Miten selitän nuorelle, että syömistapansa vievät kohti 100 kiloa?
Huono Äiti sai avautumisen:
Miten puhua esiteinille terveellisestä ruokavaliosta…
Ja elämäntavoista?Tapailen silloin tällöin esiteiniä harrastuksen puitteissa ja samalla tulee juteltua ja puuhailtua asioita yhdessä.
Miten lapselle/nuorelle saa selitettyä että nykyisillä ruokailutottumuksilla hän tulee painamaan 100 kiloa ennenkuin täyttää 20v ja pahimmassa tapauksessa melkoiset jalka ja lonkkaongelmat.
Ei siis tietenkään näillä sanoilla vaan jotenkin ohjata ruokailua oikeaan suuntaan.
Kotoa ei asiaan saa apuja…kun lapsi haluaa herkkuja, hän saa niitä, tai rahaa että voi ostaa.
Pizza ja hampurilaiset kuuluu normaaliin ruokavalioon ja niitä syödään useampana päivänä viikossa…kuulemma herkkujen syöminen on paras tapa nauttia elämästä.
Ylipainoa on nyt jo ja meidän vajaan vuoden tuttavuuden aikana vyötärön ympärys on kasvanut selvästi.
Yhdessä kokkaaminen ei kiinnosta koska se on tyhmää, jos käydään yhdessä syömässä pitää mennä Heseen, liikkuminen ei kiinnosta koska ei jaksa …
Kurja olo lapsen tulevaisuuden suhteen…
Nimimerkki Nuoren tukena ylä- ja alamäessä
RSV vei terveen taaperon sairaalaan – pikkulapsilla suurin riski sairastua vakavasti
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 10 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Ennaltaehkäisy on aina helpompaa kun vahinkojen korjailu. 20kg on helpompi tiputtaa kun 60kg. Mutta jos tää ei ole edes sun perheenjäsen ni et voi paljoa muuta tehdä kun yrittää tuoda terveellisiä tapojen esiin.
Kehorauha. Jos et ole siitä kuullut mene sivistämään itseäsi syömishäiriöliiton sivulle.
Jos elämässä on muita asioita jotka sinua huolettavat esim. nuoren heikko itsetunto, kiusaaminen, vanhemmuuden puuttuminen tms.puutu niihin mutta jätä toisen keho rauhaan.
Minullakin oli nuorena tuo vaihe, joka sitten meni itsestään ohi.
Tässä kuvailtu pippalaukkailu varmaan pahentaa tilannetta. Nuori nousee kapinaan, kun hänen asioitaan sorkitaan ns. ylhäältäpäin.
Niin. Hyvin yleinen ja todella iso ongelma. Näistä nuorista tulee todennäköisesti hyvin sairaita aikuisia. Hyvä että edes joku havahtuu. Huoltajankin voi olla vaikea ohjata lapsen ruokailutottumuksia, saati jonkun muun aikuisen. Esimerkillä voi toki vaikuttaa, ja järjestämällä yhteisiä kivoja hetkiä terveellisen ruuan ja elämäntapojen merkessä. Ei tietysti helppoa jos nuorella on jo noin vahvat mielipiteet. Mutta aina voi todeta että jos tämä ruoka ei kelpaa niin ole ilman.
Anoreksiaa on turha nostaa pelikortiksi kun yritetään puuttua lihavuuteen. Sekä syömishäiriöt että ylipaino ovat todella isoja ongelmia ja usein vielä samat syyt molemmissa. Tunnen nuoria, jotka ovat itse luisuneet ylipainosta anoreksiaan. Terveelliseen elämäntapaan ohjaaminen ei todellakaan johda anoreksiaan vaan päinvastoin, ehkäisee sitä.
Nelkytvuotta kohta takana työelämässä yksilövalmentamista sekä henkilökohtaista ohjaamista ja liikunta-alan yrittäjyyttä.
Omat vinkit, joita voi kokeilla.
