen mummoista jättää lapsemme melkein täysin huomioitta. Jos vierailumme aikana samaan aikaan on käymässä kolmevuotias serkku, mummon huomio on täysin tässä serkussa. Ei kuulema halua, että lapselle tulee paha mieli jos mummo ei leiki. Sylissä pitää meidän lastamme tasan sen verran, että saa laitettua someen kuvan, muuten kiinnostus loppuu kuin seinään.

Meitä pyydetään melkein joka kuukausi käymään noin 250 km päässä mummolassa, kun haluaisivat vauvaa tavata ja me saisimme nukkua ainakin yhden kokonaisen yön ”mummon vahtiessa vaavia”. Kolme kertaa olemme käyneet, ensimmäisellä kerralla saimmekin nukkua kokonaisen yön ja aamulla niin pitkään kuin nukutti. Olimme tietenkin tästä kiitollisia. Pääsääntöisesti hoidamme kuitenkin lapsemme itse, mutta jos joku tarjoaa apua, emme siitä kieltäydy. Emme kuitenkaan halua kysellä liikaa apua, eihän sukulaisilla ole velvoitetta meidän vauvaamme hoitaa. Mummo kuitenkin tuona kertana hoiti vauvaa todella innoissaan.

Kuva marionettinukeista, isoäiti ja isoisä nukkeina

Kuva Pablo Hermoso. Ylin kuva Ekaterina Shakharova.

Osallistumme myös aina näillä viikonloppu vierailuilla ruokakuluihin ja ruuanlaittoon. Kahtena viime kertana tämä kolmevuotias serkku on ollut myös yökylässä vanhempiensa kanssa mummolassa. Meidän lapsemme on unohtunut samantien. Mummo on ihan suoraan sanonut, ettei voi ottaa vauvaa syliin, ettei serkulle tule pahamieli. Vauvamme myös joutui nukkumaan välissämme 120cm sängyssä, kun kolmevuotias serkku vaati päästä matkasänkyyn nukkumaan. Serkulla on oma sänky mummon ja vaarin huoneessa. Meitä myös pyydettiin syöttämään vauva piilossa, ettei serkulle tule huutokohtausta nähdessään vauvan tuttipullon. Kun vauvamme itki yöllä nälkäänsä, meille oltiin siitä aamulla vihaisia ja mummo kysyikin vauvalta, että miksi tämä oli yöllä tuhma ja itkulla herätti serkkunsa. (Serkku oli mummon sanojen mukaan säikähtänyt vauvamme itkua niin paljon, että oli itkien mennyt mummon ja vaarin väliin nukkumaan.)

Serkun vanhemmat saivat siis viettää vapaata koko viikonlopun samalla kun me osallistuimme ruokien laittoon ja tietenkin oman vauvamme hoitoon. Olemme yrittäneet keskustella asiasta, mutta mummo ei huomaa asiassa mitään väärää. Toteaa vain, että kaikki lapsenlapset ovat yhtä rakkaita ja samalla viivalla. Mummo on viidessäkymmenissä, joten ei ole ihan ikäloppu, työssään hän on lasten parissa.

Olemme kutsuneet tämän mummon monta kertaa meille käymään, mutta välimatka on kuulema liian pitkä eikä viitsi ajaa vain viikonlopun takia meille. Valittaa samaan aikaan, kun ei ikinä näe lastamme. Hän kuitenkin käy katsomassa noin 400 km päässä tätä kolmevuotiasta serkkua 1-2 kertaa kuussa, juurikin viikonlopun ajan.

Toiselle mummolle tämä asia meni melko hyvin jakeluun, tälle mummolle ei. Minä olen tähän asiaan jo melko kypsä, enkä tiedä kannattaako asiasta enää edes keskustella. En haluaisi enää käydä mummolassa ja pahoittaa mieltäni, mutta lastamme ajatellen en haluaisi välien menevän kokonaan.”

Nimim. Stressitaso100 

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 17 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

17 vastausta artikkeliin “Mummoa kiinnostaa vain se ensimmäinen lapsenlapsi”

  • Painajaisen miniä sanoo:

    Mun lasten anopille kelpaa vain meidän esikoinen. Kuopus on ollut epämieluisa jo ennen syntymäänsä. Esikoisen suosiminen on silmiinpistävää. Muita lapsenlapsia mummolla ei ole.

