Mies ei tee kotitöitä, ja jos tekeekin niin tekee väärin.

Se taitaa olla miehen kanssa parisuhteessa elävien naisten yleisin valituksen aihe.

Usein valitus tietysti tapahtuu ihan syystä. Monet miehet ”eivät huomaa” sotkua ja antavat hyvillä mielin naisen hoitaa asiat. On niitäkin tavattu, jotka siivoavat tahallaan huonosti tai metkuilevat muuten, jotta pääsisi tekemästä kotihommia.

Mutta on tällä asialla toinenkin puoli. Siitä kertoo mies, joka lähetti meille Avaudu tästä -lomakkeen kautta kirjoituksen. Hänen puolisolleen ei mikään kelpaa, vaan kaikki on aina väärin tehty. Intoa kauniisiin sanoihin ja seksiin ei myöskään löydy, vaikka mies itse muistaa kehua ja kertoa rakastavansa.

Hän haluaisi edes joskus kuulla kiitosta ja kehuja:

”Monesti aloitan kotityöt ja sitten tullaan ”auttamaan”, kun tiskikoneessa on haarukat ja veitset yms. väärässä paikassa. Pyykin pesin aikanaan ihan hyvin, mutta nyt en ”osaa” sitä saatikka pyykin ripustamista. Monesti silloin istun olohuoneeseen/ tietokoneen ääreen, koen huonoa omatuntoa kun en osallistu, mutta…


Ylin kuva Ethan Sykes, kuvituskuva.

Lapsetkin tuntuvat perineen tavan ettei isää tai sen sanomisia tarvitse kuunnella, ottaa huomioon. Olen koettanut muistaa sanoa joka päivä kuinka rakastan ja vaimoni on hyvän näköinen. Useimmiten lähtiessäni aiemmin töihin annan suukon, toivotan hyvää työpäivää. Toisen puoliskon lähtiessä töihin saattaa olla että hyvän työpäivän toivotus tulee ja sehän riittää…

Seksi on upeaa, silloin kun se toteutuu n. 1krt 1-1,5kk.

Välillä mietin mitä olen tehnyt väärin tai jättänyt tekemättä. Minusta miehen pitäisi saada kehuakin, ehkä soisin sen ”ilman” oikeata syytäkin, ainakin itse kehun, koska saan sillä toisen paremmalle mielelle. Virheetön en ole ja tuskin koskaan tulen olemaankaan. Oikein kaunista kesää kaikille lukijoille.”

Nimim. Mukanalukija

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

9 vastausta artikkeliin “Mies pyytää: Voisinko edes joskus saada kehuja?”

  • Enna sanoo:

    Tunnistan itseni sekä vaimossasi että sinussa.

    Meillä on mieheni kanssa eri siisteys-standardit. Minä olen se ”riittävän hyvä”-tyyppi ja puolisoni tarkempi. Ohjenuorakseni on vuosien mittaan kiteytynyt: ”Jos ei osallistu, ei ole valitusoikeutta.” Jos siivoukseni taso ei miellytä, sitä ei saa arvostella, mutta jos kokee pakottavaa tarvetta korjata, niin antaa mennä.

    Jokusia vuosia sitten mies pyysi, että viikkaisin kalsarit tietyllä tavalla laatikkoon. ”Minä näytän, ei ole vaikeaa.” Tiesin, että minua alkaisi koko touhu pänniä hyvin pian ja vain laittaisin kalsarit laatikkoon ja mies hermostuisi, koska olin ”luvannut” viikata. Totesin, että pesen pyykin ja tuon sen makuuhuoneeseen. Jos haluaa kalsarinsa tietyllä tavalla laatikkoon, jätän ne hänen itsensä viikattavaksi. Jatkoimme molemmat elämäämme.