1.Ehdoton ykkönen on oma esimerkki. Yhteiset ruokailuhetket, tietoinen hetki perheen kanssa, ilman puhelimia tai älylaitteita. Oma esimerkki myös säännölliseen ruokailuun, eväiden valmiiksi tekemiseen, yms.
2.Älä puhu ”uhkaavasti” ruuan terveyshaitoista! OHJAA sitävastoin oikeaan suuntaan.
3.Älä mahdollista. Perustele, miksi et anna rahaa roskaruokaan tai tilaa sitä kotiin. Anna kivoja vaihtoehtoja, joista nuori voi valita. Suunnitelkaa yhdessä viikon ruokalista. JOkaiselle jotakin. Tämän voi kiinnittää vaikkapa jääkaapin oveen.
4.Liiku itse. Jätä läppäri/puhelin ja menette yhdessä mahdollisimman usein, pari kertaa viikossa vaikka vaa nulkoilemaan. Juttelette asioita.
5.Miettikää jokin yhteinen harrastus,
En ole vanhempi…eräänlainen aikuiskaveri.
Toistaiseksi olen kertonut ohimennen omista vähän liikunnallisemmista harrastuksista ja mistä mm ruuasta pidän .
Eli muun jutustelun lomassa sivunnut asiaa.
Omat lapset ovat jo aikuisia ja erilaisia haasteita aikoinaan käyty läpi heidänkin kanssaan.
Valitettavasti kaikilla perheillä ei voimia tai mahdollisuuksia ylläpitää terveellisiä elämäntapoja ja läheisen esimerkki ei välttämättä ole se paras mahdollinen
Tuttua asiaa omasta perheestä… Lapsemme söi lukiolaiseksi saakka kunnon ruokaa ja oli hoikahko mutta normaalipainoinen kuitenkin. Harrasti esteettistä lajia. Koskaan en hänelle ruuasta sanonut suuntaan tai toiseen. Valmentaja kannusti syömään terveellisesti mutta turhia kiloja välttäen, koska kilot rikkovat / kuluttavat kovassa urheilussa niveliä nuoreltakin.
Jostain syystä jäi tunne, että lukion terkkari jotenkin kaivamalla kaivoi, että lastamme olisi kohdeltu kotona tai harrastuksessa syömistä rajoittaen (vaikka oli normaalipainoinen!!) Ja että koko harrastus taitaa olla myrkyllinen, kun vie niin kamalan paljon aikaakin…- ja nuorikin meni tähän mukaan, vaikka oli siihen saakka aidosti nauttinut ja iloinnut trkemisestään. …nyt sitten kohta täyttää 20 ja ruokavalio on pitsaa, hamppareita, energiajuomaa, täysmaitoa ja niitä proteiinivanukkaita suklaata ja sipsejä unohtamatta…nytkö se sitten on viranomaisen mielestä hyvä? Ei tarvitse ihmetellä, että Suomesta soterahat loppuu!
Aika haastavaa kun et voi vaikuttaa perheen ruokailutottumuksiin. Ilmoitus koulun terveydenhoitajalle?
Niin siis, suurin syy miksi teinejä on psykiatrisella hoidossa on Anoreksia!
Mistä tämä johtuu: siitä kun äiti tai isä on peilinedessä ja arvostelee itseään / lasta tms.
Meidän perheessä on kaksi tyttöä (äiti koko ajan laihduttaa) pelkäänpä että näistä tytöistä jompikumpi sairastuu anoreksiaan.
Oma lapsi (teini) lopetti urheilun, ei huvita muuta kun pelata ja syödä omassa huoneessa. Ei hyvä sekään!
Paino asiat on herkkiä asioita. Mieti tarkkaan ennenkuin avaat suutasi. Voit aiheuttaa hengenvaarallisen syömishäriön kuten bulimian tai anoreksian. Oletko valmis ottamaan siitä sitten vastuun? Terveellisestä ruokavaliosta voi puhua hienotunteisesti, mutta älä kritisoi kovin sanoin. Äläkä puhu ulkonäöstä mitään.