Huonoon suhteeseen päätyvät vain jotenkin yksinkertaiset, elämässään eksyneet, rikkinäiset ja nössöt naiset, vai mitä? No ei todellakaan.

Huonoissa suhteissa elää ihan kaikenlaisia ihmisiä. Asiat tapahtuvat vähitellen, kaikkeen tottuu, tilanteita on vaikea muuttaa ja lähteminen pelottaa. Siinä niitä syitä, miksi huonoon suhteeseen päätyy ja jää.

Ei ne tarinat niin mene, että toinen on ihan hirveä ihminen jo alunperin, ja toinen sinisilmäisesti hyväksyy asian: ok, kohtele minua huonosti, hyvä suhde tästä tulee!

Asiat tapahtuvat vähitellen ja lähteminen on vaikeaa. Parempaan huomiseen haluaa uskoa, niin se menee.

Tämä nainen kertoo tarinansa:

”Millainen on normaali parisuhde?

Veikkaan ettei kukaan meistä tiedä, mikä todellisuudessa on the normaali parisuhde, vaikka keskustellessamme ystäviemme kanssa huonosta suhteesta, käytämme mittapuuna usein ilmaisua ”ei normaalissa suhteessa…”.

Minä olen monesti nykyisessä suhteessani joutunut ensimmäistä kertaa näkemään todellisuudessa sen karmean asian, miksi naiset tyytyvät huonoon suhteeseen. Sellaiseen, jossa eivät todellakaan voi itse hyvin, mutta jostain syystä eivät kuitenkaan uskalla pakata tavaroita ja heittäytyä uuteen.

Minä olin ja olen aina ollut suorasanainen nainen, ujo mutta räväkkä suustani ja persoonaltani. Tapasin hieman omaa polkujaan kulkevan miehen, joka sai perhosia lentämään vatsaani. Silti emme koskaan kokeneet mitään suhteen alkuhuumaa, emme kihnuttaneet toisissamme kiinni, emmekä riidelleet pahemmin. Hänen kanssaan oli helppo olla ja seksi sujui.

Asiat etenivät ja satuin tulemaan raskaaksi ehkäisyn läpi, olin peloissani, mutta kamalan onnellinen. Mies innostui asiasta, vaikka pelkäsikin lapsen myötä syntyvää isoa vastuuta.

Mies päätti, että meidän kannattaisi ostaa omakotitalo. Olihan hän sellaisesta haaveillut pitkään. Enkä laittanut vastaan, mielikuvalle ihanasta ja klassisesta mielikuvasta perheestä, jolla on kaikki.

Silti. Kaikki tapahtui liian nopeasti.


Kuva Alina Chupakhina, ylin kuva Danny G.

Jo ennen lapsen syntymää mies alkoi käyttäytymään etäisesti, unohti parisuhteemme ja minut aina toiselle sijalle, ystävät, olut ja työ menivät aina edelleni. Joka kerta, kun itkin ja otin asian puheeksi, hän muuttui ja alkoi muistaa suhteemme.

Lapsen synnyttyä, minä elin vaaleassa hattarassa hormonihuuruissa. Itkin iltaisin kun en saanut nukuttua varsinkin sitä, että lapseni isä viihtyi enemmän töissä, kuin kotona meidän kanssamme. Vapaat hän vietti ystäviensä kanssa.

Kuukaudet vierivät ja lapsemme kasvoi. Olin väsynyt, loppuun palanut ja kulissia ylläpitävä avovaimo. Taloudenhoito jäi kokonaan minulle, jos olin väsymykseltäni jättänyt siivoamatta, en saanut sitäkään vähää läheisyyttä, mitä satunnaisesti sain, hän kiristi sillä. Olin parisuhteessa yksin, olin vanhempi yksin.

Lähdin.

Lapsen ollessa vanhempi halusimme yrittää uudelleen.”

Nimim. Typerä Nainen

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 8 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

8 vastausta artikkeliin “Minäpä kerron, miten normaali nainen päätyy huonoon suhteeseen…”

  • Vähän väsynyt äiti & vaimo sanoo:

    Odotimme suhteelta yhdessä paljon.. Mietimme lasten määrä, yhteisiä tekemisiä yms..
    Jokin tuli ja jäljellä vittuuntunut vaimo.
    Mies pitkästä aikaa töissä, ei ”ehdi” viettämään aikaa minun kanssa koska haluaa tehdä omia juttuja, yhteistä meillä ei kuulemma ole mitään!!!
    Itse hoidan perheemme ja isovanhemmat…

  • Iippa sanoo:

    Kauheaa! Tarinasi kuulostaa muutoin samalta kuin omani, mutta mieheni auttaa lastenhoidossa ja kotitöissä jos pyydän. Mutta se yksinäisyys kun on toiselle näkymätön ja viimeinen prioriteettilistalla. Jo se tappaa täysin henkisen yhteyden. Olen myös miettinyt lähtemistä. Asiat muuttuvat aina vain hetkeksi paremmaksi kun asiasta puhuu.

