Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

”Tiedätkö miltä tuntuu tulla kiusatuksi? Jos tiedät niin ihmettelen syvästi miksi olet itse sellaiseen lähtenyt. Jos et niin minäpä kerron mitä kaikkea sinun minua kohtaan tekemäsi asiat ja antamasi halveksunta aiheutti.

Aluksi olit minulle ystävällinen ja sait tuntemaan oloni hyväksytyksi ja osaksi porukkaa. Olin iloinen kun olin löytänyt niin hyvän työyhteisön. Olin itse vasta opiskelija silloin ja sinä olit harjoitteluni ohjaaja. Ensimmäinen harjoittelu sujui hyvin ja ehdin jo hieman toivoa, että tuossa voisi olla pieni ystävyyden alku. Minun oli tarkoitus suorittaa toinen harjoittelu syksyllä ennen valmistumista, joten valitsin sinut ohjaajakseni, koska sujuihan kaikki niin hyvin nytkin.

Sitten minua pyydettiin töihin kesäksi. Olin niin iloinen, koska pidän todella työstäni ja tämä oli se mistä olin pitkään haaveillut. Oikea unelmaduuni hyvässä porukassa. Tässä kohtaa huomasin jotain pientä muutosta. Et toivottanutkaan minua tervetulleeksi vaan jupisit jotain selän takana. Hieman yllättyneenä ohitin sen olan kohautuksella ja ajattelin, että sinulla oli varmasti huono päivä vain. Muilta sain lämpimän vastaanoton.

Kuva Eric Prouzet.

Kesä kului tiukasti työn pyörteissä. Pikkuhiljaa käytöksesi muuttui minua kohtaan kylmemmäksi ja epäasiallisemmaksi. Aloit piikittelemään enemmän ja enemmän. Ne kylmät, halveksuvat sivallukset tulivat niin yllätyksenä, etten tiennyt miten suhtautua. Ajattelin, että sinulla on rankkaa ja koetin ymmärtää. Tosiasiassa en ymmärtänyt miksi juuri minulle olit niin ilkeä. Et puhunut minulle enää ystävälliseen sävyyn vain hyvin kylmän kolkosti.

Sitten koitti se ilta ennen harjoittelun alkua. Kesätyö oli jo loppu ja olin saanut lomailla pari viikkoa. Olin kesän jäljiltä ahdistunut ja pelkäsin harjoittelua. Kesän loppua kohden olit onnistunut murtamaan henkistä minääni jo niin paljon, että minulle iski nieluun lukkotila. En pystynyt nielemään. Kaikki nieleminen oli vaikeaa ja ahdisti. En pystynyt syömään, vaikka halusin. Seuraavana aamuna olin paniikissa ja vaati melkoista itsehillintää ajaa töihin.

Harjoittelu sujui huonosti. Haukuit minua työtovereiden kuullen. Nolasit ja nöyryytit asiakkaiden edessä. Kuiskit koko sen 7 viikkoa korvaani, että olen kelvoton enkä tule ikinä olemaan osa tiimiä. Kaikki minkä tein, tein täysin väärin, vaikka olisin tehnyt juuri niin kuin olit opastanut ja näyttänyt. Puhuit minusta pahaa selkäni takana. Kerran sinut yllätin ja kuulin suuren osan keskustelua. Olisin voinut itkeä ja häipyä, mutta en tehnyt niin. Olit saanut toisenkin ohjaajan uskomaan, että olin huono. Eristit minut työyhteisöstä. Koko harjoittelun olo oli kuin veresnahalle piiskatulla koiralla.

Kuva Cristiano Pedroso-Roussado.

Loppuharjoittelusta en enää edes uskaltanut olla omatoiminen ja vetäydyin. Voin niin huonosti, että näin jatkuvasti painajaisia. Minua närästi niin, että tuntui jatkuvasti kuin olisi oksennus suussa. Laihduin pelkästään siinä ajassa viisi kiloa. Kehoani alkoivat piinaamaan jatkuvat elohiiret ympäriinsä. Niitä saattoi tulla isoihinkin lihaksiin ja neljäkymmentä päivässä pahimmillaan. Elin apteekin nutridrinkeillä (korvausravinto), kun en pystynyt nielemään.

Harjoittelu loppui ja kerroit minulle, että mielestäsi minun ei pitäisi päästä läpi. Toinen ohjaaja oli sitä mieltä, että välttävästi. Joten valmistuin kuitenkin. Sain muilta työkavereilta kehuja, että hoidan hommat hyvin. En enää kyennyt uskomaan, sillä olin romuna. Itkin opettajalle tapaamisessa pieleen mennyttä harjoittelua.

