”Vielä muutama vuosi sitten tulin hyvin juttuun anoppini kanssa ja viihdyin hänen seurassaan. Opin jopa hänen ansiostaan ymmärtämään miestäni paremmin, sillä anoppi saattoi kertoa minulle asioita mieheni lapsuudesta, joita tämä itsekään ei enää muistanut. Tullessani raskaaksi hänen kontrolloivat luonteenpiirteensä alkoivat kuitenkin nousemaan esiin. Vaikka kyseessä onkin mieheni äiti ja lapseni mummo, pystyn nykyään hädin tuskin sietämään koko ihmistä.

Hän rupesi vauvahuumassaan lähettämään minulle kaiken maailman linkkejä vauvanhoito-oppaista raskausajan ruokavalioon. Alkuun näitä viestejä oli mukava lueskella ja koin osasta saavani hyötyä tulevaan, mutta loppuvaiheessa jaksoin avata linkeistä vain murto-osan. Sitä paitsi kuka edes antaa kovin paljon painoarvoa jollekin epämääräiselle netistä löytyneelle listaukselle raskausaikana kielletyistä ruuista, kun neuvola antaa vastaavia neuvoja perustuen THL:n virallisiin suosituksiin? En minä ainakaan.

Anoppini tiesi myös itse listata, mitä kaikkea alle 1-vuotias ei saisi syödä – onhan hänellä itselläänkin ollut alle 1-vuotias lapsi joskus 30 vuotta sitten. Vältettäviä ruokia olivat muun muassa vesimeloni, mansikka, ananas ja jogurtti. Sainpa ihan jopa pienen läksytyksen jäätyäni kiinni siitä, että olin vasten hänen kieltoaan antanut lapselleni vesimelonia. Selitykseksi ei kelvannut se, ettei neuvolan mukaan vesimelonissa ole mitään pahaa ja että sitä voi huoletta antaa lapselle. Sain vain kehotuksen kysyä asiaa esimerkiksi hänen siskoltaan, joka voi minulle sitten kertoa, että vesimeloni on liian kylmää ruokaa vauvalle.

Myös imetykseen anopillani on vahvasti oma mielipiteensä, vaikkei hän ole koskaan imettänyt. Imettäessä tulisi olla iloinen, sillä vihaisena tai surullisena imettäminen on vaarallista ja lapsi saattaa jopa kuolla siihen! Myös hygienasta on pidettävä huolta ja ennen imetystä tulisi aina pestä sekä kädet että rinnat. Niin ja yöllä vauvaa ei saisi missään nimessä imettää sängyssä maaten, sillä vauva saattaa tukehtua rintaan ja kuolla.

Neuvot yhteen koottuna minun olisi siis pitänyt – herättyäni vauvan nälkäitkuun – nousta keskellä yötä pesemään käsiä ja rintoja, siirtyä vaikkapa sohvalle imettämään ja koittaa siinä samalla pysyä iloisena. Iloiset ajatukset ovat onneksi kaikilla äideillä päälimmäisenä mielessä, kun vauva huutaa kurkku suorana ja samalla oma pää on räjähtämäisillään väsymyksestä… Varmaan juuri tämän mielikuvan takia anoppini ei ole koskaan eläessään imettänyt.

Anoppini tietää myös, että paracetamolia voi antaa vauvalle lähes vaivaan kuin vaivaan. Paracetamol on siitä kiva lääke, että sitä voi antaa terveellekin vauvalle illalla, jotta tämä saisi paremmin unta. Vauvan ei tarvitse olla mitenkään erityisen itkuinen tai kipeän oloinen, sillä paracetamol nukuttaa ja siksi se on hyvä unilääke milloin vain!!!

Paracetamolilla on myös kipua ennalta ehkäiseviä vaikutuksia ja sitä kannattaisikin anoppini mielestä antaa kävelemään opettelevalle lapselle niinä päivinä, kun tämä on liikkunut paljon, jottei raukan lihakset tule kipeiksi. Monikäyttöisyytensä ansiosta paracetamol on niin tärkeä lääke, että sitä pitäisi pitää mukana käsilaukussa oikeastaan aina. Kerran lapseni sitten sairastui ollessamme anopin luona kylässä ja tällöin kipulääke olisi ollut tarpeen. Kun selvisi, ettei meillä ollut lääkettä mukana sain murhaavia katseita ja silmien pyörittelyä.

Mutta tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen kerta, kun lapseni on saa kärsiä huonon äitinsä takia. Olen laiminlyönnilläni lastenhoitoa kohtaan sairastuttanut lapseni flunssaan, kun annoin iltapesun jälkeen lapseni olla alasti ilmakylvyssä. Seuraavana päivänä lapsellani oli flunssa ja fiksuna naisena anoppini laski yhteen 1+1 ja tuli siihen tulokseen, että ilmakylvyn takia lapsi sairastui. Seurauksena oli taas läksytystä ja nuhtelua.


Ylin kuva Drew Hays.

En tahdo enää edes muistaa, mitä kaikkea muuta olen anoppini mielestä tehnyt väärin, sillä sanomista tulee milloin mistäkin. Anoppi on ojentanut minua mm. kylvetykseen, pukemiseen, kynsien leikkaamiseen ja nukuttamiseen liittyvissä asioissa. Viimeisimpänä ovat tulleet anopin huomauttelut omasta painostani ja hän on taas aloittanut linkkien lähettämisen. Tällä kertaa linkit käsittelevät laihduttamista.

