”Olen 12-vuotiaan lapsen äiti. Kun ihmiset joita en tunne kysyvät onko minulla tyttö vai poika, kysymys kuulostaa helpolta.

Mutta kun minulla on translapsi, sitä täytyy jotenkin aina selittää. Minulla kun on poika, joka syntyi tytöksi…

Olen ollut 100% yksin lapseni kanssa viisi vuotta, lapsen isä asuu eri maassa. Silti hänellä on oikeuden mukaan oikeus olla mukana kaikissa päätöksissä, vaikka hän ei ole arjessa missään tekemisissä kanssamme. Tätä yritin muuttaa mutta yksinhuoltajuutta en saanut. Nyt uusi hakemus menossa.

Kun translapsi tulee teini-ikään alkavat isot vaikeudet. Kroppa kehittyy siihen suuntaan mihin syntymässä oletettu sukupuoli määrää. Hormonihoito kolkuttaa jo ovella, sillä pääsisi tästä piinasta. Mutta sehän ei käy niin helposti, kun se toisessa maassa asuva isä vastustaa kaikkea.

Miehen mielestä sehän on tietysti minun vika että meidän lapsesta tuli trans! WTF? En usko että kukaan haluaa muuta kuin ihan ”tavallisen” lapsen. Minulle niin ei käynyt, ja nyt teen kaikkeni että lapseni saa olla se kuka on.

Mutta kun se isä… Nyt on lastensuojeluilmotus menossa sosiaaliviranomaisille. Jos lapsi voi tarpeeksi huonosti, sosiaaliviranomaiset voivat ottaa isältä väliaikaisesti huoltajuuden pois ja päättää lapsen parhaaksi.


Kuva Ryan Tauss, ylin kuva Kirill Sharkovski. Kuvituskuvia.

Osa translapsista ei ikinä kasva aikuiseksi. Koska he eivät jaksa. He inhoavat omaa kehoaan eivätkä jaksa elää sen kanssa. Minun lapselleni tätä EI SAA TAPAHTUA. Minulla on vain yksi lapsi, ja hänen täytyy saada elää ja olla onnellinen. Ehkä jonain päivänä isäkin sen tajuaa.

Nyt lapsi ei melkein enää halua nähdä isäänsä, koska isä kohtelee lasta tyttärenään. Minun ”tyttäreni” hävisi monta vuotta sitten. Tilalle tuli lapsi. Poika.

Teen kaikkeni sinun eteesi että voisit olla se joka haluat olla. Terveisin äitisi ❤️”

Nimim. Translapsen äiti

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

– Lue myös kirjoitus äidin tunteista, kun hänen lapsensa kertoi olevansa poika – mutta äiti ei ole samaa mieltä.

– Tietoa transihmisten läheisille löydät täältä.

– Tietoa transihmisille taas löydät täältä.

– Tietoa ja tukea transperheille löydät Transperheiden sivuilta.

Olet tervetullut osallistumaan keskusteluun kommenteissa, mutta muistathan mitä vanhemmat opettivat: jos sinulla ei ole mitään hyvää sanottavaa, on parempi olla hiljaa! Ei siis ilkeilyä kiitos.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 13 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

13 vastausta artikkeliin “”Minulla on poika, joka syntyi tytöksi””

  • Isässä on toivoa sanoo:

    No hyvä että lapsen isällä sentään on vielä järki päässä. Tuollaisia isoja loppuelämän päätöksiä ei kannata tehdä hätiköiden ja noin nuorena. Opeta lastasi rakastamaan itseään sellaisena kuin hän on. Miksi kannustat muuttamaan itseään? Hänen tulisi saada olla juuri sellainen kuin on ilman mitään hoitoja ja leikkauksia.

  • Tunnen erään joka katuu hormonihoitoja sanoo:

    Todellakin jokainen saa olla juuri sellainen kuin on. Mutta miksi ei autrttaisi lapsia hyväksymään itsensä juuri sellaisena kuin ovat? Mikä pakko on mennä itseänsä muuttamaan peeuuttamattomilla hormonihoidoilla?

    Joskus kyseessä voi olla (ajan kanssa ohimeneväkin) kehodysforia. Mutta miksi ensimmäisenä kannustetaan hoitoihin? Miksi ei yritettäisi esittää sellaista vaihtoehtoa että oman kehon kanssa voi oppia elämään ja sen hyväksymään? esimerkiksi jonkinlaisen terapian avulla. Peruuttamattomiin hoitoihin Ei kannattaisi mennä kovin kevyesti, kun vasta sitten kun on sataprosenttisen varma että mieli ei tule siitä muuttumaan, ja muut keinot kokea olonsa hyväksi on käytetty.

    Joten Itse en kiirehtisi niiden hormonihoitojen kanssa. Silti painottaisin että jokainen saa olla juuri sellainen kuin on, ei siis tarvitse osua minkäänlaiseen muottiin.

