Mitä tehdä, kun aikuisen lapsen seurustelukumppani ei piirteiltään, ei ulkonäkö- eikä luonteen-, kelpaa äidille? Tätä miettii lukija nimimerkillä Rima liian korkealla, mutta kenen rima?:

”Olen 35-vuotias kahden lapsen sinkkuäiti. Lapseni ovat iältään 12 ja 10. Lasten isän kanssa olimme yhdessä 7 vuotta ja erostamme on kohta yhtä kauan. Lasten isän jälkeen olin 5 vuotta toisen miehen kanssa parisuhteessa, mutta vuosi sitten mekin päädyimme eroon. Nyt olen siis sinkku. Sinkkuus ei ole minulle mikään ongelma, pidän itsenäisyydestäni ja yksin nukkuminen on ihanaa!

Suoraan sanottuna en kaipaa miestä mihinkään muuhun kuin seksiin. Olen käynyt paljon treffeillä ja tavannut melkoisen määrän miehiä. Suurin osa miehistä on ollut oikein mukavia, mutta en silti ole kokenut minkäänlaista kiinnostusta mihinkään muuhun kuin fyysiseen kanssakäymiseen. Tämä kaikki on sopinut minulle oikein hyvin. Nyt olen kuitenkin tavannut miehen, jonka voisin antaa jäädä yöksikin ja ehkä jopa viettämään seuraavaa päivää kanssani. Ongelma on siinä, että tämä mies ei täytä äitini vaatimuksia.

Kuva Emily Morter. Ylin kuva Kelly Sikkema.

Äitini odottaa minun tulevan kumppanini olevan vähintään 185 cm pitkä, leveäharteinen, komea, lihaksikas, remonttitaitaja, autonkorjaustaitoinen, reipas ja fyysistä työtä tekevä mies, joka rakastaisi ja palvoisi minun lisäkseni lapsiani, olisi halukas muuttamaan vaikka heti minun omistamaan taloon ja remontoimaan sen itse perustuksista kattoon odottamatta sen kummempaa kiitosta ja vielä maksavan sen. Asiat lueteltu tärkeysjärjestyksessä.

Ei siis riitä, että löytäisin miehen, joka hyväksyy minut ja lapseni. Jos hän on lyhyt tai ruumiinrakenteeltaan kapeaharteinen, tai ei riittävän komea, tai tarpeeksi kätevä käsistään, hän ei ole riittävän hyvä. Äitini oikeasti kysyy aina ensimmäisenä kuinka pitkä mies on ja onko hän komea. Jos siis erehdyn kertomaan hänelle, että olen ollut treffeillä. Mies, jonka vierestä voisin aamulla herätä on kanssani yhtä pitkä, ehkä jopa samanpainoinen, tekee istumatyötä eikä todellakaan ole leveäharteinen enkä myöskään näe häntä naulapyssyn kanssa remontoimassa. Mutta hän saa minut tuntemaan itseni maailman upeimmaksi naiseksi, ei ainoastaan kauniiksi ulkoisesti vaan hyväksi kokonaisvaltaisesti.

Miksi äitini ensimmäisenä kysyy miehen pituudesta, miksei hän kysy miltä miehen kanssa tuntuu? Miksi äitini asettaa miehelleni niin korkeat vaatimukset? Miten miehen ulkonäkö tai reippaus vaikuttaa siihen, olemmeko onnellisia yhdessä?”

Nimim. Rima liian korkealla, mutta kenen rima?

Psst! Huono Äiti -ruoat nyt kaupoissa!

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 22 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

22 vastausta artikkeliin “”Mies ei täytä äitini vaatimuksia””

  • Nimetön sanoo:

    Minua kiinnostaisi enemmän tietää, että miten tämä äitisi mielipide vaikuttaa sinun mielipiteeseesi tästä miehestä pidemmällä tähtäimellä? Minulle kävi niin, isäni ei hyväksynyt omaa miestäni, ja lapseni isää. Vuosien saatossa huomasin, kuinka oikeassa isäni olikaan ollut, ja pistin hyvän miehen vaihtoon. Noh, en tätä enää kadu, elämä on antanut paljon hyvää sen jälkeen. Olen kuitenkin usein miettinyt, että olisiko lapseni saanut ehjän kodin, jos isäni ei olisi tuputtanut minulle mielipiteitään oikeasta miehestä lapsesta asti..