En tahdo uskoa, että hän puuttuu kaikkeen silkkaa ilkeyttään, mutta tämä joka asiasta huomauttaminen on selkeästi raastanut välejämme. Viimeisen vuoden ajan olen joutunut tsemppaamaan itseäni ennen kuin näen anoppia, sillä haluan lapsellani olevan hyvät välit mummoonsa. Jos kaikesta tapahtuneesta haluaa repiä jotain positiivista, niin anoppini käytös on ainakin saanut itseni kiinnittämään enemmän huomiota siihen, milloin viljelen mielipiteitäni ja neuvojani toiselle äidille. On hyvä pitää mielessä, että tapoja on yhtä monia kuin perheitäkin, eikä erilaisissa tavoissa toimia ole mitään väärää. Toivottavasti muistan tämän opetuksen itse, jos joskus minusta tulee anoppi…

Nimim. Huono miniä

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin keskustelunavaus tai tarinasi alla olevalla lomakkeella. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset ja palkitsemme niistä Huono Äiti -kirjalla.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 5 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

5 vastausta artikkeliin “Mitä tehdä, kun ihanasta anopista tulee kamala lapsen synnyttyä?”

  • Tanja sanoo:

    Nuo on tosi vaikeita tilanteita. Minun äidiltäni kuoli hyvä lapsuudenystävä. Äitini piti saada jokin selitys kuolemalle, ja maitoallergikkona hän hoksasi että maitohan se syypää tietysti oli. Siitä alkoikin varsinainen farssi. Kauhu silmissään hän selitti lapselleni, tuolloin neli vuotiaille, että maito on myrkkyä. Äitisi antaa sinulle myrkkyä! Meille että miten kauheaa oli kun pienen lapsen annettiin juoda moista myrkkyä. Lopulta ei auttanut muu kuin katkaista välit joksikin aikaa. Mummo siis pantiin jäähylle.

  • Papu sanoo:

    ”Oman voimasi säilyttämiseksi sinulla on lupa irrottautua raskaista ihmissuhteista”.

    Niin kauan kun itse otat huonoa käytöstä vastaan, niin kauan sitä tulet saamaan, niiltä jotka sitä mielellään viljelevät.

    Kun huomaat, että anoppisi on ehkä syypää tekoihinsa, mutta SINÄ OLET VASTUUSSA siitä mitä otat vastaan, huomaat myös, että et ole uhri, vaan toimija.

    Sinun on vastuu siitä mitä sinä siedät ja miten annat itseäsi kohdella. Millaisissa suhteissa käytät aikasi.

    Nyt sillä erotuksella, että sinä olet vastuussa siitä millaista kiintymyssuhdetta anoppisi ja sinun välillä lapsi kopioi ja imee itseensä.

    Vetoat siihen, että haluat säilyttää lapsen ja isoäidin välit……ai millä hinnalla hyvänsä?? Opetat lapsillesi, että äitiä saa alistaa ja arvostella. Opetat ylipäätään vallankäytölle alistumista ihmissuhteissa.

    Sitäkö haluat lapsellesi opettaa?

    Voisitko opettaa tervettä ja lempeää itsensä arvostamista niin, että karsit myrkylliset lähisuhteet ja pidät puolesi. Pidät itseäsi arvokkaana.

  • KaijaSalla sanoo:

    Otan osaa. Itsehän olen siinä pisteessä, jotta arvon jo vuosien määrää kuinka kauan tätä piinaa tulee vielä kestämään. Mieskin on tietoinen siitä mikä tilanne on, sen verran avoimesti rouva mielipiteitään jakelee ja minua lokaa. Eniten pelottaa kuitenkin se, saako hän mielipiteillään kuinka lapset aivopestyä, sillä heillekin hän aivan avoimesti tekee selväksi, ettei äiti mitään osaa ja äidin sanomisia ei tarvitse totella…summa summaa rum, neljään vuoteen en ole heillä vieraillessa vaihtanut sanakaan rouvan kanssa, enkä kolmeen vuoteen ole lapsiani heillä kieltänyt mistään, se on ollut isän homma. Sillä en halua lasteni joutuvan näkemään enää koskaan sitä kuinka mummi lyttää ja lokaa minut heidän silmiensä edessä ja julkaisukelvoton sanaharkka on valmis, josta saa sitten kuulla ympäri kyliä erinäisiä rouvaa ylistäviä versioita täysin tuntemattomilta ihmisiltä, jotka kokevat asiakseen tulla kertomaan kuinka kiittämätön olenkaan.

  • Hanna sanoo:

    Voi kuinka kurja tilanne! Pystyisikö lapsensa, eli puolisosi kautta ilmaisemaan, että moinen pyytämättä neuvominen ei ole enää asiallista? Itselläni oli vastaavanlainen tilanne, ei todellakaan kyllä noin paha, kymmenen vuotta sitten. Kilttinä ihmisenä yritin ensin edes esittää kuuntelevani vaikka tein oman pääni mukaan. Tilanteessa piti kuitenkin itse kasvaa ja oppia pitämään omia – ja eritoten vauvan puolia. Välit kylmenivät osittain mutta hyvin edelleen toisiamme siedetään. Tilanne on raskas ja vie sinulta nyt turhaan voimia.

  • Laura sanoo:

    Voin samaistua ihan tuohon samaan kohtaloon! Tosin minulla ripittäjänä on oma mummini. Kyllä on monet kerrat saanut itku silmässä lähteä kun on saanut kuulla miten minun pitäisi lastani hoitaa. Mm. Olen aiheuttanut lapselleni Korvatulehduskierteen kun en anna lapselleni sokeria.