Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

”Olen ollut samalla työnantajalla nyt yhden teini-iän verran, rakastan työtäni. Olen siinä hyvä, taitava ja tarkka. Opin edelleen koko ajan uutta ja nautin oppimastani. Läheisimmät, ja etenkin pitkäaikaisimmat, työkaverini ovat maailman parhaita työkavereita. Heidän kanssaan yhteistyöstä nauttii joka päivä.

Muutamia vuosia sitten työyhteisössämme vaihtui esihenkilö. Hän on keski-ikäinen, perheetön henkilö. Hän on luonteeltaan hieman narsistinen: ajaa aina oman mielipiteensä läpi ja vain hänen toimintatapansa on oikea. Hän omistaa loistavat puheenlahjat ja myisi vaikka hiekkaa saharaan, tarpeen vaatiessa. Hän osaa puhua tauotta pitkiäkin aikoja, sanomatta oikeasti yhtään mitään. Hän osaa olla miellyttävä ja huomioonottava tarpeen vaatiessa. Mutta selän kun käännät, voit tuntea tikarin lapaluidesi välissä. On hyvin yleistä, että asiat muuttavat muotoaan, mikäli hän on viestinviejä.

Työyhteisössämme olemme yrittäneet useaan otteeseen ottaa asiaa esiin, mutta aina asiat kääntyvät niin, että me muut olemme toimineet väärin. Vaikka kuinka pyydämme apua työyhteisömme hyvinvointiin, tuntuu kuin huutaisimme tyhjyyteen, josta vastaa kaiku. Hänellä ei ole perheellisille ihmisille empatiakykyä: jos lapset sairastaa, voi kai joku muukin niitä hoitaa, pitääkö sinun olla pois töistä. Suurin osa vanhemmista haluaisivat olla lastensa tukena heidän sairastellessaan.

Kuva ActionVance. Artikkelikuva Dee @ Copper and Wild.

Joka päivä on taistelua mielipiteistä. Pitää tarkkaan miettiä miten asian tuo esiin. Pitää osata muotoilla asia niin, että sen tärkeys tulee esiin. Ja vaikka asia olisi sinulle tärkeä, jollei se ole hänelle tärkeä, asia tuskin saa minkäänlaista vastakaikua. Tilanne on kuin vuoristorata, välillä ollaan kierroksen huipulla ja kaikki on seesteistä ja tasaista, kunnes taas pian ollaan kierroksen pohjalla niin lujaa että vatsanpohjasta vääntää.

Olen itse pitkäaikaissairas, mutta sairauteni on ollut todella rauhallinen jo 10 vuotta, kunnes se yltyi niin että jouduin leikkauspöydälle. Toipuminen verotti omat voimansa ja vaikutti poissaoloihin. Minkäänlaista tukea en esihenkilöltä töihinpaluun tueksi saanut. Toki hän kysyi vointiani, kun palasin töihin, mutta vain siksi että voi kääntää sanojani. Nyt viimeisen vuoden aikana, hän ei ole antanut minulle töitä juuri nimeksikään. Hän osastokokouksissa jakaa työt yksilöidysti, kysyy aiempien töiden aikataulut, muutokset. Siirtää kiirellisille töille tarvittaessa apua. Mutta ei mainitse minun nimeäni, ei luo minuun edes katsekontaktia. Hän tekee minusta tarpeettoman, näkymättömän, hyödyttömän lenkin työyhteisöömme.

Nyt kun olen työskennellyt tämän henkilön kanssa vuosia, nähnyt ja kuullut hänen julmuutensa, olen ajautunut keskustelemaan asiasta työpsykologin kanssa. Työpsykologin mielestä ei ole enää mitään muuta vaihtoehtoa kuin itse poistua takavasempaan. En voi muuttaa toisen ihmisen käytöstä. Asian ytimeen ei päästä, koska asioita ei uskalleta tuoda esiin niiden oikeilla nimillä. Kiusaaminen. Työpaikkakiusaaminen.

Nainen itkee

Kuva Kat Jayne.

”Työpaikkakiusaaminen on toistuvaa, pitkään jatkuvaa ja systemaattista kielteistä kohtelua, loukkaamista, alistamista ja mitätöintiä. Kiusaaminen etenee prosessina, jonka seurauksena kohteeksi joutunut ajautuu puolustuskyvyttömään tilanteeseen. Arjen ohimenevä huono kohtelu muuttuu kiusaamiseksi, kun asiaton ja loukkaava käyttäytyminen on toistuvaa, systemaattista ja jatkuvaa.” Työterveyslaitos

Olen siis joutunut toistuvan sekä pitkään jatkuneen systemaattisen kiusaamisen kohteeksi. Olen menettänyt intohimoni työhöni. Jokainen aamu tuntuu edellistä raskaammalta lähteä töihin, takaraivossa ajatus ”mitähän se tänään keksii”. Päivät tuntuvat pitkiltä, kuin kello pysäytettäisiin aamulla ja liikutettaisiin puolella nopeudella. En enää edes muista milloin olisin hymyillyt töihin mennessäni tai työkavereilleni. Minusta, entisestä iloisesta ihmisestä, on muuttunut kyyninen ja surullinen, jopa ahdistunut ihminen.

