Monilla lapsilla on aikoja, jolloin he eivät oikein suostu syömään, tai ovat hyvin nirsoja ruokien suhteen. Vanhempaa se tietysti huolestuttaa, ja lapsen ruokavalion kanssa antaa periksi, jotta tämä söisi edes jotakin. Mutta meneekö joustaminen jo liian pitkälle, miettii tämä isoäiti:

”Suoraan sanottuna minua ottaa rankasti päähän se, että lapsenlastani ei opeteta syömään. Hän on nirso lapsi, ja minusta tuntuu että nirsouteen suorastaan kannustetaan. Lapsi ei halua syödä uusia ruokia, eikä oikein tuttujakaan, mutta hänen ei ole pakko edes maistaa.

Ravinnon saanti hoidetaan maidolla. Kyllä, maidolla, vaikka lapsi on jo kohta eskari-iässä! Tietenkin ymmärrän sen, että vanhemmat haluavat että lapsi syö edes jotain, mutta ei tuolla tavalla syömään opi! Ei ennen annettu tällaista vaihtoehtoa että vedetään pelkkää maitoa tai että lapset saavat päättää itse mitä syödään. Silloin syötiin sitä mitä tarjolla oli.

Olin itsekin perusnirso lapsi, mutta siihen aikaan ei ruoan kanssa kikkailtu. Ruoka pistettiin tarjolle ja söin jos söin. Jos en syönyt, sama ruoka tarjottiin uudelleen seuraavalla aterialla, ja kyllä se yleensä siinä vaiheessa maistui. Ei puhettakaan siitä että minä olisin päättänyt mitä perheessä syödään!

Nykymeno on tällaista koska vanhemmat eivät tajua että lapsi täytyy opettaa syömään. Ainahan ne vierastavat uusia makuja, mutta ei sitä loppuelämäänsä voi maitoa litkiä. Pitää ottaa tiukka linja: tätä on ruoaksi ja tätä sinä syöt. Kyllä ne lapset siitä oppivat, eikä haittaa vaikka oppiessa tulisi hetkeksi nälkä. Jokaisen oikun mukaan kun ei voi alkaa toimia.

Vastuu on pakko kantaa vaikka se tuntuisi vaikealta. Jos lapsi ei syö monipuolisesti, tulee puutoksia. Aikuiselämästäkin tulee vaikeaa, jos nirsoilusta ei ole päässyt eroon ja jos on tottunut siihen, että aina saa tahtonsa läpi. Vastuuta vanhemmat!”

Nimim. Ärsyyntynyt mummo

Mitä mieltä sinä olet? Saako lasten syömisten kanssa joustaa, vai onko tiukka linja parempi? Miten teillä on selvitty nirsoilevan lapsen kanssa? Kerro kommenteissa!

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 6 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

6 vastausta artikkeliin “Mummo tilittää: Mitä tehdä kun lapsenlasta ei opeteta syömään?”

  • Puheterapeutti sanoo:

    mummolle ja muillekin luettavaa aiheesta löytyy
    https://epaselvapuhe.fi/lapsi-nirsoilee/

  • Hemapa sanoo:

    On tullut paljon kommentteja siitä, ettei lasta saisi pakottaa syömään, mutta käsittääkseni alkuperäisen kirjoittajan ajatus on, ettei lapselle pidä tarjota mitään muuta syötävää, jos tarjolla oleva ruoka ei kelpaa.

    Olen molemmissa asioissa samaa mieltä: lapsi osaa säädellä omaa ravinnon tarvettaan melko hyvin, eikä lautasta tosiaankaan tarvitse syödä tyhjäksi, jos ruoka ei maistu. Ja jos se ruoka ei maistu alkuunkaan, niin olkoon sitten syömättä! Ei Suomessa lapsi nälkään kuole. Mutta ”paremman” ruuan tai jopa herkkujen tarjoaminen on mielestäni väärin ja opettaa lapsen pahimmillaan erittäin epäterveellisille elintavoille.