Kuva M.

Minua kuitenkin pyydettiin töihin jatkamaan samaan paikkaan, vaikken enää ymmärtänyt miksi, koska olinhan niin huono ja kelvoton. Suostuin, koska siellä oli kuitenkin paljon ihania ihmisiä töissä ja työ oli minulle mieluista.

Jatkoit käytöstäsi aina kun vain satuimme samaan työvuoroon. Välttelin joutumasta kanssasi samaan aikaan tauolle ja koin valtavaa ahdistusta, jos jouduin työskentelemään samassa huoneessa kanssasi.

Samaan aikaan jouduin psykosomaattisten oireiden takia vatsalaukuntähystykseen, enmg-tutkimukseen, röntgeniin, verikokeisiin ja sain keskenmenon. Suljettiin pois erilaisia vakaviakin vaihtoehtoja mistä oireet saattoivat johtua. Laihduin lisää, yhteensä 10 kiloa. BMI oli alimmillaan 17 mikä on aivan liian vähän. Olin pelkkää luuta ja nahkaa.

Töissä ihmiset ihmettelivät laihtumistani ja vaikeaa, hidasta syömistä. Aloin välttelemään yhteisiä ruokailuhetkiä. Söin mieluiten yksin. Nielemisvaikeus kesti 1,5 vuotta ennen kuin se helpotti suurimmaksi osaksi. Kokonaan se ei poistunut eli pahenee stressaavissa tilanteissa uudelleen.

Kuva Anthony Tran.

Lopulta en enää kestänyt vaan vaihdoin työpaikkaa. Olin helpottunut. Tämän jälkeen pikkuhiljaa fyysiset oireet alkoivat helpottaa ja täysin romuksi mennyt itsetunto ammatillista itsetuntoa myöden korjaantui. Sain tehdä valtavan työn itseni kanssa, että olen edelleen tässä.

En tiedä mikä tilanne sinulla oli silloin elämässäsi. Sen tiedän, että oli vaikeaa. Sitä en ymmärrä, miksi aikuinen ihminen kiusaa toisen henkihieveriin. Samaan aikaan kun kärsin töissä, minulla oli kotona hoidettavana kaksi pientä alle 3v. erityislasta. Minua eniten harmittaa se, etten muista tuosta vuodesta mitään muuta kuin sen ahdistuksen ja sinut. Koko sen kärsimyksen, mutten sitä miten minun rakkaat lapseni kasvoivat. Menetin heidän elämästään vuoden.

Terveisin, työtoverisi

Ps. Toivon, ettei kukaan joutuisi työssään noin pahasti kiusatuksi. Työssä käymisen pitäisi olla samalla tavalla turvallinen ympäristö, kuin mihin kouluissa pyritään. Tuntui, että työpaikkakiusaamiseen oli yhtä vaikeaa puuttua, kuin koulukiusaamiseen. Sen jättämät jäljet ovat samalla tavalla traumaattisia ja pysyviä. Vahinko on suurta.”

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 22 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

22 vastausta artikkeliin “”Miksi kiusasit minut henkihieveriin työkaverini?””

  • Älä anna sen jatkua!!! sanoo:

    Olen elämäni (43v) aikana tullut tulokseen, että maailmassa kohtaa silloin tällöin ihmisiä, jotka ovat ilkeitä eivätkä toivo hyvää minulle. Olen päätellyt, että tämä johtuu ehkä siitä, että jollain tapaa olen piikki heidän lihassaan, joskus ehkä kateuden takia.

    Nämä kyseiset ihmiset saattavat olla passiivis-agressiivisia, joka näkyy esim tervehtimättömyytenä, puhumattomuutena, huomautteluna, ”piilo”viesteinä, hymyilemättömyytenä ja monina muina epäsuorina tökkäyskeinoina. Ja tämä käytös minua kohtaan on poikennut siitä, millaisia he ovat muita työkavereita kohtaan ja se on koko homman pointti!

