Nimimerkki Pelokas lähetti Huonoon Äitiin avauksen ja pyytää neuvoa:

”Minulla on uusperhekuvio, johon kuuluu itseni lisäksi kaksi lastani ja puolisoni, jonka kanssa suunnittelemme yhteenmuuttoa. Ongelma on se, että aina kun mieheni on reissussa ystäviensä kanssa, varsinkin naispuolisten ystäviensä kanssa. Tunnen silloin olevani riittämätön ja ruma ja pelkään, että mieheni jättää minut tai ainakin pettää, vaikka periaatteessa mitään aihetta huoleen ei ole.

Ärsyttää kun olen itkuherkkä ja äreä lapsillekin tällöin. Kun mies on läsnä, tunnen todella olevani rakastettu. Tosin aiemmissa parisuhteissa huoli ei ole ollut turha ja minua onkin petetty esikoisen odotusaikana. Sitä aiemmassakin suhteessa mies jäi kiinni ”vain ystävän” kanssa romanttisesta viestittelystä.

Kuva Heather Mount.

Pelkään että pilaan turhaan murehtimalla tämän parisuhteen ja ajan itse mieheni pois tästä suhteesta ja todennäköisesti aivan turhaan. Miten voisin päästä tästä pakokauhun kaltaisesta pelosta eroon? Pitäisikö hakeutua terapiaan vai vaan rohkeasti keskustella miehen kanssa asiasta?”

Nimim. Pelokas

Artikkelikuva Priscilla du Preez.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Artikkelissa on 13 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

13 vastausta artikkeliin “”Miten päästä pakokauhun pelosta eroon?””

  • Kuuntele sydäntäsi sanoo:

    Itse en seurustelisi miehen kanssa, joka käy omilla reissuillaan miesten tai naisten kanssa. Olen itse parisuhdekeskeinen ja mielestäni puoliso on parasta reissuseuraa, myös yhteinen reissu hänen tai omien kavereideni kanssa olisi huippua. Mielestäni tärkein kysymys hänelle on miksi hän ei pyydä sinua mukaan. Mikä tarve tehdä vain omia reissuja? Mietin myös, että tulisiko terapeutin kanssa selvittää miksi ajaudut epävarmoihin suhteisiin.

  • Ota puheeksi sanoo:

    Parisuhteessa toinen otetaan huomioon. Onko miehen pakko reissata naisten kanssa? Ettekö voi tehdä reissuja yhdessä? Työkaverit ja -matkat on eri juttu, mutta vapaa-ajan menoihin voi sopia yhteisiä sääntöjä.

    Suosittelen sinulle myös psykoterapiaa. Se auttaa käsittelemään menneisyyden kokemuksia, jolloin voit elää vapaana nykypäivää.

  • Jaana sanoo:

    Silmiini korostui tuo ”naispuolisten kavereiden kanssa reissuun”. Mihin reissuun ja miksi? Onko siihen joku syy että mies ei reissaa sinun ja perheen kanssa? Ei siis sillä että välttämättä jotain tapahtuisi, vaan sillä että minusta sitoutumiseen kuuluu ajankäytön kohdistaminen ensisijaisesti lähimpiin eli perheeseen. Pelkoja kannattaa työstää terapeutin avulla, mutta rajat pitää pystyä kuitenkin sopimaan parin kesken. Onnea uusperheeseenne!
    PS. Oma mieheni käy kalassa lesboystävänsä kanssa eli joskus tilanne on ihan selkeä vaikka se ulkopuolisille näyttäisi oudolta.

  • Helsinkiläinen sanoo:

    Terapiaan.
    Parempi jo puoliso saa olla puoliso, ja terapiaa tehdään sitten ammattilaisen kanssa. Pettäminen ei liity rumuuteen tai riittävyyteen, itse et pysty siihen vaikuttamaan, pettääkö puoliso vai ei, ainoa, mihin voi vaikuttaa, on se, miten oma pää kestää elämän kaikkia epävarmuustekijöitä. Takuitahan ei tässä elämässä ole mistään.

  • Sinkkumama sanoo:

    Miksi se on niin vaikea puhua omista epävarmuuksista sille puolisolle??
    En minä haluaisi suhdetta missä olisi suu pidettävä supussa siinä pelossa ettei toinen kestä kuulla miltä mikäkin tuntuu.

    No toisaalta. Ehkä juuri tästä syystä olenkin mieluummin sinkkuna, ollut jo kolme vuotta…

    Mutta hyvät ihmiset arvostakaa omia tunteitanne niin paljon että uskallatte ne puheeksi ottaa ja nostaa sitä kissaa pöydälle. Se joka sitä ei kestä niin saa jatkaa matkaansa. Ei yksikään parisuhde ole sellainen missä ei myös negatiivisiä tunnelmia joskus tulisi vastaan. Ne vaan kohdataan yhdessä.