    Itse olen elänyt kovassa ruokakurissa nirsoiluni vuoksi ja olen siitä kyllä näin aikuisena kiitollinen. Jos olisin saanut syödä mitä mieleni teki, olisin ylipainoinen ja hampaaton paahtoleivänpuputtaja. Ja vanhemmiltani opittua ruokakuria pidän myös omilleni, ja tämän ansiosta pieniruokainen ja nirso 3v. syökin nykyään hyvillä mielin kaikkea parsakaalista sinihomejuustoon.

  • Tanja sanoo:

    Hohhoijaa, taas näitä nostalgisia ”vanha komento takaisin” postauksia.
    Ketään, ei edes lapsia tarvitse opettaa syömään. Niin uskomatonta kuin se onkin, jokainen oppii ruokansa pureksimaan ihan itsekseenkin.
    Itselläni on tytär, jolla on helposti ärtyvä suoli, ja juu ihan lääkäriltä on diagnoosi tullut. Ja nyt ne isovanhemmat jotka tässä vaiheessa nostavat metelin siitä, ettei lääkärit mitään tiedä, niin suut suppuun.
    Jokaisella ihmisellä on yksilöllinen bakteerikanta mahassaan, joka tarkoittaa, että jokin ruoka sopii paremmin kuin toiset. Minun tyttärelle ei esim.sovi kaali, eikä lanttu taikka nauris. Minun mahani ei siedä broileria, vaan saan siitä vatsanväänteitä. Pitäisikö kumminkin väkisin vääntää ja kärsiä?
    Meillä on tarjolla kasviksia pöydässä, ja siitäpä voi jokainen valita sen, mitä maha sietää ja hyvin sulaa.
    Vanha komento teki vain ruokakammoisia, vatsanväänteistä kärsiviä lapsia. Tuo pakkosyöttäminen vailla järjen hiventäkään oli vanhan komennon passiivis-agressiivista vallankäyttöä naamioituna kasvatuksen kaapuun. Joka haluaa lapsensa kasvattaa hyvin, opettaa kuuntelemaan vatsaa ja omaa oloaan, ei menneen maailman ihanteita.

  • dolfijn sanoo:

    No kyllähän minäkin vanhan ajan kasvatuksen olen saanut, lautanen tyhjäksi tai tai..
    mutta luulisi, että ruokahalu tulee ajallaan, kun välipaloja tai herkkuja ei anneta. Terve oikea nälkä pistää syömään. Samaa mieltä uusista mauista, eihän niitä opi syömään jos ei maistele. Esimerkki toimii todella hyvin, lapsi kiinnostuu aikuisen ruuista jo tissivaiheessa, kun on pöydässä samaan aikaan (sitten kun istuu). Ja tarjolle monipuolisesti kaikkea, ei kaikki välttis tykkää esim kukkakaalesta – en minäkään pienenä tykänny,eikä mun lapset tykänny sipulista, nyt ne rakastaa sitä. Totta kyllä ”miniäntekeleen” sanoma ettei me vanhan ajan ihmiset osata arvioida ja syödä intuitiivisesti juuri oikeaa määrää, lapsi oppii sen kun sitä ei pakoteta. Sormiruokailu on uutta ja vaikea oppia ettei sitä taaperoa syötetä lusikalla (paitsi aamu/iltapuuro), mutta on oppinut syömään itse lusikallakin.

  • ananas sanoo:

    Itse olen aina syönyt kaikkea ja kaiken. Lapsena mummo hoiti ja ruokaan laitettiin aina reilusti voita ja kermaa. Äiti ei laittanut, enkä tykännyt äidin laittamasta ruoasta.

    Mutta olen havainnut, että nirsot aikuiset ovat hoikempia. Kadehdin sitä, että osaavat jättää ruokaa! Että en ole mitenkään kannustanut lapsiani pois nirsoudesta.

  • Pienenä nirso, nyt kaikkiruokainen. sanoo:

    Missään nimessä lasta ei saa pakottaa tai tarjota jo aikaisemmin annettu ruokaa myöhemmin. Se on lapsen kyykyttämistä aliarvostamista ja aikuisen vääränlaista vallankäyttöä. Itselläni tällaisista pakkottamisista on enemminkin jäänyt huonoja kokemuksia ruokaan liittyen. Vaarana on, että negatiivisten kokemusten kautta lapselle jää negatiivinen kokemusmailma koko ruokailuun ja tämä aihettaakin ongelmia ja nirsoiluja aikuis iässä, sitten kun hänellä onkin oikeus itse päättää mitä syö.