    Jutun kirjoittaja oli kohdannut suoraa kiusaamista. Oli kiusaaminen kummanlaista tahansa, ei hoomoilasena suu auki omaa tilannetta sivusta seuraajana päädy muuta kuin pahemmin kiusatuksi. Itse läväytin minua passiivis-agressiivisesti pari vuotta (!) kohdelleelle työkaverilleni eräänä aamuna sellaisen ”vastahyökkäyksen” suoraan päin näköä, että hän muistaa varmaan vieläkin: kerroin hänelle kahden kesken päin naamaa sen miten olen hänen käytöksensä henkilökohtaisesti kokenut ja sen lisäksi vielä sen mistä arvelen hänen käytöksensä johtuvan. Lopuksi ilmoitin, että tästä lähtien ollaan joko kavereita tai sitten *ittu ei todellakaan olla ja tämän tulevat tietämään sitten koko muukin työyteisö (eli montakymmentä henkilöä). No tämä työ”kaverini” muutti käytöstään ja osaa nykysisin käyttäytyä hyvin minua kohtaan. Luuli voivansa jatkaa piilokiusaamistaan ilmeisesti loputtomiin, mutta tein sille lopun 💪🏻

  • Haahuaja sanoo:

    Apua! Ihan hirveää, että jouduit käymään tuon läpi. Opiskelijana olisit ollut oikeutettu toiseen työharjoittelupaikkaan, ei ketään voi pakottaa jäämään tuollaisen kohtelun pariin 😢 Mutta ymmärrän, että sinut voimat oli siinä vaiheessa jo imetty tyhjiin sen ihmisen toimesta. Toivon että saat elämäsi haltuun ja hyvän työpaikan jossa sinua arvostetaan!

  • Kokenut sanoo:

    Minä olen helppo kohde kiusaajille. Muutama naispuolinen kollega on kiusannut. Molemmat ovat saaneet itsetuntoni alas, viimeisin enemmän. Sanoin monta kertaa, että lopettaa ja kun ei lopettanut, niin vihdoin oli pakko pyytää esimiestä apuun. Siitähän kollega suuttui aivan hirveästi. Asiaa hoidettiin hoidettiin jonkin aikaa työnohjauksessa ja tilanne parani, mutta yhä edelleen on ongelmia, joten etsin aktiivisesti toista työpaikkaa, on vain vaikea löytää. Enempää en voi tapausta aukaista.

  • Äijä Kanta-Hämeestä sanoo:

    Tyttäreni oli työharjoittelussa Kanta-Hämeessä rautakaupassa, jossa kauppias harjoitti vastaavaa dissaamista ja lyttäämistä kaikkien kuullen. Tilanne lähti paljastumaan, kun tyttö otti asian puheeksi kotona. Onneksi itsellä vähän kokemusta työsuojeluasioista, joten osasin neuvoa suuntaa miten edetä. Edes koululta kouluttajan käynti ei auttanut kauppiasta ymmärtämään tehneensä väärin. Harjoittelu oli ja meni, mutta ei oled sen firman saranat enään kuluneet minun toimesta rakennustarvikkeita hankkiessa.

  • Sairaanhoitaja M sanoo:

    Aloitin sairaanhoitajana pienessä kaupungissa täysin muualta tulleena. Työhaastattelu oli mennyt hyvin ja olin iloinen. Olin aiemmin vuosia sitten asunut em. Paikka kulla joten koin kaupungin ikäänkuin vanhana kotikaupunkina. Ensimmäisen kuukauden aikana erään osaston hoitajat alkoivat käyttäytyä kuin olisivat inhonneet minua. Syytä en tiennyt. Työvuoroni alkoivat muuttua lähihoitajan tehtäviin. Minua ei tervehditty tai ilmeiden avulla tulkitsin ivaa. Ihmettelin. Sitten tuli ensimmäinen puhuttelu. En olisi saanut vaihtaa puhdasta sidosta potilaan vuotavaan haavaan iltavuorossa sillä aamuvuorossa tehdaan ainoastaan haavahoidot. Lääkkeet oli jaettu täysin väärin jne. Lääkkeidenjakolistat oli vaihdettu lääkkeidenjaon jälkeen eikä tätä informoitu minulle jne. Aloin voida huonosti. Sitten löysin esimieheni keskustelun minusta yhteisön kännykästä. Olin kauhuissani. Viestissä kannustettiin etsimään virheitä minusta ja ilmoittamaan niistä yhteisön osastonhoitajille. Kaikki positiiviset puheeni ja iloni käännettiin negatiivisiksi. Irtisanouduin tehtävästä samana iltana. Esimieheni ainoa viesti oli että:”palauta avaimet”. Olin jo ehtinyt palauttamaan ne aiemmin. Kaksi viikkoa lähtöni jälkeen, eräästä rekrytointiyrityksestä soitettiin minulle. Puhelussa sanottiin että minulle ei saa tarjota työtä kyseiseen pikkukaupunkiin. Olin hyvin pahoilla mielin. Ystäväni kehoitti olemaan yhteydessä valtakunnalliseen liittoon ja pyytämään apua. Olin siis työssä alle 2kk tuossa pikku kaupungissa. Omasta mielestäni oli iloinen ja kannustava enkä tehnyt virheitä. Tosin perehdytys oli vain 3 työvuoroa ja koska olin Rekry-osastolla työkohteita oli noin 20. Joten kaikkiin kohteisiin en edes ehtinyt töihin.

