Pitääkö ystävää tukea, kun tämä haluaa toteuttaa unelmiaan?

Vastaus on yleensä kyllä, mutta entäs kun ystävä haluaa vaihtaa alalle, joka ei tunnu häneltä luonnistuvan? Ei, vaikka luotto omiin kykyihin on suuri. Kenties liiankin suuri…

Missä menee kannustamisen ja lietsonnan sekä realismin ja lyttäämisen väliset erot?

Nainen pohti ystävänsä tilannetta, ja lähetti viestin:

”Ystäväni on irtisanoutunut työstään tehdäkseen luovaa työtä, josta on aina haaveillut. Tästä työstä hän ei saa palkkaa ennen kuin taideteokset ovat valmiita. Jos silloinkaan, se edellyttää, että joku haluaa ostaa.

Aluksi suhtauduin asiaan kannustavasti. Vaikka ihmettelinkin moista vetoa. Nyt mieleni on alkanut muuttua.

Ystävä pitää itseään uuden alansa ammattilaisena. Hänellä ei ole siihen koulutusta, eikä oikeastaan kokemustakaan. Hän kokee, että ei tarvise, koska hän on valmiiksi niin hyvä. Hän osaa ja tietää.

Ystävä on ehtinyt saada jo palautetta työstään. Se ei ole kiittävää, oikeastaan päinvastoin. Ystävän mielestä kritiikki on osoitus siitä, että hän on oikealla tiellä.


Kuva Yoann Boyer.

Hän ei aio luovuttaa, koska hänellä on lahjoja ja tahtoa. Jos ihmiset eivät huomaa hänen lahjojaan, vika on heissä.

Kritiikin syy ei ikinä ole ystäväni teosten taso, vaan ”suomalainen lyttäyskulttuuri” ja ”kateus siitä, että joku uskaltaa”. Ystävä ei puhu juuri muusta enää, kuin tästä uudesta alastaan ja siitä, kuinka hän paahtaa eteenpäin kateellisista välittämättä.

En enää tiedä mitä tehdä ja mitä sanoa. Itse en ole alan asiantuntija, mutta mielestäni ystäväni on enintään keskinkertainen. En osaa sanoa konkreettisia ohjeita, miten parantaa, eikä hän ohjeita varmaan ottaisi vastaankaan.

Olen jo miettinyt, että onko hän edes ihan terve, kun todellisuuden ja oman näkemyksen välillä on niin iso ero. Toisaalta, mistä minä oikeasti tiedän.

Kuinka kauan ystävää pitää tukea ja kannustaa? Kuinka kauan pitää sanoa, että jatka vaan, kyllä ihmiset vielä huomaavat lahjakkuutesi?

Vai voiko ystävälle sanoa, että ei tuosta mitään tule. En nimittäin usko, että tulee.”

Mitä mieltä sinä olet? Onko parempi antaa ystävän jatkaa, oli lopputulos mikä tahansa? Vai pitääkö ystävälle sanoa suoraan, että tuo ei taida olla sinun juttusi kuitenkaan? Kerro kommentissa!

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

7 vastausta artikkeliin “Missä vaiheessa ystävälle pitää sanoa, että ei tuosta mitään tule?”

  • Oman onnensa seppä sanoo:

    Kyllä täytyy itsensä todella viisaaksi luulla jos lähtee ystävän päätöksistä hänelle ohjeita antamaan. Jokainen on vastuussa vain omista päätöksistään. Joskus menee syteen, joskus saveen, mutta sellaista elämä on.

  • Tanja sanoo:

    Ystävää kannattaisi kannustaa liittymään paikalliseen taideseuraan. Näin hän pääsisi sisälle piireihin, ja saisi myös samalla alalla olevilta palautetta, neuvoja ja vertaistukea.

  • Peppis sanoo:

    Miksi pitää sano ettei siitä mitään tule? Kuten sanoit, et ole aiheen ammattilainen. Jos epäilet, voit sanoa että pitäisikö miettiä muita vaihtoehtoja kun alku on ollut hankalaa. Avata hänen silmänsä sille mahdollisuudelle ettei maailma koskaan ymmärrä hänen lahjojaan.

    Anna hänen itse tehdä ratkaisunsa. Jos aiheesta ei sinulta kysytä, ei ole sinun asiasi ohjata tai mollata hänen ratkaisujaan.

  • Höh sanoo:

    Mikä sinä olet arvioimaan toisen elämää? Kukaan ei tunne toista riittävän hyvin, jotta voi puuttua noin isoon asiaan. Jätä tämä pomon ja ystävän huoleksi.

  • Eevia sanoo:

    Antaisin ihan rauhassa höösätä itekseen juttujansa. Jos kysyy mitä mieltä olen, vastaisin vaan että mitä mieltä itse olet? Nautitko sen työn tekemisestä? Jos molemmat ovat positiivisia vastauksia sanoisin että pidän siitä, se teki sinut iloiseksi.. Rehellistä mutta ei loukkaavaa.
    Jokainen tekee omat virheensä, eläköön hetken unelmaansa… ja sinä päivänä kun rahat loppuu ja todellisuus iskee naamaan on kiva että olet lohduttamassa 🙂

  • Omat valinnat sanoo:

    Tämä on varmasti raskasta aikaa seurata ystävän elämässä, mutta jokaisen on tehtävä omat valintansa ja huomattava niiden seuraukset. Ystävä tuskin muuttaa mitään muuta kuin tapaamiskertoja, jos sanot hänelle ajatuksistasi. Hänen täytyy huomata se itse. Jos olet tosi ystävä, ole valmiina kun hän tipahtaa (jos tipahtaa) ja tue. Älä sano ”Mitäs minä sanoin/ajattelin” vaan auta kasaamaan elämä uudelleen.

  • Ystävää kunnioittaen sanoo:

    Ei tietenkään ystävän ammatinvalintaa saa mennä kritisoimaan. Eihän se edes ystäville kuulu, sillä jokainen tekee elämässä omat valintansa. Eri ihmiset arvostavat työssään eri asioita: kuka luovuutta, kuka ihmisläheisyyttä, kuka korkeaa palkkaa, kuka mitäkin. Aina ei tarvitse olla oman alansa huippu, vaan keskinkertaisuuskin usein riittää. Kyllä ystäväsi sitten aikanaan itse huomaa, jos ala ei olekaan hänen omansa eikä lyö leiville.