    Oletteko te saaneet suhteenne hyväksi sen jälkeen kun olette yrittäneet uudelleen?

  • Salamasuhde sanoo:

    Meidän suhde on myös salamasuhde. Ihastuimme, rakastuimme ja muutimme yhteen 3 viikon sisällä – hän on kotoisin toiselta puolen Suomea, 4 tunnin ajomatka. Ensimmäinen vuosi meni todella kivasti, sitten hän retkahteli aina vain useammin ja useammin ryyppäämään. Annoin miehelle joka kerta anteeksi ja luotin, ettei retkahda enää. Keväällä 2 kuukautta ennen 2 vuotispäivää hän lopetti ryyppäämisen lähes kokonaan, vain saunaoluen joi saunapäivänä. Tulin raskaaksi ja olimme onnemme kukkuloilla, raskaus päättyi 3 kuulla keskenmenoon ja mieheni ei retkahtanut vaikka oli surun murtamana! Loppukesästä tulin uudelleen raskaaksi ja 8:nnella kuulla 3 viikkoa ennen laskettua aikaa lapsi syntyi hätäsectiolla, kun minulla todettiin raskausmyrkytys. Mies ei tullut sairaalaan minua katsomaan, ei hätäsectioon eikä aluksi tullut minua ja vauvaa katsomaan. Kun hän tuli sairaalaan niin aina haukkui minua kun imeminen ei luonnistunut vauvalta. Nyt vauva on 2kk ja koko suhde on ollut täyttä helvettiä, mies nimittelee, haukkuu ja lähtee moneksi päiväksi ryyppäämään. Onneksi ei kotona ryyppää eikä tule päissään kotiin. Kaveri on käynyt auttelemassa vauvan hoidossa – kiva ajatus kyllä, mutta haluaisin olla ihan yksin ajatusteni kanssa edes yhden päivän. Tänään minulle ja lapsille löytyi asunto, eilen miehelle. Haluaisin jatkaa vielä parisuhdetta vaikka tiedän ettei tästä mitään tule.

  • Yksinäinen parisuhteessa sanoo:

    Voisi varmaan sanoa että on oma vika, kun itse kosin karkauspäivänä. Suostui kihloihin, mutta ei naimisiin. Yli 25 vuotiaana ei kuulemma kannata mennä enää naimisiin. Sanoi vielä että eipähän tarvitse viettää kihlajaisia kuin neljän vuoden välein. Aina kun ehdotan että mentäisiin yhdessä jonnekin niin vastaus on ”Ei siinä ole mitään järkeä”, ”Paljonpa kiinnostaa” tai ”Osaat sinä sinne itsekin mennä”. Seksiä kyllä on, mutta sitä tuntee itsensä käveleväksi tissitelineeksi ja ettei kelpaa muuhun kuin ryyppy- ja seksikaveriksi. Osallistuu kyllä kotitöihin eikä ole väkivaltainen niin ei tästä jaksa enää mihinkään lähteä. Kai se elämä kuluu näinkin.

  • Tiina sanoo:

    Kuulosti kovasti minun avioliitoltani. Tosin lapset olivat toivottuja, mutta minustakin tuntui että jään aina toiselle sijalle. Olut, ystävät ja oma aika miehelle merkkasi niin paljon enemmän kuin minä. En osannut edes siivota koska en siirtänyt sohvia ulos olohuoneesta. Tarinaa voisi jatkaa ikuisuuksia. Mikä parasta ex mies ei muista näitä ja minä olen se kus*pää

  • Nimetön sanoo:

    Itse paloin loppuun, mies oli työttömänä kotona eikä viitsinyt edes omia jälkiään siivota. Kun olin äärimmäisen loppu ja vihainen, jätti hän minut. Aika reilua, eikö? Ensin käyttää vuosia hyväkseen niin että ei tee mitään kotitöitä, vaikka oli työttömänäkin 2 vuotta. Mun piti tehdä kaikki. Miks miehet on sellaisia itsekkäitä ja laiskoja?

    • Kuuppa sanoo:

      Siis oikeastiko olisit halunnut tuollaisen kanssa jatkaa? Mieshän teki sinulle palveluksen häipymällä.

    • Nimetön sanoo:

      On kai, kun kaltaisesi typerä nainen sitä sietää ja mahdollistaa.