  • Mummo alle 50v sanoo:

    En tiedä mikä välejänne hiertää, mutta tuskin vauva. Onko serkku mummon tyttären lapsi ja mummo siis lapsenne isän äiti? Tyttären raskauteen ja vauvaan on mutkattomampi suhtautua ja usein vauvanhoitotavat on niitä äidiltä opittuja, tuttuja.
    Jos vauvan äiti on jollain tapaa jäänyt etäisemmäksi, on haastavampaa luoda suhdetta vauvaan, ettei vaan toimisi vastoin äidin toiveita. 3v lapsi on ollut jo vuosia olemassa mutta vauvaan suhde on uusi.
    Serkun temppuilua nukkua matkasängyssä ym ei pitäisi hyväksyä ja vauvaa on itkusta tyhmää moittia. Ehkä jokin tavassanne hoitaa vauvaa tai olla kylässä, ärsyttää mummoa.
    Usein joku lapsi/lapsenlapsi on läheisempi, mutta se ei saa näkyä. Tasapuolinen pitää olla ja serkullekin voisi kertoa elämän tosiasioita, että vauvat itkevät. Myös öisin.

  • jokainen tavallaan sanoo:

    Meillä on myös mummo, joka on joskus jopa ääneen lipsauttanut, että hänen nuorimman lapsensa lapsi on tärkein (myös tämä iltatähti on aikoinaan ollut tärkein lapsi äidilleen). Kaikki lapsenlapset asuvat lähellä isovanhempia, joten pitkä välimatka ei ole syynä tähän.
    Omat lapseni ovat jo pienenä huomanneet, että eivät ole mummolle yhtä tärkeitä kuin tämä suosikki lapsenlapsi, eivätkä juuri halua enää mummolassa vierailla. Olen tätä asiaa kovasti surrut lasten puolesta, mutta mummo on valintansa tehnyt. Onneksi on toiset isovanhemmat, jotka rakastavat kaikkia lapsenlapsiaan yhtä paljon ja näyttävät sen myös.

  • Isovanhempien ensimmäisen lastenlapsen äiti sanoo:

    Et voi väkisin vaikuttaa siihen, jos joku lastenlapsi on tärkeämpi kuin toinen.

    Myös lapsen vanhempi on voinut olla mummolle tärkeämpi kuin toinen, josta koko kuvio juontuu. Meillä on näin.
    Pikkusiskoni, vanhempiemme iltatähden, lapset ovat tärkeitä vanhemmillemme. Minun ja veljeni lapset eivät oikeasti kiinnosta etenkään äitiäni. Hän on kyllä ihan kiva heille, mutta henkisesti vähemmän läsnä kuin siskoni lasten kanssa.

    Ollessani yksinhuoltaja, kun lapsia oli kolme, silloin lapseton siskoni onneksi auttoi lastenhoidossa. Nykyisin vanhempani hoitavat siskoni lapsia ja nyt jopa heidän lemmikkejään, ja se kyllä suututtaa. Olisin itse aikoinaan todella tarvinnut enemmän apua ja etenkin rakkautta lapsille.

    ”Vikaa” on myös minussa, koska en ole asiasta maininnut. Kuitenkin ainakin yksi siskoni lapsi ja omat lapsemme ovat asian huomanneet. Tapaan vanhempiamme siskoni luona tai heidän luonaan, meillä he eivät käy kuin ehkä kerran vuodessa.
    En oikein ole lapsilleni asiaa selitellyt, en halua että he ajattelevat isovanhempien arvottavan lastenlapsia eri tavalla, (paitsi eilen kävin 18-vuotiaan kanssa keskustelua arvelemastani taustasta, kun hän ihmetteli asiaa). Mielestäni tämä johtuu siis siitä, että lasten äiti on ollut vanhempiemme ”tärkein” lapsi. Minun, veljeni tai lasten tekemät ihmeetkään eivät tekisi meitä ”näkyviksi” tai asettaisi samalle viivalle. Mielestäni ihminen saa arvottaa lapsiaan ja lastenlapsia eri tavalla, mutta surullista on se, jos lapsetkin sen huomaavat.

    Nuorempana yritin tehdä itseäni ja lapsiani ”näkyviksi”, mutta nykyisin en enää. Olen tehnyt surutyön ja tyytynyt tilanteeseen, koska ketään ei voi pakottaa tuntemaan tasapuolisesti.

    Nykyisen puolisoni vanhempien isovanhemmuus on onneksi erilaista, joten tyystin ilman isovanhempia emme ole.

    Sinun kohdallasi voi olla niinkin, että leikki-ikäinen serkku on vain kiinnostavampi touhutessa kuin ihan vauva, ja tilanne korjaantuu myöhemmin.