  • Aikuisten päiväkoti sanoo:

    Monta vuotta kestänyttä kiusaamista naisvaltaisella alalla.
    Kyllä työterveyskin oli melko kädetön ja avuton.

    Ympärillä olevat ihmiset hyväksyy pikku hiljaa enemmän ja enemmän eikä juuri kukaan halua puuttua.
    Jälkeenpäin olen monesti miettinyt mikä sai kestämään ja sietämään.

  • Koulukiusattu sanoo:

    Työpaikalla kuten koulumaailmassa täytyy näyttää että on kovempi kuin kiusaaja. Heikkoutta on ummistaa silmät, mutta nykypäivän työ on hektistä eikä ympärille jaksa katsoa. Toivottavasti nuori hoitaja näyttää että on henkisesti vahva, kiusaaminen on heikkouden merkki.

  • Maria sanoo:

    Kauheita tarinoita. Tai ei tarinoita, vaan ihmisen karmeita kokemuksia. Pöyristyttävää.

    Surullisinta tässä on, että kuinka monet nämä kauheat kokemukset lakaistaankaan maton alle. Etenkin, jos kiusaajana on mestarimanipuloija narsisti.

    Lievemmässä muodossa tämä näkyy, kun lähimies huonolla tuulella ollessaan näpäyttelee mitä kummallisemmista asioista. Tulee perään huutamaan, että nuo tavarat on järjestettävä HETI. Ovat siis tärkeämpiä kuin potilaiden aamutoimet lääkehoitoineen.

  • Lumi sanoo:

    Ihan selvästi pelänbyt oman työoaikkansa menetystä. Tai ollut kateellinen.
    Joskus elämässä tulee ereen henkilö,jonka kieroutta ei voi kuin ihmetellä. Just se,joka ei muutamaa kilometriä pääse vuiroihinsa autollisena. Autoton kulkee jalan kolmenkympin pakkaset,ja kas kummaa kolmenkympin helteet. Muinakaan aikoina ei tee kuten tiimityötä,jakaen tunnit,kuten kuuluusi,vaan on milloin milläkin vapaalla,enkä koskaan tiedä vuoroja varmuudella. Raskaammat hommat jättää yksin huolekseni,vähillä vuoroillaan ei tee niitä ensinkään. Huippu,että sitten vielä puhuu shittiä selän takana,ja jopa muitten juullen repostelee minun elämästäni tietämiään asioita- onneksi ei pakjon tiedä.
    Alan olla täysin loppu. Hän ei tee ainakaan,on hänen tyyppilauseensa. Minä taas olin ymmärtänyt että se joka on vuorossa,on vastuullinen vuoronsa aikana eteentulevat työt hoitamaan.
    Etteivät roilota seuraavan päivän vuorolaisen hommien lisänä.
    Kohteessakin on onneksi huomattu,ja minä olen sen myötä saanut tunnustusta,mutta kuormaani se ei kevennä. En tiedä mikä tämän homman pää on.
    .

  • Asiantuntijaa ei kiusata sanoo:

    Meillä on töissä henkilö, jonka kaikki hyväksyy, vaikka kaikki tietävät, että hän kiusaa ja piikittelee jatkuvasti. Minua ennen työtehtävässä on ollut 5 eri ihmistä, jotka ovat lähteneet muualle. Olen itse tosi väsynyt tähän henkilöön. Hän vähättelee ja aliarvioi, jättää kertomatta oleellisia työssä tarvittavia asioita. Nöyryyttää ja puhuu pahaa takanapäin.

