Miltä tuntuu kun eronneena jätetään ulos kaveriporukoista eikä sukulaisiakaan oikein ole? Tässä yksi tarina:

”Koko loppuvuosi on yhtä piinaa. Muille se on täynnä iloisia juhlia, minulle se on painajaista.

Juhlapyhät ovat sietämättömiä silloin, kun ei ole ketään kenen kanssa ne viettää. Ensin joutuu suremaan isänpäivänä ja pyhäinpäivänä. Isä on kuollut ja lapset isänsä luona isänpäivän, päivän ohjelmassa ei ole mitään muuta kuin spontaania itkuun purskahtelua.

Sitten seuraa itsenäisyyspäivä ja Facebook täynnä kuvia kuinka muut kokoontuvat juhlimaan keskenään. Eronnut ei mahdu muiden porukoihin enää mukaan. Katsoohan niitä linnanjuhlia yksinkin, mutta kivempi se olisi jollekin asuja kommentoida. Mutta ei, kaikki ovat puolisonsa kanssa tai ystäväpariskunnan luona.

Joulua pelkää njo joulukuun alusta lähtien. Monta pitkää päivää ihan yksin. Tai jos lapset ovat luona, niin surua juhla on silloinkin täynnä. Surua hajonneesta perheestä ja siitä, että meillä ei ole enempää sukua. Ehkä lapset pitäisi päästää jouluksi isälleen joka vuosi, että saisivat nähdä serkkujaan ja hulinaa sen sijaan, että olisivat kotona kanssani?

Kaikki sanovat että nauti rauhasta ja juo viiniä ja syö konvehteja. Mutta pakkorauha on suorastaan kivuliasta eikä edes suklaa maistu. Perheellisen on vaikea kuvitella miten yksinäiseksi tuntee itsensä hän, joka joutuu vastoin tahtoaan juhlimaan yksin.

Ylin kuva Louis Blythe.

Uusivuosi on kamala sekin. Kavereita kysyy juhlimaan viikkoja etukäteen, mutta lopulta mikään suunnitelma ei toteudu. Heillä kun ei ole huolta, heillä on perheet ja puolisot joista on aina seuraa. Eivät he ole vaarassa jäädä yksin kotiin istumaan ja seuraamaan sivusta muiden hauskanpitoa. Lopullisista suunnitelmista ei edes kerrota eronneelle ”ystävälle”, viesteihin ei vastata.

Sama koskee vuoden muita juhlia. Pääsiäinen: tyhjät päivät ilman tekemistä ja seuraa. Vappu ja juhannus, kaikilla on menoa paitsi itsellä, eikä porukoihin enää pääse mukaan. Äitienpäivänä on sentään lapset.

Minulla on sentään lapset, vielä pahempaa olisi ilman heitä.”

Nimim. Taaskin yksin

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 14 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

14 vastausta artikkeliin “Vihaan juhlapyhiä!”

  • Minttu sanoo:

    Mä en ymmärrä miks ihmiset valittaa ja vetää ihan kauheeksi ” kun on eronnut ja yksin”. Mä olen eronnu ja yksin lasten kanssa ja NAUTIN ihan suunnattomasti loppuvuoden juhlista! Isänpäivänä saan viettää omaa aikaa, hemmotella itseäni ja hoitaa omaa hyvinvointia vaikka kauneushoidoin kunlapset ei ole kotona.
    Jouluna meillä lapset on osan joulusta minulla ja osan isällään. Joulun laitto, leivonta ja kaikki se millä luodaan odotusta lasten jouluu. Ja se ilo mikä lasten silmissä loistaa kalenteria avatessa(meillä ei ole perus suklaa kalenteri vaan yhdessä tekemisen kalenteri lasten kansssa). Se ilo ja hihkunta kun joulupukki tulee ja saadaan lahjoja ja loppuilta leikitään ja pelataan yhdess. Joulupäivänä lapset menee isälleen jolloin minulla on taas aikaa istua ja katsella elokuvia ja nauttia hiljaisuudesta.
    Tottakai voisin vihata juhlapyhiä, marttyyrinä itkee kuinka ex pilas elämän ja mun joulut erossa yms muuta mutta ketä se palvelis? Ei ketään. Siinä karsis kaikki ja eniten lapset joten miksi nähä vaivaa itkee ja valittaa ku voi iloita siitä mitä on ja nauttia elämästä niissä puitteissa mitkä löytyy 🙂

  • Nimetön sanoo:

    Älkää hyvät ihmiset lyökö lyötyä.