    Teillä tämä ”kalsarien viikkaus” tuntuu toimivan niin, että puolisosi ei anna sinun osallistua tai asettaa standardinsa sellaisiksi, että tunnet väistämättä tekeväsi väärin tai huonosti ja vetäydyt, jolloin hän ”joutuu” tekemään asiat yksin. Ainoa keino on lopettaa pelaaminen. Pyydä puolisoasi valitsemaan ”viikattavat kalsarit”: mikä on se osa siivousta, joka hänen on saatava hoitaa tavallaan. Älä hyväksy vastaukseksi ”kaikki”. Ilmoita hoitavasi työ X, jos asia ei etene. Jonka jälkeen oikeasti hoidat sen ja taklaat kritiikin sanomalla: ”Osallistun kotitöihin, koska asun täällä, en hyväksy kritiikkiä siitä, että hoidan asian parhaaksi katsomallani tavalla. Anna olla.” Kun saat yhden asian rullaamaan, niin ota seuraava homma haltuun. Vaikkapa lasten menojen koordinointia: ”Olen täyttänyt A:n terveystietokyselyn ja menen hänen mukaansa terveystarkastukseen xx.xx klo xx”

    Sitten on se osuus, joka on kaiken tämän alla. Vaimoasi harmittaa eikä se ole vain siivous. Olin itse tuossa harmituksen suossa ja pariterapian avulla pääsin kiinni juurisyihin. Minun tapauksessani kyse oli siitä, että alkuperäinen tarpeeni mihin suhteemme oli vastannut, ei enää täyttynyt. Se ei ollut huono asia, koska olimme molemmat kasvaneet ja muuttuneet. Sain sanottua ääneen, että kaipaan hoivaamista, sitä ettei kaikki ole minun vastuullani. Toivoin, että puoliso ottaisi rohkeammin isomman roolin arjen pyörittämisessä. Hoitaisi asioita ihan ilman minun lupaani.

    Toinen harmituksen aihe liittyi tavallaan samaan aiheeseen. Minulla on ollut uskomus, että kun antaa, niin saa. Minä annan nyt ja seuraavaksi on minun vuoroni saada. Olin huomaamattani ajautunut tilanteeseen, jossa olin vuosikausia antanut, antanut ja antanut ja lopulta ollut tosi vihainen. Ehkä mieheni toimintaa voi kyseenalaistaa, mutta en ollut sanonut mitä olisin halunnut enkä pitänyt omia puoliani. Olin vihainen myös itselleni, että olin ollut niin lapsellinen enkä rakastanut itseäni tarpeeksi vaan ulkoistanut onneni jollekin toiselle.

    Yksi tapa, jolla vihani ilmeni oli marttyyrimainen suorittaminen. En edes pyytänyt apua, kun vittu, kun vitutti. Meidän tapauksessa en usko, että olisimme saaneet asiaa puhuttua ilman apua.

  • Eevia sanoo:

    Oletko sanonut vaimollesi että kaipaat huomiota ja helliä sanoja ja kosketusta? Että tuntuu ettei kelpaa? Mahtavaa että haluat tehdö kotitöitä, se on jo hyvä alku. Voittehan sopia mitä sinä teet ja vaimolla ole sanomista josko homma vaan hoituu?
    Kyllä se siitä, uskoisin että vaimosi kyllä heräisi jos kertoisit toiveistasi.

  • Tero sanoo:

    Kyllä täällä tuntuu olevan kovin päsmäreitä nämä rouvat! Kehua ei saa, koska se on ällöä ja parempi olis, kun olisit se muniasi sohvan pohjalla raapiva alfauros, koska et kuitenkaan osaa sitä pyykkiä ripustaa. Onneksi en ole teidän kenenkään mies.

  • Älä alistu sanoo:

    Hmm, ei kotitöistä pitäisi joutua ketään erikseen kehumaan, poislukien pienet lapset. Ne kuuluvat kaikille ”taloudessa” asuville, ellei toisin ole sovittu. Toki on muuten ongelmallista, jos parisuhteessa joutuu jotenkin dissatuksia ja sivuutetuksi. Se ei anna hyvää ennustetta avioliiton kestävyydelle. Eikä todellakaan ole hyvätapaista tulla korjailemaan esim. aikuisen miehen siivoustapoja… ellei sitten halua tosiaan ryhtyä miehelle äidiksi. Eikä aikuisen miehen tarvitse ”totella” vaimoaan. Jos nainen kiukuttelee aivan typerästä syystä niin ehkä naurahtaisin päälle ja käskisin miettimään onko perheessä jotain oikeita ongelmia. Jos miehenä alistuu röykytettäväksi niin se ei myöskään lupaa hyvää parisuhteelle.

    • Jyrki sanoo:

      Kyllä mun mielestä kiitos tai pieni ’kehu’ on paikallaan jos tulee tehtyä talouden yhteisiä asioita. Niitä huomaamattomia asioita on ihan liikaa ja tulee herkästi tunne ettei omia tekemisä huomaa kukaan. Se on mun mielestä tärkeää huomioimista samoin kuin kiitos pöydästä noustessa.

