Saimme viestinä keskustelunavauksen aiheesta uusperhen haasteet. Nimimerkki Mihin saakka rakkaus on rajaton? pyytää neuvoja äärimmäisen ikävään tilanteeseen:

”Olemme perhe, jossa minun teini-ikäiset tytöt ja nykyinen mieheni. Viikonloppuisin miehen 5- ja 8-vuotiaat lapset meillä ja myös välillä viikollakin, silloin, kun lasten äiti niin meille luettelee. Mies on mulle elämäni rakkaus, ihaninta, mitä kohdalle osua voi.

Haasteeksi meidän elämään on osoittautuneet miehen lapset. Surullista. Ja haaste, joka repii hermot ja järjen riekaleiksi on se, että lapsilla ei ole edes perustapoja ja minkäänlaista kykyä noudattaa sääntöjä. He kiroilevat, irvistelevät, huutelevat, lyövät, raivoavat….. He eivät ymmärrä sanaa ei.

Meidän perheessä on aina vanhemmat olleet ne, jotka päättävät ja joiden sanaa uskotaan. Nyt meidän koko perhettä terrorisoi kaksi pientä, jotka päättävät tai keskarit viuhuu. Lasten äidin luona ei ole sääntöjä. Mä asetan täällä ollessa säännöt ja rajat ja olenkin sitten todella paska lasten mielestä. Ja sen he kyllä todella näyttävät. Meidän lemmikkikoirakin pelkää, nämä kaksi pientä lasta ovat ainoat ihmiset, mitä meidän koira pelkää… Isä ei saa mitään kuria lapsiin.

Kuva Maria Teneva.

Koulusta ja päiväkodista on sanottu, että lapset ovat levottomia. Mutta ei päiväkotikaan ole puuttunut siihen että lasta haettaessa kuuluu: vittuuuu, niin, että piha raikuu…  Mielestäni kyse on häiriökäyttäytymisestä, mutta taistelen tuulimyllyjä vastaan yksin. Mieheni toisaalta ymmärtää, mutta ei pysty/pärjää lasten kukkoillessa aamusta iltaan. Tämä vaikuttaa meidän suhteeseen, minun lapsiin ja siihen, että tasaisin väliajoin vapaa-aikamme on yhtä helvettiä….

En tiedä, mitä tekisin. Olen jo nyt kiukkuinen,vaikka kuinka yritän puhallella ja yrittää, kun huominen taas koittaa ja lapset tulee tänne. Tekisi mieli sanoa, että lähtekää koko sakki, jos ei pystytä tottelemaan. Mutta jotenkin koen, että sekin olisi loppujen lopuksi lasten vallankäytön voitto. Ja haluaisin mieheni kanssa elää unelmiamme jatkossakin.

Puhuttu on, ei ole välineitä toimia. Ja mitä mä voin ylipäätään tehdä? Pyllyt penkkiin ja puhutaan ei auta. Ja lasten äidin kanssa se olisikin sula mahdottomuus, kun menee raivoamiseksi jos ei asiat mene hänet tahtomallaan tavalla.

Onko muilla kokemuksia, onko antaa neuvoja?”

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 39 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

39 vastausta artikkeliin “Mikä neuvoksi, jos lapsilla ei ole minkäänlaisia käytöstapoja?”

  • Nimetön sanoo:

    Lapset joilla ei ole sääntöjä tuntevat olonsa turvattomiksi. Nyt Isän täytyy ottaa itseänsä niskasta kiinni!! Istukaa kahdestaan ja sopikaa säännöt joita teillä noudatetaan ja molempien on pidettävä niistä kiinni.. lipsua ei saa. Sitten koko perhe koolle jossa säännöt kerrotaan kaikille. Luulen että isän ongelma on tässä se että jos on tiukka sääntöjen suhteen ni pelkää ettei lapset tahdo enää tulla tai kertovat äidilleen että iskä on ”ilkee”.. Näissä säänöissä on oltava jämpti ja valmis perustelemaan ne.. määrätietoisuus ja rauhallisuus (vaikka kuinka korpeis).. Sille keskarin näytölle ei pidä reagoida.. käännä selkäs ja puhaltele vaan..Huonolla käytöksellä haetaan huomioo.. hyvästä käytöksestä aina kiitos ja voi kertoa kuinka hyvillään on.. kotvasen kestää mutta jos molemmat aikuiset pitävät säännöistä kiinni ni ihan varmasti muutos tapahtuu.. tsemppiä koitoksiin <3

  • "Puoliäiti itsekin" sanoo:

    Jos haluat yrittää kasvattaa heitä positiivisen kautta, kokeile vaikka tarrataulukkoa. Yksi huonon käytöksen muoto kerrallaan. Esimerkiksi päivä kiroilematta:tarra, viidestä tarrasta, pieni palkinto, kahdestakymmenestä isompi, lapsen kanssa yhdessä sovittu palkinto. Ja kun onnistuu, seuraava juttu samalla tavalla.
    Ja todellakin, äidin huusholliin et voi paljoa vaikuttaa, mutta siihen voit, että teillä käyttäydytään toisella tavalla. Lapset tarvitsevat lujan perälaudan ja lopulta, kun huomaavat sinut sanojesi mittaiseksi (toteutathan aina, mitä sanot), he alkavat luottaa. Olet vain johdonmukainen.