  • Mummi sanoo:

    No mummohan tekee ihan oikein, vauva ei vielä ymmärrä jääneensä vähemmälle mummon huomiolle mutta kolme vuotias joka on tottunut olemaan keskipisteenä helposti alkaisi vauvaa inhoamaan koska mummi yhtäkkiä ei enää välitä hänestä. Antakaa nyt ajan kulua

  • PLNT sanoo:

    Höpö höpö, ei pidä paikkaansa,kaikki lapsenlapset ovat yhtä rakkaita !

  • Surullinen sanoo:

    Meidän lasten mummo ei ole lähettänyt kortin korttia vuosiin lapsille, ei ole soittanut heille eikä
    tullut tapaamaan.
    Asutaan muualla Euroopassa, kumminkin hyvien lentoyhteyksien päässä.
    Itse olen yrittänyt pitää miehen äitiin yhteyttä lähettämällä videoita lapsista ja kuvia ym päivittäin whatsapp kautta.
    Mutta itse hän ei pidä lapsiin mitään yhteyttä.
    Mutta hänen tyttärensä poika on kyllä kaikki kaikessa. Siitä lähtien kuin hän syntyi.
    Häntä hoidetaan ja mennään luokse. Muistetaan nimipäivät ja syntymäpäivät. Ostetaan lahjoja ym. Ja hauskinta on että tämä mummo ei varmaan tajua että me kaikki muut nähdään aina lahjat ym pojan äidin instagramissa . Kun niin ihana mummo on taas kylässä ja tehdään kaikkea kivaa yhdessä.
    Meidän lapsilla ei ole muita isovanhempia, kuin tämä yksi mummo.
    Lasten isää asia ei haittaa. Hänelle riittää kun hän on itse yhteydessä äitiinsä.
    Ehkä nyt alkaa olla jo myöhäistä yhteyden luomiseen. Jos hän sellaista yhtäkkiä haluaisi. Liikaa kulunut aikaa ja lapset kasvaneet.

    • Mamma sanoo:

      Asutte Euroopassa ”hyvien lentoyhteyksien päässä”… onko varma, että mummolla olisi varaa käydä, käykö hän muutoin lomilla, varailee lennot kätevästi, ei lentopelkoa, rennosti ja jännittämättä liikkuu yksin matkoilla?

      Ilmeisesti tyttären perhe asuu lähempänä?

      Nämä asiat täytyy ottaa huomioon. Itse en pystyisi käymään lentäen katsomassa lapsenlapsiani, rahallisista ja muistakin syistä. Toki tietenkin muuten muistaisin.

    • Tulaksu sanoo:

      Korttien lähettämyys ja soittamattomuus on surullista, mutta tässä on oltu puolitoista vuotta koronan valtaamassa maanosassa, ihan oikeastiko haluat että isovanhemmat lähtee teille hakemaan koronaa tai tuomaan se teille. Pitää katsoa asioita vähän laajemminkin.

  • Ei ole kivaa sanoo:

    Omassa lapsuudessa toinen mummo palvoi serkkuamme. Sen kyllä huomasi, jo lapsikin.

  • Kenessä vika sanoo:

    Täällä myös samoja kokemuksia.
    Miehen siskon lapsi (nykyisin lapset) menivät aina meidän lasten edelle. Eikä todellakaan edes hoitoapuja paljoo pyydelty mutta toivottiin että jos itse haluavat meidän lasten kanssa olla. Ehtivät siskon lapsen/lasten hoitamiselta niin ottavat yhteyttä. Parin vuoden hiljaiselon jälkeen lakattiin odottamasta.
    Ja nää ihanat isovanhemmat asuu vielä meidän naapurissa.
    Mutta heidän historiassa on aina miehen sisko ollut se ykkönen, muut tulee kaukana perässä. Näköjään sama homma jatkui lastenlasten kohdalla myös.
    Sairasta ja surullista.

  • Miuski sanoo:

    Anopilla neljä lasta, kuusi lastenlasta. Lapset ovat jo aika isoja, nuorimmainenkin 11v. Anopilla on ollut aikoja, jolloin on enemmän hehkuttanut serkkuja, mutta varmasti hän on taas toisina aikoina on suosinut meidän lapsia. Isossa kuvassa kaikki on mennyt varmasti tasan.

    Omaa äitiäni ei taas ole lapsenlapset kiinnostaneet tippaakaan, joten tasapeli sielläkin.

  • Kyllästynyt sanoo:

    Itselläni on juuri tollaiset isovanhemmat jotka ovat valinneet vain yhden suosikki lapsenlapsen jota paapovat ja lellivät. Itse en heidän kanssa ole enään juurikaan tekemisissä. Nuorempana tuntui tosi pahalta kun he saivat minut tuntemaan niiku olisin jotenki huonompi ja että minussa olisi vikaa. Suosittelen lapsen kannalta heittämään mäkeen tommoset mummot

  • Äityli sanoo:

    Ihmissuhteita on monenlaisia ja pinnan alla kyteä kaikenlaista mistä ei itse tiedä.