    Mutta kannattaa huomioida että hormonihoidot eivät ole mikään leikin asia. Nuorena sitä tuntee hämmennystä itse kukin ja moni etsii itseään, ja se on täysin normaalia ja kuuluu asiaan.

    Kannattaisi ehkä odottaa hieman aikuisemmaksi ennen kuin menee niihin peruuttamattomiin hormonihoitoihin ja leikkauksiin. Mutta kukin tavallaan.. Ja tehköön kuten parhaalta tuntuu. Mutta aina se leikkaus ja hormonihoito ei tee autuaaksi, vaan samat ahdistukset saattavat olla päällänsä niidenkin toimenpiteiden jälkeen.

    Josko siis vain yrittäisimme lapsesta asti painottaa että jokainen ihminen on erilainen ja opettaa hyväksyntää ja suvaitsevaisuutta toisiamme kohtaan. Mitä väliä jollain sukupuolella on että miten se on määritelty? Ihmisiä tässä ollaan kaikki. Ja pidetään se maalaisjärki mukana jookos. Ei mennä ihan överiks.. kyllä tytöt saa olla tyttöjä ja pojat poikia jatkossakin.

    Jotkut asiat vain ovat biologisia faktoja. Ja ne eivät siitä muutu.. ja ei niiden tarvitsekaan. Pidetään järki mukana näissä jooko. Mutta ollaan toisiamme kohtaan kunnioittavia.

  • Minnu sanoo:

    Odotan mielenkiinnolla tulevaa. 2v poikaseni on leikkinyt pääasiassa täti- tai tyttöleikkejä. Hän sanoo ”mä, tyttö!” Ja sitten hän hyppii tai hoitaa vauvaa tai ajaa autoa tai käy kaupassa tai laittaa kassit kuntoon ja menee ”töisshii”.

    Minulla tai lapsen isällä ei ole mitään ongelmaa mekkoja rakastavan lapsen kaikkien persoonan puolien tukemisessa. Tärkeintä on, että hän saa olla oma itsensä.

  • Äiti sanoo:

    Hei!

    Te trans-nuoren vanhemmat…. onko se ollut selvää ns. aina että lapsi on syntynyt väärään sukupuoleen? Tarkoitan, onko tämä asia ollut lapsen ajatuksissa jo pikkulapsesta asti ja teillä vanhemmilla ollut tilanne se että lapsen avautuminen asiasta ei ole ollut yllätys?

    • Näin meillä sanoo:

      Ei ollu ”alusta asti” joskus 10 vuotiaana lapseni käytös muuttui ja aikaisemmin todella sosiaalisesta kaikkien kaverista tuli yksinäinen susi. Ei kuulema halua kavereita, ei ole mitään yhteistä. 15vuotiaana ilmoitti olevansa tyttö, koska vihaa miehiä. Tässä on nyt 4 – 5 vuotta menty tämän asian kanssa. Ise en nää ongelmaa olkoon sitten lintu tai kala, mutta tällä hetkellä sukupuolen muuttamiseen eivät lääkärit näe perustetta.
      Tämä taas on vaikuttanut mielenterveyteen ja opiskeluun. Eikä näe syytä elää.

  • Lave sanoo:

    Tai sitten vaan jätetään toitottamatta, että jotkut jutut on ”poikien juttuja” ja jotkut ”tyttöjen juttuja” niin olemme jo paljon suvaitsevammassa suunnassa, eikä lapsi ala miettimään tiettyjen asioiden takia että olisi syntynyt ”väärän sukupuolen kehoon” 🙄 huoh…

  • Maria sanoo:

    Hei,
    minulla on myös poika, joka syntyi tytöksi. Sinunlaillasi teen kaikkeni sen eteen, että lapseni saa olla oma itsensä ja rakastettu sellaisena kuin on. Minulle hän on aina se vauva, jonka synnytyssalissa syliini sain. Sukupuolella ei ollut silloin väliä, eikä ole nyttenkään.
    En ymmärrä kuinka suvaitsemattomia mm. uskovaiset ihmiset ovat olleet transnuortani kohtaan. Eikös Jumalan rakkautta pitäisi riittää meille kaikille?

  • Mama44 sanoo:

    Ihmisten tuomitsevuus on hämmästyttävää! Itse kipuilin vuosikausia oman seksuaalisuuteen kanssa kun ei mihinkään ”muottiin” mahtunut. Vasta viidenkympin tuntumassa löysin itseni, olen ”muu”. Muun lisäksi olen myös ”Pan”. Kuin olisi kivi pudonnut harteiltani. Olen siinä onnellisessa tilassa, ettei minun ole tarvinnut miettiä ulkonäköäni tms. enää. Iso osa mielenterveyden ongelmista katosi ja nykyään elän tasapainoisempaa elämää kuin koskaan nuorena. Minä selvisin hengissä, toivottavasti moni muukin selviää ♥️

  • delfiini1965 sanoo:

    En ymmärrä itse asiassa tätä ongelmaa. Itse tietysti olen ehkä eri asemassa, kasvoin kyllä lapin ovella pienessä kylässä… n. 16v lähdin hesaan..tädin huostaan siis työskentelin hänen kahviossaan.. jossain vaiheessa tapasin mustan miehen…mikä oli meikäläiselle outoa.. ei muuta. Olen asunut nyt Amsterdamissa asuinalueella missä 70% on mustia – surinaamalaisia jne. Suomessakin asunut sellaisella asuinalueella missä on ihmisiä mistä suunnasta tahansa. En ole koskaan ajatellut leimata ihmistä minkään takia. Vaan tutustun häneen. Ehkä se on lahja lapsuudenkodista en tiedä. Sinä olet mitä olet. piste. Ja se riittää minulle. Jos olen epävarma siitä miten suhtaudun, olen aika rohkea kysymään..tietysti kaikki eivät ole. Olin töissä amsterdamissa timanttihiomossa, ulkomaalaisena se oli helppo työpaikka saada. Siellä oli paljon gay-ihmisiä..kerran myös naispuolinen, mutta häneen suhtauduttiinkin huonosti, ihmettelin sitä, itse vietin hänen kanssaan mukavia hetkiä työn ulkopuolella viinilasillisen kera( mitä tehtiin muiden työntekijöiden kanssa työn jälkeen. Miksi pitää määritellä ihminen. Ehkä johtuu mun lähihoitajakoulutuksestani, mutta myös kasvatuksestani (mihin vaikutti pohjois-suomen vanhoillis-lestaadiolaisuus myös)…kävin tietyssä iässä, hesassa eri uskontoja läpi, koska koin johdantoa johonkin..päädyin helluntailaisiin ja heidän nuorten keskuudessa ei tuomittu, ei pinkkejä korkokenkiä, meikkejä jne.. luotettiin siihen että raamatun lukeminen ym johtaa johonkin… En tiedä onko vielä näin. Mihinkään ei pakotettu. No elämä vei.. ja nyt mulla on oma uskontoni.. enkä vieläkään tiedä mitä Paavali portillaan sanoo…toivon vain että kertoo totuuden… kenen uskonto oli paras, ovatko alienit jeesuksen takana tmv.. vai merkkaako vain se että hyväksyy ihmisen ihmisenä, ei sinä olet sokea.. vaan sinä olet esim Petteri jonka erityispiirre on sokeus..minullakin on erityispiirteitä, niitä ei ollut aiemmin, nuorena, lapsena (paitsi ujous, harmaahiirulaisuus).. mutta sitten muovasin itsestäni hienon ”minän” hesassa jne.. mutta se kaikki mureni kun tulin nelikymppiseksi.. minä alkoi etsiä omaa tietään, own way to be itself… Ei pidä ajatella että tämä on heteroseksuaali latinalaissuomalaisen lapsi joka syntyi suomessa tmv. olen siis lastenhoitaja… vaan tutustu lapseen!!! ihmiseen! kuka hän on, mitä hän tuntee! ja kunnioita sitä! Etkä haluaisi että sinua kunnioitettasiin sellaisena kuin olet, hyvine ja pahoine puolinesi…. Suvaitsevaisuus ja rakkaus kaikkea elämää kohtaan, on avain.

    • Nimetön sanoo:

      Siis ongelma tässä tapauksessa kai olikin se isä, joka pistää hanttiin, eikä äiti?

  • Jossu sanoo:

    Huoltokiusaaminen yksin ei riitä perusteeksi yksinhuoltajuudellesi, mutta lapsen edun nimissä oikeuden on pakko määrätä yksinhuoltajuus, jos lapsen etu niin vaatii. Suosittelen kysymään lakimieheltä apua miten hakemus pitää muotoilla, ettei nyt ainakaan isän jästipäisyys tekisi yhtään lisää vaikeutta tiellenne. Jos yhteistyö on mahdotonta, lapsen edun takia yksinhuolto on määrättävä jommalle kummalle – kamalaa uhkapeliä, tiedän, mutta tuo on ainoa tie vapauteen. Lasta kuullaan varmaankin vasta parin vuoden päästä, mutta toivon todella että onnistutte.

  • Love Is 4 Every 1 sanoo:

    Minulla on ollut kunnia tutustua trans nuoreen ja tarjota tukea, siten että olen avannut kotini ovet hälle. Nykyään nuorilla on muutenkin todella haastavaa, trans nuorella haasteet ovat moninkertaset. Näille nuorille kuuluu antaa kaikki tuki, turva ja pyyteetön rakkaus.

    Voimia tälle äidille taistoon nuoren oikeuksien puolesta! 💕

  • Voimia! sanoo:

    Pojallasi on ihana ja viisas äiti! Se kantaa pitkälle. Minulla ei ole oma kotaista kokemusta mutta näen sinun toimivan hienosti. Koita jaksaa tukea pojanja isän suhdetta kaikesta huolimatta. Toivottavasti kaikki järjestyy hyvin!