  • Kristiina sanoo:

    Minunkin äitini oli samanlainen. Näin toimivat äidit joilla on huono itsetunto, jotka on alistettu lapsuudessa ja jotka eivät ole sinut itsensä kanssa. Ongelman ydin on äitisi persoonaongelma sekä se ettet ole katkaissut napanuoraasi häneen. Tee se heti. Aseta äidillesi rajat. Suljet keskustelun heti kun hän lataa vaatimuksensa. Se vaatii loukkaamista vaikka olisit kuinka ystävällinen. Se on vaikeaa sillä äiti on edelleen rakas, mutta käytöksellään tuhoaa pikkuhiljaa tyttärensä elämää. Älä päästä äitiäsi puuttumaan yhteenkään asiaasi. Ne ovat omiasi. Todennäköisesti äitisi on puuttunut ja tulee puuttumaan myös lastesi valintoihin huonolla tavalla. Jos ihmettelet mistä jatkuva painon tunne harteilla johtuu niin tästä vinosta äiti-suhteestasi. Koska aina on jotain pielessä. Äitisi mielestä. Zemppiä perheellesi.

  • Teresa K76 sanoo:

    Itsellehän se kumppani otetaan, ei äidille eikä kellekään muulle. Kuulostaa juuri sellaiselta mieheltä, jonka kirjoittaja tarvitsee, kunnioittaa häntä ja tuo että saa tuntemaan kauniiksi 🥰 ihanaa 💕 älä murehdi toisten mielipiteitä, pidä kiinni onnestasi ❤️😘

  • Nimetön sanoo:

    Tietääkseni se oot sinä joka sitä siippaas kattelet/kestät jne sano mammalles suorat sanat ettiköön ite tukkijätkän itelleen,onnee vaan hälle koitokseen…sinä saat seurustella siippas kans ihan ilman äiteen pitämisiä.

  • Mursu sanoo:

    Tää asia ei äidillesi kuulu millään lailla. Pidä taukoa yhteydenpidossa, ehkä siitä jtn tajuaisi. Jokainen valikoi kumppanin ITSELLEEN.

  • Liina sanoo:

    Osa ihmisistä ulottaa oman persoonansa toteuttamisen lapsiinsa ja lähipiiriinsä, eli lasten ammatit ja puolisot tuo itselle kerskailun tai häpeän aiheita. Tavallaan inhimillistä haluta lapsilleen omasta mielestä hyvää, mutta järjellä pitäisi tajuta, että lapsen onnellisuus on tärkempää kuin omat mielipiteet.

  • Mi3s sanoo:

    Mies on riittävän pitkä silloin kun jalat ylettää maahan. Muuten riittää että kelpaa asianosaiselle.

  • Marru78 sanoo:

    Miksi sinua kiinnostaa mitä äitisi asiasta ajattelee?

  • Anonyymi sanoo:

    Kun aloin seurustella mieheni kanssa, niin sisareni näki hänet ensimmäisenä meidän perheestä. Äiti oli kysynyt häneltä, 15- vuotiaalta, minkälainen mies oli. ” Lyhyt ja lihava”, oli vastaus. Tämän äitini kertoi minulle. Se tuntui loukkaavalta. Aivan kun en olisi parempaa saanut. Ikinä en ole kommentoinut lasteni puolisoitten ulkonäköä. Sen tästä opin.