  • E sanoo:

    Tästä kyllä pitäisi keskustella suhteen sisällä. Ei sillä, toki saa ja pitää avautuakin, mutta ei mun sanoista sulle paljoa hyötyä ole. On olemassa sellainen käsite kuin ”riittävän hyvä” ja veitsien ja haarukoiden paikka pesukoneessa menee juuri tämän käsitteen sisälle. Samoin se että tummansiniset ja mustat sukat ovat samassa koneellisessa. Samoin se että aamukahvi onkin kolmospaahtoa eikä kakkosta. Jne. Kyllä täydellisen kodinpitäjän luulis ymmärtävän.

  • Voi sua sanoo:

    Tunnen monta vanhempaa rouvaa, jotka ovat täydellisyydellään karkoittaneet elämästään mihen ja lapset. Usein myös sukulaiset ja ystävät. Sitten ollaan niin uhria.

    Älä sano vaimollesi kauniita sanoja ilman että tarkoutat sitä. Sen vaistoaa ja lopulta se ärsyttää.
    Miksi vaimosi ansaitsisi edes katteettomia kehuja käytöksellään? Toimimalla noin annat viestin, että hänen käytöksensä on ok.

    Arvosta itseäsi ja vaadi samaa muilta!

    • Miehen äiti sanoo:

      Tämä, kehuminen siksi että toiselle tulisi hyvä mieli. Voi ällö.

      Varmin erotiikan tappaja minulla on teennäisyys ja mielistely. Ylipäätään kaikki keinotekoinen käytös. Sen vaan aistii mikä on aitoa. Vaikka tarkottaisikin mitä sanoo, mutta sanomisen tarkoituksellisuus ärsyttää.

      Erotiikan tappaa todellakin myös se, jos mies on, anteeksi vaan, munaton luovuttaja. Liian herkkänahkainen loukkaantuja ei vaan sytytä.

      Se nyt vaan on niin, että se joka niitä kotitöitä enemmän tekee, tietää paremmin miten ne kannattaa tehdä. Jos esim pyykit on ripustettu väärin, se voi aiheuttaa viikkailussa ylimääräistä vaivaa.

      Esim jos ei ole oiottu riittävän huolella, voi paita vanua kymmaan muotoon ja on sitten urpo päällä. Tai lakana jäänyt ”räväyttämättä” märkänä ja aseteltu huolimattomasti kuivumaan, se on vaikea saada viikattua särmästi ja tällöin ei pysy kaapissa pinot ruodussa. Eikä kyse ole nyt armeijakurista, vaan siitä, että kaapista löytäisikin jotain, kamat mahtuisi aina liian pieniin kaappeihin jne. Asialla on siis ihan väliä.

      Ylipäätään semmonen asenne että tehdään vähän sinnepäin on vaan niin ärsyttävä. Kun tehdään, niin tehdään hyvin.

      En ole himosiivooja, inhoan sitä. Mutta sitä helpottaa kun tekee asiat huolella. Ei tekemällä, vaan pitämällä.

      Jos saa jatkuvasti korjailla aikuisen ihmisen tekemiä niin kyllä se alkaa lähinnä huoltajuudelta tuntua enemmän kuin puolisoudelta.

      Ja siihen erotiikan hiipumiseen vaikuttaa ihan kaikki. Siis IHAN kaikki.

      Itteä ei ole muutamaan vuoteen koko homma kiinnostanut. Välillä ”pa@$%aa” mutta se menee äkkiä ohi. Siihen ei tarvita kuin kynnysmatolle potkitut kengät. Taas. Kuten joka kerta monta kertaa päivässä. Reilu kymmenen vuoden ajan. Sadoista ystävällisistä pyynnöistä huolimatta. Kun ei nätti puhe auta, on jo aika selvää ettei toista vaan kiinnosta. Vaikka muija maha pystyssä kompuroi kauppakassien ja puulaatikoiden ja taaperoiden kanssa ittensä niihin hemmetin ronttosiin nurin.

      Seuraavan kerran kun tulee kotitöistä kritiikkiä, kiitä neuvosta. Ehkä se naisesikin olisi paremmalla tuulella jos seisoisit omilla jaloillasi.