    Välttämättä tilanne ei ole sellainen, että mummo tekee sen täysin tahallaan. Esimerkiksi serkun toinen vanhempi saattaa olla jollain tavalla valtasuhteessa mummoon ja käyttäytyä sikamaisesti, jos huomaa että mummo huomioi ”liikaa” vauvaa. Te että välttämättä huomaa tällaista suhdepeliä. Mummo yrittää siinä sitten luovia.

    Tai toinen tilanne voi olla se, että myös mummolla on omiin lapsiinsa jonkinlainen valtasuhde. En tiedä miksi sitä persoonallisuushäiriötä kutsutaan, jossa äiti suosii yhtä sisarusta ja suorastaan sorsii ainakin yhtä (mikäli lapsia on enemmän kuin kaksi). Tämä valtapeli saattaa siirtyä suoraan lapsenlapsiin. Niin sikamaista kuin se onkin. Tätäkään et välttämättä sinä huomaa, jos olet siis miniä tässä tilanteessa.

    Tällaiset ihmiset osaavat toimia niin salakavalasti. Välttämättä siis sinä ja lapsesi ette ole huonon kohtelun varsinaisia kohteita vaan mummo yrittää välttää konfilktia toisen perheen aikuisten kanssa tai hän itse käyttää valtapeliä puolisoosi tai sinuun.

    Tai sitten tilanne ei ole kumpikaan näistä ja mummo on vain ajattelematon idiootti. Halusin vain spekuloida näillä skenaarioilla jos saisit jonkin uuden näkökulman tilanteen tarkasteluun.

    Ja haluan vielä sanoa että jos huomaisit tilanteen olevan jollain tavalla yllä kuvatun kaltainen niin välttämättä siihen ”puuttuminen” ei auta mitään. Tällaiset ihmissuhteet kehittyy vuosikymmenien aikana eikä niistä pääse eroon pelkästään sillä että joku tulee ja sanoo. Vähän samaan tapaan kuin on turhaa taivastella väkivaltaisessa suhteessa elävälle että ”miksei se ota eroa?” Ihmissuhteet ja ihmisen mieli on monimutkainen.

    Koittakaa jaksaa ja toivottavasti mummo tulee järkiinsä. Toivottavasti pystyt jättämään tilanteet omaan arvoonsa ja pitämään hyvät välit lastesi isovanhempiin. Mielestäni kuitenkin kuvaamassasi ”tuhma” vauva itki yöllä tilanteessa voi sanoa mummolle, että kommentti on kohtuuton, vauvat itkevät päivisin ja öisin ja ei ollut todellakaan tahallista herättää serkkua mutta on väärin syyttää teitä ja etenkään vauvaa siitä. Ja että kommentointi tuntuu ikävältä.

    Tsemppiä!

  • Asutaan kilometrin päässä sanoo:

    Tuo ei tule muuttumaan miksikään. Me ollaan viilennetty välit siksi, että oma lapsi ei opi pahoittamaan mieltään ja huomaamaan ikinä kakkosena oloa. Somekuvien oton verran täälläkin jaksetaan skarpata, ja hehkuttaa jälkikäteen kuinka ihanaa oli lastenlasten kanssa. Todellisuus on tarua ihmeellisempää.

  • Saman kokenut sanoo:

    Enpä tuhlais moiseen mummoon enää sekuntiakaan. Mummo menettää asiassa eniten.
    Meillä myös uusperheessä mummo paapoo vain ensimmäistä lastenlastaan, mieheni esikoista. Tätä pitää kuulemma suojella. Samalla muut lapset tunnu olevan hänelle mitään. En tiedä miltä mummo isoa lasta suojelee. Ainakin elämään oleellisesti kuuluvilta pettymyksiltä. Tuo nimittäin tälle ykköslapsenlapselle esimerkiksi lahjan myös toisten synttäreillä, samalla kun itse sankari jäänyt välillä ilman. Moukkamaista käytöstä mielestäni!

    • Mummo vastoin tahtoaan sanoo:

      Mummo on omat lapsensa hoitanut.
      Eikä aina lapsenlapsista voi olla vilpittömän iloinenkaan. Perhesuhteet ovat niin sekavia. Parisuhteet rakoilee ja aina uuteen suhteeseen uusi lapsi vaikka tilanne näyttää ulkopuolisesta tuhoon tuomitulta. Isovanhemmat ovat rahastusautomaatti. Loukkaannutaan, jos ei osteta 1000 euron vaunuja joka ikiselle.