  • Oman onnen seppä sanoo:

    Nyt oikeesti! Jos vaan märehdit omassa surkeudessasi, niin varmasti on elämä synkkää. Luulisi olevan joulun ilon aikaa silloin, kun sinulla on lapset kotona. Mitä sinä silloin nuivotat surkeuttasi? Voitte tehdä keskenänne kaikkea kivaa. Leipoa pipareita, käydä joulukirkossa, pulkkamäessä, herkutella suklaalla, pelata eri pelejä jne. Se on vain sinusta itsestäsi kiinni, millaisen joulun haluat lapsillesi tarjota, surua vai iloa. Olen elänyt monta vuotta yksin eron jälkeen, eikä juhlapyhät ole olleet ikinä mikään ongelma, ja olen sentään lapseton. Saan tehdä kaikkea mikä itsestä hyvältä milloinkin tuntuu. Nyt itsesääli mäkeen ja iloa elämään.

  • Tsemppiä! sanoo:

    Varmasti yksinäisyys tuntuu pahalle. Kaikki ei kuitenkaan juhli sen kummemmin mainitsemiasi juhlapyhiä. Itse olen usein pyhinä töissä. Et voi vaikuttaa sukulaistesi määrään, etkä ole mitenkään huonompi kuin mieskään, vaikka hänellä on suurempi suku.
    Surkeutesi johtuu omasta surustasi, jonka mustilla laseilla katselet elämääsi. Käy juttelemassa jossain. Netissäkin on esim sekasin-chat, jossa voi kirjoitella mistä aiheesta vain.

  • Mimi sanoo:

    Minulla on puoliso, mutta hänestä ei ole seuralaiseksi koska englanninkielentaitonsa on heikohko ja Suomi kyllä taipuu, mutta melko simppelillä tasolla. Ranska ”pääkielenä” ei meidän seurapiireissä pitkälle pötkitä. Olemme siis perheenä ”yksin”. Siksi pidän entistä tärkeämpänä kutsua kaikkia mahdollisia kontakteja lasten syntymäpäiville (ovat vielä pieniä toivomaan itse), jotta meille tulisi vieraita edes sen kerran, kaksi vuodessa. Onneksi vanhemmat ovat vielä elossa joten joulunaika pelastettu.

  • Hirvenjälkiä sanoo:

    Tiedän tunteen. Muutin vieläpä oudolle paikkakunnalle opiskelemaan. Tein vähän duunia ohessa. Työllistyminen paremmin myöhemmin,ja itselleni kasvoi yhdestä harrastuksesta ympärivuotinen ilon lähde- tykkään retkeillä,ja havainnoida luontoa. Kerään myös huononakin vuotena metsän antimia talteen. Näin säästyvät rahan laitan sitten tarpeellisiin varustehankintoihin. Kuten esimerkiksi lumikengät,villakerrasto,jne. Minulla on myös lemmikki,edellisen kuoltua hankin pian uuden,kun koti tuntui hankalalta. Omat lapset ovat jo noin kolmikymppisiä,toisaalla,ja itse elän elämää jossa lähinnä työyhteisön ihmiset pitävät keskenään välillä löyhästi yhteyttä. Muutama kylällä tavatessa tuttuja on,mutta heillä elämä on kuljettanut toisin,joten koen ettei minulla ole harrastus kaveria. Semmoista kaipaan kipeästi,ihmistä jolle ei tarvitse opettaa luonnossa olemisen perusasioita,ja jonka elämänrytmi sallisi joskus lähteä arjestaan mukaan. Olen käynyt yleensä kerran vuoteen pidemmällä reissulla,ja päiväretkiä teen vapailla kelin ja fiiliksen mukaan. Eronneille muille,vinkki- nythän heillä on aikaa,asioille joita liitossa ollessa ehkä joutui itseltään karsimaan pois. Kun ajattelen,olen vahvempi kuin ihan nuorena lasten ollessa pieniä,liikkumatila on laajempi kuin puuliiteriin ja lähikauppaan,ja saan oikeaa palkkaa josta pienen osan voin käyttää itselleni tärkeisiin asioihin. Meistä jokainen elää sen yhden kerran,ja jos olisin jäänyt murehtimaan,liittoa joka ei kestänyt,niin olisin käyttänyt ison osan elämääni väärin. Se on annettu elettäväksi,ja ne lapsetkin ovat lainassa,äkkiä maailmalla,ja silloin vasta on onneton,ellei ole etsinyt ja löytänyt oman elämän tarkoitusta. Avioliitto,perhe voi ja se saa olla- voimavara,ja tuki,mutta ainoa elämän sisältö? Eläkää hyvät eronneet. Käsitellään ero vaikka ammattiauttajan kanssa,kunhan huomaatte ettei se ollut kuin erään elämänvaiheet aikaa,ja uudet hyvät asiat siintävät jossain odottamassa,kun vain itse liikahdatte niiden ääreen.

  • Eronnut ei ole puolikas sanoo:

    Älä alistu uhriksi vaan ota elämäsi omiin käsiisi. Tee omia juhlaperinteitä, mieti, millaisia asioita haluaisit tehdä yksi, kun siihen on tilaisuus. Haluaisitko nukkua univelkoja pois, ulkoilla, lukea hyvää kirjaa, katsoa hyviä sarjoja tai elokuvia, siivota rauhassa, kiertää kauppoja – nykyäänhän juhlapyhinä kaikki paikat ovat auki, toisin kuin ennen. Lasten kanssa voitte kehittää omia perinteitä. Pieni perhe on ihan yhtä hyvä kuin isokin. Avaa silmäsi maailmalle, jos kaipaat seuraa – ala jutella naapureille, kauppareissulla, löytyisikö töistä sinkkuystäviä tai harrastuksista? Liity yksinhuoltajien yhdistykseen. On luonnollista, että maailma näyttää välillä synkältä paikalta eron jälkeen, mutta jos mustuus jatkuu pitkään, hae apua. Kaikkea hyvää sinulle ja lapsillesi!

  • R sanoo:

    Aloita omat perinteet juhlapäiville. Suunnittele etukäteen ruokia, mitä itse tykkäät syödä. Sään ja vuodenajan mukaan, ulkoile, sauno, katso elokuvia. Tee sitä mistä sinä itse nautit. Jos et pääse mukaan vanhoihin porukoihin, etsi uusia. Hanki harrastus, mene seurakunnan juttuihin mukaan. Erosta toipuminen vie aikaa, sinun pitää tottua tähän uuteen elämään eron jälkeen. Kerro lapsille ja ystäville miltä sinusta tuntuu, ehkä ystävät eivät ole ajatelleet, että haluaisit tulla vanhoihin porukoihin mukaan, nyt kun olet yksin. Kyllä elämä vielä tuo sinulle mukanaan mukavia uusia juttuja.

  • Pääskynen sanoo:

    Tämä on kuin otos omasta elämästäni, juhlapyhät on rankkoja perheettömälle jos lapsikin on isällään. Hän joka pitää arjen kiireisenä. Oma isäni on tuonut vain kipua elämään ja siksi isänpäivä on minulle vaikea. Joulu yksin oli kyllä myös melkoinen kokemus tunteita ja hiljaisuuteen opettelua, parasta oli kun viikon aikana kaksi ystävää vieraili kahtena päivänä 🙂

  • Nelli sanoo:

    Jos kaikki oikeasti on noin kamalaa ja isänpäivät yms vuosi vuoden jälkeen spontaania itkua aamusta iltaan mene lääkäriin niin saat lähetteen psykkan polille ja pääset hoitoon, tuo ei ole enää normaalia.