    Tiedän että teen oman työni hyvin. Nyt olen ollut yhteydessä työterveyden kanssa, mutta sieltä vain yksi keskustelu ja esimiehen kanssa toinen keskustelu. Minä jouduin pyytämään anteeksi kiusaajalta, kun hän oli loukkaantunut minun lähettämästä sähköpostista. Työterveys ja psykologi ovat sitä mieltä ettei minun mielenterveydessä ole mitään vikaa. Mutta kukaan ei puutu kiusaajan toimintaan. Hän ei noudata mitään yhteisiä pelisääntöjä. Ei kunnioita esimiestä tai noudata sovittuja sääntöjä. Ja silti saa kiitosta esimieheltä. En ymmärrä miten hän on saanut yli 15-vuotta jatkaa kaikkien kiusaamista. Ja työyhteisö ei lähde häntä vastaan, vaikka selvästi ongelma on ollut aina. Kiusaajan tekemisiä vähätellään.

    Aion hakea heti muualle kun vaan pääsen. Nyt pakko pitää etäisyyttä niin paljon kuin mahdollista. Ja hoitaa vaan omat työt. Teen ne hyvin ja saan hyvää palautetta asiakkailta ja esimieheltä. Heti kun joudun näkemään kiusaajan tai tekemään yhdessä töitä, niin iskee hirvittävä paha olo. Pelkät viestit saa voimaan pahoin.

    Kiusaajan elämässä kaikki pielessä ja omassa kaikki hyvin. En aio pysyä tuolla, kun ei kukaan puutu kiusaajan toimintaan ja sitä lakaistaan aina vaan uudestaan maton alle. En aio pilata omaa elämääni hänen takia. Tiedän että olen hyvä työssäni, mutta koska sitä ei arvosteta ja annetaan kiusaajan vaan jatkaa. Niin etsiköön taas on uuden työntekijän.

  • Kirsikka sanoo:

    Tuo on henkistä väkivaltaa.

    Vaihda ihmeessä työ- tai harjoittelupaikkaa (mikäli joudut tilanteeseen uudestaan), tai valita.

    Kun terveys menee, se on paha juttu.

    Usein tekijä on narsistinen.

  • Lähtekää menee sanoo:

    Työttömyyskin on parempi kohtalo kuin oman mielenterveyden menettäminen. Koulussakin on mahdollista vaihtaa harjoittelupaikkaa. Jättäkää myrkyllinen työyhteisö taaksenne ja nostakaa kytkintä.

  • Saman kokenut sanoo:

    Ikävä kuulla, että tapauksia on useita. Myös minun kohdalleni sattui kiusaaja, narsisti ja vuosi jonka hän oli määräaikaisena oli kamala. Onneksi hänen työsuhdettaan ei jatkettu, mutta yhtiön ulkomaalainen johto oli sitä mieltä että vika oli minun kun valitin työtoveristani. En enää työskentele ko firmassa.

  • Surusilmä sanoo:

    Surullista, mutta joskus niin vaikeaa tehdä muuta kuin lähteä. Kuten tuttuni. Kollegan aviopuoliso oli mustasukkainen ja vaikutti ystäväni työssä jaksamiseen. Tämä oli painostanut kollegaa tekemään ilmoituksen seksuaalisesta häirinnästä, koska oli mustis. Ja niin siinä kävi, että ystäväni mielenterveys ei kestänytkään kaikkea sitä paskaa mikä asiaan liittyi. Etenkään sitä, että työnantaja ei koskaan pyytänyt anteeksi perättömän ilmiannon seurauksia.

  • Johanna sanoo:

    Ihmiset kohtelevat sinua niinkuin annat heidän kohdella.
    Jos huomaat että sinuun käytetään työpaikalla henkistä väkivaltaa, katkaise se heti alkuunsa. Sano vastaan, kiellä haukkumiasta, jos et itse uskalla, pyydä muilta apua, vaikka liitosta.
    Ei tuollaista saa hyväksyä. Kun olet hiljaa ja hyväksyt, annat luvan kohdella samalla tavalla seuraavaakin uhria.
    Minä olen tälläiseen puuttunut toisen puolesta, ja puutun aina ku joku pyytää tai itse huomaan.

  • Äiti 74 sanoo:

    Melko varmasti voin ihan omalla kokemuksella sanoa, että työkaveri oli narsisti. Narsisti on sairas ihminen, joka ei tunne empatiaa eikä katumusta mistään tekemisistään. Narsisti ei tarvitse syytä sinusta, vaan hänelle tämmöinen toiminta on elinehto itsensä pönkittämisessä. Sinun jälkeesi hän etsii uuden uhrin itselleen. Vika ei ole sinussa. Kannattaa tutustua aiheeseen narsismi, jotta tunnistat jos vielä törmäät kyseiseen ihmistyyppiin. Paljon voimia ja toipumista. Aikansa se ottaa, tiedän, koska olen itse ollut vuosia uhri myös.