    Lapsi suhtautuu todellakin eri ikäkausina ruokaan erilailla. Ja varsinkin eskari- ikäisillä on oman kokemuksen mukaan hyvinkin nirsoja.

    Tärkeää olisi kuunnella lasta ja kunniottaa hänen mielipidettään. Ja ymmärtää, että lapsi kokee erilaiset ruoka aineet suussa erilailla kun aikuiset. Tämä johtuu makuaistin kehittymättömyydestä joka niinkuin moni muukin asia kehittyy eri tahtiin eri lapsilla. Lapsella myös ruokahalua säätelevät erilaiset tunne kokemukset. Joita lapset kokevat erityisen paljon eri asioista ja tunne-elämän säätelykin on täysin kehitys asteella. Lapsi myös saattaa nähdä ruuassa jotain epämiellyttävää. Tuon ikäinen lapsi osaa tarkkailla ruokaa ja sen eri koostumusta. Tämähän on.aikuisillakin juuri näin, epämiellyttävän mäköinen ruoka asettaa ennakkoluuloja ja saattaa vaikuttaa koko makuelämykseen.

    Positiivinen kannustaminen on kaiken a ja o. Jos lapsi ei syö, kannattaa häntä toki kannustaa ja houkutella. Oma esimerkki on myös kaiken tärkeintä. Jos syö itse riittävän monipuolisesti tarjoaa lapsille monipuolista ruokaa ja vaihtoehtoja. Niin lapsi kyllä itse uskaltautuu kokeilemaan eri makuja ihan itse omasta tahdostaan. Mutta omaan tahtiin, lapsella ei ole kiire. Salaatin suhteen kannattaa antaa valita mitä haluaa. Tomaattia tai kurkkua. Oma valinta antaaa lapselle mielikuvan, että minun mielipiteellä on merkitystä. Ei aikuinenkaan syö jotain ruokalajia jos hän ei halua, tai ei tykkää. Maistamisen kulttuuriin kannattaa lähteä pienin askelin, kuuntelemalla lasta ja antaa vaihtoehtoja.

    Kyllä ainakin omat lapset ilmoittavat jos ruoka jäänyt syömättä, että nyt on nälkä ja silloin ruoka maistuu kun on nälkä. Toki jos ajan kohta ei ole sopiva, sitten odotetaan nälissään hetki. Molemmat lapset on olleet jossain kohtaa tosi nirsoja. Mutta, nyt jo kouluikäiset haluavat tse laajeentaa omaa makumaailmaansa kokeilemalla eri juttuja. Vanhempi poika syö jo niin, että ruoka ei meinaa riittää.

    Ihmiselle tulee tarve kasvaessaan ja aikuistuessaan saada erilaisia kokemuksia. Ruoka on yksi niistä. Makumaiailmaa halutaan laajentaa. Jos vain on saanut siihen positiivisen suhtautumisen. Kukaan ei jaksa juoda pelkkää maitoa aikuisena.

    En toki väitä, että ennen on toimittu väärin. Silloin on ollut monen muunkin asian kanssa erilaista. On eletty ja lapsia kasvatettu sen ajan resurssien, kulttuurien ja tarpeiden mukaan. Nyt eletään kuitenkin vaihtoehtoja tarjoavassa mailmassa. Ja niiden kanssa on opittava myös elämään koska lapsetkin ovat tietoisia kaikista vaihtoehdoista.

    Toki tiukkakin saa olla niin kuin lasten kasvetuksessa muutenkin. Rajoja ja pelisääntöjä. Jos ei ruoka maistu niin ei ne herkutkaan vaihtoehto ole. Ja jokainen tavallaan, mutta oma näkemys on, että tämä on asia josta ei liikaakaan pidä ressata. Ihmisen perustarve on saada ravintoa. Luotetaan omiin lapsiimme ja heidän mieliteisiin. Keskustellaa ja kuunnellaan. Annetaan vaihtoehtoja.