Vauvan syntymä ja synnytyksen jälkeiset viikot tai kuukaudet eivät aina ole sellaista vaaleanpunaista auvoa, mitä monesti uskotellaan.

Varsinkin äidin tunteet heittelevät ja olo voi olla epätodellinen. Niinkutsutut baby blues -oireet, eli itkeskely ja alavireisyys, ovat yleisiä ja normaaleja, mutta joskus tuoreen äidin tila kehittyy lapsivuodepsykoosiksi, jossa häntä vaivaa väsymys, itkuisuus, toimintakyvyttömyys ja harhaisuus.

Lapsivuodepsykoosi tulee vajaalle 1 %:lle äideistä synnytyksen jälkeen. Se alkaa väsymyksenä, unettomuutena ja itkuisuutena ensimmäisten viikkojen aikana vauvan syntymän jälkeen. Lapsivuodepsykoosin edetessä mukaan oireisiin tulee epäluuloisuutta ja toimintakyvyn menetystä. Joillain lapsivuuodepsykoosista kärsivillä on myös erilaisia aistiharhoja ja harhaluuloja.

Joskus äärimmäisen harvoin lapsivuodepsykoosi johtaa vauvan surmaamiseen. Silloin on usein syynä sairauden aiheuttamat ääniharhat, jotka käskevät äitiä, tai harhaluulot.

Lapsivuodepsykoosit johtuvat erilaisista syistä. Raskauden loppumisen aiheuttamat suuret hormonaaliset muutokset vaikuttavat ainakin osassa tapauksia. Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavien naisten riski sairastua lapsivuodepsykoosiin on suuri.

Miten lapsivuodepsykoosia ehkäistään ja hoidetaan?

Jos äidillä on aiemmin ollut psykoottisia oireita, hänellä on suurentunut riski saada lapsivuodepsykoosi. Neuvolassa onkin tärkeää kertoa aiemmista psykoottisista tai mielialahäiriöoireista. Äidin saama tuki raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen voi ehkäistä lapsivuodepsykoosia tai ainakin lievittää psykoosin oireita jos se puhkeaa.

Lapsivuodepsykoosin hoito on yleensä psykiatrista sairaalahoitoa ja psykoosilääkkeitä tarvitaan lähes aina. Äiti ei välttämättä kykene huolehtimaan sairauden alussa vauvastaan, ainakaan yksin. Siksi sairaalahoitoon otetaan usein sekä vauva että äiti yhdessä.

Lapsivuodepsykoosi kestää joistain viikoista kuukausiin. Suurin osa lapsivuodepsykoosin sairastaneista äideistä toipuu hyvin ja kykenee jatkossa toimimaan normaalisti äitinä lapsilleen.

Jos epäilet lapsivuodepsykoosia itselläsi tai läheiselläsi, ota yhteyttä paikkakuntasi psykiatrian päivystykseen.

Lähde.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 4 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

4 vastausta artikkeliin “Mitä on lapsivuodepsykoosi?”

  • Suru sanoo:

    Tai sitten käy niin, että lapsivuodepsykoosiin sairastunut äiti ei saa vauvaansa mukaan osastolle, vaan lapsi sijoitetaan toiselle paikkakunnalle. Äiti näkee lastaan kerran viikossa, muutaman tunnin, ja silloinkin läsnä on hoitaja, lääkäri, lastenpsykiatri, sijaisvanhempi, sosiaalityöntekijä ym, koska haluavat nähdä, kuinka toimit lapsen kanssa, mitä ja miten puhut lapselle, otatko esiin tulevaisuutta millään tavalla, jne. Ja sitten ihmetellään ja todetaan, ettei ole kykenevä huolehtimaan lapsesta, saati itsestään.
    Hei haloo! Kuinka voi luoda kontaktia noissa olosuhteissa vauvaansa, ja itse vielä sairaana, muiden tuijottaessa ja tehdessä muistiinpanoja, varsinkin jos olet luonteeltani muutenkin hiljaista sorttia?
    Sitten, suuressa kokouksessa, istuu yksin kaikkien edellä mainittujen tahojen kanssa. Ja, vielä sairaana. Kun olet saanut yli kaksi kk kuulla, että olet/tulisit olemaan huono äiti, ”päädyt antamaan” (lue: sinut lähinnä ”pakotetaan”) vauvasi joko huostaan tai adoptioon.
    Kaiken teet rakkaudesta lapseen, vaikka pääsi onkin sekaisin.
    Muutamaa kk myöhemmin, olet päässyt kotiin, käyt säännöllisesti psyk polilla, syöt lääkkeesi jne. Kykenet täysin huolehtimaan itsestäsi. Sisälläsi on kuitenkin suuri, tyhjä aukko – lapsesi kokoinen… Ikävä on raastava ja jokapäiväinen. On vaikea sanoa, teitkö oikean ratkaisun, vaikka tiedät, että lapsen etu on se, mitä on ajateltu.
    Nyt on jo myöhäistä. Olisitpa kuitenkin edes saanut mahdollisuuden…

  • Maailman huonoin äiti, omasta mielestään, aikanaan. sanoo:

    Olen kokenut itse psykoottistasoisen synnytyksen jälkeisen masennuksen esikoisen syntymän yhteydessä yli 10 vuotta sitten. Mitään aiempaa psyykkistä oireilua ei ollut. Ilmeisesti en ollut aivan täysin psykoosissa… mutta antipsykoottista lääkistystä annettiin.. zombiksi asti, jossain vaiheessa. Onnea ja auvoa en kokenut missään vaiheessa, sen jälkeen kun synnytys (eirttäin pitkä ja komplisoitunut…) käynnistyi. Lapsi itsessään oli kovasti odotettu ja toivottu, siksi kukaan (ei edes useimmat ”ammatti”henkilöt) voinut käsittää, miten näin voi sitten olla, kiipeilin seinille suurinpiirtein, en kyennyt pahimmassa vaiheessa olemaan edes samassa talossa vauvani kanssa. Muistoni esikoisen vauva-ajasta ovat varsin kehnot, ja välähdyksenomaiset. Arvostan suuresti Huonoa äitiä, että olet nostanut äärimmäisen tärkeän aiheen esille. Ei ole tarvetta maalata piruja seinille, mutta kyllä odottaville äideille / juuri synnyttäneille äideille (isiä unohtamatta) kannattaisi kertoa, että joskus kaikki voi mennäkin päin alinta helvettiä. Ja sekin on tähdellinen tieto, että Baby bluesin ja lapsivuodepsykoosin väliin mahtuu paljon. Arvoisa Huono äiti, jos tahdot aitoa, omakohtaista kokemustietoa aiheesta, tai sen vierestä…. ;D ota yhteyttä.

  • #Eletään vieläkin.. sanoo:

    Koin aika lähellä tätä olevan esikoiseni syntymän jälkeen. Suuri onni ja euforia vaihtui itkuksi, masennukseksi ja unettomuudeksi, myös harhaista oloa oli paljon, ei kuitenkaan mitään väkivaltaan liittyvää. PääsinHesperiaan arvioon viideksi päiväksi, ei vauvaa mukaan. Siellä vaan todettiin, että kyllä se siitä, lopeta turha pohtiminen ja rupea laittamaan joulua. Eihän se nin mennyt, todella vaikeaa oli, pääsin sitten Kelan tukemaan terapiaan ja sen avulla elämä voitti. Tämä tapahtui 80-luvulla.

  • Isän tyttö sanoo:

    Hyvä, että tästä kirjoitetaan. Oma äitini sairastui tähän, oli sairaalahoidossa mutta lomalla hukutti itsensä. Minä olin silloin vajaa 1 v.