”Mikä tää juttu on, että näin äiti-ihmisenä on koko ajan enemmän tai vähemmän väsähtänyt? Aamulla herää siihen, että ei fu*k, taas uusi aamu ja vaan pari tuntia unta tassussa. Lapsi 1 pissi sänkyyn kerran ja lapsi 2 näki pahaa unta just sudentunnilla klo 04. Ei oo kapasiteettia uuteen päivään. 3 torkutusta, sitten ollaankin jo ihan helkkarin myöhässä kaikista aikatauluista.

Puuroa kitaan. Tai no ideaalimaailmassa ehkä, meillä syödään niitä pahan perimiä suklaamuroja, kun mikään spelttipiiperrys ei uppoa. Samalla omaan naamariin kaksi hervotonta lattemukia, mutta jotenkin paatunut jo kofeiinin vaikutukseen. Tyyliin pakko sitä on saada, mutta ei se kyllä yhtään virkeämmäksi tee. Kaunis ajatus viherpirtelöstä häivähtää ajatuksisssa, mutta ei tässä hitto jaksa.

Lapsi 1 pyytää apua lelupäivän lelun irto-osien etsimiseen ja lapsi 2 ei osaa suorittaa rästiläksyjään, vaan tarvitsee kokonaisvaltaista apua. Huono äiti sisälläni mutisee, että kun en jaksaisi auttaa, mutta huokaillen siirryn silti jeesimään kertauslaskujen ihmeellisessä maailmassa. Väsyttää niin penteleesti, kuka joi kahvini?

Ekaluokkalaista saatan kouluun saakka. Lapsi pyytää kirmaamaan kanssaan kadunvälin. Voi, kun ei äiti jaksa. Ei todellakaan! Äiti jaksaa tanssia latinotanssia keveästi hypähdellen pienen muurin päällä, mutta sitä edeltää villi lasillinen skumppaa hyvin harvinaisena tyttöjen iltana. Näin arkiaamuna ei kyllä taivu mikään notkeus tai radikaali liikehdintä.

Mikä tää on tää jatkuva uupumus ja poikki oleva olotila? Jaksanko pelata iloisia lautapelejä? No en. Entä jaksanko rakentaa majaa ja leikkiä piilossa olevaa ninjamarakattia? No en, mieluummin vaivun sohvan ja somen kainaloon. Jaksanko olla ikuinen reppuselkäkantaja? No en. Äitiä väsyttää, veto on poissa ja muutenkin ihan plääh.

Illalla olisi ihanaa yhteistä perheaikaa, mutta lasken vain minuutteja, koska voi aloittaa iltatoimet ja kiristämisen kaikella mahdollisella, jotta lapset saadaan väsytystaisteltua nukkumasan maahan. Luetko äiti pari satua? Tiedän, se tekee hyvää lapsen aivokehitykselle, mutta vitsi että äitiä väsyttää. Jos nyt puoli satua, ja sekin näppärästi oikoen. Melkein silmät sammuu kesken tarinan. Miten voikin nukuttaa näin suunnattomasti? Ennen tähän aikaan suunniteltiin lähtöä baariin…

Tiedän, että lapsilla mitokondriot eli kuuluisat solujen energiatehtaat toimivat paremmin ja vikkelämmin, mutta on tää kyllä haitarista, että koko ajan vähän väskättää ja on nuutunut olo. Ei irtoa ex-tempore polttopallo, ei viitsi kiivetä maailman parhaaseen kiipeilypuuhun eikä antautua megaörkkien vesisotakilpailuun. Ihan vaan koska, ei jaksa, väsyttää ja tahtoo istua lähimmälle penkille.

Onko tää keski-ikä, huono ravinto vai yleinen äitiyden mukanaan tuoma velttous? Apuja, anyone?”

Nimim. Mikä on kun ei voimat riitä?

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

3 vastausta artikkeliin “Miksi olen yliväsynyt viikonlopun jälkeen?”

  • Nimetön sanoo:

    I totally agree. Ei jaksa ei kiinnosta. Minusta ainakin työ imee ihan kaikki mehut.
    Työpäivän jälkeen tekisi mieli kaatua sänkyyn ja ottaa tirsat peiton alla. Ja vielä enemmin ärsyttää, kun ei sitä tee ja puoliso tulee kotiin, heittäytyy sohvalla ja pim kuorsaa.
    Itse jos käyt sohvalle töiden jälkeen alkaa kyselytulva: ootko kipeä, kuka tekee ruokaa, käytä koira jajajajajajaja

  • Nimetön sanoo:

    Moikka! Luin tarinasi väsymyksestä. Minä olin vuosia väsynyt ja uupunut. Kun palasin hoitovapaata töihin tilanne meni tosi pahaksi. En jaksanut mitään muuta kuin käydä töissä. En jaksanut olla lapsen kanssa,en kotitöitä. Eväiden tekokin töihin oli liikaa. Kävin lääkäreissä ja kaikkea mahdollista tutkittiin. Masennusta moni lääkäri lopulta epäili. En suostunut uskomaan,että näin olisi vaikka oireet vahvasti tätä puolsivat. Lopulta ihana työterveyslääkäri laittoi lähetteen unitutkimukseen ja sieltä tuli vastaus vuosia piinanneeseen uupumukseen. Vaikea asteinen asennosta riippumaton uniapnea. Cpap-hoito aloitettiin ja elämään palasivat värit. Aivan uskomatonta miten erilaista elämä on nyt ja vuosien sumussa eläminen on ohi. Tämä vain oma kokemukseni väsymyksestä. En olisi itse osannut epäillä sairastavani uniapneaa.Mies kyllä oli pannut merkille kuorsauksen ja hengityskatkokset. Voimia sinulle!

  • äippäläinem sanoo:

    Ihan kuin omasta elämästäni, paitsi lapsia on vielä vain yksi, plus koira joka ei osaa yöllä olla hiljaa vaan hiippailee ympäri taloa, rapsuttaa itteään jne. Yksi yö koira oli hoidossa ja lapsi heräsi VASTA klo 4.30! jolloin otin sen viereen ja nukuttiin jopa 7! Aivan uskomaton olo seuraavan päivän, ihan ku oisin ollu eri ihminen ku sain katkeamatonta unta ties kuinka pitkään. Liikunnan vähyys ja huonot ruokavalinnat lisää väsymystä ja apaattista oloa, mutta miksi niitä ei osaa muuttaa? Tuttuja tunteita siis! Välillä mietin oonko masentunut..