  • Ellei sanoo:

    Apua, tämä voisi olla omasta elämästäni. Mun äiti on juuri samanlainen. Ensimmäisen kriteeri on pituus, toisena työ ja kolmantena paino, ja nämä siis kriteereitä joilla arvostelee mun kumppani ehdokkaita

  • Oma valinta sanoo:

    Minun äitinikään ei taida hyväksyä kun yhden vävynsä. Kaksi muuta ovat muuta kun hän haluaa, mutta meidän sisarusten kumppaneita he ovat, eivät äidin. Olkoon rima missä hyvänsä, emme kysyneet. Sinänsä mielenkiintoista koska äiti itse aikanaan päätti puolisonsa suvun nikottelusta huolimatta ja hyvä isä meillä onkin. Kuitenkin itse yrittää säätää lastensa kuvioita. Kumpa itse aikanaan osaisin olla puuttumatta lapsen mahdolliseen kumppaniin ja valintoihin vaikken pitäisikään ehdokkaasta kaikilta osin. Kyllä se napanuora äitiin pitää katkaista aikuisen ihmisen.

  • Napanuora irti sanoo:

    Älä hyvä ihminen kerro äidillesi mitään ;). Eihän se kuulu mitenkään hänelle, ketä tapailet tai et tapaile. Ei edes vaikka olisi vakava suhde. Jätät vaan pokkana äitisi pois sen tiedon ääreltä. Jos utelee, vaihdat heti puheenaihetta. Vanhatkin oppii tällä menetelmällä ;).

  • Narsku sanoo:

    Sama! Kun edellinen suhteeni oli jo edennyt hieman pidemmälle, esittelin miehen äidilleni ja seuraavana päivänä puhuessani äitini kanssa, hän totesi että mies oli kyllä hyväkäytöksinen ja miehenmittainen (yli 180cm), mutta hänellä on heikko leuka ja lisäksi kaikki, jotka harrastavat, mitä hän harrastaa, ovat mulkkuja. Kiitos äiti.

  • Voi meitä äitejä sanoo:

    Pitäisikö äidin hommata itselleen tuollainen alfauros, niin ei tarvitse elää tyttären kautta?

    Vävykokelaassani on paljon piirteitä, joista en pidä. Mutta en todellakaan sano niistä tyttärelleni. Enhän minä sen kaverin kanssa yhteen mene, vaan tytär. Väkivaltaisuus, päihdeongelmat jne on tietysti eri juttu. Niihin pitää puuttua. Vaan ei sitäkään pysty estämään etteikö oma lapsi valitse väärin. Jos näin kävisi, olisin mielummin väleissä, jotta voisin olla auttamassa, kun lapsi sitä tarvitsee. Puuttumalla turhanpäiväisiin asioihin pilaa vaan välit omaan lapseen. Silti tekevät kuten itse haluavat.

  • Äiti 74 sanoo:

    Tuntuu, että edelleen haet äitisi hyväksyntää, koska muuten et olisi tätä tekstiä kirjoittanut.
    Tiedän tunteen, oma äitini on ottanut asiakseen koko elämäni arvostella minun valintojani, tekemisiäni, jopa julmaan sävyyn.
    Mutta tosi asia on se, että se napanuora pitää laittaa poikki, sinä teet valinnan itsellesi. Olisi aika jo unohtaa äitisi mielipide, miksi edes mietit sellaista? Sillä ei ole mitään merkitystä. Eikä sitä uutta puolisoa ole mikään pakko heti esitellä äidille tai ylipäätään kertoa asioistaan. Itse olin mieheni kanssa yli vuoden, ennenkuin edes puhuin äidilleni , että seurustelen. Koska asia ei kuulu hänelle paskan vertaa.
    Äitiys ei anna oikeutta käyttäytyä ja puhua miten sattuu. Jos ei hänelle kelpaa, niin se on voi voi.

  • Ikuisesti epätoivottu sanoo:

    I feel you!
    Mä olen kylläkin onnellisesti naimisissa, ja ennen avioliittoa olimme 12 vuotta yhdessä. 2 yhteistä lasta, 1 minun aiemmasta avoliitosta. Äitini ei ole hyväksynyt ikinä Mies valintojani ja mun aviomiehen kanssa he ovat todellakin napit vastakkain koko ajan. Miehen pitäis olla filosofinen intellektuelli pohdiskelija,, kaikkea muuta kuin mun mies on. Mä silloin 13 vuotta sitten valitsin miehen äidin sijaan ja olen saanut siitä kärsiä kaikki nää 13 vuotta. Häissä äitini saapui siunaustilaisuuteen kännissä kuin käki ja koko bileiden ajan vältteli miestäni ja osittain myös minua 😔. Äiti on kuitenkin äiti, ei siihen oikein voi kaikkia välejä katkaista 😑