  • Auts sanoo:

    Voi kamala! Paljon ajatuksia ja tunteita heräsi. Eniten kiukuttaa, että pääsit näytöstä välttävästi läpi. Se jää todistukseesi.
    Yllättävän sitkeä olit.
    Ikävä kyllä, jotkut ihmiset etsivät ne, jotka eivät puolustaudu ja hyökkäävät näiden kimppuun. Sairastahan se on! Voi kun olisit osannut/jaksanut nostaa älämölön. Ymmärrän, että opiskelijana olit altavastaajana.
    Oliko pieni paikkakunta? Saatoit tietämättäsi viedä jonkun kumminkaiman kesätyön. Hän saattoi myös kokea sinut uhkana. Nuorempi, tehokkaampi, suositumpi?
    Joka tapauksessa, mikään ei oikeuta tuollaiseen käytökseen. Älä enää koskaan salli itseäsi kohdeltavan noin!

  • Loppu sanoo:

    Ymmärrän täysin. Omalla kohdallani kiusaaja oli esimies. Töissä koitin selviytyä ja pelkäsin jokaista hetkeä. Laihduin myös liki 10 kiloa. Minut pelasti raskaus, sain luvan jäädä pois töistä. Raskausaikana sain paljon sairauslomaa, käytin kaikki lomani pois. Nyt töihin paluu on edessä ja tiedän että ellen löydä muuta työtä, en selviä. Pelkään niin paljon että suunnittelen jo miten pääsen tästä kaikesta. Menetän kaiken, elämäni, mutten voi palata.

    • Uusityö sanoo:

      Älä mene takaisin tuollaiseen paikkaan. Ei ole sen arvoista. Irtisanoudu ja etsi toinen työpaikka. Itse tein näin, ja löysin uuden paremman työpaikan. Muutaman kuukauden ennen sitä olin lasten kanssa kotona. Helpotti kovasti. Ole rohkea ja ajattele omaa hyvinvointiasi.

  • H sanoo:

    Aivan hirvittävää luettavaa, olen niin pahoillani saamastasi kohtelusta! Toivottavasti kuitenkin ymmärrät, kuten vaikutatkin ymmärtävän, että vika ei koskaan ollut sinussa. Työtoverisi olivat tyytyväisiä työpanokseesi ja sinuun.

    Olethan ilmoittanut tästä ihmisestä työyhteisössä jollekin? Mitään velvoitetta ei tietenkään ole, mutta ajattelin, että sinua saattaisi auttaa tieto, että ilmiantosi on auttanut jotakuta toista. 🙂

    onneksi sinä selvisit! <3

  • Ehkei paras mutta parempi kuin kiusaaja sanoo:

    Omalla kohdallani ei ole onneksi mennyt noin pahaksi, karmeaa kohtelua tuollainen. Työkaveri on vuosia vähätellyt minua, pilkkaa kaikkien kuullen ja nimittelee ivasanoilla (millainen aikuinen tekee niin?). Antaa ymmärtää että olen tyhmä eikä minua oikeasti haluta töihin. Olen tullut siihen tulokseen että työkaveri on kateellinen ja katkera koska olen paremmin koulutettu ja monipuolisempi työntekijä. Toisin sanoen vaikeammin korvattavissa kuin hän, mitä osaamiseen tulee. Taktiikkani on olla aina vain parempi; parempi kuin hän ja pyrkiä parempiin suorituksiin mihin olen itse aiemmin pystynyt. Ehkä tuokin nälvijä koki asemansa uhatuksi ja piti sen takia alkaa lannistamaan tätä uhkaa. Surkimuksia ovat kaikki kiusaajat.

    • Kaik on nähty sanoo:

      Itse olen nähnyt kiusaa paljon. Miten nämä tapaukset tulisi hoitaa? Onko huono idea mennä ylimmän pomon luo ja iskeä kirje eteen, mitä on tapahtunut ja että sanoituu sen vuoksi irti, että tällainen on tällä työpaikalla mahdollista. Jos ei heltiä tukea edes puheissa, voisi sanoa, että tekee asiasta työsuojeluilmoituksen muiden, töihin jäävien ja tulevien työntekijöidenkin vuoksi. Joskus kiusaaja voi olla ylimmän pomon mielistelevä ”kaveri”.