  • Herätä isä sanoo:

    Tee niistä lastensuojeluilmoitus. Isät monta kertaa odottaa että talossa oleva nainen ottaa kurinpitäjä roolin ja isä on kiva viikonloppuiskä. Ei reilua sulle. Tai vuokraat airbnb:n itselle ja muksuillesi aina kun ovat tulossa, ehkä isäkin herää. Koirienkaan ei pidä olla pelossa. Ehdota että lähdet pois kun ovat tulossa, isä hankkii ruuat yms viihdykkeen ihan itse.

  • Uusperheen mamma sanoo:

    No niin. Ensinnäkin suututtaa että ihmistä aletaan haukkua, jos hän sanoo ”minun lapset”. Ensin on minun ja sinun lapset. Itselläni on kaksi lasta, jotka asuivat jo omillaan. Miehelläni on 4 lasta kahdesta erisuhteesta. Vanhemmat olivat 16 ja 19v. Nuoremmat 6 ja7v kun aloimme yhteisen elämän. Vanhin poika oli armeijassa, ja 16v tyttö kotona. Hän oli niin varautunut isän toisen suhteen jälkeen, että ei paljoa puhuttu kolmeen vuoteen. Ajatteli että olen samanlainen kuin edellinen ”emäntä”. Siis ei oikein mukava ihminen. Nuoremmat lapset myös oireilivat paljon. Siis isä sai yksinhuoltajuuden nuorempiin kun olivat 8 ja 10v. Vanhemmat olivat myös hänen huollettavat. Nuorempien kanssa pidettiin keskusteluja meidän makkarin sängyllä. Siis kahdenkesken. Kysyin miksi on niin vihainen, ja kerroin miltä minusta tuntuu. Ja kysyin että voitaisiinko molemmat yrittää olla ihmisiksi. Siis kun lapset ei ole tyhmiä, vaan heidän kanssaan voi keskustella, ja kannattaa perustella asiat. Nyt nuorimmatkin asuu omillaan, ja vanhemmilla on lapsia. Olen mummo lapsille, ja nuoremmille ihminen jolle voi kertoa murheet ja pyytää neuvoja. Nyt kaikki ovat meidän lapsia❤️. Älkää syyllistäkö ketään, sillä jokainen suhde, ja lapsi ovat erilaisia.

  • Välillä huonosti käyttäytyvä aikuinen sanoo:

    Ymmärrän kyllä väsymyksen ja omaakin kokemusta on huonosti käyttäytyvistä lapsista. Jollakin lailla stressaantunut lapsi yleensä on, jos raivoaminen on tuota luokkaa, miltä jutussa vaikuttaa. Itse kannatan positiivisia keinoja eli läheisyyden lisäämistä ja yhteistä puuhastelua, jolla lisätään luottamusta aikuisiin. Jos iti ei aseta mitään rajoja, niin perusturvallisuuden tunne voi olla kadoksissa. Eivät tuon ikäiset osaa kertoa ja analysoida, mikä on vikana. Perheneuvolasta luulisi myös saavan apua ja neuvoja, jos omat voimat eivät riitä.

  • Nimetön sanoo:

    Ilmoitat miehellesi että nyt on aika toimia vaikka kuinka rakastat sitä sen lapset on isommilta määrin hänen niin hänen pitää näyttää kuka on kukko tunkiolla !!!!!

  • Uusperheellinen sanoo:

    Miehesi kanssa sovit rajat ja kasvatusperiaatteet joita noudatetaan teillä. Ja niistä pidetään kiinni. Lasten toisen kodin kasvatusmetodeihin et voi puuttua.
    Toimii kyllä. Lapset oppivat että teillä ei voi käyttäytyä miten vain vaikka äidin luona voikin.

    • Uusioperheen kanssa arkipäivää sanoo:

      Joo et voi vaikutta miten toisen vanhemman tykönä tehdään. Mutta teidän yhteissä kodissa toimitte yhteisten sovittujen sääntöjen mukaan Elikkä joka kiro sanasta rapsuttaa maksu esim. Karkki päivä n menetys tai 50cn maksu jne. Luotte yhdessä yhteiset säännöt