  • Tanja sanoo:

    Minä sinkkuaikoina olin pääsääntöisesti töissä, koska perheellisten piti saada aina vapaata. Keljutti sekin. Samoin olin töissä kaikki uudet vuodet, pääsiäiset ja vaput. Puhumattakaan äitien ja isien päivistä. Olin se, jolle soitettiin vapaa päivän aamulla, että tuu töihin, kun työkaveris penskalla on noro. Eihän sulla voi olla mitään suunnitelmia edes vapaa päivänä kun sulla ei ole lapsia. Kyllä ketutti! Samoin olin se, jota hälytetttiin hyväntekeväisyystapahtumiin talkoisiin. Koska eihän perheettömällä voi omaa elämää olla. Onneksi löysin ukon, jonka kanssa tuli pari lasta, enää ei puhelin soi yhtä tiuhaan. Mutta katsos vaan kummaa, työkaveri soitti, että voisinko tehdä aaton aamupäivän kun pitäs päästä vanhempien haudalle kynttilät viemään. Mrr..

  • mytribe sanoo:

    Olen ”vittutaasonjoulu”
    -heimon perustajajäsen.
    Mitä useammalle asiasta kerron, sitä enemmän kaltaisiani tuntuu löytyvän.

    Monet kaltaiseni viettävät myös ”vittutaasonuusivuosi”, ”vittutaasonpääsiäinen” ja ”vittutaasonjuhannus”
    -masennuspäiviä. Kroonistunutta juhlapyhäahdistusta ei yleensä poista mikään, ei perhe, ystävät, eikä edes instagram.

  • Yksinkin viihtyvä sanoo:

    Kuulostaapa.. ikävälle. Liekkö erosta vain hetki vai etkö ole päässyt yli jos yksinolo tuottaa tuskaa jopa isänpäivänä. Ehkä vinkkinä vois sanoa että ala hankkia sitä elämää, elä itsellesi äläkä odota että joku ystäväsi tms pitää sinut ”elossa”. Ehkä seurasi kelpaa sitten kun osaat olla yksinkin onnellinen.

  • Näinhän se on sanoo:

    Hei
    Tunnistan tekstistäsi itseni. Et ole yksin. Poikkeuksena se, että minulla on vanhempani ja monesti juhlapyhinä onneksi myös lapset. Mutta suku on pieni, vain me. Kun ex oli kuvioissa, niin kutsuja riitti ja perheenä olimme tervetulleita. Tosin tuntui, että minä olin silloinkin se, joka piti ihmissuhteet ”elossa”. Nyt kutsut tulee vain, jos jonkun perheen lapset tarvitsevat lahjoja synttäreillään. Onneksi minulla on sinkkukavereita, jotka pysyivät lähellä myös parisuhteen aikana. Heille joskus aikataulut matchaa, kun muuten joskus joutuisi olemaan yksin. Ja heidän luonaan käymme kylässä myös lasten kanssa. Toisaalta suurin osa ystävistä asuu toisella paikkakunnalla ja välimatkaa on satoja kilometrejä.
    Mutta yksi asia on varma. Kun lapset ovat sinulla, niin nautitte vain teidän omasta yhdessäolosta. Sen ei tarvitse olla täydellistä jonkun toisen silmiin, se on teidän oma juttu. Vaikka hitsi katsoisitte napakymppejä putkeen tv:stä. Kunhan saatte olla yhdessä ja nauttia! Älä ota mitään stressiä siitä. Sinulla on lapset ja ennen kaikkea lapsilla on sinut!
    Lämmintä joulun aikaa ja onnen päiviä tulevalle vuodelle!