Patsas itseään halaavasta ihmisestä

Kuva K. Mitch Hodge.

Usein mietin, mitä muut ajattelevat minusta, mitä minusta puhutaan seläntakana. Peilistä en enää itseäni tunnista. Enää maailman parhaat työkaverit eivät tunnista minua. He näkevät vain torson, joka haahuilee ympärilleen, koittaen saada jotain aikaiseksi. Jännityspäänsärky räjähtää päälle viimeistään ruokatunnilla, koska poskihampaani tekevät lukon, jotta en sanoisi mitään, mitä joudun myöhemmin katumaan. Hengitän vain hyvin pinnallisesti, niin että kaikki ylävartaloni lihakset ovat jännittyneet. Vähän jo oksettaakin. Stressi, sanoi työterveyslääkäri.

”Kaikki stressi ei ole haitallista. Keskeistä on, onko stressi tilapäistä vai jatkuvaa. Määräaikaista stressiä ihminen kestää paljon paremmin. Lyhytaikainen stressi ei yleensä aiheuta ongelmia – se saa ihmiset tekemään parhaansa. Pitkäaikainen stressi voi olla monin tavoin vaarallista.”Terveyskirjasto, Stressi 

Tummaa vettä

Kuva Thor Alvis.

Olen kiinnostunut unista ja niiden merkityksestä. Näin viime yönä unen, jossa oli ruumis.

”Eloton ruumis kertoo voimattomuudesta ja mielen harmaudesta. Unennäkijä ei ole tyytyväinen elämäänsä, työhönsä tai ehkä parisuhteeseensa, mutta on saamaton tekemään mitään asioitten muuttamiseksi parempaan.” – Hedelmäpuu, unien selitykset ja tulkinta

En koe olevani saamaton. Mutta minua pelottaa. Pelottaa epävarma tulevaisuus. Jollen enää milloinkaan löydä töitä. Mutta vaakakupissa minua pelottaa vieläkin enemmän se, että eristäydyn yhteiskunnasta lopullisesti. Nyt just olen lamaantunut, mutta pitkän ja mutkittelevan tunnelin päässä on oltava joku tuikku, tuikku jonka liekki vielä joskus roihuaa minulle.”

Nimim. Toiveikas

Koetko, että sinua kiusataan töissä? Tästä apua.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 6 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

6 vastausta artikkeliin “Työpaikkakiusaaminen rikkoo minua joka päivä”

  • Symppis sanoo:

    Tuo että olet vain kuori itsestäsi tuossa tilanteessa on asia mihin kannattaa havahtua. Minä havahduin, vaihdoin työpaikkaa ja löysin sen iloisen, empaattisen ja hyvin aikaansaavan itseni uudelleen. Uskalla lähteä!!

  • .. sanoo:

    Aina kannattaa kahdenkeskiset keskustelut nauhoittaa että on todisteita jos tulee liian suuria erimielisyyksiä tai asiat menee eteenpäin, ehkä jopa pystyisit tekemään niiden. Avulla rikosilmoituksen

  • Lähihoitaja sanoo:

    Hei,

    Ikävää, että sinua kohdellaan noin.

    Minulla oli tilanne , että jouduin valitsemaan kahdesta työstä.

    Viihdyin molemmissa. Vaan päädyin siihen jossa minua arvostettiin työntekijänä/ihmisenä.

    Älä pelkää puhua ongelmista muiden kanssa, surullista oli lukea tuo. Voimia.

  • Kokenut sanoo:

    Kiusaajia riittää varsinkin naisvaltaisilla aloilla.

  • Lily sanoo:

    Voi, tiedän liiankin hyvin, miltä sinusta tuntuu.

    Työnantajan velvollisuus on huolehtia siitä, ettei työ tai työympäristö ole työntekijöiden terveydelle haitallinen. Onko työpaikallasi työsuojeluvaltuutettua, jonka puoleen voisit kääntyä? Sieltä löytyy työkalut puuttua tällaisiin ongelmiin! Esimiehillä on operatiivinen vastuu hoitaa työympäristöön liittyvät ongelmat. Nämä ovat vaikeita asioita, mutta vastuullinen työnantaja voi puuttua näihinkin ongelmiin.

    Voimia ja uskoa parempaan!

  • anonyymi sanoo:

    Voimia ja jaksamista sinulle vaikeassa tilanteessa. Et kertonut oletko yksityisellä työnantajalla vai kunnallisella/valtiollisella. Jos olet noissa viime mainituissa, niin ota yhteyttä luottamusmieheen. Mitä jos rohkenisit avaamaan suusi osastokokouksessa. Kertoisit, että miksi sinua ei ole huomioitu tai nimeäsi mainittu. Puhut rauhallisella, selkeällä äänellä suusi puhtaaksi ja jäät sairauslomalle. Mielenterveyttään ei kannata menettää työpaikan takia. Kyllähän yksityisellä puolella on luottamusmies, mutta hän on työntekijä siinä kuin muutkin eikä ehkä uskalla lähteä työnantajaansa vastaan. Ota myös ammattiliittoon yhteyttä.