Kirjoitimme äskettäin siitä, että ahtaat sukupuoliroolit rajoittavat poikien elämää. ”Pojat ovat poikia” mutta vain yhdenlainen tapa olla poika käy.

Saimme Avaudu tästä -lomakkeella viestin, jossa kirjoittaja kertoo haasteista kun tyttö ei ole sellainen kuin ”pitäisi”. Mitäs jos tyttö ei olekaan rauhallinen ja hiljainen? Saako tyttö olla villi? Näitä miettii nimimerkki Villit tytöt:

”Pojat ovat poikia”, mutta miksi tytöt eivät saa olla villejä ja temperamenttisia? Olen miettinyt monta kertaa oman viisi vuotiaan tytön kohdalla, onko hänen ongelmansa vain se että hän ei ole poika.

Tyttö on hurmaava persoona, iloinen ja huumorintajuinen, MUTTA myös vilkas, äkkipikainen, temperamenttinen, liiankin kekseliäs ja tekee töllön töitä. Nämä viimeksi mainitut eivät ole sallittuja tytöille!

Hän saattaa tökkiä kaveria jonossa, kastella juomapullolla puiston penkit, heittää nimilaput vessanpönttöön. Heittää kaverin lippiksen leikkimökin alle, leikkaa ikkunan itikkaverkkoon reiän jotta rosvoansa (eli naru) saadaan vedettyä sisältä ulos.

Kun aikuisten hammastahna on liian kirpeää, tekee hän omaan tuubiin sekoitusta. Hän tekee lumisadetta, ja hetken päästä koko talo on täynnä vessapaperia riekaleina. Hän sitoo jalkoihinsa pehmolelut ja hiihtää pitkin käytävää. Hän vetää veljen ammeen tulpan pöntöstä alas, häntä harmittaa kun vauva saa kylpeä useammin.

Kyllä, hänellä on mielikuvitusta ja vauhtia. Mutta mietin, kuinka paljon hänelle annettaisiin anteeksi näitä temppuja, jos hän olisi poika… Varsinkin päiväkodissa.

Jouduimme vaihtamaan päiväkotia, koska edellisessä päivähoidossa hänet leimattiin tuhmaksi. Hänelle jopa sanottiin, että vain kiltit lapset saa avata joulukalenterin luukun: ”Katsotaan sitten kun olet kiltti”, päiväkodissa sanottiin. Vähän ennen joulua tyttö kertoi tämän itkien kotona. Että hän ei ole kiltti, hän ei saa avata ollenkaan. Olin raivoissani.

Onneksi uudessa päiväkodissa meni paremmin. Tytön käytöstä tutkii erityislastentarhanopettaja ja pikkulapsipsykologi tiimeineen. Minusta tyttö tarvitsee vain kaveritaidoissa ja tunteiden ilmaisussa harjoittelua, niin kuin kaikki lapset, enemmän tai vähemmän.”

Entinen villi tyttö kertoo:

”Päiväkodissa ja koulussa olin koko ajan vaikeuksissa, koska en käyttäytynyt kuten tytön pitäisi. Muistan, että jouduin usein syömään ”pikkukeittiön” puolelle, koska en hoitajien mielestä osannut syödä muiden kanssa. Tämä johtui lähinnä siitä, että olin jutellut ja nauranut ruokailun aikana. Pojista sinne joutuivat ne, jotka löivät muita.

Koulussa sama meno jatkui. Pojat saivat heitellä meitä kumeilla, keskeyttää opetusta, naureskella ja metelöidä. Tytöt joutuivat käytävään seisomaan siitä, että tunnilla vaihtoi pari sanaa vierustoverin kanssa. Välillä jouduimme tyttökavereiden kanssa jälki-istuntoon kun keksimme kaikenlaista höpsöä. Niitä edelsi aina puhuttelu siitä, että on järkyttävää että tytöt käyttäytyvät noin huonosti. Jälki-istunnossa istuvat pojat olivat siellä tappeluiden ja vastaavien takia, me siksi että laskimme porraskaiteita pitkin tai sekoitimme kukkienkastelukannun veteen saippuaa. Joo, käyttäydyimme huonosti, mutta pojat saivat todella paljon enemmän anteeksi.”

Rauhallisuus tai villeys ei ole sukupuolikysymys. Toiset ovat vauhdikkaampia, eläväisempiä tai taipuvaisempia kolttosiin kuin toiset, ja sillä asialla ei ole mitään tekemistä sukupuolen kanssa. On villejä tyttöjä, on villejä poikia ja on sellaisia villejä lapsia jotka ovat joskus ihan rauhallisia. Samalla tavalla on rauhallisia lapsia jotka ovat villejä joskus, rauhallisia tyttöjä ja rauhallisia poikia.

