”Mulla on hankala lapsi, se on ollut aina. Vauvasta asti ollut vaativa. Ensimmäisen vuoden menin puolivaloilla. Jatkuvaa valvomista milloin minkäkin asian takia. Lapsi kun kasvoi, kasvoi myös temperamentti ja uhmakkuus. Jokaisesta, siis ihan jokaisesta asiasta sai ja saa edelleen vääntää sen kanssa. Koskaan ei tee asioita vaikka pyydän. Kyse on arkisista ja päivittäisistä asioista. Jokaisesta asiasta tulee järjetön keskustelu ja jos hän ei saa tahtoansa läpi niin AINA alkaa huutamaan. Eikä välitä missä huutaa ja miten. Haistattelee, haukkuu, raivoaa, hakkaa… Kyse on alakouluikäisestä lapsesta.

Olen ollut lempeä mutta jämäkkä kasvattaja, kannustava, rakastava, lasten kanssa aikaa viettävä vanhempi mutta siltikään lapsi ei tottele. Ei pyydä anteeksi asioita vaikka siihen opetettu pienestä pitäen. Itse sairastan monia fyysisiä sairauksia ja joudun päivittäin syömään lääkkeitä että pystyn edes jotenkuten elämään normaalisti. Tämä jatkuva taistelu käy voimilleni! Ja kyllä. Lapsi on saanut sanktioita käytöksestään. On saanut arestia, tabletin ja puhelimen käyttöä rajoitettu. Missään vaiheessa en ole sortunut käyttämään väkivaltaa vaikka olen sitä miettiny ja usein, mikä hävettää suunnattomasti. Harvoin korotan edes ääntäni.

Netistä olen etsinyt kasvatusvinkkejä. Olen niitä kokeillutkin mutta mikään ei tehoa! Neuvolasta kysynyt apuja, mikään ei ole auttanut. Olo alkaa näiden vuosien jälkeen olemaan voimaton. Miettinyt että onko lapseni rikki? Senpä takia ajattelin avautua jos vaikka jollain olisi joku uusi näkökulma asiaan.”

Nimim. Hermoraunio

Tämä kirjoitus on lähtetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 15 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

15 vastausta artikkeliin “Mikä auttaisi kun lapsi ei tottele?”

  • Uupumiseen asti sanoo:

    Meidän lapsi ollut ”haastava” koko seitsemän ja puoli vuotta. Apua saatiin perheneuvolasta ja itselleni omaa aikaa lapsiperheiden kotipalvelusta (neuvolasta). Ennen kaikkea ole itsellesi armollinen. Tsemppiä <3

  • Tahtolasten äiti sanoo:

    Hanki apua! Luulin pärjääväni kunnes lapsi alkoi käydä kun oli enää 10cm lyhyempi ja hormonit alkoi hyrrätä esiteini- ikää. Nyt ollaan asiakkaita lastensuojelussa ja lasten psykalla (hyviä paikkoja molemmat!), perhetyöntekijä käy ja lapsi sai lääkkeen uhmakkuuteen. On alkanut helpottaa, voi taas yrittää kehumalla kasvattaa. Joskus ei vaan rakkaus ja rajat riitä, lapsi oli itse onneton kun ei voinut itselleen mitään. Ruutuaikaa pakko rajoittaa puhelimeen ladattavalla ohjelmalla kun tämän aivot menee liiasta saa sekaisin. Selvitykset jatkuu tuleeko joku diagnoosi, ADHD ei kun koulussa vielä pystyy olemaan. Isosisarus oli paljon vaikeampi alle kouluiässä mutta sitten kasvoi niistä vaikka epäilin pitäiskö alkaa Asperger- diagnoosia tutkia.
    Käytössä myös molemmilla Tryptomax parantamaan unta. Myös raudan puute ( varastorauta) voi kannattaa testata, vaje aiheuttaa mm ärtyisyyttä. Sitäkin lapsella oli. Voi olla periytynyt multa, en ole tajunnut vajetta kun hemoglobiini ok.

  • Aistikas sanoo:

    Lapsi kuulostaa nepsy-piirteiseltä. Suosittelen toimintaterapeutille hakeutumista. Lapsi ei käyttäydy noin ilkeilläkseen, vaan ei pysty muuhun. Tunteiden säätelyssä ja aistisäätelyssä saattaa olla haasteita. Joskus aistiyliherkkyys aiheuttaa tuon kaltaista problematiikkaa.
    Kannattaa lukea Ross W. Greenen kirja Tulistuva lapsi.

  • SAMA! sanoo:

    Mulla on sama ongelma oman 2,5 vuotiian tyttären kanssa, ihan mahdottomaksi menee, lyö, sylkee, heittelee tavaroita sun muuta ilkeetä kohdistaa muhun, oon kans aika hermoraunio tän asian kans kun ei oikeen mikääm tunnu auttavan. Äänen korottaminen vaikka kuinka yritän jäädä rauhalliseks tällasen asian kanssa niin välillä tulee huono äiti fiilis kun se tapahtuu😭

  • Testaa tätä! sanoo:

    Neuvolasta vinkattiin toimintaterapiasta. Kaksi lasta sai arvion ja kovasti apua. Nyt arki sujuu paljon paremmin!

  • Ilona sanoo:

    Jos jaksat, tutustu tähän https://www.booky.fi/tuote/greene_w/tulistuva_lapsi_uusi_lahestymistapa_helposti_turhautuvien/9789517922517

    Netistä googlaamalla löytyy myös Greenen videoluentoja aiheesta.

