Miltä tuntuu kun eronneena jätetään ulos kaveriporukoista eikä sukulaisiakaan oikein ole? Tässä yksi tarina:

”Koko loppuvuosi on yhtä piinaa. Muille se on täynnä iloisia juhlia, minulle se on painajaista.

Juhlapyhät ovat sietämättömiä silloin, kun ei ole ketään kenen kanssa ne viettää. Ensin joutuu suremaan isänpäivänä ja pyhäinpäivänä. Isä on kuollut ja lapset isänsä luona isänpäivän, päivän ohjelmassa ei ole mitään muuta kuin spontaania itkuun purskahtelua.

Sitten seuraa itsenäisyyspäivä ja Facebook täynnä kuvia kuinka muut kokoontuvat juhlimaan keskenään. Eronnut ei mahdu muiden porukoihin enää mukaan. Katsoohan niitä linnanjuhlia yksinkin, mutta kivempi se olisi jollekin asuja kommentoida. Mutta ei, kaikki ovat puolisonsa kanssa tai ystäväpariskunnan luona.

Joulua pelkää njo joulukuun alusta lähtien. Monta pitkää päivää ihan yksin. Tai jos lapset ovat luona, niin surua juhla on silloinkin täynnä. Surua hajonneesta perheestä ja siitä, että meillä ei ole enempää sukua. Ehkä lapset pitäisi päästää jouluksi isälleen joka vuosi, että saisivat nähdä serkkujaan ja hulinaa sen sijaan, että olisivat kotona kanssani?

Kaikki sanovat että nauti rauhasta ja juo viiniä ja syö konvehteja. Mutta pakkorauha on suorastaan kivuliasta eikä edes suklaa maistu. Perheellisen on vaikea kuvitella miten yksinäiseksi tuntee itsensä hän, joka joutuu vastoin tahtoaan juhlimaan yksin.

Ylin kuva Louis Blythe.

Uusivuosi on kamala sekin. Kavereita kysyy juhlimaan viikkoja etukäteen, mutta lopulta mikään suunnitelma ei toteudu. Heillä kun ei ole huolta, heillä on perheet ja puolisot joista on aina seuraa. Eivät he ole vaarassa jäädä yksin kotiin istumaan ja seuraamaan sivusta muiden hauskanpitoa. Lopullisista suunnitelmista ei edes kerrota eronneelle ”ystävälle”, viesteihin ei vastata.

Sama koskee vuoden muita juhlia. Pääsiäinen: tyhjät päivät ilman tekemistä ja seuraa. Vappu ja juhannus, kaikilla on menoa paitsi itsellä, eikä porukoihin enää pääse mukaan. Äitienpäivänä on sentään lapset.

Minulla on sentään lapset, vielä pahempaa olisi ilman heitä.”

Nimim. Taaskin yksin

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

7 vastausta artikkeliin “Vihaan juhlapyhiä!”

  • R sanoo:

    Aloita omat perinteet juhlapäiville. Suunnittele etukäteen ruokia, mitä itse tykkäät syödä. Sään ja vuodenajan mukaan, ulkoile, sauno, katso elokuvia. Tee sitä mistä sinä itse nautit. Jos et pääse mukaan vanhoihin porukoihin, etsi uusia. Hanki harrastus, mene seurakunnan juttuihin mukaan. Erosta toipuminen vie aikaa, sinun pitää tottua tähän uuteen elämään eron jälkeen. Kerro lapsille ja ystäville miltä sinusta tuntuu, ehkä ystävät eivät ole ajatelleet, että haluaisit tulla vanhoihin porukoihin mukaan, nyt kun olet yksin. Kyllä elämä vielä tuo sinulle mukanaan mukavia uusia juttuja.