Poikien villiä käytöstä siedetään monesti helpommin, kun sen ajattellaan olevan luonnollista ja ”poikamaista”. Tyttöjen villi käytös nähdään ongelmana, koska ajatellaan että tytöt ovat ”luonnostaan” rauhallisia ja tyttöjen ei ole sopivaa käyttäytyä muulla tavoin. Huono käytös on huonoa käytöstä sukupuolesta riippumatta, mutta tyttöjä ei pitäisi rangaista sellaisista asioista, joita poikien tekemänä katsotaan sormien läpi. Villi tyttö ei ole ”tuhma” lapsi, hän on vain villi.

Onko sinun tyttäresi leimattu vääränlaiseksi tytöksi siksi, että hän on villi ja eläväinen? Pidetäänkö rauhallista poikaasi vääränlaisena? Kerro kommenteissa!

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

10 vastausta artikkeliin “Miksi villi tyttöni on ongelma?”

  • Stay wild moon child sanoo:

    Voi kyllä!! Minun rakas ihana 4-vuotias tyttö(oletettu) lapseni on juuri tällainen ”villi tyttö”; älykäs, temperamenttinen, kekseliäs, fyysinen, äkkipikainen, kolttosia keksivä ja hermoja koetteleva. Mutta myös äärimmäisen hauska, rakastava, empaattinen ja oikeudentajuinen ja -mukainen. Noin kerran viikossa päiväkodista tulee jonkinlaista palautetta hänen tempauksistaan, useimmiten kyllä ihan positiivisessa hengessä, mutta kuitenkin hieman sellaista ”tuhmuuden” paheksumista mukana.

    Itse äkkipikaisena ja vahvoja ADHD-piirteitä omaavana äitinä koen arkemme jatkuvaksi tunteiden vuoristoradaksi, jossa eleitä, ilmeitä tai sanojakaan ei säästellä – sekä positiivisia että negatiivisia – mutta mitään en hänessä muuttaisi ikipäivänä. Mun tytön yli ei ainakaan koskaan kävellä eikä häntä sorreta ja hänestä tulee isona just sitä mitä hän itse haluaa. Toivon vain, että me vanhemmat ja lähipiiri osaamme tukea ja hyväksyä hänet aina sellaisena kuin hän on; villinä ja uniikkina tuhmeliini-prinsessana.

  • Vilkkaan tytön vilkas äiti sanoo:

    ”Äiti, minä en ole ollut yhtään ilkeä uudessa päiväkodissa” sanoi tyttäreni kun oli päiväkodin vaihdon jälkeen ollut 3vk:a uudessa päiväkodissa. Kysyin ”miksi ajattelet että olisit ilkeä?”. Tytär vastasi ”No kun (hoitajan nimi vanhasta päivähoidosta) sanoi niin”.

    Kyseessä tyttö joka on vilkas, hyvät kaveri- ja leikkitaidot omaava, puhelias ja eloisa. Ja joka ennen kaikkea opettelee elämää ja sitä varten tarvittavia taitoja. Ja jolla nyt vaan sattui olemaan hoitaja joka ei alalle sovellu. Asiaan puututtiin useita kertoja mutta vahinko ehti tapahtua. Kiusaaja voi olla myös aikuinen.

  • Kuulostaa Tutulta sanoo:

    Kuulostaa tutulta. Tyttöni on nyt 9-vuotta. Eläväinen, vauhdikas, kyllästyy helposti ja rupeaa temppuilemaan, sosiaalinen ja kavereita on. Pärjää oppiaineissa ihan hyvin ja on kiinnostunut koulunkäynnistä ja läksyjen tekemisestä. Lukemisessa pitää kannustaa, mutta tekee sitäkin joka päivä. Päiväkoti aika 2-vuotiaasta sinne 7 saakka kunnes aloitti koulun oli tuskien taival. Jatkuvasti saimme kommentteja siitä kuinka häiritsevästi hän käyttäytyy. Psykologilla vierailtiin ja teimme yhteistyötä tarhan kanssa. Siellä oltiin sitä mieltä että Tunnetaidoissa ja sosiaalisissa kanssakäymisessä olisi parantamisen varaa. Häntä ehdotettiin pienryhmään tiedonsiirtolomakkeella tarhasta kouluun ainakin aluksi. Siellä ei aloittanut, vaan laitettiin luokkaan jossa oli/on aika rauhaton meno. Siksi melkein koko ensimmäinen puoli vuotta meni hänen kanssaan pommiin. Hän kuormittui jatkuvaan rauhattomuuteen ja häiriömenoon luokassa ja rupesi aggressivoitumaan siellä. Saimme siirrettyä hänet pienryhmään jossa oli kakkosen loppuun saakka. Siellä hänestä kasvoi kunnon koululainen ja nyt siirtyi normaaliluokasn kolmoselle ja on kuin kuka tahansa muu siellä, kavereita on ja opiskelee tunnollisesti, on silti oma vilkas itsensä sopivassa suhteessa.