  • Nimetön sanoo:

    Olen varmaan turhankin kamala ihminen, mutta jos miehelläsi on naispuolisia ystäviä, jotka ovat viehättäviä, niin tuskin ihan aiheettomasti olet mustasukkainen. Aika harvoin on sellainen tilanne, jossa mies on kaveri kauniin naisen kanssa, mutta ei koskaan voisi kuvitella mitään ystävyyttä enempää tämän kanssa. Toki jos ystävyys on jatkunut todella kauan ja molemmat ovat olleet sinkkujakin sinä aikana, niin sitten ehkä voi ajatella, että jos jotain olisi tapahtuvaksi, niin se olisi jo tapahtunut. Tai saattaa ollakin jo tapahtunut. Mistäpä sinä sen tietäisit. Tuskin sitä sinulle kerrottaisiin.

    • 10 vuotta hyvässä suhteessa sanoo:

      En oikein ymmärrä tätä perusajatusta, että mies kuin mies olisi aina valmis ”pettämään”. Ei ole. Mutta jatkuvasti epäilemällä saattaa tulla syöttäneeksi ajatuksen hänelle ja vihaisena voi sen jopa tehdä, kun joka tapauksessa jo epäillään.
      Minun miehelläni on paljon naispuolisia työkavereita enkä ole koskaan miettinyt mitä EHKÄ voisi tapahtua firman bileissä. Itse olen miesvaltaisella alalla, joskus ollut pienessä firmassa ainoa nainen, ja olen saanut miespuolisia ystäviä, joita mieheni ei tunne – ei silti koskaan epäile minua mistään. Pettääkin voi niin monella tavalla, enkä aina käsitä miksi seksi toisen kanssa on automaattisesti se kaikista pahin tapa. Uskollinen voi olla niin monella tavalla. Jos toinen lähtee, on hän lähtenyt mielessään jo aikoja sitten… Tiedän ettei mieheni ole sokea muiden naisten ulkonäölle, mutta tiedän myös olevani hänelle hyvin erityinen. Jos ohimennen katsoo niin ei se ole minulta pois enkä häntä siitä syyttele. Isäni petti äitini monella tasolla, mutta minulla ei silti ole sisäänrakennettua uskomusta siitä, että jokainen mies pettää. Epäilemällä miestä kaikesta tulee kyllä itsekin pettäneeksi, minun mielestäni.
      Sanoisin, että kannattaa jutella asiasta terapeutille.

      • Nimetön sanoo:

        Toin pointtini selvästi huonosti esille. Tarkoitukseni ei ollut sanoa, että mies kuin mies (tai nainen kuin nainen?) pettäisi, eli suhteessa ollessaan menisi sänkyyn, tai vaikka suutelisi toista ihmistä ilman suhteen toisen osapuolen lupaa ja hyväksyntää. Tarkoitin sitä, että vaikka mitään fyysistä ei tapahtuisikaan, tai olisi tapahtunut, niin se on saattanut johtua ensisijaisesti olosuhteista. Eli toinen tai molemmat ovat olleet varattuja, jolloin romanttista suhdetta ei ole päässyt kehittymään (tässä nyt siis oletan, että puhutaan ihmisistä, jotka eivät sorru pettämiseen). Nainen saattaa myös olla yli miehen ”liigan”, jolloin mies ei ole kehdannut lähestyä naista muutoin kuin ystävänä. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö ”ystävien” välillä voisi olla sanatonta säpinää. Kädet ihan vain hipaisevat, molemmat sen huomaavat, siitä seuraa pieni merkityksellinen hymy. Ruuhkaisessa bussissa nainen kuin huomaamatta painautuu miestä vasten. Molemmat ajattelevat toisiaan illan tullen sängyssä. Jne. Toki on suhteita, joissa tällainen on ihan ok, mutta aloittajan tekstistä päättelin, että hänen olisi erittäin vaikeaa sulattaa tällaista ”ystävyyttä”.