    • millu sanoo:

      voi katkaista! mä sen kun exän kanssa olin ja nyt nykyisen kanssa yli kolytt vuotta.exää äiti ja isä vihas, isä joåa potki. en koskaan sanonu mitää. äiti tyrannisoi, haukkui mua ,isä jopa potki miestäni. koskaan en uskaltanu sanoo mitää. nykyinen mies, ollaa oltu yhdessä 30v, äiti palvoi, mä olin roska. hoidin lapsen vään. puin väärin.kavatin väärin. uus mies oli hänen mielestään ihanin mies maailmassa, mä olin paska.
      vuonna 10 en enää käyny siellä, en vaa kestäny. kun äiti v 12 kuoli, olin kuolinvoteella, kun yritin pitää kädesetä, hän riuhtaisi irti vihaisesti.

      asutaan itäsuomessa, kertaakaan en ole haudalla käyny, en pysty.

      • Kristiina sanoo:

        Kuulostaa kauhealta. Otan osaa. Äitisi on ollut vaikeasti persoonaltaan häiriintynyt, sinulla ei ole siihen ollut mitään osuutta, sen kai tiedätkin. Raskasta elämää, yritä antaa anteeksi, äitisi on tullut omanlaisekseen vaikeiden kokemusten kautta. Älä anna sen varjostaa omaa elämääsi. Kaikkea hyvää perheellesi.

  • Ei tullut pitkää tummaa tanssitaitoista insinööriä sanoo:

    Kaksi pitkää suhdetta /avioliittoa takana ja äiti esittää vieläkin kritiikkiä…. Ajattele kerrankin itseäsi – kaksi elämäsi rakkautta olet valinnut mitä ilmeisimmin äidillesi tärkeillä kriteereillä. Valitse Se elämäsi mies nyt oman mittapuusi mukaan!

    Äidit tuppaa monesti vaatimaan sitä mitä heiltäkin on aikanaan vaadittu, mutta silloin vuosikymmenet ollut aivan muuta…

  • Kirsikka sanoo:

    Hei,

    Nyt viimeistään on aika katkaista napanuora. Miksi ihmeessä suostut edes keskustelemaan äitisi kanssa hänen vaatimuksistaan?

    Kun äitisi kysyy, kuinka pitkä mies on, vastaa, että hän on todella mukava ja kiva ihminen. Kun äitisi toistaa, että niin niin, mutta kuinka pitkä on, katso äitisi hitaasti silmiin ja kysy rauhallisella, selkeällä äänellä: Onko sinulle todella tärkeämpää, kuin pitkä tyttäresi mies on kuin se, miten hyvä hän on tyttärellesi?

    Ellei tämäkään auta, sano, että et keskustele hänen kanssaan tälläisistä joutavan päiväisistä, turhista asioista. Toista tämä tarvittaessa.

    Teet seuraavalle suhteellesi suuren palveluksen, kun et ole äitisi essunhelmoissa kiinni.

  • Kukka sanoo:

    Eikö äidille voi vain kommentoida, ettet pidä miehen ulkonäkötekijöitä ja kädentaitoja yhtä tärkeinä kuin hän, ja ettet ylupäätään kaipaa miesvalinnallesi äidin hyväksyntää?

    • Kirsikka sanoo:

      Aikaisempi kirjoitti, että äidit tuppaavat vaatimaan tyttäriltään, mitä heiltäkin on vaadittu, mutta eiköhän se ole niin, että äidit vaativat, mitä itse eivät ole saaneet.

      Vai onko kaikkien näiden tyttärien, joiden äidit näitä vaatimuksia esittävät, isät sitten pitkiä komistuksia, joilla on upeat tanssi- ja sosiaaliset taidot höystettynä remonttireiskan osaamisella?