  • Pääskynen sanoo:

    Tämä on kuin otos omasta elämästäni, juhlapyhät on rankkoja perheettömälle jos lapsikin on isällään. Hän joka pitää arjen kiireisenä. Oma isäni on tuonut vain kipua elämään ja siksi isänpäivä on minulle vaikea. Joulu yksin oli kyllä myös melkoinen kokemus tunteita ja hiljaisuuteen opettelua, parasta oli kun viikon aikana kaksi ystävää vieraili kahtena päivänä 🙂

  • Nelli sanoo:

    Jos kaikki oikeasti on noin kamalaa ja isänpäivät yms vuosi vuoden jälkeen spontaania itkua aamusta iltaan mene lääkäriin niin saat lähetteen psykkan polille ja pääset hoitoon, tuo ei ole enää normaalia.

  • Tanja sanoo:

    Minä sinkkuaikoina olin pääsääntöisesti töissä, koska perheellisten piti saada aina vapaata. Keljutti sekin. Samoin olin töissä kaikki uudet vuodet, pääsiäiset ja vaput. Puhumattakaan äitien ja isien päivistä. Olin se, jolle soitettiin vapaa päivän aamulla, että tuu töihin, kun työkaveris penskalla on noro. Eihän sulla voi olla mitään suunnitelmia edes vapaa päivänä kun sulla ei ole lapsia. Kyllä ketutti! Samoin olin se, jota hälytetttiin hyväntekeväisyystapahtumiin talkoisiin. Koska eihän perheettömällä voi omaa elämää olla. Onneksi löysin ukon, jonka kanssa tuli pari lasta, enää ei puhelin soi yhtä tiuhaan. Mutta katsos vaan kummaa, työkaveri soitti, että voisinko tehdä aaton aamupäivän kun pitäs päästä vanhempien haudalle kynttilät viemään. Mrr..

  • mytribe sanoo:

    Olen ”vittutaasonjoulu”
    -heimon perustajajäsen.
    Mitä useammalle asiasta kerron, sitä enemmän kaltaisiani tuntuu löytyvän.

    Monet kaltaiseni viettävät myös ”vittutaasonuusivuosi”, ”vittutaasonpääsiäinen” ja ”vittutaasonjuhannus”
    -masennuspäiviä. Kroonistunutta juhlapyhäahdistusta ei yleensä poista mikään, ei perhe, ystävät, eikä edes instagram.

  • Yksinkin viihtyvä sanoo:

    Kuulostaapa.. ikävälle. Liekkö erosta vain hetki vai etkö ole päässyt yli jos yksinolo tuottaa tuskaa jopa isänpäivänä. Ehkä vinkkinä vois sanoa että ala hankkia sitä elämää, elä itsellesi äläkä odota että joku ystäväsi tms pitää sinut ”elossa”. Ehkä seurasi kelpaa sitten kun osaat olla yksinkin onnellinen.

  • Näinhän se on sanoo:

    Hei
    Tunnistan tekstistäsi itseni. Et ole yksin. Poikkeuksena se, että minulla on vanhempani ja monesti juhlapyhinä onneksi myös lapset. Mutta suku on pieni, vain me. Kun ex oli kuvioissa, niin kutsuja riitti ja perheenä olimme tervetulleita. Tosin tuntui, että minä olin silloinkin se, joka piti ihmissuhteet ”elossa”. Nyt kutsut tulee vain, jos jonkun perheen lapset tarvitsevat lahjoja synttäreillään. Onneksi minulla on sinkkukavereita, jotka pysyivät lähellä myös parisuhteen aikana. Heille joskus aikataulut matchaa, kun muuten joskus joutuisi olemaan yksin. Ja heidän luonaan käymme kylässä myös lasten kanssa. Toisaalta suurin osa ystävistä asuu toisella paikkakunnalla ja välimatkaa on satoja kilometrejä.
    Mutta yksi asia on varma. Kun lapset ovat sinulla, niin nautitte vain teidän omasta yhdessäolosta. Sen ei tarvitse olla täydellistä jonkun toisen silmiin, se on teidän oma juttu. Vaikka hitsi katsoisitte napakymppejä putkeen tv:stä. Kunhan saatte olla yhdessä ja nauttia! Älä ota mitään stressiä siitä. Sinulla on lapset ja ennen kaikkea lapsilla on sinut!
    Lämmintä joulun aikaa ja onnen päiviä tulevalle vuodelle!