        Kuten mainitsin, niin tämä kaikki olettaen, että puhutaan ihmisistä, jotka eivät sorru varsinaiseen pettämiseen. Toisaalta uskoni ihmisiin (tai tässä tapauksessa miehiin, koska itse naisena olen kokenut vain tämän puolen) on kyllä kieltämättä järkkynyt elämäni aikana. Olen huomattavan viehättävä nainen, jonka takia saan jatkuvaa huomiota miehiltä. Myös niiltä varatuilta. Ensin kuuntelen vaimojen kesken, kuinka heillä on hyvä parisuhde, ja mies ei ikivarmasti ikinä ikinä pettäisi. Sitten tulee miehet paikalle, mies istuu lähelleni, juodaan vähän viiniä, ja jossain kohtaa iltaa tunnen käden polvellani. Ystäväperheen kanssa vietetään aikaa ja viikonloppuja. Ystäväni mies kohtelee minua ihan normaalisti aina, ei mitään lähentelyjä tai sanatonta viestintää. Sitten yhden kerran päädyn viettämään miehen kanssa tunnin verran kahdestaan, kun lapset leikkii ja vaimon pitää lähteä käymään jossain. Mies alkaa katsella siihen malliin. Tästä seuraa vielä kolmenkin vuoden päästä viestejä, joissa hän kertoo edelleen ajattelevansa minua. Naapurissa asuu mukava pariskunta, meidän lapset leikkii heidän lastensa kanssa. Vaihdamme perheen miehen kanssa muutaman viestin liittyen rivitalon ränneihin. Tästä alkaa tasainen viestittely muutaman viikon välein, jossa valitetaan kun nainen ei anna, minä olen niin kaunis, hän niin ajattelee minua aina. Näitä tarinoita riittää ihan loputtomasti. Ja yhteistä näille tietysti on se, että nainen uskoo elävänsä hyvässä parisuhteessa, jossa mies on erittäin luotettava perheenisä. Nuorempana yritin olla kohtelias ja kiertää näitä lähestymisyrityksiä kauniisti. Nykyään olen vanhempi ja viisaampi, enkä ensimmäisellä kerralla reagoi sellaiseen mitenkään. Toisella kerralla huomautan asiasta. Muutamissa tapauksissa olen blokannut koko miehen, kun huomautuksesta huolimatta lähentely ei ole loppunut.

        Edelleen, en yritä väittää, että kaikki maailman ihmiset ovat pahoja tai viettiensä vietävänä. Olen vain nähnyt ihan liikaa niitä tapauksia. Minulle ystävä on sellainen, jota kohtaan minulla ei ole mitään romanttisia tai seksuaalisia tunteita. Minulla ei itseasiassa ole yhtäkään miestä ystävänä. Työkavereina toki on, mutta töissäkin vietän aikaani pääasiassa niiden miesten kanssa, joiden seurassa uskon olevani ”turvassa”.

      • Nimetön sanoo:

        P.S edelliseen. Nämä varatuilta miehiltä tulevat viestit ovat usein olleet erittäinkin ällöttäviä. ”Ajattelin sua kun vedin käteen” tyyppisiä. Nuorena koitin sanoa takaisin jotain tyyliin, entäs se oma vaimo, kyllähän voisit häntäkin ajatella toimintasi aikana. Nykyään tuollaisen viestin lähettäjä blokkaantuu samantien.

  • Eronnut Isä sanoo:

    Ehdottomasti keskustelua vähintäänkin puolison kanssa, jotta hän ymmärtää aiheuttavansa sinulle, todennäköisesti tahtomattaan, paineita. Keskusteluille avoin suhde on ainoa toimiva suhde. Epäkohdat pitää tuoda esille, ja käsitellä puolison kanssa ensin.

  • Amber sanoo:

    Juttele miehen kanssa. Myös psykoterapiassa vois työstää omia ajatuksia, ehkäpä mustasukkaisuutta ja itsetuntoa. Voit ottaa yhteyttä paikkakunnan mielenterveyshoitajaan/mielenterveystoimistoon. Tai minkä ikäisiä lapset ovat, neuvolan kautta myös perheterapia?

  • Karkki sanoo:

    Auttaisiko jos keskustelisit miehesi kanssa näistä peloista? Kertoisit mistä se kumpuaa. Ja tutustu miehesi kavereihin.

    Minulla on miespuolisia ystäviä ja miehelläni naispuoleisia. Suurin osa näistä ystävistä on meillä ollut jo ennen kuin miehen kanssa ollaan yksiin menty. Itse ajattelen asian niin, että jos jotain olisi, se olisi tapahtunut jo. Ihan minunkin puolelta. Ja vaikka ”jotain juttua” olisi joskus ollut, se on ollut. Mieheni tuntee minun ystävät ja minä mieheni ystävät.

  • Jonna sanoo:

    Jos jollakin olisi tuohon keino niin minäkin olisin siitä kiitollinen. 4 vuotta suhdetta takana ja nyt olen alkanut panikoida ja epäillä miestä kaikesta. Kamalaa kun ajatuksista pääse irti