  • Radair sanoo:

    Meillä oli vastaava tilanne. Saimme apua perheneuvonnasta. Tärkeää on luoda minuuttitarkat rutiinit ja noudattaa niitä joka päivä. Asiat pitää tehdä tutuksi ja komentojen sijaan kuunnella enemmän mitä lapsi sanoo, jolloin on helpompi johdatella. Joustoa lisää ehtojen sijaan.

    Tästä oppaasta saa tähän neuvoja (toimii vaikka ei olisi adhd): https://adhd-liitto.fi/wp-content/uploads/2018/05/arki_toimimaan_kevyt_valmis.pdf

    Ikä tuo myös lapsella ymmärrystä lisää ja asioista on helpompi tällöin keskustella. Vanhemman tulee myös muistaa, että lapsi on oma yksilönsä omalla tahdolla ja mieltymyksillä. Tutustu lapseen hänen silmin, niin ongelmatkin helpottuu (oma lapseni olikin olettamani laiskan kiukuttelijan sijaan taiteellinen analyyttinen herkkäsielu). Tsemppiä arkeenne 🙂

  • Peace out sanoo:

    Ongelmassa en osaa neuvoa. Tahdoin vain sanoa, että joskus äideiltäkin palaa pinna. Niin käy joskus kaikille. Tottakai sitä on hyvä välttää, mutta joskus, luulen ainakin lukevani ihmisten avautumisissa häpeää tästä täysin luonnollisesta reaktiosta.
    Lapsen on mielestäni ok nähdä muissa ihmisissä käytöksensä seuraukset. Siinä voi myös oppia jotain ja havahtua ajattelemaan muitakin.
    Lisäksi uskon, että nämä reaktiot ja pettymykset on lapselle turvallisempaa kokea jonkun tutun aikuisen kanssa, kuin sitten myöhemmin jonkun muun, vaikka opettajan. Saati sitten saada palautetta vaikka koulukiusaamisen muodossa muilta lapsilta.

  • Marjut sanoo:

    Suosittelen hakemaan apua perheneuvolasta. Sieltä saa ammattiapua koko perheelle ja myös apua jaksamiseen. Itsellä ollut samantyyppisiä ongelmia ja helpotusta on tullut. Tsemppiä.

  • Sh sanoo:

    Tuskin rikki, mutta jokin häntä varmasti vaivaa. Suosittelen psykologin testausta. Haasteisiin on hyvä saada apua, koska lapsi saa varmasti palautetta ympäristöltä ja se vaikuttaa itsetuntoon. Lasta itseäänkin auttaa tieto mikä häntä vaivaa ja mistä helpotusta.

  • Been there sanoo:

    Perinteiset kiellot, rangaistukset ja sanktiot ei näihin lapsiin tehoa, pahentaa vain asiaa. Suosittelen ottamaan heti yhteyttä perheneuvolaan, sieltä saa apua. Odotellessa aikaa googleta vaikka Muksuoppi, niin saat erilaista näkökulmaa asiaan. Voimia <3

  • Hempu sanoo:

    Et todellakaan oo ainoa. Meillä on todella haastavia hetkiä. Esim aamu ja ihan pukeminen on ollut ylivoimaisen rankkaa 2v asti ja nyt lapsi 6. Välillä on pakko kantaa puoli alasti autoon kun muuten en kerkeä töihin. Kaupassa on joka kerta järjetön vääntö. Olen joskus väsyneenä antanut periksi. Jotenkin hellä suhtautuminen itseen ehkä auttaa. En ole ainoa. Ei lapsi halua minua väsyttää tai satuttaa. Temperamentti on vaan vahva. Kun mulle näin jaksaa pistää vastaan niin pärjää sitten muutenkin elämässä….

  • Marru41 sanoo:

    Varmasti kyse on tahtojen taistelusta. Parasta olla sinnikäs, nyt 18v. jo kiittää siitä, että on aina voinut tulla kotiin, vaikka on karannutkin ja olen sanonut että: ”vaikka olen vihainen teoista, en koskaan voisi vihata sinua.”
    Pienempänä potki ovia, minua ja huusi kaupassa. Olin toki fyysisesti hyvässä kunnossa ja otin karjuvan lapsen kaupan lattialta kainaloon ja kävelin ulos. Ei saanut tahtoaan läpi. Aina yritti, milloin mitäkin. Näyttäisi kasvaneen kuitenkin moraalisesti vastuunsa tunteva yksilö, vaikka kapinoiva onkin. Hurjasti tsemppiä arkeen. Se on välillä todella kuluttavaa.

  • Aj sanoo:

    Oletko lukenut uhmakkuushäiriöstä?
    Siitä löytyy suomeksi aika vähän tietoa, mutta olin itse perheneuvolaan yhteydessä, koska väännämme lapsen kanssa juurikin niistä arkisista asioista ja olen itse siihen myöskin todella väsynyt. Nyt olemme jonossa perheneuvolaan ja toivon, että sieltä saadaan jotain vinkkejä tilanteisiin. Tsemppiä!

    • Mam sanoo:

      Meillä kuopus ollut vauvasta asti haastava. Tilannetta helpotti melko paljon kun yritin ennakoida kaiken mahdollisen. Yksikin yllätys niin jumitus on valmis tai kaveri räjähtää käsiin.