  • Lapsistaan aina ylpeä sanoo:

    Tyttäreni oli innokkaana käsi pystyssä toivomassa pääsevänsä tekemään vanhempi-lapsi-jumpparyhmässä ehdotettua asiaa, kun hänellä oli ikää 3-4 vuotta. Ohjaaja meinasi tähän, että hän ei ota sellaisia, jotka ovat heti käsi pystyssä tulemassa vaan niitä, jotka hiljaa odottavat nimensä mainittavan. Minä tästä jähmetyin silmät suurina paikalleni ja muut vanhemmat vilkaisivat minua, lastani yritin suojella ja olla tuomatta asiaa enempää esille. Ehkä ohjaajakin jossain vaiheessa huomasi, miten pintani alla kiehui.

    Kun vieras mies koiraa taluttaessaan käveli bussipysäkin ohi ja ärtyneenä tönäisi samaista tytärtäni tämän seisoessa tuon miehen mielestä ilmeisesti liian keskellä, tyttäreni ärähti teinikielellä takaisin. Odottamaton reaktio miehelle mutta itse olen tyytyväinen tyttäreni tavasta reagoida välittömästi tarpeettomaan aikuisen asiattomuuteen. Kännykkäkin olisi voinut pudota ja hajota, minulle toissijainen asia mutta niin monelle aikuiselle ensisijainen.

  • Tulaksu sanoo:

    Lasten kohdalla ei ongelmia. Itsestäni olen kuullut monet kerran että olen jätkämäinen. Lapsena leikkisin aina enemmän poikien kanssa koulussa. Kotona kyllä leikkisin myös ”tyttöjen” leikkejä. Tulen miesten kanssa hyvin toimeen, johtuen varmaan siitä että en kauhiste pahempiakaan juttuja vaan menen täysillä mukaan.

  • Malla sanoo:

    Huonoa käytöstä ei pidä sietää keneltäkään.

  • Äiti sanoo:

    Meille soitettiin koulusta kosta tyttäremme on skraaduilla ja mustelmilla koko ajan. Käytettiin että miksi . Niin miksi kysyin minä,koska ne kaikki tulee hänelle välitunnilla koulussa.

    Hän on vauhdikas tyttö ja kasvaa kohisten. On kuin Bambi liukkailla jäillä kintujensa kanssa . Kompastelee niihin kun pää menee nopeampaan kuin kintuin
    Jos lyhyt lapsi kaatuu, se näyttää siltä kun hän menisi kyykkyyn..kun meidän plikka kaatuu se näyttää hurjalta touhulta.
    Koulu myös epäilee hänen älyllisiä lahjojaan kun on niin rasavilli. Tästä asiasta menen nyt opettajan tapaamiseen kysymään että miten opettajalla mahtaa mennä näin niinkuin omasta mielestään kun meidän tyttö ei hänen muottiinsa mahdu eikä tule mahtumaankaan.

    Katsotaan mitenkä asiat etenee . Se on turha opettajan luulla voivansa tehdä lapsesta vähäjärkisen siksi että hän on pitkä ja eläväinen.

  • Äiti sanoo:

    Minulla on täysin erilainen kokemus. Olin itse todella vilkas mutta en joutunut suuriin vaikeuksiin koskaan tämän takia, vaan päin vastoin pääsin vähemmällä koska olen tyttö. Oma poikani taas on joutunut niin päiväkodin kun koulunkin puolesta usein silmätikuksi. Kovin erilaisia emme kuitenkaan ole lapsena olleet. Mutta positiivisena kuitenkin nykyään lapsi päässyt erityisluokalle ja saanut diagnoosin mitä itse en lapsena saanut.

  • Tyttölapsen äiti sanoo:

    Meille sanottiin ekalla luokalla rehtorin toimesta, että miten noin nätti tyttö voi käyttäytyä noin huonosti. Wilmaan kirjoitettiin, että lapsi ei lopeta kikatusta ruokalassa ja piiloutuu pöydän alle, Olisiko pojille kerrottu, että miten noin nätti poika voi käyttäytyä noin huonosti ja kikattaa ruokalassa pöydän alla…

    • Mummu sanoo:

      Vieläkin jyllää vanhakantainen ajatusmalli siitä että tytöt on kilttejä ja pojat vilkkaita.Kakanmarjat,itse olen melkein kuuskymppinen mummo ja oon vieläkin vilkas,arvatkaa vaan millaista oli koulussa 60 ja 70-luvulla kun olin villi.Nykyään vaaditaan viemään penskoja psykologille jos ne ei mahdu kaikki samaan muottiin.Mulla itselläni tyttäret ollut paljon villimpiä kuin pojat olivat aikanaan ja siitä sai kuulla,monet matsit otettiin hoitajien ja opettajien kanssa mutta hyviä ihmisiä heistä on tullut.